Oikeusmurha : Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen

by Rami Mäkinen, Matti Rämö

Kuinka oikeusjärjestelmä tuhosi Auerin perheen.

Anneli Auer vapautui miehensä murhasyytteestä heinäkuussa 2011, mutta hän ei aavistanut, että todellinen painajainen oli vasta alkamassa.

Vuonna 2013 oikeus tuomitsi Auerin ja tämän tuolloisen miesystävän pitkiin vankeusrangaistuksiin perheen lapsiin kohdistuneista rikoksista. Lasten kertomukset olivat keskeistä näyttöä. Myöhemmin lapset kertoivat valehdelleensa.

Oikeusmurha kertoo, miten poliisit, syyttäjät, lääkärit ja psykiatrit kehittivät kuvaelman saatananpalvonnasta ja hyväksikäytöstä. Myös lapset joutuivat kärsijöiksi prosessissa, jossa oikeuslaitos janosi tuomiota. Perhe hajosi. Kukaan ei ole ottanut vastuuta virheistä.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, True Crime, Audiobook

429 pages, ebook

First published March 21, 2025

Reviews

[Inka Partanen · Rating 5 out of 5]

Aina välillä unohdan, että kirjakin voi olla niin koukuttava, ettei uni tahdo tulla kun on pakko aina vaan lukea. Onneksi näitä kirjoja tulee tasaisesti vastaan.

Lykkäsin tämän kirjan aloitusta pitkään, vaikka sitä oli kehuttu. Olen journalisti ja työskennellyt journalistina lähellä Ulvilan surman tapahtumapaikkaa sitä seuranneina vuosina - olin täynnä koko aihetta. Tämä kirja ei kuitenkaan kerro murhasta, juurikaan, eikä muutenkaan junnaa asioihin, joita on jo uupumiseen asti jauhettu. Tämä kirja tarttuu paljon vaikeampaan osaan samaa tarinaa ja tekee sen huolella, kunnioittavasti, rohkeasti ja taiten. Hieno onnistuminen.

Sisältö saa hämmentymään. Toistelin ääneen ”poskettomia juttuja, nämähän on ihan poskettomia juttuja”, enkä voinut uskoa lukemaani. Ja silti uskoin, sillä tämä on vakuuttava dokumentti. Tämän kirjan kaltaisia keskustelunavauksia vaaditaan, jotta voimme kutsua Suomea oikeusvaltioksi.

[Lauri Linna · Rating 4 out of 5]

Toimittajat käyvät kiinnostavasti ja uskottavasti läpi Anneli Auerin rikosjutuissa olleita epäkohtia - erityisen kiinnostava sen suhteen miten vaikeaa lasten todistajanlausuntojen arviointi on.

[Sara]

Sisällöllisesti todistusvoimainen ja silmiäavaava teos, joka olisi kuitenkin kaivannut vielä muutaman editointikierroksen. Nyt toistoa on niin paljon, että mietin, olisiko sisällöstä pitänyt karsia kolmasosa vai peräti puolet.

Santtilan lopun räntti olennaisen kiteytyksineen on paras! Olisipa muukin teos ollut yhtä ytimekäs!

Miksen lähtenyt opiskelemaan oikeustiedettä, krimonologiaa tai jonkin sortin psykologiaa? Julia Korkmania ja hänen vientiään työmarkkinoilla vähän kadehdin. No, ehkä mäkin saan vielä kiinnostavia töitä, kunhan nyt ensin valmistun.

[tilda · Rating 3 out of 5]

Tämän kirjan kahlaaminen oli aikamoinen työmaa :D Tykkäsin, mutta toistoa oli paljon ja kieli oli melko raskasta. Kirjassa oli paljon mielenkiintoista tietoa itse casen ulkopuoleltakin, aihetta oli käsitelty todella laajasti!

[Jemysieni · Rating 3 out of 5]

Auerin oikeustapaus tuntuu olevan uusi "talvi yllätti autoilijat" ja "Väyrynen on ehdolla presidentiksi", sillä taas Auer istuu oikeuden edessä samoista vanhoista asioista.

Yksityiselämän riepottelu mediassa ja useassa teoksessa olisi toki ongelmallista, ellei kyse olisi niin täydellisestä oikeusjärjestelmän pettämisestä, mikä tekee tapauksesta julkisen ja merkittävän. Oikeusmurha käsittelee vähän turhankin tarkasti Auerin lasten kuvauksia seksuaalirikoksista ja sitä, kuinka asiantuntijat alistettiin koneiston rattaiksi oikeusprosessissa. Teos ei tosiaan käsittele murhaoikeudenkäyntiä, vaan seksuaalirikoksista tullutta tuomiota - tuntuu siltä, että syyttäjä halusi Auerin vain linnaan, oli syy sitten mikä tahansa. Karmivaa myös kuvitella, millainen tooli Anneli Auerin veljellä on kaikessa ollut. Oikeusmurha on erittäin kuvaava nimi teokselle ja koko prosessille.

Tällä hetkellä ei ole enää väliä, onko Anneli Auer syyllinen mihinkään vai ei, vaan suurempi kysymys on oikeusjärjestelmän luotettavuus. Jos hän on syyllinen, on oikeusjärjestelmä pettänyt pahemman kerran tullessaan höynäytetyksi ja maksettuaan korvauksia vapauttamisesta. Jos hän on syytön, on oikeusjärjestelmä epäonnistunut vielä tuhoisammin vieden valmiiksi kärsineeltä perheeltä yli vuosikymmenen elämästä (ja jättänyt ikuisen stigman). Teoksena Oikeusmurha osoittaa, mikä kaikki murhaoikeudenkäynnin seksuaalirikosjälkipyykissä on mennyt pieleen.

Teos itsessään oli melko toisteinen ja paikoin myös turhan yksityiskohtainen, jolloin kokonaisuus hämärtyi. Tästä huolimatta tärkeä teos.

[Neo · Rating 4 out of 5]

Kategoriaan: mitä vittua täällä tapahtuu. Kuivan analyyttinen vyörytys siitä, mikä kaikki meni pieleen Auerin jutuissa. Aikamoinen.

[Mari Kröger · Rating 3 out of 5]

Monin tavoin ansiokas, kiinnostava ja tarpeellinen teos! Keskivaiheilla ja vähän sen jälkeen on kuitenkin paljon toistoa aiempaan nähden. Myös kielenhuoltoa olisi kaivannut reippaasti lisää. Ehkä lisäkierros kustannustoimitusta olisi tullut tarpeeseen.

[ForenSeek · Rating 4 out of 5]

Suomalainen vastine Lawrence Wrightin loistavalle moraalihysteriakirjalle ”Remembering Satan”. Tämä kirja EI käsittele Ulvilassa vuonna 2006 tapahtunutta, yhä selvittämätöntä Jukka S. Lahden murhaa, vaan Anneli Auerin ja hänen mieystävänsä Jens Kukan saamia tuomioita lapsiin kohdistuneista rikoksista. Auerin nykyisin aikuiset lapset myönsivät muutama vuosi sitten, että he valehtelivat hyväksikäytöstä (johon he liittivät hurjimmissa tapauksissa jopa saatananpalvontaa) joka tuomioihin johti, ja oikeusviranomaiset jopa peruivat tuomiot, myöntäen näin olleensa väärässä. Tämän kirjan kirjoittajat saivat haltuunsa kaiken tuomioihin johtaneen salatun materiaalin, jonka he läpivalaisevat. ”Oikeusmurha” on sopiva nimi kirjalle: on aivan käsittämätöntä millaiselta pohjalta tuomiot Auerille ja Kukalle jaettiin. Lasten tarinat ovat selvästi mielikuvituksen tuotetta, ja todennäköisesti sijaisvanhempien heidän päähänsä istuttamia. Syyttäjä on käyttänyt ”asiantuntijana” muun muassa erästä fundamentalistikristittyä, joka näkee saatananpalvontaa suunnilleen kaikkialla, ja tämä ”ekspertti” on vahvistanut lasten saatananpalvontaan viittavia, sittemmin täysin keksityiksi osoittautuneita lööperitarinoita. Tämä käsittämätön, kafkamainen sotku on mennyt läpi suomalaisessa oikeusjärjestelmässä, eikä kukaan tunnu suostuvan ottamaan tapahtuneesta minkäänlaista vastuuta. Verenpainetta nostava mutta myös erinomaisesti kirjoitettu, tärkeä kirja fiaskosta, johon liittyvistä epäonnistumisista toivottavasti varoitetaan ja koulutetaan Suomen seuraavaa juristisukupolvea.

[Sami-Petteri Seppä · Rating 4 out of 5]

Todella mielenkiintoinen kokonaisuus. Ehkä kirja olisi kaivannut pientä editointia ja tarkistamista tekstin osalta (toisto, kieli ym.), mutta silti tämä pitäisi laittaa kaikkien lukulistalle, etenkin juristien.

[Janica · Rating 4 out of 5]

Ulvilan surma on kyllä omanlaisensa sukupolvikokemus, valitettavasti. Vaikka true crime-juttuja kulutankin, niin jossain vaiheessa tähän Ulvilan surmaajan spekulointiin tuli niin kova ähky, että jätin sitten muidenkin aiheiden seuraamisen vähemmälle. Tiesin kyllä että Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä syytettiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja saatananpalvonnasta, mutta en osannut kuvitella sille tällaisia mittasuhteita. Lasten kertomukset olivat todella graafisia ja yksityiskohtaisia, ja niistä lukeminen todellakin hirvitti.

Musta yks hirveimmistä asioista tässä koko tapauksessa on se, miten perheen vanhinta tytärtä Amandaa on kohdeltu. Amandan lapsuus loppui siihen hetkeen, kun hän tavalla tai toisella todisti isänsä surmaa, ja tuntuu että Suomen yhteiskuntakin suhtautui häneen aikuisena siitä hetkestä lähtien. Enonsa luona hän tuli käytännössä savustetuksi pihalle, todennäköisesti kun oli jo riittävän vanha kyseenalaistamaan sääntöjä ja liiallisuuksiin menevää kuria. Mutta miten helvetissä asiantuntijat ovat voineet pureksimatta niellä aivan absurdeja pikkulasten tarinoita siitä, että varhaisteini-ikäinen Amanda olisi paneskellut isäpuoltaan vieläpä nauttien siitä?

Olisin ehkä kaivannut tarkempaa perehtymistä Annelin veljeen ja hänen puolisoonsa, ja siihen että miten heidän suhtautumisensa Anneliin muuttui niin radikaalisti vuosien kuluessa. Vielä vuonna 2006 ja vähän sen jälkeen Annelin veli kuitenkin oli vahvasti Annelin puolella. Vaikka kirjassa nyt ei suoraan viitattu tähän, niin itse uskon että veljen ja hänen vaimonsa motiivina lasten johdatteluun oli raha - kelle nyt ei kelpaisi reippaat 100k omien ansiotulojen päälle, kun niitä rahoja ei lapsiinkaan kerta käytetty? Ihmettelin myös että miksi tätäkään ei mainittu kirjassa, koska kaikki lapset ovat kyllä sittemmin kertoneet että miten niukasti ja säännöstellen joutuivat enonsa luona elämään.

Kirjan keskivaiheilta loppupuolelle oli jonkun verran tarpeetonta toistoa, ja se teki etenemisestä vähän vaikeaa. Periaatteessa kuitenkin ymmärrän toiston tarpeen tietokirjallisuudessa, etenkin kun käytiin läpi todisteiden mukaan eteneviä oikeudenkäyntejä ja niihin kytkeytyviä tapahtumia. Musta tän kaiken toiston olisi kuitenkin voinut korvata myös perustavanlaatuisemmalla taustoituksella itse surmaan ja sen oikeudenkäyntiin liittyen, niin tästä kaikesta oltaisiin voitu rakentaa just se paljon kirjassakin peräänkuulutettu kokonaiskuva, joka oikeudessa on puuttunut. Ajattelen että esitutkinnassa tehdyt virheet ovat kuitenkin yhtä lailla tuhonneet Auerin perhettä ajamalla perheenjäseniä toisiaan vastaan, ja silloin tällaisia väitteitä ja syytteitäkään ei varmasti koskaan olisi tullut esiin.

Lopun analyysi ja pohdinta asiantuntijuuden määritelmästä ja nykyisen järjestelmän ongelmallisuudesta oli tosi kiinnostavaa ja tärkeää. Tämä tapaus jos mikä todellakin kertoo siitä, että edellytyksiä asiantuntijuudelle sekä heidän käyttämilleen menettelytavoille tulee todellakin tarkastella kriittisemmin, sekä jonkinlaisia standardeja pitää pystyä määrittelemään. Luulisi sen olevan helposti tehtävissä, kun ratkaisujakin on maailmalta tarjottu.

[Henrika · Rating 3 out of 5]

Helmet-haaste: Kirjassa on 400–500 sivua

Tää tais tulla vastaan äänikirjapalvelun suositteluissa, mutta luin kuitenkin fyysisenä kirjana. Paljon perusteellista asiaa – äänikirjana olisi voinut olla raskas. Tuntui perusteellisuudessaan menevän jo toiston puolelle ja hieman sivuraiteellekin.

[fanny · Rating 2 out of 5]

Luin tän ainoastaan Oskari Onnisen jutun takia, ei olisi välttämättä kannattanut

[Sara Aho · Rating 2 out of 5]

Tosi paljon toistoa, tuntui kiireessä kirjoitetulta. Sinänsä toki kiinnostava yhteenveto Auer-tapauksesta aiheeseen aiemmin tutustumattomalle.

[Mäy · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava kuvaus oikeusprosessista. Lasten kertomukset oli joltain osin aika järkyttäviä. Muutti omalta kohdalta aiemmin lähes pelkästään median perusteella saatua mielikuvaa tapauksesta🫣🆘

[Pia · Rating 3 out of 5]

Yksi kirja lisää Auer-saagaan, mutta tällä kertaa ei aiheena olekaan Ulvilan surma, vaan seksuaalirikos, josta Anneli Auer ja miesystävänsä istuivat pitkät vankeustuomiot. Vaikka rikoksen maailmassa ollaankin, kirjan ytimessä ovat oikeuslaitos, ihmisen muisti ja median toiminta. Saatananpalvontaakin joukkoon saadaan.

Oikeusmurha on monella tavalla laadukas kirja. Tekijät ovat paneutuneet aiheeseen, saaneet salaiseksi luokitellun tutkinta-aineiston ja peranneet sen lukijaystävälliseen muotoon. Aiheella ei retostella, koska ei ole tarpeen. Mutta olisin vielä yhteen kertaan ensinnäkin lukenut kirjan ja toisaalta kustannustoimittanutkin vielä piirun, sillä hetkittäin toistoa on aika paljon, enkä meinannut jaksaa lukea kirjaa loppuun asti - vaikka aihe kiinnostikin hitokseen.

Mutta ei meillä turhan paljoa ilmesty kirjoja, joissa oltaisiin kriittisiä poliisia ja oikeuslaitosta kohtaan. Mediakritiikkikin on tässä ihan kohdillaan.

[Julla]

Okei tää ei varsinaisesti oo mun yleistä lukemistoa :D Meidän äiti influensseroitsi mut tähän.

Ennen nyt käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä en ole seurannut Auer-casea juuri lainkaan. Tästä saikin sitten hyvän ja yksityiskohtaisen crash coursen tapauksen käänteisiin.

Toistoa AIVAN VALTAVASTI. Se on sinänsä ymmärrettävää, kun teoksella tahdotaan mahdollisimman vakuuttavasti todistaa Auerin syyttömyys, jolloin joistain faktoista ja tapahtumista tulee muistuteltua harva se hetki. Vähän enemmän voisi kuitenkin luottaa lukijan muistiin. Mietin myös, olisiko kirjan julkaisua voinut kuitenkin venyttää vielä sen verran, että oltaisiin saatu mahdutettua tämän oikeudenkäynnin käänteiden ja lopputuloksen pureskelut siihen samaan.

Eli: informaatioarvolta kiinnostava, kirjallisilta ansioilta ei välttämättä niinkään. Voin kuitenkin ihan hyvillä mielin suositella, jos tämä tapaus/genre kiinnostelee.

[luettu joskus tammikuussa 2026, en muista päiviä]

[Minna H · Rating 3 out of 5]

Toistosta valitan minäkin. Ehkä kuvittelen, mutta tuntui, että ne kaikkein iljettävimmät lasten kertomukset toistuivat erityisesti, yksi kuuntelukerta niitä olisi riittänyt. Mikä tahansa tapausvyyhdin totuus onkin, selitystä tähän kaikkeen kokonaisuutena on vaikea löytää.

Ainakaan tämä kirja ei lisännyt luottamusta poliisiin, oikeusjärjestelmään, lääkäreihin, sosiaaliviranomaisiin eikä muuhunkaan viranomaistahoon. Ihmiseen yritän uskoa edelleen.

Pienenä kevennyksenä, että lukija oli muuten hyvä, mutta ärsyynnyin tavasta lausua sana hyväksiKKKäyttö, tuo sana kun toistui kirjassa varmaan toiseksi useimmin olla-verbin jälkeen.

[Iina · Rating 3 out of 5]

Hyvä ja perusteltu kirja Auerin perheen oikeudenkäynneistä ja kaikesta, mikä meni pieleen. Pari tähteä lähtee pois toisteisuudesta ja joidenkin yksityiskohtien kanssa kehää kiertämisestä, kirja olisi kaivannut vielä yhden editointikierroksen. Onneksi seuraavaan lukuun on helppo siirtyä, eikä väliin välttämättä jää mitään kovin tärkeää.

[Heidi Laine · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana. Painava teos asiastaan ja raskas käsittelytavaltaan. Paljastaa suomalaisen oikeusjärjestelmän hälyttäviä heikkouksia ja sokeita pisteitä. Taustalla myös valtava inhimillnen tragedia, mutta kirjoittajat antavat aineiston puhua puolestaan eivätkä lähden tunnelmoimaan, mikä lisää uskottavuutta. Tarpeellisen epämiellyttävä lukukokemus.

[Henna Mäkelin · Rating 4 out of 5]

Tietokirja, jolla on suuri yhteiskunnallinen painoarvo. Kirjoittaja nostaa esille Auer-jutun tutkinnassa tehtyjä virheitä, jotka vaikuttavat jälkeen päin tarkasteltuina karmeilta. Onkohan virheistä otettu opiksi? Toivottavasti.

[Aino · Rating 3 out of 5]

”Suomessa ei ole korruptiota” juu eipä! Yhteiskunnallisesti tosi merkittävä teos, kasaa hyvin yksityiskohtaisesti yhteen kaikki murha- ja seksuaalirikosoikeudenkäynteihin liittyvät materiaalit. Siksi hieman raskaslukuinen.

[Kepazugel · Rating 5 out of 5]

Ajatuksia herättävä! Miten pienen lapsen mieli voi olla näin johdateltavissa? Ja miten ihmeessä oikeus on uskonut kaiken?

Suomessa ei pitäisi tapahtua tälläistä!

[Asta Piispanen · Rating 4 out of 5]

Uskottava tietopaketti

[Lauri Turkia · Rating 5 out of 5]

Hyvin kirjoitettu ja todella koukuttava kirja erittäin huolellisella viittauksilla uskomattomasta ja tärkeästä aiheesta.

[Annastiina Salminen · Rating 4 out of 5]

Aiemmin Auerin tapausta aiemmin vain mediasta seuranneena antoi todella silmiä avaavan uuden näkökulman. Miten mitään tällaista voi poliisin ja oikeuslaitoksen taholla tapahtua?

[Jaana Jämsä · Rating 5 out of 5]

Silmiä avaava teos siitä miten tämä tapaus on ollut Suomen oikeushistoriassa pohjanoteeraus. Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Rasittavan paljon toistoa ja lyöntivirheitä. Mutta avasi kyllä oikeussysteemin ja poliisin työtä. Ihmeellistä settiä.

[Marika · Rating 3 out of 5]

Keskittyi pääasiassa seksuaalirikoksiin. Täysin puolueellinen, mutta sitähän nimikin jo vähän ennustaa. Olisi kiinnostanut myös vaihtoehtoiset teoriat etenkin murhaan.

[Mana · Rating 3 out of 5]

vähän raskas luettava ja kuten muutkin ovat kommentoineet niin turhaa toistoa. olis ollu parempi jos ois saatu jotenki napakammaksi :D

[Essi · Rating 4 out of 5]

Olipa kokemus. Jos asia kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan. Hyvin kirjoitettu tietokirja asiasta, joka harvalta on jäänyt täysin umpioon.