Taskupainos: Anna-Leena Härkösen elämästä

by Katja Kallio

Rohkea ja rehellinen muistelmateos Anna-Leena Härkösen elämästä.

Kempeleläisen Anna-Leena Härkösen elämä mullistui 18-vuotiaana. Hän julkaisi esikoisromaaninsa Häräntappoase, voitti J. H. Erkon palkinnon, näytteli pääroolin Mikko Niskasen Mona ja palavan rakkauden aika -elokuvassa ja pääsi Helsingin Teatterikorkeakouluun pahamaineisen Jouko Turkan oppilaaksi. Vain vuotta myöhemmin hän oli syvästi masentunut ja itsetuhoinen. Kohtalokkaana yönä hänen elämänsä oli hiuskarvan varassa, ja seuraukset ovat jatkuneet tähän päivään.

Kirjailija Katja Kallion kanssa käydyistä intiimeistä keskusteluista syntynyt Taskupainos on herkkä tilinteko poikkeuksellisen kiihkeästä elämästä ja sen hinnasta.

Genres: Nonfiction, Memoir, Biography, Audiobook

295 pages, Hardcover

Published March 5, 2025

Reviews

[Linda W. · Rating 4 out of 5]

Harvemmin luen muistelmia tai elämäkertoja, mutta tähän onneksi tartuin. Katja Kallio on kirjoittanut taidokkaasti Anna-Leena Härkösen äänellä ja kertojaratkaisu on tosi kiinnostava, haluaisin tietää siitä lisää. Esipuheessa Kallio kertoo heränneensä yhtenä yönä eikä tiennyt oliko Katja vai Anna-Leena. Huh.

Kirja on helppolukuinen, siinä on anekdootteja Suomen kirjallisuus- ja viihdemaailmasta sekä ylipäätään Härkösen elämästä. Jutut vetivät heti mukaansa ja lukiessa ajattelin usein että niin, näinkin voi elää.

Kiitos Katja Kallio kun kirjoitit tämän kirjan! Ja kiitos Anna-Leena Härkönen rehellisyydestä ja avoimuudesta!

[Satu · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kokoelma juttuja Anna-Leena Härkösen elämästä. Jos odottaa kronologisesti järjestettyä selkeää ja täydellistä selvitystä kirjailijan vaiheista, niin varmasti pettyy, mutta minusta tämä oli kiva kirja juuri näin. Vähän kuin Anna-Leena olisi jutellut näitä juttuja itse paperille, ja hänellä on värikkäitä juttuja varmasti useampaankin kirjaan. Toivottavasti tälle tulee jatkoa jossain muodossa.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä ja hauska, kuolemanvakavista aiheista huolimatta. Härkösellä on yllättäviä näkemyksiä, osa mukavasti valtavirran ajatusten vastaisia. Ja sitten paljon hyviä anekdootteja kerrottavanaan.

Minä-muodossa kirjoitettu kirja on kuin Härkösen omaa tekstiä, vaikka onkin Katja Kallion kirjoittama. Kirja on maltillisen mittainen, mutta kyllä siihen silti mahtui hieman toistoa. Hyvää oli ei-kronologisuus, koska se tekee elämäkerroista usein liian pitkän. Nyt päästiin suoraan asiaan eikä loppua tarvinnut pitkittää.

[Minkku · Rating 4 out of 5]

"Ihmisen sukulaiset on raskasta sakkia. Heidän takiaan tekee yllättävän paljon vääriä päätöksiä."

Aika synkissä tunnelmissa mennään iso osa kirjasta. Niidenkin taustalla pilkistelee kuitenkin kirjailijan hirtehinen huumori.

[Kati · Rating 4 out of 5]

"Kyllä mun selkä näyttää erilaiselta riippuen siitä että meenkö mä ruokkimaan koiraa vai hukuttautumaan, minä sanoin. Mun täytyy tietää."

Katja Kallio saa vangittua Anna-Leenan äänen niin onnistuneesti, että monesti unohdin, ettei Anna-Leena itse ole kirjoittanut tätä.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 4 out of 5]

”Ensimmäisen liiton alkaessa ajattelin, että tuon tuossa täytyy hoitaa kaikki minun traumani. Tuon pitää lukea ajatukseni ja kestää se, jos olen epävakaa. Seuraavan liiton kohdalla ajattelin, että minun pitää hoitaa kaikki tuon toisen traumat. Kumpikaan ei onnistunut. Kolmannella kerralla en enää ajatellut, että kenenkään pitää hoitaa ketään.”

[Henrika · Rating 3 out of 5]

Helmet-haaste: Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi

Vinkki tähän kohtaan tuli fb-ryhmästä. En ole lukenut Härkösen kirjoittamia kirjoja, ja muistan hänet parhaiten Metsoloista. Tykkään kuitenkin lukea sellaistenkin ihmisten elämäkertoja, joiden henkilöhistoriaa en etukäteen tunne. Tämä oli elämäkertana muutenkin tavallisesta rakenteesta poikkeava.

[Oili Männistö · Rating 4 out of 5]

Oikeasti hyvä kirja. Pidin siitä että on kirjoitettu minä muotoon. Yllätyksellinen, raskas, suora mutta samalla jotenkin raikas.

[Leena Aalto · Rating 5 out of 5]

Vaikuttava ja rehellinen teos lahjakkaasta ihmisestä. Arvostan sitä rehellisyyttä, jolla tämä teos on kirjoitettu. Anna-Leena Härkösen ääni on kuultavissa vaikka hän ei ole itse kirjoittanut teosta (lukee kyllä). Taiteilijoiden, näyttelijöiden ja kirjailijoiden maailma on minulle vieras, joten tämä oli sikälikin kiinnostava teos.

[Kaisa N · Rating 4 out of 5]

Ei aavistustakaan mitä odotin mutta otteessaan pitävää, vähän järkyttävää, samaan aikaan välkkyä ja tummaa sain. Oli kohteensa näköinen elämäkerta tämä.

[LisaZen · Rating 1 out of 5]

En ole kiinnostunut näyttelijöistä, elokuvista tai teatterista ellei niillä ole jotakin yhteiskunnallista tai eksistentialistista sanottavaa. Härkönen ei ole syvällinen ajattelija ja tämä muistelmakirja onkin jälleen yksi niistä julkkismuistelmista, joissa pörrätään näyttelijä- ja kirjailijapiireissä, tavataan satunnaisia tunnettuja henkilöitä ja sama jatkuu ilman mainittavaa kehitystä. Nopea kirja lukea, mutta silkkoa sisältä muille kuin juoruilua rakastaville eikä juorutyyppinen aineisto näissä muistelmissa ole erityisen mehukasta.

Jos nyt jotain yhteiskunnallisesti merkittävää Taskupainoksesta haluaa löytää, niin sellaiseksi nostaisin kertomukset siitä, kuinka arkipäiväisen tavallista naisten ahdistelu ennen me too -herätystä oli. Kannattaa pohtia myös sitä, kuinka "normaalina" tytöt ja naiset olivat kasvaneet ahdistelua pitämään. Turha valittaa, "pojat ovat poikia", "miehet nyt vain ovat sellaisia". Mikä vielä pahempaa, naisten odotettiin pitävän huonojakin huomionosoituksia jollain tavalla arvokkaina, tulivathan ne sentään miehiltä - ylemmiltä olennoilta. Me too muutti suhtautumista ainakin joksikin aikaa, mutta en usko ahdistelun vähentyneen niin paljon kuin sen soisi vähentyvän. Mikään muutos ihmissuhteissa - siis myös laajemmin yhteiskuntasuhteissa - ei ole koskaan pysyvä. Luultavasti vain tekniset muutokset ovat pysyviä. On sentään helpompi hallita materiaa kuin aateilmapiirin kehitystä. Surullista.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Mie voisin kirjoittaa tähän nyt vaikka kuinka paljon siitä, miten merkityksellinen kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen on miulle ollut, mutta long story short: hemmetin tärkeä. Siksi odotin Taskupainosta ihan höpelönä, enkä joutunut pettymään.

Hyviä asioita: Taskupainokseen on valittu tietyt kohdat ja tarinat Härkösen elämästä. Kronologiasta ei oo tietoakaan, ja miulle tämä toimii. Lisäksi tuntuu olevan oikea ratkaisu antaa elämäkerta toisen kirjailijan, ystävä Katja Kallion käsiin. Kokonaisuus on jäntevä, vetävä ja ennen kaikkea suora, olematta ilkeä tai tarpeettoman reposteleva.

Koska Härkösen ura on alkanut todella nuorena, on hän jo parikymppisenä monenlaisen huomion kohteena. Näitä osuuksia lukee raivo korvista nousten. On seksuaalista häirintää, epärealistisia menestysodotuksia, ennen kaikkea niitä setämiehiä. Kaikkea kohtuutonta tuon ikäiselle - tai minkään ikäiselle.

Onneksi elämään ja Taskupainokseen mahtuu myös paljon muuta. Kehu myös kauniista kansikuvasta, sitä jaksan katsella vuodesta toiseen.

[Arto Rytkönen · Rating 4 out of 5]

Se että elämänkerturi on jo hyvinkin meritoitunut kirjailija on aina ollut melko yleistä, mutta se että tuotos tehdään muistelmamuotoon, eli ensimmäiseen persoonaan, ei ole ainakaan itsellä tullut kovin usein vastaan. Härkösen kohdalla ratkaisu toimi, oikeinkin hyvin. Silloin on todellakin onnistuttu, kun kirjoittajan nimi pitää vielä lopussa varmistaa kannesta.

Pidin myös siitä että kronologiseen järjestykseen ei hirttäydytty. Toki enimmäkseen siinä oltiin, mutta teemat ja tarinat veivät. Mikään ei ärsytä niin kuin se, että elämänkerroissa hypellään jo aiemmin käsiteltyihin asioihin tuon tuostakin, saati että oletetaan lukijan tekevän niin. Sitä näkee liiaksi, mutta tässä ei.

Kirjan kohde on totta vie elänyt kirjan arvoisen elämän, ja varmasti kertomatontakin jäi vaikka kuinka paljon. Ei haittaisi, vaikka tulisi jatkoakin.

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Tämä oli kertakaikkiaan mainio, niin tuttua Härkösen tekstiä ja tunnelmaa... paitsi että tämähän ei ollut Härkösen kirjoittama. Kirjan täydeltä taattua Härköstä... paitsi edelleenkään tämä ei ollut Härkösen kirjoittama. Loppupuolella oli yksi luku, joka vähän pitkästytti ja tuntui, että Härkönen kadotti parhaimman teränsä... niin, mutta tämähän ei ollutkaan Härkösen kirjoittama.

Enkä osaa sanoa, onko se tosi hyvä vai ei niin hyvä asia, että Kallion teksti oli näin härkösmäistä. Tämän seikan tähden joudun pudottamaan yhden tähden, mutta kiitän kuitenkin kaikkia osallisia tästä teoksesta!!! Tää oli niin hyvä!!!!!

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Härkönen koskettaa minua aina. Katja Kallio on onnistunut häkellyttävällä tavalla vangitsemaan kirjaan Härkösen äänen. Jos en olisi tiennyt, että kirjailija on hän, olisin luullut teosta Härkösen itsensä kirjoittamaksi.

Teos on teemoiteltu luontevasti. Alku on raskas ja teatterikouluajat pimeitä, mutta loppua kohti kevenee, ja kerronta on riemukasta ja nautinnollista luettavaa. Välillä nauroin ääneen. Härkösen seurassa mustatkin sävyt ovat siedettäviä. Hänen ja minun psyykessäni on paljon samaa. Ikävää, että sain kirjan loppuun. :)

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Tämä ei ole elämänkerta vaan muistelmateos ihmisestä jolle sattuu ja tapahtuu. Levoton ahdistunut sielu ja kirja on minusta vähän liiankin paljastava, tulee tunne että joutuu tirkistelijän rooliin tahtomattaan. Raja yksityisen ja persoonallisen välillä on hiuksenhieno. Mielellään persoonallinen ja vielä mieluummin niin yksityinen että lukijalle ei tule kiusallinen olo. Jaan sen häpeäntunteen jonka kirjailijan mummot tunsivat ajottain. Kai siksi että olen niin mummo itsekin.

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Oli mielenkiintoista lukea Härkösen elämästä, kokemuksista ja ajatuksista. Kielellisen tyylin ja minäkertojan kautta lukijana pääsi lähelle Härköstä. Kuitenkin koin kirjassa haastavaksi rakenteen, sillä tapahtumia ei kuvattu aikajärjestyksessä. Välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mistä ajasta puhuttiin ja mitkä asiat liittyivät toisiinsa.

[S Vaara · Rating 4 out of 5]

Härkönen mainitsee kirjassa monesti, miten arvostaa verbaalista lahjakkuutta ja antaa ihmisille anteeksi melkein kaiken, jos he vain ovat hauskoja. Minäkin antaisin Härköselle anteeksi varmaan mitä vain. Tuntui, kuin olisin ollut Katja Kallion kengissä kuuntelemassa hänen revittelyään.

[Pia · Rating 5 out of 5]

Pidin paljon. Ajoituksella oli merkitystä. Taskupainos ja Säädytön ovat molemmat kiehtovasti avautuvia ikkunoita toisenlaiseen elämään kuin mitä itse olen elänyt: näinkin voi tässä maailmassa olla. Kummatkin ovat kieleltään nautinnollisia ja helppoja lukea. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa on vaikeaselkoisissa teksteissä. On taito osata kirjoittaa soljuvasti ja ymmärrettävästi.

[Anna-Leena Jundell · Rating 4 out of 5]

Hieno kirja, jossa Anna-Leena Härkönen kertoo elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan avoimesti. Kirjassa on synkkyyttä, surua, mutta myös hänelle ominaista huumoria, joka oikeasti naurattaa. Tuntui, että loppua kohti alavireisyys lisääntyi ja jäi vähän surullinen olo.

[Verena · Rating 3 out of 5]

3+. Kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkösen tarina. Mielenkiintoinen ja nopeasti etenevä, mutta henkilökohtaisesti Härkösen ajatteluun oli aika vaikea samaistua ja kirosanojen jatkuva viljely särähti aika pahasti korvaan, vaikka kuinka olisivat osa Härkösen ”omaa ääntä”.

[J Makkonen · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista päästä tutustumaan Anna-Leenaan. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta; en kaivannut kronologiaa tai "elämäkertatyyliä" vaan näin oli juuri oikein.

[Eija Toivonen · Rating 3 out of 5]

Hieman sekavasti kirjoitettu asioita, mutta aitoa, suoraa ja kaunistelematonta tekstiä

[Outi · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava elämä, eloisa tyyli, mukavaa luettavaa.

[Riikka · Rating 5 out of 5]

Rehellinen, avoin, puhutteleva. Tykkäsin kovasti.

[Heta Kosonen · Rating 4 out of 5]

Anna-Leena Härkönen on mahtava ja hän on elänyt täysillä. Vaikka nuoruuden kokemukset ja luovan maailman armottomuus naisia kohtaan ovat sydäntäsärkevää ja vihastuttavaakin luettavaa, nauroin myös moneen kertaan ääneen. Kun kirja loppui, mietin useamman päivän ajan sitä, kuinka ainutlaatuinen rajojenrikkoja Anna-Leena Härkönen on.

[Fridzd · Rating 2 out of 5]

Sekava, vähän toisteinen ja aika tylsä. Suomalaisesta teatterikoulutuksesta olisin voinut lukea enemmän.