Euroopan sydämessä vuorten keskellä sijaitsee Sveitsin valaliitto, valtioiden outolintu, jonka harvat tuntevat muuna kuin pikkutarkkojen insinöörien äveriäänä idyllinä. Romantiikan hengen ajama matkailija voi kuitenkin löytää maan huipulta ja laaksoista myös pimeämpää taikaa. Sveitsissä ovat saaneet alkunsa muun muassa analyyttinen psykologia, mustetahratestit, Mary Shelleyn Frankenstein ja Robert Walserin mikroskooppinen salakieli; sen vuorilla ovat kehittyneet keuhkoparantoloiden kadonnut elämänmuoto, alppikauhu sekä avaruuksia kohti kurottava talvinen äärimetalli. Ja... kuuluuko tuolta... valtavia kulkusia?
Jantso Jokelin murtautuu matkaesseissään käkikellomaan ajukoppaan ja kulttuurihistoriallisiin raunioihin. Lähde mukaan ihmeelliselle matkalle!
Kadonnutta aikaa huokuvaa teosta rikastavat valokuvat, jotka on ottanut Annastina Haapasaari.
tosi pätevä matkakirja, hauska ja paljon infoa monesta kiehtovasta aiheesta. viihdyin erinomaisesti ja kirja on tuotteena myös täydellisen löysä pokkari!
Taitavasti koostettu, terävästi ajateltu ja loisteliaasti kirjoitettu esseekokoelma, joka houkuttaa ostamaan välittömästi lentoliput Sveitsiin, sillä tuosta ihmeellisestä maasta on vielä paljon näkemättä. Lentolippuja halvempaa oli aloittaa Thomas Mannin Taikavuoren lukeminen.
Kuukauden sisään olen lukenut Ville-Juhani Sutisen ja Jantso Jokelinin esseekokoelmat / matkareportaasit Galitsiasta ja Sveitsistä. Tältä pohjalta: a) upeaa, että joku kustantaa tällaista, b) mahtavaa, että joku kirjoittaa tällaista. Sivistynyttä muttei raskasta, näkökulmia antavaa muttei saarnaavaa. Yleistä mutta henkilökohtaista.
Hyvä esseekirja. Erityisesti Jungista ja Walserista, itselleni vieraasta kirjailijasta. Pitää tutustua. Tämän innoittamana otinkin lukuun Nietszchen, Wagnerin ja Hessen matkoja käsittelevän kirjan ja nyt luenkin jo Niizen elämänkertaa. Näissä kaikissa kolmessa muuten samaa pohdintaa Jumalan kuoleman ongelmasta: kun kiintopiste katoaa, mihin asettaa tukijalka. Mihin absoluuttiin perustaa vaikkapa moraali?
Myös paljon kiinnostavia huomioita Sveitsistä, Shelleyn Frankensteinista, Byronista, vaeltamisesta ja Mannista. Uskaltaisiko sitä lukea sitten Taikavuoren N:n elämänkerran jälkeen. Kaksi edellistä Mannia ei ole täysin vakuuttanut.
Oivallisia esseeteoksia aikaisemminkin kirjoittaneen Jokelinin uusin teos tarkastelee Sveitsiä monelta kantilta.
Sveitsi on monessa mielessä vähän tylsä maa, mutta kun pinnan alta raaputtaa, sieltä löytyy monenlaisia virtauksia, niin liberaaleja kuin taantumuksellisia.
Esseissä tarkastellaan niin Carl Jungia, sanatorioita Thomas Mannin hengessä, Byronia ja Shelleytä Genevenjärvellä, Robert Walseria ja musteläikkä-Rorschachia.
Näkökulmat ovat mielenkiintoisia. Tämän kirjan myötä Sveitsi näyttäytyy useimmille lukijoille varmasti uudessa valossa. Jokelinin tyyli miellyttää edelleen, joten tämä oli kyllä sujuva ja mukava lukukokemus.
Joo.. Ehkä yks naiskirjailija mainittu koko kirjassa huoh (miljoonien miesten rinnalla). Tää oli aika tylsä, mut ehkä matkakirja ei vaan oo mun genre ?