Keskeytysten arkisto

by Pontus Purokuru

”Elämä on viritetty niin kireäksi, että aikaa ei uskalla tuhlata” – tekstikokoelma ajasta ja sen ristiriidoista

Maailmassa on kahdenlaista aikaa: sitä, jota mitataan ja sitä, joka laajenee mitattavuuden ulkopuolelle. Hän, joka väittää ajan olevan kaikille ja kaikkialla sama, ei osaa nähdä eroa maanjäristyksen ja pionin kukkaan puhkeamisen välillä.

Pontus Purokurun neljäs itsenäinen teos on tutkielma ajasta ja sen ristiriidoista. Miten vaalia jatkumoa keskeytysten ajassa? Onko työtä ja vapaa-aikaa enää mahdollista erottaa? Lyhyistä kirjoituksista koostuva tekstikokoelma kutoo arjen banaliteetit kiinni kriittiseen yhteiskunta-analyysiin. Lopputuloksena on tekstilajeja yhdistävä kokonaisuus, jonka lukeminen tuntuu mielessä ja ruumiissa.

Genres: Essays, Nonfiction, Short Stories, Audiobook

215 pages, Hardcover

Published March 13, 2025

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin, paljon! Ihanan vinoja, hienoja ajatuksia ja oivalluksia arjesta, yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Nämä lyhyet tekstit ovat Purokurua kenties parhaimmillaan - on ihanaa, miten paljon ilmaa näihin jää, miten moni asia jää kiinnostavimmassa kohdassa ikään kuin kesken, avaten mutta selittämättä.

[Heini | lokikirjoituksia · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin! Vaikka jotkut tekstit menivät itseltäni ohi, löysin Keskeytysten arkistosta lukuisia esseitä, joiden äärellä sai nauraa, hämmentyä tai jäädä pohtimaan. Kirjoittamiseen ja kapitalismiin liittyvät tekstit puhuttelivat tällä kertaa erityisesti. Uskon, että tämän pariin kannattaa palata pariinkin otteeseen uudelleen eri elämänvaiheissa.

[Vilma Paaer]

Luin tämän satunnaisissa pätkissä imettäessäni vastasyntynyttä keskellä yötä.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Keskeytysten arkiston avausteksti on lupaava: Purokuru pohdiskelee siinä puurtamisen ja keskeyttämisen, keskittymisen ja poukkoilun olemusta ja sitä, mikä teko postmodernissa, somen häiritsemässä elämänmuodossa oikeastaan on radikaalimpi. Hän päätyy siihen, että lyhyet, satunnaiset tekstinpätkät, keskeytysten väleissä syntyneet, ovat arvokkaita sinänsä, ja tuo ne luettavaksi tässä kokoelmassa.

Kuten kirjan takakansikin lupailee, tekstit vaeltavat ylevän ja banaalin välimaastossa. Ehkä tökeröimmillään ollaan autofiktio-sanaleikkien ei-edes-hymisyttävässä maailmassa (kuorma-autofiktio, seriously!), joka vaikuttaa lähinnä edesmenneen Image-lehden toimituspalaverissa hylätyltä idealta. Parhaimmillaan kirjoittaessaan Purokuru taas tavoittaa jotain hyvin oleellista ajasta yleisesti ja ajastamme erityisesti.

Valitettavasti kokoelman tekstit muodostavat enemmän banaalin kuin siitä kohoavan kokonaisuuden, joka lukukokemuksena jää hyvin hajanaiseksi ja sirpaleiseksi. Mielenkiintoisinta onkin pohtia - selittävästä prologista huolimatta - miksi Purokuru on oikeastaan näin epätasalaatuisen kokoelman halunnut julkaista. Kustantajasta nyt puhumattakaan.

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Periaatteessa tässä on paljon sellaista mistä yleisellä tasolla pidän: säpäköitä havaintoja meistä ja ajastamme, kapitalismikritiikkiä, filosofiaa, syvän henkilökohtaista kärsimystä. Siltikin: tämä ei oikein ollut mun makuuni.

[Leo]

Pontus esittelee alkuun ideansa, ja jopa strategiansa, ja todistaa väitteensä suorilta tarjoilemalla parhaan kirjansa heti perään. Lukeminen on kuin kullanhuuhdontaa: teksti virtaa ja välillä vaskooliin jää hyvä kimpale, kuten Pelastuksia, Hammasharja, Niin sanotut muotihäiriöt, Pallo, Taide, Muistelmat (“Olen ollut masentunut siitä alkaen kun tajusin, että hampaat on pestävä joka päivä” nostaisi hymyn jopa Osamu-sanin huulille), jne. jne. Fiktion ja non-fiktion sekoittaminen toimii täydellisesti, Oksentaminen ehkä väkevimpänä yksittäisenä todistuksena. Ilmeisesti Purokuru tavoittaa arkisista kokemuksista jotain transsendenttia, koska lukiessa tuli yllättäen fiilis, että nyt mä ymmärrän miksi suomalaiset pärjää niissä onnellisuuskisoissa...(?!). Jos saisin joskus olla rauhassa olisin lukenut tän yhdeltä istumalta – ja jos maailmassa olisi oikeutta, tai edes järkeä, tää olis kesän kirjahitti.

[Iida-Maija · Rating 2 out of 5]

Hitsit. Alkoi ihan kivasti, vaikka laatu olikin vaihteleva. Loppua kohti alkoi jotenkin ärsyttää suunnattomasti, en oikein tiedä miksi. Enimmäkseen jo aika kuluneita ajatuksia, joista en oikein saanut mitään irti. Tuntui ehkä vähän siltä, kuin ”keskustelisi” juhlissa jonkun ärsyttävän monologia vetävän oman elämänsä älykön kanssa, heh.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Pontus Purokuru on sukupolvensa kärkiääni, minun mielestäni. Hän tulee tekemään pitkän ja vaikuttavan uran suomalaisen kirjallisuuden ja filosofian parissa, on jo onnistunut siinä, mutta saa koko ajan lisää painoarvoa. Hänen tuontantonsa on laajaa ja kiinnostavaa, ja seuraan häntä niin Instagramissa kuin Substackissakin, ja kuuntelen erityisen mielelläni myös hänen Podcastejaan, erityisesti Mikä meitä vaivaata ja Selitä mullenia (pahoittelen jos perheensisäinen nimientaivuttamistapa aiheuttaa näppylöitä!). Purokuru on melkein ainoa miesselittäjä, jota kestän ollenkaan, koska hän oikeasti enemmän kuuntelee kuin selittää.

Keskeytysten arkisto on kokoelma erilaisia proosatekstejä, esseehköjä kirjoituksia, joita rakastin ensisivuilta asti (oodi aamukahville voisi olla minun kynästäni, jos osaisin kirjoittaa). Elämän epätasaisuus, keskeneräisyys, päämäärättömyys, joutilaisuus, kapitalisminvastaisuus (tulkitsenkohan oikein?) ja suorittamisen vastustamispakko (mutta kuitenkin aikaansaamisen nautinto) ovat tyypillisiä aiheita Purokurun teksteille, ja tässä kirjassa ne ovat pääosassa. Kokoelma saakin siis olla epätasainen. Välillä oivalluksia on niin tiheään, että tekee mieli keskeyttää jatkuvasti ja käydä kertomassa lukemastaan kaikille, välillä monta sivua kääntyy haukotellen - mutta sitten taas jokin ajatus tempaa mukaansa.

Älykästä, kiinnostavaa ja kohottavaa luettavaa, jään odottamaan jatkoa kaikilla kanavilla!

[neea 🌀🪽 · Rating 3 out of 5]

kipeenä luettu purokuro on aina järkevää. jälkistruktualismia sen omassa parhaammuudessaan, eloisia ja ajankohtaisia otteita arkielämän valinnoista sekä havainnoista. erityisesti mielenterveyteen, töistä kieltäytymiseen ja kahviin liittyvät huomiot oli varsinaista purokuroa. mielenkiintoinen, mutta kaipasin ehkä jotain syvempää?

[Fridzd · Rating 4 out of 5]

Hän kyl osaa esseiden kirjoittamisen taidon. Tai en mä tiedä, oliks nää esseitä, paikoin oli myös runomaisia, mistä pidin. Suunnitelmana ostaa tämän ja lukea vielä ajatuksella (nyt piti lukee päivässä, kun oli pikalaina).

[Matti · Rating 3 out of 5]

"Jos viini on pullotettua runoutta, kahvi on kuppiin kaadettu lakiluonnos."

Esseet eivät oikein sanoneet mitään, ja novellit eivät oikein menneet mihinkään; mutta näiden välimaastossa liikkui useita kiinnostavia tekstejä, joista tuli vähän mieleen Harry Salmenniemi.

[A-L Reads · Rating 5 out of 5]

Ihan mahtavaa tykitystä koko opus. Tykkäsin kovasti.

[J · Rating 4 out of 5]

Osa näistä oli hyviä ja kiinnostavia, osa liiankin keveitä. Olisin kaivannut rohkeutta olla kuivempi: vähemmän ”mieskirjailijoiden” nasevaa, etäännytettyä huumoria, ehkä? Näinkin aivan viihdyttävä. Toisaalta pidän formaatista ja sisällön polveilevuudesta. Avointa esseistiikkaa, jossa esseet saavat vuotaa miksi ikinä.

[Atte Rautaruusu · Rating 4 out of 5]

Paras Purokurun teos jonka olen lukenut. Paljon hauskoja ja oivaltavia tekstejä, muutama syvällisempi sukellus ja ihanan henkilökohtaista tutkimusta elämästä ja ajasta. Esseet ja pientekstit sopivat hyvin hänen kirjoitustyylilleen.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Pontus Purokurun uutukaista lähestyin varoen: alla oli Coletten pohdiskeleva Puhdas ja epäpuhdas ja hivenen huolestutti, onko tässäkin luvassa hidasta filosofiaa. Vaan eipä ollut. Keskeytysten arkisto oli yllättävänkin kepeää luettavaa. Teos koostuu isosta läjästä erilaisia lyhyitä tekstejä, monet vain sivun mittaisia katkelmia.

Taustalla on ajatus keskeytyksistä ja jatkumoista. “Pitkään etsin jatkumoa, johon sopisin. Aina minut on keskeytetty tai olen itse keskeyttänyt itseni. [..] Tätä kirjaa tehdessäni ymmärsin, että keskeytykset ovat nimenomaan se jatkumo, jota olen tavoitellut.” Niinpä kirjan kansien välistä löytyy kaikennäköistä esseistä novelleihin. Heti ensimmäisenä on parin sivun pohdiskelu aamukahvin voimasta. Kahvittomana ihmisenä en ihan hirveästi samastu. “Aamukahvi auttaa ymmärtämään, miten Leo Stranius on mahdollinen” on kyllä kelpo heitto, se on myönnettävä.

Seuraavana on näyttelyn avajaisista kertova tarina, jossa kansanedustaja käyttäytyy omituisella tavalla kertojaa kohtaan. Kolmas juttu on perecmäisiin luetteloihin uppoava kirjoitus kirjoittajan kokemista hammaslääketieteellisistä operaatioista. Kirjasta löytyy pieniä novelleja, kepeitä kirjallisia kokeiluja ja myös sitä filosofista pohdiskelua. Osa jutuista istuisi hyvin kolumneiksi.

Joissain jutuissa tuntuu, että pohdiskelu lähtee hyville kierteille, mutta tarvitsisi vielä sivun-pari päästäkseen maaliin. Jokaisen ajatuksen kehittelylle tähän valittu formaatti ei ole omiaan. Tällaisia tapauksia ei onneksi ole kovin usein, ja voihan sen kehittelyn saatella loppuun omassa päässäänkin. Hyviäkin pohdintoja on useita: esimerkiksi ”Aika ei kulu” on oivaa pohdiskelua ajan luonteesta, samoin ”Aika, osa 2”, jossa erilaisia ajan käsittämisen tapoja asetetaan vastakkain.

Keskeytysten arkisto on hyvä paketti sekalaista tavaraa. Se on yhdistelmä leppoisaa ajanvietettä ja ajatuksia herättävää filosofeerausta. Kynnys tarttua kirjaan on matala ja kirjan luettuaan voi huomata paitsi viihdyttyneensä, myös vaivanneensa päätään hedelmällisin tavoin.

[Ville Verkkapuro]

What a pleasure it is to be reading Purokuru, always. To be able to visit a brain that is both wild and grounded, radical and based, read and curious. This was an oasis – a place to rest your head and reflect in a time of chaos. There is too much noise, too many sounds, too much self-centered pseudointellectuals and just so many mouths shouting while the ears are already ringing.
This was a curated social media profile to shut all the others up in the best of ways. This had perfectly whimsical takes on hot issues from AI to being heterosexual and, as always, on capitalism and the end of the world. And heartbreaking personal stuff too, from poverty to cats. What is there not to love. Thank you.

[Alexzander Front · Rating 4 out of 5]

Hauskaa, kevyttä ja inspiroivaa. Kaikkea mitä sitä tarvitsee. Mielestäni kirja on kasa Purokurun ajatuksia, mikä on mielenkiintoista.

[Eeva · Rating 3 out of 5]

Parhaimmillaan tosi oivaltavia tekstejä, mutta usein esseet loppuivat töksähtäen just kun oltiin vasta pääsemässä vauhtiin.

[Lucy_van_pelt · Rating 5 out of 5]

4.5 stars.

[Kristine · Rating 3 out of 5]

”Myös minä olen sosiaalisessa mediassa, ja lukija. Aivan kuten Sörnäisten vankilassa ollaan Helsingissä.”

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Huikea kirja! Filosofisia ajatuksia, kokemuksia ja tarinoita (?) todella oivallisesti sanoitettuina. Äänikirjana olisin kuunnellut ihan vaikka loputtomiin.

[Alina Mikkola · Rating 4 out of 5]

Tää oli mainion pirstaleinen kokoelma. Tekstin tempoilu raaputti esiin taitavasti tän ajan henkeä ja jätti mut välillä hölmistyneenä kaipaamaan jotain enemmän.

[Tiitus · Rating 5 out of 5]

Tää oli kyl yks iso hämmennys, mut tykkäsin siit!

[Elina Suikanen · Rating 4 out of 5]

Osa teksteistä teki vaikutuksen. Etenkin ajan olemuksen pohdiskelu avasi ajattelua.

[Sofia Hanhikoski]

Lempitekstejä oli Niin sanotut muotihäiriöt ja Aika, osa 2.

[Noora · Rating 2 out of 5]

"Punnitsin, kuinka onnistuisin antamaan rennon vaikutelman, ikään kuin kävisin tällaisissa tapaamisissa useinkin. Ikään kuin koko ammatillinen tulevaisuuteni, mielenterveydestä puhumattakaan, olisi minun hallussani."