The Moon

by David Whitehouse

Since the dawn of time, the moon has exerted a tremendous influence over the earth and its inhabitants, both scientifically and artistically. The earliest astronomers expended much energy in their attempts to map the moon and imagine what it must be like to travel there, and globally the moon has a central role in virtually all mythologies, from Amazonian Indians to the ancient Egyptians to the Celts. Poets, painters and musicians have taken the moon as the inspiration for great extraordinary works of art. The myriad of stories - peopled with extraordinary characters like Galileo, the 12th century monk Gervase of Canterbury and Van Eyck - and fascinating science which this tale comprises have now been brought together in this volume.

Genres: Nonfiction, Space, Astronomy

320 pages, Hardcover

First published July 5, 2001

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Vuonna 2019 luin paljon elämäkertoja ja avaruuden valloittamisesta kertovia tietokirjoja, joten oli ihan luontevaa, että lukulistalle valikoitui myös englantilaisen David Whitehousen teos "Kuun elämäkerta" (WSOY, 2005).

Whitehouse on tähtitieteilijä ja BBC:n tiedetoimittaja, ja ehkäpä sen vuoksi hän osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti ja yleistajuisesti. Neuvostoliiton rakettiohjelmasta kirja tarjosi mukavasti tietoa, samaten suunnitelmista kuun käytöstä aseellisena tukikohtana (molemmat suurvallat suunnittelivat jopa atomipommin räjätystä kuussa) eivätkä hassumpia olleet myöskään varhaisemmasta kuututkimuksesta kertovat luvut.

Tekijä ottaa myös kantaa siihen, miten kuun on katsottu vaikuttavan ihmiseen, ja varoittaa heti etteivät kaikki tule pitämään siitä mitä hän kirjoittaa: tutkimusten perusteella ei voida nimittäin todeta, että kuu vaikuttaisi esimerkiksi rikostilastoihin, ja kaikenlaisen astrologian hän toteaa humpuukiksi.

Luultavasti omista lähtökohdistani johtuen en innostunut ihan niin paljon geologiaa ja kuun pinnanmuotoja käsittelevistä luvuista, mutta ihan kiinnostava tietokirjahan tämä kaiken kaikkiaan oli.

Loppuun hauska anekdootti syyskuulta 1959, jolloin Neuvostoliiton Luna3-luotain otti ensimmäiset kuvat kuun kääntöpuolelta:

Myöhemmin pidetyssä Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n kokouksessa otettiin esille epävirallisten nimien virallistaminen [...] Monet Yhdysvaltain valtuuskunnan jäsenet eivät olleet mielissään siitä, että Ricciolin pitkäaikaisesta perinteestä merien nimeämisestä mielialojen mukaan luovuttiin. Venäläiset olivat kuitenkin järkkymättömiä; he vaativat, että laajalle mare-alueelle annettaisiin nimeksi Moskovan meri.

Jonkin ajan kuluttua joku keksi nerokkaan ratkaisun. Kaikki olisi hyvin ja perinteitä kunnioitettaisiin, mikäli IAU päättäisi, että Moskova on mielentila. Neuvostovaltuuskuntaa kuuleman mukaan huvittaneen kepeän väittelyn jälkeen päätettiin, että Moskova todella on mielentila ja nimi jäi pysyväksi. (s. 220)

[mule64 · Rating 2 out of 5]

Mainly very hefty and dry text. I was annoyed that it was written somewhat like a list. There were only very little of interesting parts.

[Cameron · Rating 4 out of 5]

I really enjoyed this book - it is very well written and accessible popular science book. The moon and its study goes back a lot further than I had realised - it is amazing what can be figured out by observing and recording. The characters who have studied it are fascinating.

An "illustrated" version with a lot more pictures displayed closer to their mention in text would be better, particularly for the chapter about the emerging features during a lunation and the various maps.

In the later chapter about moon and earth formation some more scientific descriptions would have helped - I ended up looking up and talking through some of the concepts with mates before I really grasped the concepts that had been alluded to. I don't mind being inspired to dig deeper but a little extra explanation and a couple of pictures would have settled it on the spot.

[Rebecca · Rating 3 out of 5]

After book after book of fiction, sometimes you just need a non-fiction to break it all up. And these are the books I end up enjoying more as a whole, I don't know why I don't pick them up more often! Oh well. This book was basically a biography on The Moon. Sounds pretty boring, I know and some chapters where, but I am interested in astronomy, so there were some parts that where okay. I read this like a trillion years ago, so unfortunately, I can't remember any right now, but if you are interested in outer space, then I recommend this book. Otherwise, don't bother.

Grade: C

[Evander · Rating 3 out of 5]

3.5. The chapter on the lunar landscape throughout the lunation would really have benefitted from images, as it began to become fairly meaningless to say "this crater comes into light; to its northwest this other crater goes into shadow/comes into light" and so on. Otherwise it was good; it went into a bit of depth scientifically, but simply enough to be accessible to those not in the study of the field whatsoever. It was also nice to read the details of the space race from the USSR perspective instead of the US, particularly of Korolyov.