- Aa! vaakkui lukkari. - Aa! toistivat pojat yhteen ääneen.
Ei ota oppi mennäkseen Jukolan koiraveljesten paksuihin kalloihin. Vapaana luonnon helmassa vai ihmisten tavoille oppineena sivistyksen parissa? Siinäpä kysymys, jonka parissa Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero käyvät alituista painiaan. Painia on veljesten elämä muutenkin. Toukolan poikien kanssa syntyy nujakoita mennen tullen, lautamies uhkaa jukuripäitä jalkapuulla ja sauna palaa tuhkaksi. Mutta seitsemän miehen voimalla selvitään niin lukkarin häpeänurkasta kuin hiidenkiveltäkin!
Rakastetun kuvakirjantekijän koiramainen mukaelma kansalliskirjailija Aleksis Kiven klassikosta valloittaa sekä lapset että aikuiset.
Mauri Tapio Kunnas is a Finnish cartoonist and children's author. Kunnas is most famous for his numerous children's books, illustrated by himself and featuring anthropomorphic animals.
Mauri Kunnaksen teokset ovat hyvin huumoripitoisia kuvitukseltaan ja teksteiltään ja niinpä lukijat, oli ne sitten varttuneempaa väkeä tai pienempää kuulijakuntaa, viihtyvät varmasti vallan mainiosti Seitsemän koiraveljeksen parissa, kuunnellen ja katsellen pikkutarkkoja kuvia koiraveljesten hassutuksista. Kyseiset Seitsemän koiraveljestä asuivat kuten Kiven veljekset Jukolan talossa lähellä Toukolan kylää. Veljesten nimet olivat Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljekset olivat kovasti omapäisiä ja melkein kaikki olivat ihastuneet samaan koiratyttöön, Männistön Venlaan. Talo oli huonossa kunnossa ja naisväkeä olisi pitänyt saada tekemään naisten töitä ja lukemaankin olisi pitänyt opetella, mutta kun se laiskottelu ja nukkuminen oli niin mukavaa. Hiukan veljeksiä pelotti uusi rovasti, joka oli päättänyt pitää kiinni laista, jonka mukaan kaikkien pitäjän asukkaiden oli opeteltava lukemaan. Siispä veljekset päättivät lopulta oppia lukemaan lukkarin koulussa...
Luin tämän jälleen töissä esikoululaisilleni Aleksis Kiven päivän kunniaksi, ja on tämä vaan ihana. Aukiselitettynä 6-vuotiaat olivat kovinkin innoissaan kyseisestä teoksesta, ja itsellekin tämä oli taas virkistävä kurkistus suomalaisen kirjallisuuden perusteoksien äärelle. Kuvitus on sitä ihaninta Kunnasta, ja riehuvista ja tappelevista veljeksistäkin sai lasten kanssa mahtavia keskusteluita aikaiseksi.
Oikein ansiokas versio suomalaisesta klassikkoromaanista, josta en itse ole koskaan oikein välittänyt. Mauri Kunnaksen kädenjälkeä on ilo katsella tarinan lomassa.
Tuttu tarina ja tarinana tylsä edelleen. Kuvat ja lyhennettynä menettelee. Olisi pitänyt lukea tämä versio heti kättelyssä, olisi riittänyt aivan hyvin.
Sauna, viina ja perkele: niistäkö on suomalaisuus tehty? No ei vaan Eeron perustamasta kansakoulusta. Seitsemän (koira)veljestä on tarina suomalaisten talonpoikien kasvusta ja siinä samalla metafora suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle.
Pidän tämän kirjan taidetyylistä enemmän kuin Koirien Kalevalan. Tässä värit ovat vähän haaleammat, mikä viittaa realismiin ja vie välittömästi 1800-luvulle. Tässäkin on hyödynnetty alkuperäisteoksen kieltä, mikä onkin oiva tekosyy saada pari kirosanaa lastenkirjaan. Tarina on tietysti entuudestaan tuttu, mutta koska en vieläkään ole Kiven teokseen tarttunut, toimi tämä hauskana ponnistuslautana siihen. Nyt ainakin tiedän veljesten luonteista ja keskinäisistä suhteista jotain. ✧
У мене ніжно упереджене почуття до будь-чого, написаного і проілюстрованого Куннасом, тож книжку я купила більше для себе, аніж для сина. Але Леон, на щастя, розділяє мій захват собачатами на всі сто. Хоча сюжет далеко не для чотирирічки, але чомусь він запалився нею. Читання легко перетворюється на спільне розглядання картинок: куди мандрують брати-юкольці, як вони бешкетують і як дружно стають до роботи. А ще на кожному розвороті можна шукати маленьке комашатко у смішному капелюсі, а до того ж часто і цапка-сновиду. P.S. А ще тепер моє хлопчатко знає, що таке "диби" і "Люцифер", і чомусь так страшенно старанно почало вчитися читати щодня. Ніколи не знаєш, як саме дасться взнаки куннасівське виховання.
Upea, upea kuvitus, joka hyvinkin ansaitsisi täydet viisi tähteä! Taidokkaasti kuvataan suomalainen luonto, vuodenajat ja entisajan rakennukset, ja Herra Hakkaraista on kiva bongata kirjan sivuilta. Mutta se tarina: jatkuvaa remuamista, väkivaltaa ja viinan kanssa läträämistä, äääh. Siinäkö se suomalaisuuden ydin on, vuosisadasta toiseen?
Mahtavaa joka tapauksessa, että Kunnas on tehnyt Kiven klassikosta oman versionsa. Koiramainen mukaelma varmasti madaltaa kynnystä tarttua myös siihen aitoon ja alkuperäiseen.
Story: This is Mauri Kunnas' version of the brothers seven by aleksis kivi and translated into modern English.
Characters: All seven brothers plus townspeople are represented as dog characters.
Language: 92 pages, much abridged, still keeping the spirit of the story.
I read this after reading an English translation of the adult novel and enjoyed this much better! The story is mostly the same, boring bits cut out, the modern English much better and much shorter and faster to read. Plus great illustrations.
Taattua Mauri-laatua, mutta ei Kunnasta parhaimmillaan. Vahan kielen jäljittelyn myötä joitain lauseita joutui lukemaan lapsille todella rauhallisesti ja "suomentaen". Silti saattoi lapsen suusta kuulua, että "Isi en ymmärtänyt mitä tuossa tapahtui".
Erittäin kivasti toteutettu kevyt versio Aleksis Kiven tunnetusta teoksesta. Kiven kirja on saatu tiivistettyä varsin hyvin pienille sopivaan muotoon. Lapset jaksavat varmasti keskittyä kuuntelemaan tarinaa ja toivottavasti jaksavat lukea isompina myös alkuperäisteoksen.
Kuvitus on tuttua Kunnasta, erittäin pikkutarkkaa ja eläväistä. Kuvitus luo myös erittäin kauniin ja maalausmaisen kuvan Suomen vanhoista maatiloista. Jotain yhtymäkohtia Jukolan pirtistä voi löytää myös Koiramäen maataloon.
On upeaa, että lapsille tehdään jo pienestä pitäen tutuksi Suomen kirjallisuuden merkkiteokset. Kunnas tekee erittäin tärkeää työtä, toivottavasti kirjat vain löytävät kohdeyleisönsä.
Tyttöystävä luki tämän minulle ääneen ja oli todella mukava kuunnella. En ole vielä alkuperäisteosta lukenut, mutta tarina oli kyllä entuudestaan tuttu. Mukavan eloisa kirja, vaikka tuli välillä mieleen, että onkohan jotkin teemat aivan sopivia lasten kuultavaksi. No, turha sitä kieltämään: suomalaiset ovat viinakansaa.