Klassikkotekijän suloinen mutta jännittävä saturomaani ammentaa taitavasti vanhasta suomalaisesta tarinaperinteestä Eräänä aamuna Reetta näkee kesäpaikan rannassa suuren pyrstön välähdyksen vedessä. Hän saa viimein varmistuksen sille minkä on aavistanut aina: veden pinnan alla on kokonainen toinen todellisuus salaisuuksineen, aarteineen ja vaaroineen. Veden väki on ahdingossa. Joku on vienyt Veden emännän kauniin pienokaisen. Reetan on aika täyttää oma osuutensa ikivanhasta ennustuksesta.
Rehellisesti sanottuna aika huono kirja. 125 sivua tuntuivat paljolta tätä lukiessa. Todella tylsästi kirjoitettu. Odotin todellakin parempaa ja aiheena merenneidot ovat kiehtovia. Eihän sitä paitsi ole edes hirveästi merenväestä kertovia nuortenkirjoja, joten miksi tähän ei sitten panostettu kunnolla?
Tää oli kauheen sekava eikä täs ollu mitään järkee. Toi loppu oli kuitenki hyvä. Eka siin ei tapahtunu mitää ja sitä kesti kauan. Ei mun mielestä kovin hyvin kirjotettu. Jos vois antaa puolikkaita tähtiä, tää ois saanu 2,5/5.