Sekasointuja

by L. Onerva

Sekasointuja (1904) on L. Onervan (1882–1972) esikoisteos. Se on kenties hienoin debyytti suomalaisessa kirjallisuushistoriassa. Vahva runokokoelma ja kaunis kuvitettu kirja, joka ilmestyy nyt näköispainoksena.

Genres: Poetry

73 pages, Unknown Binding

First published January 1, 1904

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Oikee meininki. Vaikuttaa kiinnostavalta ja kapinalliselta tyypiltä. Ei silti mitään mun lempirunoutta, siksi kolme tähteä.

Alla parhaat palat.

*Ennen - Nyt -*

Soi sielussa ennen

ne kielet herkät ja hienot,

ne soinnut selvät ja vienot. - -

Vaan vuodet vieri ja vaipui;

omatuntoni tuomiot haipui

ja lakkasi lapsuuden laulut. - -

Niin kaikki on sielussa toisin,

että itkeä muutosta voisin,

— ja sentään en mielisi vaihtaa.


*Te naiset*

Te naiset, te naiset, te näyttelijät,

te petätte, peitätte yhä,

te lainaatte lapselta katsehen

ja ilmehen tekopyhän.

Te petätte itsenne, petätte muut,

kun sidotte silmät, tukitte suut

ja käytte kuin nunnien kuvat,

kuin enkelit tusinataiturin

palapiirtehin säveän säädyllisin,

näin täyttäen luulot ja luvat.


*Olis’ kylläkin syytä*

on jättänyt yö vähän hämärää

mun sieluni silmän valoon. - -

Ja vaikk’ olis’ syytä arkailla

tuot’ äitini luomaa työtä:

mun henkeni liikaa herkkyyttä

ja sieluni salaista yötä,

niin en minä konsaan peljätä voi,

että onnettuutta ne uhkaa,

vaan surren niitä ma rakastan

kuin äitini muiston tuhkaa — —


*Resitatiivi I.*

Ei onnea luotu minulle,

se luotiin muita vasten,

se luotiin perhojen iloita

ja leikkiä nukkelasten.

Jos en sitä itse ma särkiskään,

sen särkevät multa toiset:

nuo sääntöjen säveät seuraajat,

nuo homeisten lakien loiset,

joiden järki on jäykkä ja pimeä

ja tunne kuin tahkottu kivi,

mielipitehet museon hyllyltä

ja sielu kuin kirjan rivi, - -


*Lauluja yössä*

Yllätä ikuinen yö,

loppuos elämän työ!

Kahlittu henkeni pakkovyössä

rautaansa lyö.

Hukkuos taivas ja maa,

vaipuos varjojen taa!

Levoton henkeni häviön yössä

rauhan saa.



*Aforismeja*

Valo kaunehin on, kun tummin on varjo,

kun yöhyt päivälle taustan tarjoo,

maa taittavi taivahan tarhan.

[Kaj Roihio]

Onpas paatosta. Kolmen sepän patsaan lailla L. Onervan esikoisteoksessa moukaroidaan säkeitä lihasten ja tahdonvoiman kiiltäessä Jumalan silmien alla. Onervan miesystävä Eino Leino tuntuu olevan läsnä runojen takana ja suoraan sanoen pidän hänen runoistaan enemmän. Myöhemmin Lauri Viita kulki samoja reittejä nyrkit pystyssä uhmassaan, mutta 40-luvulla sellainen lyriikka oli jo auttamattoman kivikautista. Sekasointuja on hyvä kurkistus 1900-luvun alun ilmapiiriin, suomalaisuuden nousuun ja kulttuurin heräämiseen ja tietysti silloin venäläistämispolitiikan alla jokaista miestä ja naista tarvittiin kipeästi. Mutta jos minun täytyy valita, luen mieluummin Aila Meriluodon esikoisteosta.