Maitoa samasta astiasta on kokoelma runoja yhteydestä kaikkeuteen sekä rakkaudesta kaiken perustana. Elämme omien solukotelojemme rajoissa, mutta lopulta olemme kaikki yhtä, yksi kaikkeus. Runot liikkuvat kirkkautta kohti, huipulla odottaa katarsis, jolloin kaikki on varmaa ja selkeää, kunnes arki imaisee taas jalat.
Eve Littow (s. 1985) on vaasalainen runoilija ja suomen kielen maisteri, joka on myöhemmin valmistunut myös hoitoalalta. Littow elää ja hengittää sanoja. Nämä runot ovat syntyneet hänen lenkkeillessään; ne ovat ajatuksia eri pulssien kohdilta. Maitoa samasta astiasta on hänen esikoisrunokokoelmansa.
Kirja-arvostelun perusteella tartuin kirjaan, ihan en sitä ylistystä itse löytänyt kuitenkaan tämän teoksen sivuilta. Oli tässä toki puolensa, miellyttävä teema ja tempo, mutta oikeastaan mikään ei jäänyt erityisenä mieleen tai pysäyttänyt. Olkoonkin että muutama miellyttävä kohtaus sai hetkeksi suun makustelemaan. Mutta tempo kyllä tosiaan oli onnistunut, mielestäni se oli onnistuneesti saatu rakennettua pulssi-otsikointien alle.
Tartuin kirjaan sen Hesarissa saaman kiittävän arvostelun perusteella, ja vakuutuin. Runoilijan esikoisteos hengittää ja oivaltaa. Juokseminen kuuluu rakenteessa ja yksittäisistä runoista - lähdetään leposykkeistä, kiihdytetään maksimeihin ja taas hidastetaan. Luonto ja ihmisyys elävät riveillä ja niiden väleissä. Ilmaisu tullee uran (varmasti!) jatkuessa hioutumaan, ja vaikkapa turhat sivistyssanat korvautuvat osuvammilla mielikuvilla.