What do you think?
Rate this book
Painovoima : kuinka ihminen on oppinut ymmärtämään maailmankaikkeutta
Painovoima ohjaa ja hallitsee maailmankaikkeuden tapahtumia enemmän kuin mikään muu.
Tämä on painovoiman eli gravitaation tarina. Ihmiskunta vähitellen on oppinut ymmärtämään painovoimaa ja sen myötä maailmankaikkeutta. Gravitaatio on suuressa mittakaavassa monella tapaa maailmaa pyörittävä voima, vaikka se on luonnon neljästä perusvoimasta kaikkein heikoin.
Esivanhempamme näkivät taivaalta Auringon, Kuun ja tähtiä. Gravitaation suhteen he olivat korkeintaan kokemusasiantuntijoita. Nyt tiedämme, miten tähdet syntyvät ja miten ne kuolevat. Olemme ennustaneet mustat aukot ja nähneet niitä. Tiedämme maailmankaikkeutemme syntyneen alkuräjähdyksessä 13,8 miljardia vuotta sitten ja tiedämme sen laajenevan kiihtyvää vauhtia. Osaamme myös kertoa, mitä sille tapahtuu tulevina vuosimiljardeina. Kaikkea tätä hallitsee painovoima.
Oman osansa gravitaation tarinaan tuovat tieteen suuret nimet Aristoteleesta Einsteiniin ja Hawkingiin sekä monet muut. Nimilista tulee jatkumaan, sillä jäljellä on vielä paljon avoimia kysymyksiä. Kirjassa valotetaankin, millaisten kysymyksien parissa nykyajan tutkijat tekevät työtään.
Jukka Maalampi on fysiikan professori emeritus ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla palkittu tietokirjailija.
Tämä on painovoiman eli gravitaation tarina. Ihmiskunta vähitellen on oppinut ymmärtämään painovoimaa ja sen myötä maailmankaikkeutta. Gravitaatio on suuressa mittakaavassa monella tapaa maailmaa pyörittävä voima, vaikka se on luonnon neljästä perusvoimasta kaikkein heikoin.
Esivanhempamme näkivät taivaalta Auringon, Kuun ja tähtiä. Gravitaation suhteen he olivat korkeintaan kokemusasiantuntijoita. Nyt tiedämme, miten tähdet syntyvät ja miten ne kuolevat. Olemme ennustaneet mustat aukot ja nähneet niitä. Tiedämme maailmankaikkeutemme syntyneen alkuräjähdyksessä 13,8 miljardia vuotta sitten ja tiedämme sen laajenevan kiihtyvää vauhtia. Osaamme myös kertoa, mitä sille tapahtuu tulevina vuosimiljardeina. Kaikkea tätä hallitsee painovoima.
Oman osansa gravitaation tarinaan tuovat tieteen suuret nimet Aristoteleesta Einsteiniin ja Hawkingiin sekä monet muut. Nimilista tulee jatkumaan, sillä jäljellä on vielä paljon avoimia kysymyksiä. Kirjassa valotetaankin, millaisten kysymyksien parissa nykyajan tutkijat tekevät työtään.
Jukka Maalampi on fysiikan professori emeritus ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla palkittu tietokirjailija.
360 pages, Hardcover
Published October 7, 2024
1 person is currently reading
7 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
June 25, 2025
Teoksessaan "Painovoima" fysiikan professori emeritus Jukka Maalampi tarkastelee painovoiman eli gravitaation ymmärtämisen historiaa. Painovoiman merkitys taivaankappaleiden ja koko maailmankaikkeuden toiminnan käsittämiseksi on aivan keskeistä. Fysiikan tutkijana ja palkittuna kirjailijana Maalammella on aiheesta laaja tietämys ja sen lisäksi taito kirjoittaa tekstiä, joka on maallikollekin ymmärrettävää ja mielenkiintoista.
Kirjan aikajänne kattaa yli 2000 vuotta antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. Kirjan päähenkilöistä löytyvät aikakauden suuret tiedemiehet, kuten Aristoteles, Nikolaus Kopernikus, Galileo Galilei, Isaac Newton ja Albert Einstein. Henkilöistä Maalampi valaisee tieteellisen merkityksen ohella myös heidän persoonallisuuttaan ja mielenkiintoisia käänteitä heidän henkilökohtaisessa elämässään.
Suomalainenkin tiedemies on päässyt merkkihenkilöiden joukkoon. Matemaatikko ja fyysikko Gunnar Nordström keksi ensimmäisenä, siis ennen Albert Einsteinia, kuvata gravitaation avaruuden geometrian avulla. Einstein totesi itse ennen yleisen suhteellisuusteoriansa julkaisemista, että Nordström oli hänen ainoa varteenotettava kilpailijansa tässä asiassa. Nordströmin painovoimateoria oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin Einsteinin, mutta se ei ottanut huomioon gravitaation vaikutusta valoon. Kun sitten ilmeni, että Auringon massa taivuttaa valoa, Nordström hylkäsi oman teoriansa ja kääntyi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kannattajaksi.
Maalampi valaisee osuvasti, kuinka käänteentekevien keksintöjen merkitystä ei aina ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskinen maailma edusti vallankumouksellista näkemystä maakeskiseen maailmaan verrattuna, mutta katolinen kirkko vastusti näkemystä voimakkaasti ja piti sitä harhaoppisena ja Raamatun vastaisena. Kopernikaanisen mallin innokas kannattaja Giordano Bruno joutui kirkon inkvisition hampaisiin ja lopulta teloitettiin polttamalla elävältä. Albert Einsteinin kohtelussa oli outoja vaiheita. Hän esitti vuonna 1905 julkaisemaansa suppeaa suhteellisuusteoriaa hyväksyttäväksi väitöskirjana, mutta sveitsiläiselle opinahjolle tämä käänteentekevä tieteellinen huipputulos ei kelvannut. Kimpaantunut Einstein vaihtoi aihetta ja laati nopeasti vielä samana vuonna 24-sivuisen tutkimuksen molekyylien koon määrittämisestä nesteen viskositeetin avulla. Tämäkään ei kelvannut väitöskirjaksi, se oli liian lyhyt. Einstein lisäsi tutkimukseen yhden lauseen, ja nyt työ hyväksyttiin väitöskirjaksi. Vuonna 1915 Einsteinin julkaisema yleinen suhteellisuusteoria on koko modernin fysiikan painovoimaa kuvaava teoria, mutta sitä ei loppujen lopuksi noteerattu lainkaan fysiikan Nobel-palkinnon arvoiseksi. Einstein oli ollut jo useita vuosia merkittävin ehdokas palkinnon saajaksi, mutta palkintoa ei myönnetty. Esimerkiksi vuodelta 1921 Nobel-komitea totesi, että sinä vuonna ei ollut mitään vaatimukset täyttävää fysiikan ehdotusta. Vuonna 1922 komitea sitten myönsi jälkikäteen vuoden 1921 palkinnon Einsteinille. Palkinto myönnettiin hänelle valon kvanttiteoriasta ja erikseen vielä mainittiin, että suhteellisuusteoriaan liittyviä tuloksia ei huomioitu palkinnosta päätettäessä. Eittämättä tulee mieleen, että Einsteinin juutalaistaustalla on saattanut olla vaikutusta näihin tapahtumiin.
Taitavana kynäilijänä Maalampi on osannut maustaa tekstiään myös hiljaisella huumorilla. Hän käyttää maallikoille ymmärrettävää yleiskieltä, mutta uskon silti, että myös fysiikkaan kouliintuneet lukijat viihtyvät teoksen parissa. Plussana voi mainita, että kirjassa luotetaan pelkän tekstin voimaan. Kirjasta ei löydy yhtään matemaattista kaavaa, piirrosta tai valokuvaa. Näin maallikon näkökulmasta oli silti monta asiaa, jotka jäivät hämäriksi: kosminen inflaatio vaikutti kerrassaan epäilyttävältä teoreettiselta rakennelmalta, eikä myöskään säie- ja silmukkateorioille jaksa uskoa loistavaa tulevaisuutta.
Erityisen myönteisenä yksityiskohtana huomasin, kuinka nuorena kuolleen venäläisen matemaatikon Alexander Fridmanin ansiot yleisen suhteellisuusteorian asiantuntijana ja sen merkityksen ymmärtäjänä ovat kirjassa vahvasti esillä. Einstein kritisoi aluksi jyrkästikin Fridmanin esittämiä tuloksia esimerkiksi maailmankaikkeuden laajenemisesta, mutta joutui sitten taipumaan ja myöntämään Fridmanin olleen oikeassa.
Kirjan aikajänne kattaa yli 2000 vuotta antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. Kirjan päähenkilöistä löytyvät aikakauden suuret tiedemiehet, kuten Aristoteles, Nikolaus Kopernikus, Galileo Galilei, Isaac Newton ja Albert Einstein. Henkilöistä Maalampi valaisee tieteellisen merkityksen ohella myös heidän persoonallisuuttaan ja mielenkiintoisia käänteitä heidän henkilökohtaisessa elämässään.
Suomalainenkin tiedemies on päässyt merkkihenkilöiden joukkoon. Matemaatikko ja fyysikko Gunnar Nordström keksi ensimmäisenä, siis ennen Albert Einsteinia, kuvata gravitaation avaruuden geometrian avulla. Einstein totesi itse ennen yleisen suhteellisuusteoriansa julkaisemista, että Nordström oli hänen ainoa varteenotettava kilpailijansa tässä asiassa. Nordströmin painovoimateoria oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin Einsteinin, mutta se ei ottanut huomioon gravitaation vaikutusta valoon. Kun sitten ilmeni, että Auringon massa taivuttaa valoa, Nordström hylkäsi oman teoriansa ja kääntyi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kannattajaksi.
Maalampi valaisee osuvasti, kuinka käänteentekevien keksintöjen merkitystä ei aina ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskinen maailma edusti vallankumouksellista näkemystä maakeskiseen maailmaan verrattuna, mutta katolinen kirkko vastusti näkemystä voimakkaasti ja piti sitä harhaoppisena ja Raamatun vastaisena. Kopernikaanisen mallin innokas kannattaja Giordano Bruno joutui kirkon inkvisition hampaisiin ja lopulta teloitettiin polttamalla elävältä. Albert Einsteinin kohtelussa oli outoja vaiheita. Hän esitti vuonna 1905 julkaisemaansa suppeaa suhteellisuusteoriaa hyväksyttäväksi väitöskirjana, mutta sveitsiläiselle opinahjolle tämä käänteentekevä tieteellinen huipputulos ei kelvannut. Kimpaantunut Einstein vaihtoi aihetta ja laati nopeasti vielä samana vuonna 24-sivuisen tutkimuksen molekyylien koon määrittämisestä nesteen viskositeetin avulla. Tämäkään ei kelvannut väitöskirjaksi, se oli liian lyhyt. Einstein lisäsi tutkimukseen yhden lauseen, ja nyt työ hyväksyttiin väitöskirjaksi. Vuonna 1915 Einsteinin julkaisema yleinen suhteellisuusteoria on koko modernin fysiikan painovoimaa kuvaava teoria, mutta sitä ei loppujen lopuksi noteerattu lainkaan fysiikan Nobel-palkinnon arvoiseksi. Einstein oli ollut jo useita vuosia merkittävin ehdokas palkinnon saajaksi, mutta palkintoa ei myönnetty. Esimerkiksi vuodelta 1921 Nobel-komitea totesi, että sinä vuonna ei ollut mitään vaatimukset täyttävää fysiikan ehdotusta. Vuonna 1922 komitea sitten myönsi jälkikäteen vuoden 1921 palkinnon Einsteinille. Palkinto myönnettiin hänelle valon kvanttiteoriasta ja erikseen vielä mainittiin, että suhteellisuusteoriaan liittyviä tuloksia ei huomioitu palkinnosta päätettäessä. Eittämättä tulee mieleen, että Einsteinin juutalaistaustalla on saattanut olla vaikutusta näihin tapahtumiin.
Taitavana kynäilijänä Maalampi on osannut maustaa tekstiään myös hiljaisella huumorilla. Hän käyttää maallikoille ymmärrettävää yleiskieltä, mutta uskon silti, että myös fysiikkaan kouliintuneet lukijat viihtyvät teoksen parissa. Plussana voi mainita, että kirjassa luotetaan pelkän tekstin voimaan. Kirjasta ei löydy yhtään matemaattista kaavaa, piirrosta tai valokuvaa. Näin maallikon näkökulmasta oli silti monta asiaa, jotka jäivät hämäriksi: kosminen inflaatio vaikutti kerrassaan epäilyttävältä teoreettiselta rakennelmalta, eikä myöskään säie- ja silmukkateorioille jaksa uskoa loistavaa tulevaisuutta.
Erityisen myönteisenä yksityiskohtana huomasin, kuinka nuorena kuolleen venäläisen matemaatikon Alexander Fridmanin ansiot yleisen suhteellisuusteorian asiantuntijana ja sen merkityksen ymmärtäjänä ovat kirjassa vahvasti esillä. Einstein kritisoi aluksi jyrkästikin Fridmanin esittämiä tuloksia esimerkiksi maailmankaikkeuden laajenemisesta, mutta joutui sitten taipumaan ja myöntämään Fridmanin olleen oikeassa.
Displaying 1 of 1 review