Yönistujat

by Riko Saatsi

Kun evakkous vie kodin lisäksi kielen, uskonnon ja kulttuurin.

Evakkoon lähteneen perheen Tatjana-mummu tekee kuolemaa ja herkkävaistoinen Lasari-poika joutuu näkyjen valtaan. Kun mummu siirtyy tuonilmaisiin, perheen äiti Nasti alkaa valmistella ruumiinvalvojaisia. Hänen miehensä vaatii, että kaikki tehdään kuten pitää. On valmistettava arkku, ja kutsuttava läheiset ja naapurit ruumista valvomaan. Saatsin ensimmäinen romaani kertoo väkevästi raja-karjalaisesta evakkoperheestä, joka 50-luvun Suomessa joutuu häpeilemään kieltään ja uskontoaan. Se kuvaa äidinrakkauden voimaa Nastin yrittäessä silottaa lastensa tulevaisuutta.

Genres: Finnish Literature, Historical Fiction, Fiction

191 pages, Hardcover

First published March 24, 2025

About the author

Riko Saatsi (s. 1978) on Lieksasta kotoisin oleva ohjaaja, dramaturgi ja ohjaajantaiteen lehtori. Hän on opiskellut filosofiaa Helsingin yliopistossa ja ohjausta Teatterikorkeakoulussa ja työskennellyt ohjaajana laaja-alaisesti eri näyttämöillä Suomessa ja kansainvälisesti.

Reviews

[Mikko Meriläinen · Rating 5 out of 5]

Todella vaikuttava ja heti sisäänsä imaiseva kuvaus erittäin tarkkaan rajatusta hetkestä, jonka kautta avautui isoja pohdintoja perinteistä, indentiteetistä, perheestä, kodista, kuolemasta ja pakolaisuudesta. Kokoaan merkittävämpi, etenkin näinä aikoina, kun meidän kompleksinen Venäjä-historiamme on muutenkin mielessä. Herätti paljon omakohtaisia lapsuusmuistoja. Tuli mummoa ikävä. Vatruskan maku nousi kielelle.
Hienoa ja aidolta maistuvaa kieltä. Kauniita karjalankielisiä sanoja mausteena.

[Taina · Rating 5 out of 5]

Itsekin osittain ortodoksisesta rajakarjalaistaustaisesta perheestä tulevana tarinassa on paljon tuttua. Perheen buabo, Tatjana, kuolee ja hänelle järjestetään ruumiinvalvojaiset. Kuolema saa perheen äidin Nastin muistelemaan evakkotaivalta Suistamolta Pohjanmaan kautta Nurmekseen sekä pohtimaan, mitä täytyy jättää menneeseen selvitäkseen tulevasta. Rasismi on silmiinpistävää, sillä evakkojen tavat, kieli ja uskonto poikkeavat "oikeasta" suomalaisuudesta ja ovat "ryssän saastuttamia". Mikä on selviytymisen hinta? Teoksen karjalankieliset kohdat ja sanat olivat ilo, luin ne ääneen, ymmärsin niistä suurimman osan ja tarkistin sanakirjasta loput. On todella arvokasta, että näitä asioita käsitellään myös fiktion keinoin ja tuodaan esille niitä kokemuksia, joita monen rajakarjalaisen perheen taustalta löytyy.

[Oona Käyhkö · Rating 4 out of 5]

Pysäytti miettimään karjalaisten evakkojen kohtaamaa syrjintää, jonka myötä vähitellen luovutaan omista perinteistä, kielestä ja nimistä. Paikallisten kulttuurien katoaminen on mielestäni karjalaisten kohtaloa laajempi ilmiö, joka tuntuu johtavan merkitysten vähenemiseen yhä globalisoituvassa maailmassa. Kirja myös opetti uutta karjalaisten kielestä ja tavoista, josta olen suuresti kiitollinen. Ainut häiritsevä aspekti oli, että mieskirjailija kirjoitti naisen näkökulmasta, joka mielestäni johti siihen, ettei kertojan hahmo ollut niin syvällisesti rakennettu kuin olisi voinut olla.

[Ville Verkkapuro]

Not for me, but still an impressive, unique read. Language was the in the midst of this thing, obviously and it was beautiful and collected.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Yönistujat kertoo karjalaisen evakkoperheen isoäidin Tatjanan kuolemaa seuraavana iltana ja yönä vietettävistä ruumiinvalvojaisista ja siihen osallistuvista henkilöistä eli yönistujista. Tuleepa mukaan myös ei niin mukavia vainajien henkiä puhumaan rumia. Miltä tuntuu, kun kodin ympärillä olevat ihmiset puhuvat eri kieltä, ovat eri nimisiä ja heillä on aivan toisenlaiset tavat ja esineet alkaen hevosten suitsista, hautaustavoista ja ruuista. Auttaako, jos Tatjanasta tehdään Taina ja Feodorista Heikki. 1970-luvun lapsuudesta muistan hautausmaalla liikkuneen karjalaismummon, joka puheli itsekseen ja jätti haudalle ruokaa. Luulin, että hän oli mielenvikainen. Miten helposti toisenlaisuus katsotaan tyhmyydeksi, hulluudeksi ja alempiarvoiseksi.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2024: 274/274)
2025: 6/6
1984-2025: 280/280

4,5/5. Karjalasta evakkoon lähteneen perheen mummo kuolee, ja tämä romaani kertoo hänen ortodoksisen perinteen mukaan järjestetyistä ruumiinvalvojaisistaan. Kirjassa sivutaan evakkokarjalaisten kohtaamaa vieroksuntaa ja suoranaista rasismiakin. Luterilaiset "perus"suomalaiset karsastivat herkästi näitä toisia suomalaisia, joiden kristinuskon haara ja suomen kielen murre olivat vähän erit. Kirjassa oli lyhyitä täysin karjalankielisiä osuuksia (lukujen alussa?), mitkä olivat mielestäni erityisen hienoja. Suurimman osan ymmärsi ihan hyvin ilman mitään erityisempää karjalaistaustaakin. Sen kuin vain papatti menemään (ainakin hiljaisesti päässään), niin valtaosa sanoista kyllä paljasti merkityksensä, vaikka kirjoitusasuun jumittaminen olisikin pitänyt ne vieraina. Tämä romaani oli suurin yleisönsuosikki näistä Finlandia-ehdokkaista – ja aivan ansaitusti niin.

[Taija · Rating 4 out of 5]

”Tupaan tuli temppelin tuntua.”

Karjalasta evakkoon joutunut perhe häpeää 1950-luvulla taustaansa, uskontoaan ja kieltään. Isoäiti kuolee, ja yhden päivän romaani kertoo miten hänet pestään ja puetaan ruumiinvalvojaisia (yönistujat) varten. Paljon on ihmisellä riittänyt puuhaa sisällä, ulkona ja eläinten parissa 50-luvun maaseudulla.

Kirjassa esitellään runsaasti karjalan kieltä (osasta sai arvaamalla vähän selkoa, osasta ei mitään) ja tapoja. Kiinnosti siksi, että oma mammanikin oli Karjalan evakko.

Lukiessa pisti miettimään miten vähän ihminen ja maailma on muuttunut 70 vuodessa, tai ehkä jopa koko ihmiskunnan eliniän aikana. Erilaisuuteen suhtaudutaan väheksyvästi, peläten, vieroksuen, ja omia tunteita käsitellään vihapuheella erilaisuutta kohtaan. Keinot vain ovat vaihtuneet.

”Hulluutta oli kuvitella, että se mikä kerran oli, pysyisi aina samanlaisena.”

Kiinnostava, sujuvasti kirjoitettu pieni kirja, joka oli myös Finlandia-ehdokkaana.

[Petra · Rating 4 out of 5]

Yönistujat kuvaa ortodoksikarjalaisten perinteitä kuolemaan liittyen. Perinteet ja tavat kuitenkin kokevat yhteentörmäystä paikallisten tapojen kanssa. Saatsi pohtiikin hienosti evakoiden identiteettikriisiä ja sitä, mitä voi säilyttää ja mitä muuttaa sopeutuakseen. Erityisen hienoa oli, että teoksessa oli käytetty karjalankieltä.

[Arla · Rating 4 out of 5]

Sortavaln evakon tyttärenä oli kiinnostavaa lukea Suistamon karjalankielisen ortodoksiperheen vaiheista ja kuoleman riiteistä.

[Juurakkotukka · Rating 3 out of 5]

2,7/5. Olin valmis rakastamaan tätä, mut lukukokemuksena puiseva ja kökkerö. Karjalan kielen käytöstä pisteet silti.

[Hannu Pelttari · Rating 5 out of 5]

Tykästyin tässä siihen miten hyvin Saatsi luo menneen ajan miljöön, tunnelman, tilanteet, kulttuurin.
Eletään 1950-luvun alkua ja Suomeen evakuoitunut karjalaisperhe viettää isoäidin kuoleman jälkeistä päivää, yötä ja hautajaisia. Saatsi tuo kipeällä tavalla esiin sen miten huonosti evakkokarjalaiset ovat "kotoutuneet" tänne vieraaseen maahan, vieraaseen kieleen ja kulttuuriin. Kuolleen vanhuksen miniä yrittää sopeutua nimienvaihtamista myöten, mutta vaikeaa on. Kantasuomalaiset ovat epäluuloisia ja tylyjä näitä puoliryssiä kohtaan.

Teema on siis jälleen kerran mitä ajankohtaisin ja soisi yksioikoisten maahanmuuton vastustajien lukevan tämän, josko ymmärrys ja kyky empatiaan kohentuisi edes hieman. Kirjana tämä on eheä, hyvin mietitty ja taustoitettu kokonaisuus. Saatsin suvun oma tausta tuntuu olevan vahvasti taustalla.

Yllätti että kirjan karjalankieliset pätkät olivatkin muualta otettuja. Se laski lukukokemusta, kuten sekin ettei niitä oltu suomennettu. En jaksanut tavailla niitä ihan kokonaan. Kuitenkin aiheen omaperäisyys, tiukka fokus ja ilmeikäs kieli loivat tästä nautittavan lukukokemuksen. Pienestä kritiikistä huolimatta harvinaiset viisi tähteä. Kirja on ansainnut paikkansa vuoden 2025 Finlandia-ehdokkaiden joukossa.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja on helmi karjalaisia sukujuuria omaavalle. Oli ihana lukea karjalan kieltä, jota karjalainen ukkini joskus puhui. Yllättävän paljon sain siitä selvää, kun vähän pinnistelin.

Romaanissa kuvattu karjalainen ruumiinvalvojaisten perinne on kaunis. Se on syvällisempi tapa hyvästellä kuolleet, kuin pelkät hautajaiset.

Oli surullista lukea pakolaisiksi joutuneiden karjalaisten kokemasta syrjinnästä ja ennakkoluuloista, sekä vahvasta paineesta unohtaa omat juuret ja kieli. Onneksi niitä kuitenkin edelleen muistellaan mm. kirjallisuudessa.

[Toni · Rating 3 out of 5]

Ensinnäkin jokaisen pitäisi lukea tämä, etenkin rasistien. Toiseksi, olisipa tämä ollut pidempi.

Kirjassa itärajan takaa Suistamosta Suomen puolelle evakkona muuttanut (tai joutunut) karjalankielinen ortodoksiperhe yrittää sopeutua uuteen elinympäristöön parhaansa mukaan. Erityisesti perheen äiti kantaa suurta huolta siitä, miten lapset sopeutuvat, oppivat uuden kielen ja tavat. Samalla perheen isän vanha äiti tekee kuolemaa, ja ison osan kirjasta tapahtumat sijoittuvatkin ruumiinvalvojaisten valmisteluihin ja itse valvojaisiin. Kaipuu kotiin, vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen ja tuska siitä, miten kylän ihmiset tuijottavat ja kiusaavat lapsia on rajua luettavaa. Pitkälti siksi, että tätä samaa tapahtuu maassamme edelleen, ja siksi että tämän lukemisen jälkeen ymmärsin taas kerran paremmin historiaa ja sitä, miten syvällä muukalaisviha kulttuurissamme on.

Eräs somepersoona julisti jokin aika sitten, että ei lue fiktiota, koska niistä ei opi mitään, ja että nauttii ennemmin fiktionsa sarjamuodossa. Kaikki kunnia tälle näkemykselle, mutta itse en tiennyt ennen tämän kirjan lukemista käytännössä mitään esimerkiksi karjalankielestä, ortodoksisista tavoista saati siitä, miten paljon syrjintää karjalankieliset evakot joutuivat Suomessa 1950-luvulla kokemaan. En myöskään koskaan ollut lukenut karjalankieltä, jota Saatsi on ansiokkaasti tuonut mukaan teokseensa perheen äidin muistelujen muodossa. On hämmentävää lukea kieltä, jota ei ymmärrä sanatasolla, mutta jonka merkityksen tavoittaa.

Kokonaisuudessaan hieman ristiriitainen lukukokemus. Tämä tuli yhtä aikaa todella lähelle, mutta samalla jäi etäiseksi johtuen oikeastaan vain lyhyehköstä mitastaan ja siitä, että olisin halunnut tutustua hahmoihin paremmin ja syvällisemmin. Vaikka lukukokemus ei ollut itselle täysosuma, jäi tämä pyörimään mieleen ja ehkä se onkin yksi sen suurimmista ansioista. Ehkä koko kirjan pointti olikin esitellä jotain valtaosalle tuntematonta, paljastaa ja näyttää, mikä oli ja on edelleen totta. Ja ehkä se, etten päässyt täysin tähän kirjaan kiinni kirjana, kertoo enemmän minusta kuin teoksesta. Tärkeä kirja, tämäkin.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Yönistujat on yksi kirjavuoden 2025 kohokohtia miulle. Se on sekä tiukasti aikaan sidottu tarina Tatjanasta perheineen, joka on yrittänyt toipua kotinsa menetyksestä ja pakkomuutosta uusiin maisemiin. Samaan aikaan se on ikiaikainen tarina, joka toistuu ihmiskunnan historiassa aina vain: toiset joutuvat lähtemään ja toiset ottavat vastaan, joko avosylin tai torjuen. Rasismi tuntuu olevan ikuista.

Nyt Tatjana on kuollut, ja on kokoonnuttu ruumiinvalvojaisiin.

Osa Yönistujista on kirjoitettu karjalaksi, jota en itse osaa yhtään. Se on loistava ratkaisu Saatsilta, koska osa yksityiskohdista jäi minulle sumeiksi. Sitäkin kautta pääsee päähenkilöiden nahkoihin. Kiitän myös tarinaa kokonaisuudesta ja eheydestä, loppua myöten. Se ei päästä lukijaansa helpolla, joka on miulle ihan oikein.

[Camilla · Rating 5 out of 5]

Yönistujat on vaikuttava pienoisromaani, jossa kuvataan Karjalan evakkojen kivikkoista muuttoa Suomeen. Sodan aikana oli hylättävä koti ja tavarat, syntymänimi ja tavat. Kielikin.

Ilahduin erityisesti siitä, että osa romaanista on kirjoitettu karjalaksi. Näistä katkelmista ymmärsin keskeisen viestin, mutta yksityiskohdat jäivät arvailujen varaan.

Romaani on hyvällä kielellä kirjoitettu, liikuttava teos, joka pakottaa ajattelemaan myös nykyajan pakolaisten osaa. Epäluulot, torjunta ja suoranainen rasismi eivät ole uusia ilmiöitä.

Toivon teokselle menestystä esimerkiksi syksyn kirjallisuuspalkintoja jaettaessa.

[Tuulia · Rating 2 out of 5]

Ei nyt mitenkään huono mut odotin aika paljon enemmän. Tosi hyvät ainekset, kiinnostava aihe ja hienosti tuotu karjalankieltä mukaan mutta hahmot, kirjoitus ja juoni lopulta aika ohutta. Jotenkin teos ei pääse koko potentiaalinsa. Tää tuntuu jotenkin enemmän historialliselta dokumentista kun siltä että pääsisi hahmojen tunteisiin ja kulttuuriin todella merkityksellisesti sisälle. Mielelläni kyllä lukisin tästä aiheesta lisää mutta tää kyseinen teos ei nyt napannut vaikka olikin nii lupaavan kuuloinen

[Fenno Ugri · Rating 5 out of 5]

Hurmaava ja niin ajankohtainen kirja! Erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja sopeutua tainolla sopeutuatta, erilaisia tapoja selvitä evakkona, uudessa ympäristössä. Erilaisia tapoja suhtautua "muukalaisiin". Välissä karjalankielisiä lukuja, jotka koskettivat erityisesti, koska niuhin liittyy muistoja lapsuudesta, karjalankielisestä lapsenvahdista, naapurista. Lapsuudessa oli paljon kaikenlaista, mitä on ymmärtänyt vasta nyt, paljon myöhemmin. Omalla tavallaan tämäkin kirja avaa niitä samoja asioita. Luin kauniisti kirjotettua kirjaa haltioissani. Mikä sanomisen ja ilmaisun lahja!

[Erja · Rating 5 out of 5]

Hieno kirja! Avasi jälleen silmiä sille, millaiseen tilanteeseen Karjalan evakot joutuivat siirryttyään uusiin asuinpaikkoihinsa.

Tämä kirja myös lisäsi ymmärrystäni sille, miksi anoppini, joka oli joutunut lähtemään Karjalan kotiseuduiltaan, ei koskaan halunnut kertoa elämästään: kaikki muistot oli pitänyt häivyttää ja ehkä salata.

Oli mielenkiintoista, että kirjassa oli myös karjalankieltä, jota pystyin jonkin verran ymmärtämään. Odotan mielenkiinnolla tämän äänikirjaversiota, että pääsen kuulemaan kirjailijan lukemana nuo karjalankieliset kohdat .

[Liina Kutja · Rating 5 out of 5]

5-/5 Yönistujat on kristallinkirkas teos, jota olen miettinyt paljon sen lukemisenkin jälkeen. Parin päivän kuvaukseen tiivistyy perheen vuosikymmenten tarina, oikeastaan yhden kansan tarina. Saatsin rakkaus Karjalaa kohtaan vällittyy rivien välistä ja sain myös haastatela häntä, mikä antoi syvyyttä hänen kirjallisille valinnoilleen.

[Sallamaari Muhonen · Rating 5 out of 5]

Yksi parhaista koskaan lukemistani! Tässä ortodoksikarjalainen perhe rajan takaa koettaa sopeutua sodan jälkeen suomalaiseen yhteisöön, kuka perheen jäsenistä mitenkin.
Kun oma äiti häälyy elämän reunalla, hänen juurensa ovat alkaneet kiinnostaa. Ostin tämän joululahjaksi myös ystävättärille, joilla on laillani juuria Karjalassa. Tämän herättämistä tuntemuksista puhutaan vielä!

[Anne · Rating 4 out of 5]

Kirja otti heti lukijansa, ei olisi malttanut pöydälle panna. Aihe hieno, avasi siirtokarjalaisten ja varsinkin ortodoksien kohtaloa, alleviivasi erilaisuutta. Minä- muoto toimi, aika ajoin hämmästelin kirjailijan kykyä asettua perheenäidin asemaan.

[Elina · Rating 5 out of 5]

Kirja kahden maailman välissä, moninkertaisesti. Lukiessa tuntui kuin olisi ollut läsnä jokaisessa hetkessä, kulkenut mukana ja istunut saattoväen vierellä tarkkaillen, tuntien sanojen ja valintojen painon muuttuvassa maailmassa. Todella vaikuttava ja kaunis teos.

[Hanni · Rating 4 out of 5]

Lyhyt taitava kuvaus pakolaisuudesta, joka kulki silloin nimellä siirtolaisuus. Meillä on rasismi pitkältä ajalta mukana Suomen historiassa :( Mystisyys-asiat kiehtovat ja harmittaa, että niitä on painettu alas vääränlaisina uskomuksina!

[Jarkko Tontti · Rating 4 out of 5]

Tiivis ja tehokas pienoisromaani unohdetusta historiasta. Jarkko suosittelee.

[Lechw · Rating 4 out of 5]

Parin vuorokauden tapahtumiin saatu kiteytettyä paljon identiteetin menettämisen ja uudelleenhakemisen tuskaa ja haikeutta. Kaunista karjalaa välipuheissa.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Tässä yksi vuoden kiinnostavin kirja. Sodasta olen lukenut mutta evakoista kovin vähän.

[Mari Ketola · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava aihe ja hyvää kerrontaa. Minua häiritsi hieman, kun tekstin seassa olevat karjalankieliset sanat oli korostettu. Siellä ne olisivat menneet seassa ilmankin.

[Marita · Rating 5 out of 5]

Wonderful tribute to ancestors who lost their language, land and way of life.

[Timo Pohjakallio · Rating 3 out of 5]

Quite exceptional story on chapter of history that has not been too much told in Finland. Elements for something bigger, the tale remained rather narrow.

[Tuomas Saarelainen · Rating 4 out of 5]

Hyvin kirjoitettu ja koskettavasti. Tälleen Karjalan evakkojen jälkeläisenä ja karjalaisuudesta jotakin ymmärtävänä iski jonnekin sydämen syövereihin. Loppu sai kauneudessaan itkemään.