Päätähuimaava mysteeriromaani johdattaa lukijansa toiseen todellisuuteen.
Vuoden virkamieheksi valitun Kyllikki Marsin elämä saa uuden suunnan, kun hänet nimitetään viemään läpi suurta väestötietokannan digitalisaatiohanketta. Uuden vuosituhannen alussa Kyllikki aloittaa työnsä Kouvolan betoninharmaassa Asiainhoitokeskuksessa. Pian häntä alkaa vaivata edeltäjänsä, varttuneen arkistomestarin katoaminen. Rohkeneeko hän seurata kadonneen jälkiä maan alle ja kohdata pahimmat pelkonsa?
Kouvola 2000 on todellisuuden rajat ylittävä vaihtoehtohistoria, jota sävyttävät painajaismaiset teknologiset visiot ja absurdi huumori.
Suomesta saattaisi löytyä monia hyviä kirjailijoita jotka varmasti pystyisivät kirjoittamaan kirjoja joissa olisi sisältöä, sanomaa ja omaa hienoa näkemystä - näitä oman elämänsä Dostojevskeja, Sartreja ja Kafkoja, mutta heidän kohtalo on jäädä pimentoon kellariinsa, samaan aikaan kun maamme ”eliittijulkkikset”, eli kaiken maailman Jouni Hynyset, Marko Annalat, Antti Hyyryset ja Terhi Kokkoset pääsevät toteuttamaan kirjailijan unelmansa vain sormiaan napsauttamalla, sillä ihmiset (tai ainakin osa) pitävät heistä jo ennalta ja kuvittelevat, että suutaan ja instrumenttiaan soittamalla he ovat oikeutetusti jokaisen alan mestareita ja tässä tapauksessa sanataiteen, harmin paikka onkin, että jokainen näistä teoksista on…
…täyttä paskaa.
Ja niin on tämäkin tekele, en oikeasti edes jaksaisi kirjoittaa mitään koko aiheesta, mutta vaivalloisesti aion kuitenkin yrittää…
Hyyrysen omin sanoin tämä tekele syntyi kuulemma hylätystä TV-sarjan käsikirjoituksesta ja todellakin voin uskoa tämän. Näen sieluni silmissä vähintään viisi kautta kestävän, äärimmäisen puisevan sarjan, jota suurin osa kanavien tilauspalveluiden sisällöstä nykyään jo onkin: 95% prosenttia on täyttä tuubaa ja kahdessa viimeisessä jaksossa tapahtuukin jo sen verran, että suurin osa katsojista tippuu kärryiltä hypnotisoidussa uneliaassa tilassaan. Tämä kirja on saman tason viihdettä: Kooltaan kivan kompakti lehdykkä, jonka voi ottaa mökille mukaan ja lukea riippumatossa suklaata syöden ja kissaa samalla silittäen, oivallista kesäviiihdettä siis! Ja sellaista kaiken kirjallisuuden tulisi ollakin - mitä turhaa haastaa lukijaa kun se on tyhmä rivikansalainen, eikä siksi ymmärtäisi perus jännitys/murhatarinaa monimutkaisempaa kerrontaa. Tärkeintä on vauhti ja jännitys, kuten elokuvissa. Isääni lainaten: ”Jos elokuvassa ei ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kuole vähintään kymmenen ihmistä, kyseessä on huono elokuva”. Kouvola 2000 kirjassa ei tapahdu edes tätä, ainakaan ennen viimeisiä sivuja, jonne pääsyä voisi pitää jonkinasteisena saavutuksena, ikään kuin 100 metrin spurtti, jossa maaliviiva jostain aivokemiallisesta syystä siirtyy katsojan silmissä aina vain kauemmaksi, kunnes millään ei ole enää väliä ja koko matka kuluu täydellisessä aivosumussa laahustaen.
Ja se siitä! Anteeksi kaikille, minä olen täysin väärä ihminen kuluttamaan tällaista viihdettä jota joku jossain varmastikin kutsuu mielenkiintoiseksi kirjallisuudeksi, mutta minä en ole se henkilö. Minulle Antti Hyyrysen Kouvola 2000 edustaa kaikkea sitä, mitä suoraan sanottuna VIHAAN kirjallisuudessa ja tätä aihetta en nyt ala sen enempää avaamaan, sillä minun pitää nyt hetki tuijottaa tyhjää seinää ja miettiä mihin paskaan sitä ihminen taas kulutti useamman tunnin ainutkertaisesta elämästään.
Seuraavaan taidehistorialliseen merkkipaaluun asti, minkä kirjoittaa varmaankin sitten Käärijä tai Erika Wikman, aiheena pyramidien ja vapaamuurareiden salat, siihen asti kiitos ja hyvästi!
Edit: Siinä missä Hyyrysen edellinen tekele Viimeinen Atlantis otti lähes kaiken inspiraation 2012 elokuvasta, niin tämän kirjan inspiraatio on selvästi ollut Remedyn Control peli - mitäs sitä turhaan uutta keksimään ja niinhän ne sanovat, että hyvät taiteilijat kopioivat ja loistavat taiteilijat varastavat!
Mysteeri ja dystooppinen vaihtoehtohistoria vuosituhannen vaihteen Kouvolassa. Kyllikki palkataan Asiainhoitokeskuksen arkistomestariksi hoitamaan suurta digitalisaatiohanketta. Valtavassa talossa tuntuu kuitenkin tapahtuvan jotain epävirallista, jotain pahaa.
Mielenkiintoinen tieteellinen vaihtoehtohistoria ja jännittävä mysteeritarina. Hyyrysen sanankäyttö ja vitsailu on hänelle ominaista ja hauskaa. Paikoitellen tarina oli kuitenkin hieman epäuskottava ja liian raaka.
Vaihtoehtolähihistoriadystopia vuosituhannen vaihteen byrokraattisessa Kouvolassa. Sujuvasti kirjoitettu, mutta vähän epätasainen rytmitykseltään. Alkupuolella asiat etenevät hitaasti, kun taas lopussa on täysi vauhti päällä. Osa sivuhahmoista jää karikatyyreiksi ja aika statisteiksi. Pääjuoni etenee kiihtyen maaliinsa, mutta kirjaan olisi jotenkin mahtunut vielä paljon enemmän lihaa luiden ympärille. Eli henkilöitä ja sivujuonia olisi voinut laventaa kunnolla kun maailman ja perusjuonen rakennuksen vaiva oli tähän jo tehty. Potentiaalia siis oli, mutta paljon enempäänkin olisi ollut vielä mahdollisuuksia.
Vuoden 43. kirjani arviota pudotin juuri 2,6:sta aina 2,4:ään ihan vain siksi, että satuin lukaisemaan Goodreads-arvioija Timon arvion (antoi yhden tähden) tästä kirjasta.
Antti Hyyrynen on paitsi Stam1na-yhtyeen keulakuva, myös kirjailija. Kouvola 2000 on hänen toinen romaaninsa. Ensimäistä romaania kovasti kehuttiin, mutta kun tuo arvioitsija-Timokin viittaa lyhyesti siihen ja sanoo siitä mielipiteensä, taitaa se ensimmäinen romaani jäädä kuitenkin lukematta.
Romaanissa eletään vuotta 2000 ja ollaan niin sanotusti digitalisaation kynnyksellä. Vuoden virkamieheksi valittu Kyllikki pestataan Kouvolassa sijaitsevaan Asianhoitokeskukseen. Keskuksessa on menossa suuri digitalisaatiohanke ja itse EY:n suomaistaustainen byrokratiaministerikin on tulossa käymään Kouvolassa. Kyllikkiä alkaa vaivata hänen edeltäjänsä arkistomestari Veeran mystinen katoaminen.
Kirjan takakannessa luvataan vaihtoehtohistoriaa (teos alkaa prologilla, joka sijoittuu sotavuoteen 1944), painajaismaisia teknologiavisioita ja absurdia huumoria. Mitään näistä teos ei oikeastaan kunnolla lunasta. Mukaan on saatu jostain Eyes Wide Shut (tai siitä romaanista) -elokuvasta kohtaus. Ja ritulaalipalvontameno-kohta on ihan täysin irrallinen, ei liity tarinaan mitenkään eikä asiaa sen kummemin avata. Ehkä arvioitsija Timo oli oikeilla jäljillä, melko nimekkäät julkkikset saavat kirjojaan ehkä muita helpommin julkaistua. Itse tässä juuri harjoittelen kirjoittamista ja kirjoitan yhtä taijiin liittyvää tarinaa. Oma räpellykseni on vielä tarinankerronnan harjoittelua ja välillä tuli mieleeni, että niin on tämäkin tarina: välillä saadaan jokin idea ja viedään tarinaa siihen suuntaan sen kummemmin koko tarinan rakennetta miettimättä.
Alku tässä veti hyvin puoleensa, mutta ei tämä sitten kovin korkealle noussut. Ehkä hukattiin mahdollisuus hyväänkin "digitalisaation kauhut" -tarinaan. Loppu oli ihan liikuttava, siitä pidin.
Pahoittelut melko huonosta arvosanasta. Vaikka minä en tästä sen kummemmin innostunut, joku muu voi tykätä paljonkin. On siellä Goodreadsissa hyviäkin arvosanoja tälle.
Arvioksi 2,4/5. Antti Hyyrynen: Kouvola 2000. (2025)
Hyi olkoon... tää kirja oli kyllä ihan omaa luokkaansa... omaan mieleen tarpeeksi härskiä huumoria, draamaa, sanoilla leikittelyä ja ällöttävää... miltei sairasta kauhua... kirjan alkupuolisko oli omaan mieleen todella mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa... mutta loppupuoliskon olisin halunnut lukea yheltä istumalta sen intensiivisyyden takia.
eniten pidin tän kirjan kirjoitustyylistä... kaikki tapahtumat, hahmot, hahmojen ajatukset ja siirtymät ajassa oli niin yksityiskohtaisesti kerrottu ja kuvailtu että pystyin pelkän vilkkaan mielikuvituksen voimalla näkemään itseni tilanteissa hahmojen kanssa...
ihan kun olisi lukenut elokuvan tai sarjan käsikirjoitusta.... täydellistä. suosittelen.
Kyllikki erotti virastotalon möhkäleenä kauempana. Asiainhoitokeskus muistutti kuin sammutettua majakkaa, tai sitten aurinkokellon piikkiä kaiken keskellä. Se tuntui pysyvän näkyvissä tällä ulkoilureitillä jatkuvasti, jokaisesta suunnasta katsottuna. Hän päätteli kiertävänsä vaistomaisesti kaupungin keskipistettä. Tai sitten, vaihtoehtoisesti, keskusta oli rakennettu kietoutumaan viraston kehäksi, kuin Moskova Kremlin ympärille. Virasto oli koko alueen lipputanko. Se merkitsi alueen hallituksi.
Luin tästä Hesarin arvostelun ja viimeistään arkistomestarista puhuttaessa lisäsin kirjan lukulistalleni. Sopivasti se tulikin kirjastokäynnillä uutuushyllystä vastaan. Nopealukuinen kirja, joka valitettavasti ei ihan lunastanut odotuksia.
Alku on lupaava. Nuori Birgitta on vaivalloisella evakkomatkalla Porkkalaan, koska hän on Suomen ja Neuvostoliiton kaksoiskansalainen. Birgitta pitää päänsä ja selättää vaikeudet sisulla, itse. Vuoden 2000 Kouvolaan saapuu puolestaan Kyllikki, jolla on takana parisuhdeongelmia ja edessä uusi jännittävä työpaikka Asiainhoitokeskuksessa. Arkistomestarin pesti on vaativa eikä tilannetta helpota se, että edellinen arkistomestari katosi jäljettömiin. Kaikki ei taida olla kohdillaan Asiainhoitokeskuksessa…
Massiivinen virastotalo betonimaisemastaan tunnetussa Kouvolassa on hyvä idea. Harmillisesti hyvä idea katoaa karikatyyrien ja täysin turhien juonikiemuroiden viidakkoon. Esimerkiksi se sadistinen linnunpalvontakultti ei vie tarinaa millään tavalla eteenpäin. Samalla kirjailija hukkaa oivallisia mahdollisuuksia. Jos vaihtoehtohistoriassa Nikola Tesla on saatu Suomeen, niin miksei hänen vaiheitaan seurata menneisyydessä? Miksi ihmeessä niistä laitetaan luennoimaan yksi 2000-vuoden hahmoista?
Tajunnanräjäyttävä loppu verkkaisen rakentelun jälkeen.
Mihin historia meitä ohjaa? Opimmeko kollektiivisesti virheistämme? Säännöllisesti ihmiset ovat hyväksikäyttäneet tai oikeastaan väärinkäyttäneet korkeinta saatavilla olevaa teknologiaa. Oli hyytävää tajuta, että kansan zombifioivaa ja vangitsevaa teknologiaa on jo, ja se ei ole rajoittunut vain Kouvolaan. Ihmisten aivoja ja muistia pyyhitään kafkamaisella brutaaliudella.
Kouvola 2000 paljastaa maailmamme teknologiauskon, tyrannian, byrokratiakeskukset dystooppisine harmaan sävyineen. Mutta myös rakkauden voiman. Sen, miten vanhempamme yrittivät parhaansa, ja miten me voimme taistella pahaa vastaan.
Sivulla 100 mietin, että milloin se mähinä alkaa. Lopulta rauhassa rakenneltu pohja kiepsahti päälaelleen. Viimeiset 5 sivua olivat lähestulkoon tajunnanräjäyttäviä. Tajusin silloin, mitä maailmaa tämä koko kirja pohjustaa. En malta odottaa seuraavaa kirjaa.
Antti Hyyrynen on onnistunut ympäristön kuvauksessa. Hän on itse asunut Kouvolassa, johon kirjan tapahtumat keskittyvät. Kieli on laadukasta ja värikästä. Helppolukuista muttei mitään mäkkiruokaa. Naisten näkökulmasta kirjoitettu tarina ja dialogi oli mielestäni onnistunutta.
Kotimaisessa kirjallisuudessa on paikka tällaiselle, ja tämä kirja ansaitsee sen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pidin kirjasta ehkä eniten sen Kouvola-yhteyden takia. Asiainhoitokeskuksen esikuva on ilmiselvästi Pohjola-talo, jossa lapsena tuli kummisedän työpaikalla käytyä useaan kertaan. Myös kellarikerroksiin pääsin. Ja ihan voisin uskoa, että siellä oikeasti olisi jotain todella hämärää tekeillä.
Mutta itse kirjaan sitten. Aluksi lähti vähän hitaasti liikkeelle, sitten alkoikin tapahtua vauhdilla. Ehkä vähän liikaakin. Osa juonenkäänteistä oli tarpeettoman absurdeja, kirjan juoni olisi kantanut ilman lintuperformanssia ja kulttiyhteyksiäkin. Absurdius oli viihdyttävää, mutta välillä kaasua painettiin liikaa ja vähempikin absurdius olisi riittänyt.
Pidin yhteyksistä Stam1nan levyihin ja sanoituksiin. Olen aina pitänyt Hyrden sanoituksista ja mielestäni sanankäyttönsä sopii myös romaanimuotoon. Juonta olisi voinut tasapainottaa, ettei aivan kaikki tapahtuisi kirjan lopussa.
Ja siis tämä Kyllikin puolison kohtalo? Mitä tapahtui, jäikö mulla jotain tajuamatta, putosinko kyydistä jossain kohtaa? Myös muista sivuhenkilöistä olisi halunnut tietää lisää!
Reilu 3,5 tähteä. Ei liian spefiä, ettei maistuisi minullekin. Kirja saisi pureutua syvemmälle ja esitellä maailmaansa enemmänkin, sivuja voisi hyvin olla enemmänkin. Joihinkin asioihin kyllä paneudutaan riittävästi. Pidin siitä, miten tarinan eri aikakerrokset ja osa-alueet nivoutuivat yhteen. Samoin oleelliset hahmot tulivat riittävän tutuiksi. Joitain tapahtumia osasin ounastella, mutten suinkaan kaikkia. Hyyrysen huumori iskee. Ääniraudan käyttö tässä tarkoituksessa kuulosti kirjoitusmielessä erinomaiselta idealta. Jeren merkitys tarinaan jäi hieman peiton alle, tavallaan joo, mutta asioita olisi tapahtunut ilman koko miestä. Teksti soljuu mukavasti, sitä lukee mielellään.
Ihan hauska ja paikoin mukaansatempaavakin seikkailu toisen ulottuvuuden Kouvolassa. Ei kuitenkaan lopulta mikään ihmeellinen mestariteos: parissa kohdassa pyrittiin viemään tarinaa eteenpäin kahdessa eri aikakaudessa, tämä oli mielestäni vähän kömpelösti toteutettu ja jäi lopulta myös pintapuoliseksi ja tarinan kannalta melko epärelevantiksi.
Tarina rakentui ajoittain melkoisen hitaasti, mutta loppu puolestaan oli sellaista tykitystä, että äänikirjaa piti pari kertaa kelata takaisinpäin että pääsi takaisin kärryille.
Hahmot olivat mielestäni ihan onnistuneita ja itse idea mielenkiintoinen.
Järkyttävä teos kokonaisuudessaan. Tuhlaa lukijan aikaa usealla tunnilla, minkä jälkeen viimeisillä sivuilla tarinaan hatarasti tai ei lainkaan liittyvien käänteiden tapahtumilla yritetään luoda jännitystä.
Kouvola on todellakin vaihtoehtois Kouvola. Kymijoen rantaan käveltiin keskustasta ja takaisin muutamissa minuuteissa, rakennukset eivät ole omilla nimillään etc...
Valitettavaa kuinka helposti ns. julkkikset saavat oman nimensä avulla kirjojansa julkaistua, kun tuntemattomat ja lahjakkaammat kirjailijan alut eivät.
Valitsin tämän kirjan jonkin artikkelin perusteella ja osittain siksi, että Kouvola. Tämä ei vaan ole sellaista genreä mistä tykkäisin. Se ei sinänsä tarkoita etteikö kirjailija olisi onnistunut tehtävässään.