Olen jo jonkin aikaa etsinyt hieman pidempää iltasatukirjaa perheen nuorimmalle. Musse Ja Helium -kirjasarja on ollut kirjastossa jonkinlainen hitti, joten päätin kokeilla sitä.
Aloitetaan hyvistä puolista: Lapsi otti tarinan heti omakseen. Kertomus itsessään oli sen verran simppeli, että noin 4-vuotias pysyi juonessa hyvin kiinni. Jännitystä sarjan ensimmäisessä osassa oli riittävästi, mutta ei liikaa.
Aikuislukijalle tarina ei toiminut ollenkaan. Juttu vaikutti hätäisesti kokoon kasatulta höpöhöpöltä, jota oli ryhditetty päälleliimatuilla, opettavaisilla tietoiskuilla (hampaat pitää harjata!) ja turhilla pieruvitseillä. Kuvitus toi mieleen vähän isommalla budjetilla tehdyt tekoälykuvat.
Kitinästäni huolimatta epäilen, että Musse Ja Helium eksyvät edelleen perheen yhteisiin lukuhetkiin, sillä lapsi sitä erikseen toivoi.