Vainovalkeat

by Jarkko Volanen

Tiheätunnelmainen romaani terrorin uhreista, sepitteellisistä identiteeteistä ja ihmisiä toisiinsa sitovasta rakkaudesta.

Veljekset kohtaavat pitkän eron jälkeen. Viktor on päässyt vankilasta, Valdemar elää kuuliaisen virkamiehen elämää. Menneisyys on jättänyt heihin jälkensä, mutta silti lapsuus tuntuu olevan hämärän peitossa. Miksi he asuivat isovanhempiensa luona sotilaallisessa kurissa, nälässäkin? Missä heidän vanhempansa olivat? Keitä he itse olivat?

Anna ja Elena ovat pariskunta, jolla on pieni poika. Joka päivä he pelkäävät rakkaussuhteensa paljastuvan, jolloin lapsi vietäisiin heiltä. Uhkaa lisää Annan työ järjestössä, joka auttaa valtion vainoamia. Siellä hän tapaa Valdemarin, joka pyytää Annalta apua vaikeuksiin ajautuneelle Viktorille. He alkavat yhdessä laatia uhkarohkeaa suunnitelmaa.

Genres: Fiction, Finnish Literature

399 pages, Hardcover

First published March 15, 2025

Reviews

[Meeri Autere · Rating 4 out of 5]

Volasen teos kuvaa totalitaarisen järjestelmän väkivaltaisuutta ja armottomuutta kiinnostavien henkilöhahmojen kautta. Valdemar pyrkii saamaan veljensä Viktorin vapaaksi ja Anna taistelee ihmisoikeuksien puolesta ja vastustaa hallintoa. Annan puoliso Elena tekee tutkimusta historiasta, josta valtio haluaisi vaieta. Teos valottaa yksilön elämään yhteiskunnassa, jossa perusoikeudet ja vapaudet eivät enää päde ja valtio valvoo ja kontrolloi.

Dystooppiselta vaikuttava teos muuttuu hyvin nopeasti pelottavan realistiseksi ja ajankohtaiseksi. Volanen onnistuukin mielestäni leikittelemään fiktiolla ja faktalla teoksessaan kiinnostavalla ja karmivalla tavalla. Ahdistava ja painostava kirja, joka piti minut otteessaan.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Kylmäävän hieno kuvaus siitä mitä totalitaristisessa ympäristössä eläminen tekee ihmiselle, ihmissuhteille ja elämälle. Jotenkin hurjaa lukea tällaista näinä aikoina, koska nämä asiat ovat hyvin lähellä, jaksaa vaan hämmentää se että on ihmisiä, jotka haluavat tuollaista vainoharhaa synnyttävää kontrollia. Hieno, surullinen ja pelottava!

[Pertti Krook · Rating 4 out of 5]

Tärkeä, ajankohtainen kirja.
Ehkä 3,5 tähteä olisi riittänyt?

[Janica · Rating 1 out of 5]

Tän kirjan lukeminen tuntui ikuisuudessa kahlaamiselta.

Suurin ongelma mulla tän kanssa oli kerronnan kyvyttömyys kuvailla muuta kun toisistaan erillään olevia tilanteita. Luvut vaan alkoivat joko näkökulman muutoksella tai sitten uuden päivän, paikan, tilanteen kuvailulla, eikä edellinen luku ollut mitenkään antanut ymmärtää että set up vaihtuu. Lopulta kirjassa kuitenkin tapahtui melko vähän mitään rakentavaa, vaikka tässä seurattiin useampaa henkilöä kahden eri tarinan kautta. Tällainen johdattelun puute korostuu entisestään kirjoissa, joissa on kaksi toisiaan liippaavaa tarinaa. Mun mielestä tässä ei ollut mitään kunnollista "katarsistakaan", josta olis kunnolla ymmärtänyt että miksi Volanen oli päättänyt kirjoittaa nää hahmot tarinoineen linkitetyksi toisiinsa.

Oli oikeesti tosi harmi että tällaista totalitaristista yhteiskuntaa ja sen kauheuksia kuvailtiin niin tasapaksulla ja mitäänsanomattomalla kerronnalla. Koska en päässyt kehenkään henkilöön kunnolla kiinni ja näille henkilöille vain tapahtui asioita toisensa perään ilman mitään syvempää tarkastelua, mua alkoi vaan ärsyttää se tahti jolla jatkuvasti tuupattiin jotain uutta kärsimystä, vakoilua tai kidutusta. Luin tän kirjan muita vähän kehnompia arvosteluja täältä Goodreadsista ja joku sanoi tän olevan markan versio kirjasta 1984. Mä voin kyllä allekirjottaa tän, vaikka markkakin on liikaa.

[Henna A. · Rating 5 out of 5]

Pidin tästä kirjasta. Juoni piti otteessaan ja paloin halusta tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Juoni ei ollut millään tavalla ennalta-arvattava. Pitkästä aikaa nautin myös siitä miten sanoja käytettiin. Ensin aioin antaa neljä tähteä, mutta mietin, että miksi kirja ei ansaitsisi täysiä tähtiä. En keksinyt kysymykseeni vastausta, joten tämä oli viiden tähden kirja minulle.

[Henna Vainikka · Rating 4 out of 5]

Ei täydellinen, mutta hyytävä kuvaus väkivallasta ja totalitarismista. Hyvin soljuvaa tekstiä ja mieleenpainuvia hahmoja. Toivottavasti palkitaan vuoden lopussa!

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2024: 274/274)
2025: 1/6
1984-2025: 275/280

3,5/5. Luin vuoden 2025(:kin) Finlandia-ehdokkaat paksuimmasta ohuimpaan. Ja koska tämä Vainovalkeat oli suurisivuisin, oli se vuorossa ensimmäisenä. Isohko pettymys. Kuin muistuma jostakin 1980- tai 1990-luvuilta, jolloin Suomen kirjallisuuden taso oli selvästi heikompi kuin nykyään (ainakin mikäli Finlandia-ehdokkaiksi valittujen teosten perusteella voi siitä jotain päätellä... tai sitten vain Finlandia-valitsijat olivat silloin huonompia kuin tällä vuosituhannella?) Kirjassa oli muistaakseni kuvattu sellainen tilanne, missä elokuvan illuusio särkyy, jos taustalla vilahtaakin elokuvan kuvauksessa käytetyn mikrofonin varjo. No, se oli mielestäni siinä mielessä osuva, että tässä romaanissa tuo mikrofonin varjo oli ikään kuin näkyvillä joka luvussa, joka kappaleessa ja milteipä joka virkkeessä ja lauseessakin. Yleensä minulla ei kyllä ole juurikaan vaikeuksia heittäytyä tarinaan ja pitää täysin totena sitä, minkä kuitenkin samanaikaisesti tiedän fiktioksi. Tätä romaania lukiessani olin kuitenkin oikeastaan koko ajan vain kiusallisen tietoinen siitä, että tämä todella oli vain jonkun näyttöpäätteellä syntynyttä harjoitelmaa. Illuusiota todellisuudesta ei syntynyt hetkeksikään. Johtuiko se kenties siitä, että minulla oli koko ajan tunnetta ja aavistusta siitä, ettei kirjailijalla olisi ollut aivan riittävästi tietämystä siitä, mistä hän pyrki kirjoittamaan? Kerronta tuntui epävarmalta ja horjuvalta. No, ei tämäkään tietysti huono romaani ollut. Ei mielestäni kuitenkaan myöskään sellainen, että se olisi ansainnut Finlandia-palkintoehdokkuutta. Onneksi sitten kaikki loput viisi ehdokasta olivatkin mielestäni kukin omalla tavallaan erinomaisia – ja myös ehdokkuuden ja palkitsemisenkin arvoisia.

[Toni · Rating 2 out of 5]

Synkkä ja ajankohtainen kirja totalitarismista.

Tapahtumat keskittyvät kahtiajakautuneeseen Medaljonkikaupunkiin, jossa tavallisilla ihmisillä ei ole asiaa kuin lähiöön ja sielläkin eletään pelossa ja valtion kontrollissa. Itselleni kaupunki oli ensimmäisistä sivuista alkaen Pietari. Ehkä tapahtumapaikka on nimetty kuvitteellisesti siksi, ettei tapahtumapaikkojen kuvausten tarvitsisi olla niin tarkkoja. Itse koin lukiessa tärkeäksi saada sitoa tapahtumat johonkin todelliseen paikkaan uskottavuuden maksimoimiseksi.

Veljekset Valdemar ja Viktor kohtaavat pitkän tauon jälkeen. Heidän lapsuutensa on risainen ja he ovat viettäneet sen isovanhempiensa maatilalla, jolla lapsuus ei oikeastaan ole ollut lapsuutta ollenkaan. Isoveli Valdemar vaikuttaa olevan veljeksistä se tasapainoisempi vastuunkantaja, joka on aina pitänyt huolta impulsiivisemmasta veljestään. Keskivaiheilla kirjaa tarinaan ui mukaan pariskunta Anna ja Elena, joiden suhde on tuomittu valtion tasolta, mikä aiheuttaa jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta. Tarinasta on vaikea kertoa enempää spoilaamatta, mutta yllätyksenä tuskin tulee, että tarina ja elämä pieksee hahmoja moneen suuntaan. Kirjan suurimpia kysymyksiä on lopulta se, että kuka puhuu totta ja kenen totuus on lopulta sitä oikeaa totuutta ja kenellä on sitä kautta valtaa ja kehen.

Volasen lause on hyvää ja sujuvaa, mutta hieman tasapaksua pääasiassa ulkopuolisesta kertojaäänestä johtuen. Kirjassa on mittaa ja hahmoille tapahtuu paljon, mutta intensiteetti tuntuu tapahtumista riippumatta koko ajan samalta. Vaikka matka on pitkä, kovin syvälle ihmisiin ja heidän tunnekokemuksiinsa ei päästä ja se kieltämättä syö lukukokemusta ja potentiaalia, jota on paljon. Voidaan toki ajatella niinkin, että tämä ”tasaisuus” kuvastaa totalitaarista maailmaa: tarkkailevaa ja valvovaa tahoa ei kiinnosta, mitä ihmisille tapahtuu. Joka tapauksessa tämän lukee ihan mielellään, koska se tarjoaa ikkunan siihen, millaisessa todellisuudessa naapurimaan ihmiset joutuvat elämään, vaikka pahoin pelkään todellisuuden olevan vielä rujompi ja sellainen, josta voi riittävällä tarkkuudella kirjoittaa vain sen oikeasti kokenut.

[Mika Koivunen · Rating 2 out of 5]

Harmi että tästä puuttui kokonaan jännite ja tihenevä tunnelma. Tyypit tekivät asioita salassa vaarallisessa ympäristössä, mutta sitä miksi tilanne oli mikä oli siinä kaupungissa, ja mikä kaikkeen oli johtanut, ei saatu avattua. Okei, ihan ekoilla sivuilla vähän taustoitettiin tarinan ympäristöä, mutta lyhyesti. Näin lukijana olisi toivonut, että olisi enemmän avattu ympäristöä ja nykytilanteen kehityskulkua. Vaara ja kiristyvä tunnelma ei tullut iholle, vaikka yritys oli kova.
Lopulta kävi niin, että päähenkilöistä tuli itselle todella paperisia ja meinasin jättää kirjan monta kertaa kesken. N. 150 sivua luettuani päätin mennä loppuun asti, mutta ei tämä paremmaksi muuttunut.

[Vee · Rating 3 out of 5]

Jotenkin ajattelin, että kirja olisi tuonut uudenlaisia näkökulmia Annan ja Elinan parisuhteen kautta tämän tyyliseen romaaniin, mutta kirjan tapahtumat eivät suuresti poikenneet saman tyylisestä kirjallisuudesta...

[Jan Krogerus · Rating 2 out of 5]

Erittäin ok kirja. Kirjoitus on välillä hyvää välillä ei niinkään. Jouni liikkuu enimmäkseen ontuen. Hahmot eivät erotu muun kirjan massasta. Tulee väistämättä mieleen köyhän miehen 1984.