Veden ajat : Matka läpi muuttuneen maiseman

by Jenni Räinä

Vaikuttava teos luonnon katoamisesta, joka tapahtuu silmiemme edessä mutta jota emme huomaa.

Vuosia sitten kirjailija Jenni Räinä havahtui siihen, kuinka luonnontilaiset purot olivat hävinneet lähes olemattomiin koko Suomesta, myös hänen synnyinseudultaan. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti tutkimusretkelle muuttuneiden vesien varsille. Hän kulki lähteiltä puroille, puroilta jokien varsille ja jokia myöten meren rannalle. Hän näki järisyttävän muutoksen, joka oli tapahtunut yhden sukupolven aikana. Kaunokirjallinen teos matkaa vesireittejä pitkin muinaisten merten rannoilta meidän päiviemme jokiuomiin. Se kuvaa pysäyttävästi virtojen katoavia elämänmuotoja ja niiden ainutlaatuisuutta.

Genres: Nonfiction, Nature, Finnish Literature

221 pages, Hardcover

First published April 1, 2025

Reviews

[Laura Eini · Rating 5 out of 5]

Kirja kiinnitti huomion heti kun tietofinlandiaehdokkaat julkaistiin ja onneks luin tän 🌊 Ihanaa lukea hyvin kirjoitettua tekstiä luonnosta! Tän voisi lukea vuosittain uudelleen; laittoi arvostamaan mitä meidän ympäriltä löytyy ja millainen historia kaikella on. Aika, suru ja vesi kietoutui tässä tosi hienosti yhteen. Myös tosi henkilökohtainen mitä ei voi kuin arvostaa 🤍

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Kirja vedestä ja luonnon muuttumisesta. Ennen kaikkea siitä, miten me ihmiset olemme teoillamme luontoa pysyvästi muuttaneet, mutta muutos on ollut niin hidasta muistamisen kannalta, ettemme ole sitä huomanneet.

Kirjassa tutkitaan lähteitä, puroja, jokia ja suistoja, muinaisia meren rantoja. Lukiessa joutuu olemaan läsnä surun kanssa, sillä sitä minä tunnen kaikesta siitä, miten ihmiset ovat luontoa tuhonneet. Nyt viimeisimpänä massiiviset tuulivoimapuistot.

Kun olin pieni, meidän lähellä oleva suo ojitettiin. Ojat olivat valtavia, syviä ja jyrkkäreunaisia ja tekivät suolla kulkemisen vaikeaksi. Tunsin jo silloin surua ja vihaakin siitä, miten ja miksi ihmiset voivat tällaista tehdä. Räinän kirjassa käsitellään ojitettuja soitakin ja talousmetsiä, jotka avohakkuiden myötä aina ojitetaan, sekä kaiken tämän vaikutusta vesiimme. Jotain positiivista sentään kaikessa tässä kauheudessa: soita ei enää ojiteta ja monin paikoin niitä on ennallistettu.

Kiehtova, mutta surullinen kirja.

[Pekka Huhtala · Rating 5 out of 5]

Tuttua ja taattua laatua. Räinän ilmiömäinen kyky kytkeä luontohavainnot tieteeseen, suuriin kokonaisuuksiin, yhteiskunnallisiin muutoksiin, omakohtaisiin muistoihin, suruun, tekee tästä kirjasta moniulotteisen. Lukemisen aikana ehtii tuntea surua, nostalgiaa, solastalgiaa, innostusta, vihaa, pettymystä ja monia muita tunteita.

[miida · Rating 3 out of 5]

kauniisti kiedottu vesi, aika ja suru yhteen

[Ville Verkkapuro]

A lot about water, obviously, but with a very Finland-centric world view, which is very interesting. Books about water seem to be about time, the vastness of it, its deepness. Previous generations, capitalism, our audacity. Our cities, built next to water...
What a ride it was, it might've come to us riding a meteorite and it gave us everything precious and now it's about to watch humans die and a new era to begin. I love water, but saying that feels a bit biased as I am mostly water.

[Alina Mikkola · Rating 4 out of 5]

Surumielinen, tärkeä. Opin uutta vedestä ja suomalaisen yhteiskunnan luontosuhteesta. Jos pitäis tiivistää niin tää on Indican Ikuinen virta mut lisätään viel tunnetta ja tarkkuutta.

[Tiitus · Rating 5 out of 5]

Miks koulukirjat ei oo ikinä tämmösii!? Täs yhdisty jollaki tosi kiehtoval taval sekä biologia, maantieto, historia että filosofia

[Milka Adalmiina · Rating 3 out of 5]

Suuri osa kirjasta oli pinnallista ja siksi tylsääkin. Odotin tieto kirjalta syvempää sukellusta veden faktoihin ja vesiemme käytön historiaan. Kirjailija toi koko ajan kulttuurin ja veden yhteyksiä läpi kirjan ja luvussa kuusi ”sivujoki” ymmärsin miksi.

Yhtäkkiä kirjasta tulikin merkityksellisempi ja jollain tasolla, kulttuurillisesti ja historiallisesti merkittävämpi.

Kirja kuitenkin jäi hieman ontoksi, ehkä minulla oli suuret odotukset sillä pidin kovasti ”metsä meidän jälkeemme” kirjasta. Kirja ei lunastanut odotuksiani loistavasta tietokirjasta, mutta ei se surkeakaan ollut.

[Antti · Rating 5 out of 5]

Viisas kirja, joka osoitti todeksi myös omat epäilykseni: minä ja pari edellistä ahkeraa sukupolvea olemme olleet kovin sokeita tulevaisuuden suhteen. Uskoimme liikaa taloudellisen kasvun tuovan hyvää myös luonnolle.

Kirjan lopussa oleva kirjaluettelo sisältää monta uutta teosta omaankin lukulistaan.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Pieni karun kaunis kirja muuttuvasta maailmasta.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Jenni Räinä kiertää suomalaisia vesistöjä asiantuntijoiden kanssa edesmennyttä isäänsä muistellen. Samalla käy selväksi, kuinka vesistöt ovat muuttuneet; kuinka meidän normaalimme on hyvin kaukana edeltävän sukupolven normaalista.

Tietokirjoissa tuntuu nykyään olevan aina omaelämäkerrallinen näkökulma, jotain henkilökohtaista faktojen ohella, ja Räinä päästääkin lukijan syvälle elämäänsä ja tunteisiinsa. Veden ajoissa se toimii hyvin, varsinkin kun keskiössä on kirjailijan suhde synnyinpaikkansa vesiin. Myös proosa teki vaikutuksen kauneudellaan ja lopussa on pilkahdus toivoa.

“Tämän nykyisen tavan käyttää luontoa selittää todennäköisesti se, että olemme menettäneet muistimme. Olemme menettäneet kosketuksemme aiempaan. Hapuilemme pimeässä emmekä tiedä, mitä kohti meidän tulisi pyrkiä. Jos näemme suunnan, olemme ainakin vesien kohdalla valmiita toimiin.”

[Anna Arnkil · Rating 4 out of 5]

Räinä kutoo kauniisti ja mielenkiitoisesti kudelman muuttuneesta luonnosta, vedestä ja sen liikkeistä ja ihmisestä muutosten takana oman, henkilökohtaisen surun kautta, yksityisestä yleiseen. Kirja ei kiihkoile tai heristele syyttävää sormea, mutta tuo hyvin esiin kuinka eteenpäin pyrkiessä ja kasvua tavoitellessa unohtuu historian sitominen nykyhetkeen ja -tilaan, mikä luontoa hyödyntäessä ja muuttaessa on kohtalokasta. Kirja toi myös samaistuttavia ja lohdullisiakin ajatuksia läheisen menetyksen kokemukseen. Kokoaan suurempi kirja!

[noorannina · Rating 3 out of 5]

Opin tästä valtavasti uutta, mikä olikin kirjan paras anti. Shifting baselines -teoria on uusi minulle ja todella mielenkiintoinen. Tämä teos avasi silmiäni tuulivoiman haittapuolille, jotka olin häpeäkseni tähän asti sivuuttanut.

En kuitenkaan ihan tykännyt kirjan omaelämäkerrallisuudesta. Lisäksi jotkin aiheet, kuten runonlaulanta, pystyttiin yhdistämään varsinaiseen teemaan melko pahastikin ontuen.

[Aira · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja vesistöjen merkityksestä ja niiden suojelemisen tärkeydestä oli koskettava ja tärkeä. Pohjois-pohjanmaalla joen varrella eläneelle tässä oli myös paljon samaistumispintaa. Päällimäisiksi tunteiksi jäi haikeus ja suru.

[Leena · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Paljon itselleni uutta asiaa mutta kaikkea en ihan hahmottanut, tai joistakin asioista olisin kaivannut lisätietoja. Loppupuolella kirjan konsepti vähän hajosi. Muut Jenni Räinän teokset otan kyllä lukulistalle.

[Hanna-Leena · Rating 4 out of 5]

Tärkeä kirja! Luonnehtisin tätä lyhyesti näin: "Asioita, joita jokaisen tulisi tietää vedestä."

[Roosa · Rating 3 out of 5]

Ajatuksia herättävä, pysäyttävä ja surullinen kirja. Tosi hienosti kirjotettu samaan aikaan ympäristömuutoksesta ja kirjailijan omasta elämästä ja kokemuksista.

[emilia · Rating 3 out of 5]

Petyin, ettei tässä tullut itselleni ollenkaan uutta asiaa. En pitänyt myöskään kirjan paikoittain runsaasta kulttuuri- ja historiapuheesta tai omaelämäkerrallisuudesta. Olisin toivonut kirjalta kovempaa tietokirjamaisuutta - nyt tämä jäi mielestäni hyvinkin pinnalliseksi.