Nuorten naisten vapauden ja rakkauden kaipuuta sotienvälisen ajan Suomessa
Sinisiipisten saari aloittaa 1930-luvun Turkuun sijoittuvan trilogian, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan nuoren naisen elämää sotien välisessä Suomessa. 30-luvun Turussa tiedeyhteisö, modernismin lumo, esoteria ja yhteiskuntaluokkien erot värittävät kaupunkia, joka on rakennettu uudelleen sata vuotta aikaisemmin riehuneen suurpalon ja itsenäisyyden alkuvuosien jännitteiden muovaamassa ilmapiirissä. Kolmella serkuksella on jokaisella oma käsityksensä siitä, millaista elämän kuuluu olla. Vaikka varakas ja vanhanaikaisia arvoja vaaliva suku yrittää ohjata nuorten naisten elämää, joutuu jokainen lopulta päättämään itse millaisten valintojen, toiveiden ja unelmien he antavat määritellä sitä.
Romaanin päähenkilö Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, mutta yllättävä kohtaaminen ja työtarjous saavat hänet pohtimaan uudelleen mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Ainan matka kulkee Turun kaupungin kuudennesta korttelista Airistolle suolaisten tuulten saarelle, osaksi pientä yliopiston tutkijoiden yhteisöä. Löytääkö hän paikkansa eri lähtökohdista kotoisin olevien ihmisten yhteisössä? Onko rakkautta ja turvallisuutta tärkeämpää kuitenkin se, että saa olla vapaa?
Jenna Kostet on raisiolainen kirjailija. Hän on koulutukseltaan kansatieteilijä. Kostet on aiemmin julkaissut kuusi romaania sekä tietokirjan Kuuden Katariinan jäljillä Turun linnaa hallinneista naisista halki vuosisatojen.
Kirja lupailee kovasti 1930-luvun yhteiskunnan ja ilmapiiriin kuvausta Turussa, mutta ei tässä aivan täydellisesti onnistu. Antisemitismiä käsitellään, Lapuan liike mainitaan sekä Saksan tapahtumista luetaan lehdestä, mutta lopulta tarina pyörii pitkälti päähenkilön Ainan henkilökohtaisen kasvun ympärillä.
Tarina keskittyy pääosin Turun saaristoon ja lukija pääsee tutustumaan hyönteistutkimukseen, joka oli ainakin itselleni aivan uutta. Itse tutkimus ja yliopistomaailma jää melko etäiseksi ja enemmän keskitytään henkilöiden välisiin suhteisiin. Päähenkilö Aina uhmaa hyväosaista perhettään ja lähtee saaristoon tutkimusassistentiksi. Kasvu moderniksi ja vapautuneeksi naiseksi alkaa. Naisen asemaa käsitellään Ainan näkökulmasta, mutta ei kovinkaan kriittisesti tai yhteiskunnallisesti, mikä oli mielestäni valitettavaa ja suppeaa.
Koen, ettei kirja juonellisesti tai hahmojensa puolesta tarjonnut kovinkaan paljon uutta, vaan seuraa melko perinteisesti suomalaisen historiallisen romanttisen kirjallisuuden jalanjäljissä, mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, vaan mielestäni toimivaa ja lukijalle miellyttävää. Pidin arkisesta ajankuvauksesta sekä kirjan leppoisasta tunnelmasta. Historiallisen kontekstin kuvaaminen oli mielestäni uskottavaa ja onnistunutta. Kirjan loppu oli mielestäni kiinnostava ja sai odottamaan jatkoa. Tulen ehdottomasti lukemaan myös kirjasarjan seuraavat osat. Erityismaininnan ansaitsee myös kirjan ihana kansi, jollaisia historiallisessa romantiikassa ei aina tapaa.
Neljä tähteä annetaan todella hyvälle kirjalle, viisi tähteä on varattu niille kirjoille, joiden lukeminen ilahduttaa aivan poikkeuksellisella tavalla. Ja sellainen on Sinisiipisten saari. Imeydyin tarinaan samalla lailla kuin lapsuudessani, myötäelin päähenkilön tunteita ja aloin rakastaa myös kaikkia sivuhenkilöitä. Sinisiipisten saari muistuttaa tyttökirjallisuutta, jossa eletään varsin tavallista elämää mutta joka on silti täynnä arjen pieniä ja suuria seikkailuja. Erityisesti nautin historiallisesta Turusta, mutta saaristoelämä lumosi myös kauneudellaan. Päästäpä kesäksi saareen tekemään tutkimusta!
Ihan kiva ja kepeä välipalakirja, mutta ei tarjonnut kauheasti mitään uutta. Tai no, luonnontieteistä innostunut nuori nainen viihdekirjan päähenkilönä oli kyllä ihan hauskaa vaihtelua. 1930-luvun Turku on kiinnostava miljöö, ja harmittikin, että siellä vietettiin niin vähän aikaa, vaikka pidin kovasti myös saarikuvauksista. Aluksi huolestutti hahmojen suuri määrä, mutta onneksi tärkeimmät sivuhenkilöt nousivat nopeasti esiin. Kyllä tämän ihan ilokseen kuunteli, vaikka mikään uusi lemppari tästä ei tullutkaan. Pidän myös hyvin mahdollisena, että jatkan seuraavien osien pariin.
Jenna Kostetin Sinisiipisten saari teoksen päähenkilö Aina Ahlgren oli menossa sirkuksen iltapäivänäytökseen serkkunsa Fannyn kanssa. Sirkuksen jälkeen hän tapasi yllättäen henkilön, joka oli tutkijana yliopistolla. Pian tapaamisen jälkeen Aina huomasi suostuneensa assistentiksi kyseiselle henkilölle, ja matkasi henkilön mukana saarelle, jossa järjestäisi ja luetteloisi tutkimuspapereita, kirjaisi ötököille uudet nimilaput ym.
Aina viihtyi hienosti Vilukarilla. Jos hän tarvitsi juttuseuraa, hän käveli läheiselle saarelle juttelemaan Sirkan kanssa. Maisteri Honkonen, joka oli Ainan palkannut, oli varautunut ja hiljainen, sekä yleensä keräysmatkoillaan, mutta Aina nautti saadessaan olla yksin saarella. Hänen tätinsä olivat varjelleet Ainaa ja pitäneet hänet yleensä sisätiloissa. Nyt Aina sai kuljeskella vapaana luonnossa, nauttia maisemista ja päättää itse tekemisistään.
Sinisiipisten saari aloitti trilogian Ahlgrenin suvun kolmesta nuoresta naisesta: Ainasta, Fannysta ja Lempistä. Ainan tarina oli ensimmäisenä, mutta kirjassa tutustuttiin jo muihinkin Ahlgrenin suvun jäseniin.
Jenna Kostetin Sinisiipisten saari on oikea kesäkirja. Kirjassa on mainio päähenkilö, Aina, joka sai itsevarmuutta ja levitti lopulta siipensä. Hän oppi ainakin sen, mitä hän itse halusi, hän halusi olla vapaa. Lukuiloa kesään.
Sinisiipisten saari tarjoaa ihastuttavan eskapistisen matkan 1930-luvun Turkuun ja saaristoon – kulissit ovat kohdillaan. Tarina nuoresta naisesta, joka löytää itsestään rohkeuden, itsensä ja ehkä myös rakkauden, on perinteikäs mutta toimiva. Luin kirjan kesäviikonloppuna sateen ropistessa ja se toimi oivallisesti kevyenä, viihdyttävänä välipalana. Kertojanäänessä on tyttökirjamainen, hieman naiivi sävy, joka lienee tietoinen valinta. Se sopii tähän tarinaan, mutta itse jään kaipaamaan syvempää tai moniulotteisempaa ilmaisua ja kieltä. Sarjan avausosaksi tämä toimii, mutta ei aivan itsenäisenä teoksena – lopetus jäi enemmän aluksi kuin päätökseksi. Jatkoa jään silti odottamaan, ja tartun siihen varmasti.
Aina Ahlgren on tätiensä kasvatettavana Puolalanpuiston laidan talossa Turussa. Hän menee apulaiseksi yliopiston professorille saaristoon. Aikanaan hän tapaa jälleen Turussa professorin, joka kosii häntä, mutta Aina vastaa kieltävästi ja menee toiselle assintentiksi vuodeksi Egyptiin. Ensimmäinen osa kolmiosaiselle sarjalle. Alku tuntui mukavalta, kun tuli 1930-luvun aitoa vanhan Turun tunnelmaa ja katukuvauksia, mutta kirjassa vain tavallisia päivän tapahtumia, joten en pitänyt kuitenkasan kirjasta, joten selasin lopun.
Sinisiipi on tavallaan historiallinen romaani. mutta ehkä kuitenkin enemmän viihdekirja. Kirjassa käsitellään jonkin verran naisen asemaa ja nuorten naisten elämää kirjan aikakaudella. Pääasiassa juoni kulkee kuitenkin henkilöiden keskinäisissä suhteissa ja saariston tapahtumissa. Kirjasta välittyy kesäinen tunnelma meren äärellä, mutta myös elokuun pimeiden iltojen viehätys. Saariston luontoa kuvataan kirjassa hyvin. Kirja on ehkä hieman tyttökirjamainen ja sisällöltään helppolukuinen. Loppu oli kuitenkin erilainen kuin odotin.
Alussa minun oli vaikeaa saada ajankuvasta kiinni,, ja tuntui kuin olisin kuunnellut ainakin 20 v vanhempaa aikaa. Sitten kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin, se rullasi erittäin viihdyttävästi joskin hieman ennalta-arvattavasti. Sinisiipisten saari aloittaa trilogian, jossa seurataan kolmen serkuksen elämää. Veikkaanpa että saamme seuraavaksi kuulla lisää Fannista, joka oli kesän töissä setänsä liikkeessä ja harrastaa ainakin piirtämistä.
Nopealukuinen ja ihana tarina Ainasta, joka vastoin 1930-luvun odotuksia ja sukunsa painotaakkaa löytää kirjan tarinan lomassa oman persoonan ja vapautensa. Yllätyin hieman itsekin kuinka paljon nuoren naisen kasvutarina ja tämän saaristossa kokema vapautumisen aika viehätti minua. Tässä on kunnia toki annettava sinne minne se kuuluu: Kostet on valloittava kirjailija ja osaa kertoa historialliset naisten tarinat erittäin hyvin.
Sinisiipisten saari on erittäin vetävä tarina sukunsa asettamista rajoitteista vapautuvasta Ainosta, joka päätyy viettämään kesän Turun saaristossa lantakuoriaistutkimuksen parissa 1930-luvulla. Itsekin kesän saaristossa viettäneenä koin kuvaukset merestä, luonnosta ja tutkimuksen mukaansatempaavuudesta samaistuttaviksi, ja tuli oikeastaan aika haikea olo. Ainan kehitystä ja itsenäistymistä oli ilo seurata ja kirja tuli ahmaistua hetkessä. Kostetin tuotantoon täytyy tutustua tarkemmin!
Turun 1930-luvun kaupunkikuva, luokkajaot, sukupuolten roolit ja sotienväliset juutalaisasenteet heräävät eloon tässä tarinassa, jossa rajoitettua ja alistettua elämää elänyt nuori nainen irtautuu vapaaksi ja ottaa vastaan tutkimusapulaisen työn saaristossa. Saaristoelämä ja biologinen kenttätutkimus tulevat lukijoille tutuksi. Takakannessa mainittu esoteria taitaa jäädä sarjan seuraavaan osaan.
Mielenkiintoinen kirjasarjan avaus. Kolme serkusta 1930-luvun Turussa. Mitä elämä tuokaan heille? Ensimmäisen serkun kasvutarina liittyy Sinisiipisten saareen. Kirjassa tuoksu raikas meri-ilma ja sekä myrskyn että aurinkoiset kesäpäivät saattoi tuntea ihollaan kirjaa lukiessaan. Odotan ihna mielenkiinnolla sarjan seuraavaa osaa.
Kerronta oli hieman toisteista ja paikoin töksähtelevää, mutta myös kauniisti kuvailevaa. Saaristo vetoaa aina ja kirjasta jäi hyvä mieli. Jatko-osa on jo syksyn lukulistalla.
Tieteen ja naiset historiaa ja saaristoluonnon tunnelmointia 1900-luvun alun Suomesta. Tarina on kepeä, ehkä hetkittäin vähän naivikin, mutta oikein nautittava.
Jenna Kostet on kahtalaisesti tunnettu sekä neulemalleistaan että historiallisista romaaneistaan, vaikka hän onkin kirjoittanut uransa alussa myös fantasiaa. Uutuus Sinisiipisten saari on hänen aiempaa historiallista tuotantoaan kevyempi sekä sivumäärän että aiheen puolesta. Romaani aloittaa 1930-luvulle sijoittuvan kepeämmän trilogian, jonka ensimmäisen kirjan pääosassa ankarien tätiensä helmoista itsenäistyvä Aina Ahlgren, joka ihastuu salaperäiseen hyönteistutkijaan. Enemmän kuin romantiikkaa kirja edustaa herkkävireisesti kirjoitettua ja autenttisesti ajankuvaan uppoavaa historiallista feel goodia. Näyttämönä on Turku sekä etenkin saaristo, jonka kesäisen luonnon kuvaus iskee erityisesti lukijan aisteihin. Erityisen sopivaa kesämökkiluettavaa siis. Ainan henkinen kasvu arasta tytöstä aikakauden ja sukunsa odotuksia uhmaavaksi nuoreksi naiseksi sekä Sinisiipisten saaren moniulotteinen hahmojen ja heidän välistensä hienovireisten suhteiden kuvaus vetävät mukanaan. Tarinan suhteen arvostelijalla on romaanin suhteen vaikeat paikat, sillä kyseessä on vasta trilogian ensimmäinen palanen, joka vaikka toki itsenäisenäkin toimii, jää hieman tyngäksi ilman täydentävää jatkoa. Onneksi jatkoa on tulossa erittäin pian, sillä seuraava osa Valkoisen linnun kaupunki ilmestyy jo elokuussa. Yllätyksekseni huomasin sen esittelytekstissä, että jatko-osissa tulevat muutkin Ahlgrenin suvun naiset pääsemään esiin. Toivottavasti saamme samalla myös tietää, miten Ainan tarina jatkuu.