Lautturi on nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu spekulatiivisen fiktion keinoin kerrottu tarina kahdesta lukiolaisesta. Kai ja Ira ovat eri maailmoista ja siksi todellisuus vie heitä eri suuntiin. Silti kaikki olisi kuitenkin mahdollista. Vai olisiko?
Lautturi on mm. itsensä löytämistä ja koulukiusaamista käsittelevä romaani, jossa on viitteitä suomalaiseen kansanperinteeseen.
Lautturi on Jenna Kostetin esikoisromaani, joka kertoo kahdesta lukiolaisesta, Irasta ja Kaista. Kai tosin ei ole mikään tavallinen lukiolainen, vaan saapuu Tuonelan virralta ylhäälle ihmisten maailmaan. Asetelma on kiehtovan kotimainen ja kirjoitustyyli liimaa sivujen ääreen heti ensimmäisistä sanoista. Tarina on kauttaaltaan varsin synkeä, kuten ehkä voikin jo nimestä päätellä, mutta yllättäen Kain osuudet paljastuvat viileiksi tyveniksi Iran arjen kauhujen keskellä. Kuolema on yhtä kuin rauha ja kauneus: elämä on se, joka pahimmin satuttaa.
Olisin kaivannut kirjalle ehkä hieman enemmän pituutta siinä toivossa, että olisin päässyt syvemmälle sekä Iran maailmaan että siihen maailmaan, jonka hän Kain kanssa tuokion verran jakaa. Ira on niin kypsymätön Virran viisastuttaman ja silti niin viattoman Kain rinnalla, että mielelläni olisin kulkenut hetken pidempään hänen kasvamisensa rinnalla. Lyhyet luvut saivat sivut kääntymään tiuhaan.
Lautturi kuvaa varsin raadollisesti ja osuvasti koulumaailmaa. Huomasin huokaavani monta kertaa helpotuksesta, että omat kouluaikani ovat kaukana takanapäin. Ihminen osaa olla toisille niin ilkeä, ja harvalle nuorelle on kasvanut minkäänlaista suojaa sielunsa ympärille. Sitä on vielä ihan hukassa itsensä kanssa.
Kirjan lopussa tuikahtaa onneksi toivo. Mutta sekin lunastetaan vasta Tuonen virralla, missä Kai kaipaa ja odottaa.
olihan tää tosi kaunis ja vaikka tulikin vähän kiire lukea, en malta, että pääsen kirjoittamaan tästä lukupäiväkirjaa koulua varten! kieli oli älyttömän ihanaa, juoni niin omaperäinen ja maaginen, päähenkilöt aika ihania vaikka keskikohdassa alkoi kyllästyttää. alun ihmettely oli parasta, loppu myös onnistunut. suuret suositukset tälle kirjalle, josta ihmisten pitäis kuulla enemmän <3
Jenna Kostetin esikoisteos Lautturi vei muassaan sen verran hyvin, että kirja tuli luettua lähes yhdeltä istumalta. Tuonelan virralta saapuvan Kain ja suosionsa taakse piiloutuvan Iran tarina käyttää hyvin spekulatiivisen fiktion elementtejä, mutta käsittelee silti tämän päivän todellisia asioita. Eheä ja kaunis kokonaisuus, saamiensa kehujen arvoinen.
Tunnistan kyllä kirjan olevan enemmän kuin kolmen tähden arvoinen, mutta juuri nyt, pikkulapsiarjessa, teinien kipuilu ei jaksa innostaa, eikä koulumaailma näyttämönä sytytä yhtään. Pitänee palata tähän 10 vuoden päästä ;) Kuitenkin: upeaa kieltä ja lahjakasta kerrontaa.
I have an announcement to make: This might be a new favourite. No, it is high up there on the list of "read this book or be forever ashamed!", it was that good.
Now this story mixes two worlds - The afterlife and our current world, as a young man from the underworld travels "up" to experience the other world. How the wondrous journey is written moved me on so many levels. Surprise, anger, frustration, joy, love - It's all there.
Finnish mythology elements and literature are also a strong part, with snippets of poems embedded in the story. The difficult part of the story comes from witnessing and living through the life of an abused teenager, whose family life and love life are bound in fear. Bullying is also discussed.
The gentle display of emotions is what really drew me in. The poetic, delicate writing and the silence in the story gave way to really, truly imagine and experience this story.
Oli kyllä aikamoista höttöä, vaikka alkuasetelman perusteella tästä olisi voinut kasvaa ihan kiinnostava tarina. Mut ei, ei ole mun juttuni nää rakastumis/ihastumishömpötykset. Tosin en ole kohderyhmää, varmasti tämä voi hyvinkin upota sellaseen rakkaudennälkäiseen teini-ikäiseen. Itse olisin toivonut vähän enemmän syvyyttä, jotain muutakin sisältöä kuin rakastan-en rakasta. Loppu oli hyvä kuitenkin hyvä, henkilöt oli ihan kiinnostavat. Nopea lukea.
Tämä kirja alkoi soljuvalla kauniilla kielellä, joka ei kuitenkaan mennyt ylitsevuotavan runolliseksi. Teksti oli helppoa ja ilmeisen nuoremmille lukijoille suunnattu, kuten teinipäähenkilöistäkin voinee päätellä.
Jossain kohtaa tarina alkoi tuntua vähän liian helpolta ja siltä, että sitä ei oltu jaksettu työstää tarpeeksi. Kiehtova idea jäi vähän puoliraa'aksi, vaikka silti kiehtovaksi.
I have really mixed feelings about this book. Two thirds of the book were beautiful and really interesting. Especially Kai's sequence, the first part of the book, was almost breathtaking, because Kai's chapters were written with a poetic language that flowed like a river and made the whole story feel foreign, just like Kai is. Of course, the language made the story a bit heavy as a read (I could read only a couple of chapters in one session), but it was so worth it.
The change of POV was almost a shock. Ira's way of expressing herself - and the narrator's - was so brutally realistic and different from Kai's and his narrator that the change was almost like a slap to your face. It didn't feel like part of the same book in a way. But it was okay, in the end. At least the narrators and the characters could be identified well, separated from one another, and they felt real. Even Kai, despite his unnatural origins.
The book reminded me of Twilight a lot: Kai is like Bella - he adores his crush despite her less-attractive qualities (which is part of the teenage love scenario, I guess) and feels like an outsider among his peers. On the other hand, he's like Edward: alien, supernatural and quite obsessed with the one he loves. The plot was similar too, and the author seemed to recognize it as she addressed the issue with a few references to vampire stories. However, I'm confident to assure the haters of Twilight that you will probably like this better, as the mutual adoration between the couple is less obsessed than in Twilight, and was in fact quite subtle. This story felt more realistic, and thank goodness for that. (Though don't get me wrong, I liked the first Twilight and thus, I'm not completely repelled by the similarities between these two novels.)
The reason I'm giving this fewer stars than I'd like to is the fact that the third part of the book was rushed, very different from the previous parts, and the story was wrapped up too quickly. The ending was beautiful, just the way the novel was supposed to end, but I disliked the pacing of the last part - the two before had been nice and smooth, but the last part felt like a tennis match as the two POVs took turns, this time describing even the same scene from two points of view. And it was tiring. And because of the constant change of writing style between the chapters (only a couple of pages long), the characters started to feel paperish. Thin. And naturally, as the pace increased suddenly, the transition from part 2 to part 3 became even more unnatural. The third part of the book was almost... I hate to say bad, as it wasn't. But I can't call it "worse" as the two previous thirds had been good. So let's call it as it was: it felt mediocre in comparison. Which was a huge shame, as the novel had felt like a winner up to that point.
I'm wavering between three and four stars. I guess I have to call it three and a half, rounded down to three, because of that last part of the book. This had the potential to become a full five-star novel, but unfortunately it tripped onto the threshold at the finishing line a little.
However! I recommend this wholeheartedly nonetheless, because the use of Finnish mythology and metaphors in general together with Kai's section's amazing language were really worth the read. So if you're in a mood for a melancholy and beautiful YA-book, this is definitely for you. It's not sappy, it's not unrealistic, it's not childish. Read it!
Jenna Kostetin Lautturi on herkkä tarina kahdesta nuoresta, jotka molemmat kipuilevat omien, hyvin erilaisten ongelmiensa kanssa. Kirja on mielestäni kuin yksi pitkä runo. Se on kirjoitettu kauniisti kuvaillen, ja sekä kirjan mytologia että hahmot vetivät minua puoleensa alusta saakka. Aluksi kirja saattaa tuntua hieman hämmentävältä, mutta mielestäni se onkin tarkoitus. Kirjan alun epäselvyys peittää kirjan tunnelmalliseen usvan ja tuo lukijalle halun lukea eteenpäin saadakseen tietää lisää. Kirja halusi saada ihmiset liikuttumaan ja ajattelemaan, ja siinä se onnistui ainakin omalla kohdallani. Mielestäni todella kiinnostava kirja, yksi suomalainen suosikkini. Kirjasta saa kaiken tunnelman irti ehkä parhaiten kylmänä ja usvaisena syksynä. Suosittelen luettavaksi erityisesti mytologianörteille.
Lautturi on nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu spefi-romaani kahdesta lukiolaisesta, jotka tulevat aivan eri maailmoista (kirjaimellisesti). Iralla ja Kailla on kuitenkin yhteys, joka vie heitä lähemmäs toisiaan.
Lautturi tempaisee mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta ja pitää otteessaan loppuun saakka. Kirjan ehdoton valtti on kaunis, runollinen kieli, joka saa kontrastia normaalista, arkisesta puhekielestä. Kai on päähenkilönä ihanan erilainen, aidosti outo mutta kuitenkin samaistuttava. Hän katsoo maailmaamme tuorein silmin, ja hänen yksinkertaiset huomionsa saivat minut hihittelemään lukiessani.
Lautturi käsittelee vakavia aiheita: koulukiusaamista, erilaisuuden pelkoa, perheväkivaltaa, kuolemaa. Tyyli ei kuitenkaan ole saarnaava eikä valmiita ratkaisuja anneta.
Beautifully writen book with a reality level never read before. Kostet sees clearly through everyday mask of people and is not shamed or afraid of telling openly what she sees. And what she's is telling with this, her first novel? Among many other deep thoughts, she's showing how nobody seems to be either fully bad or mentally sick nor fully good or innocent. This is really realistic book, without exaggeration nor underration.
Tämähän oli todella hyvä! Ihanan lyhyt, lukaisi nopeasti yhdeltä istumalta. Tykkäsin kielestä paljon, samoin Kaista hahmona. Tarina ei edennyt ihan sitä polkua mitä etukäteen aavistelin, mutta parempi näin. Jätti vähän surullisen ja onton olon.
Salaovela teiniromanssi. Alussa on toistoa eikä itseeni oikein iskenyt "poika vaan näkee tytön ja rakastuu" -juonikuvio. Kostetin kieli on kuitenkin parhaimmillaan todella taitavaa ja kirja käsittelee melko perinteistä aihelmaa tuoreesti ja yllättävästi.