Kirjailijan puoliso Anna on kuollut. Kirjoitustyö polkee paikoillaan. Jotain tehdäkseen kirjailija ryhtyy sabotaasia suunnittelevan ympäristöaktivistin haamukirjoittajaksi. Suru ja sukeltaminen ekokriisin kuvauksiin saa kertojan luomaan tarinaa, jossa aika kääntyy nurin. Hiili ja öljy palautetaan maan sisään ja puklatut pihvit aloittavat matkansa kohti lehmyyttä. Ehkä ihmiskunnalla onkin vielä toivoa, ja ehkä bussin alle jäänyt Annakin voisi vielä palata?
Intiimi puhe kuolleelle puolisolle vuorottelee antikronologisten kuvaelmien kanssa. Ne ajavat kertojaa yhä syvemmälle syyllisyydentuntoon, ja kohti suoraa toimintaa, jonka tavoitteena on koko maailmanjärjestyksen kumoaminen.
Hirviö on loistelias päiväkirjaromaani, jossa yhden ihmisen eksistentiaalinen kriisi peilautuu koko planeetan kohtaloon.
Minusta tämä oli aivan mahtava, mutta asiaan voi vaikuttaa se, etten ole lukenut hurjan paljoa ekokriisistä. Paljon painavaa faktatietoa sarjatulituksella, niin, että välillä se alkoi tuntua pahalta unelta. Alkuun en ymmärtänyt takaperin kelaamista, mutta se oli valtavan nerokasta (sääli, ettei se toimi oikeasti). Sopiva etenemistahti, hyvää ja tasaista kerrontaa.
Lopun jälkipuhe, jossa mentiin syvemmälle ekokriisin ja kapitalistisen järjestelmän syövereihin, siihen, kuinka läsnä se on kaikkialla, oli erinomainen ja tarpeellinen lisäys.