Lupauksia ja lumpeenkukkia

Kirsikankukkia #2

by Inkku Kärkkäinen

Lämminhenkinen feelgood-romaani elämän suurista muutoksista ja ystävyyden merkityksestä. Onko seinien värillä sittenkään niin paljon väliä kuin sillä, mitä niiden sisällä tapahtuu?

Ammattijärjestäjä Minna Mattilan rauhallinen sinkkuelämä Helsingin Punavuoressa on mennyttä. Elämä heittää Minnan keskelle kaikkea sitä, mitä hän ei omalle kohdalleen odottanut: avioliitto, rivitaloasunto Espoossa, vauvanhoito ja koiranpentu pistävät arjen kerralla uusiksi.

Vaikka vauvavapaassa on puolensa, talviset päivät kotona neljän seinän sisällä ovat pitkiä. Minna odottaa jo vuoronvaihtoa ja Juhan vanhempainvapaan alkamista. Hän haluaa palata töihin ja jatkaa yrityksensä toimintaa uudella twistillä.

Arjen pyörteissä uuden kodin remontti on jäänyt kesken. Kun toinen pitää mustasta ja valkoisesta, ja toinen haluaa seinilleen turkoosia ja punaista, on konflikti valmis. Kumpi sanoo viimeisen sanan? Onko roosalle sohvalle vielä tilaa yhteisessä kodissa?

Lomamatkalla Pariisissa Jennin ja Lotan kanssa Minna ymmärtää ystävyyden arvon uudella tavalla. Kun perheet yhdistävät voimansa, saa elämä uutta merkitystä.

295 pages, Hardcover

Published March 31, 2025

Reviews

[Jii]

Alku oli paha pettymys edelliseen osaan verrattuna. Kerronta on fragmentaarista vauvaperhearjen kuvausta, joka ei kiinnostanut pätkääkään ja jossa lisäksi omituisen töksähtäviä luvunlopetuksia. Onneksi juoneen tuli puolivälin paikkeilla vähän muutakin sisältöä ja jaksoin loppuun asti, mutta eipä tässä loppujen lopuksi kovinkaan paljon juonta tai sisältöä ollut. Harmi, koska pidin sarjan aloituksesta kovasti.

[Lotta]

Kyllä tän luki, mutta jotenkin vauva-arki oli tosi tylsää, samoin Minnan töihinpaluun jälkeinen kurssi. Juhan ja Minnan riita oli outo, ei kukaan käyttäydy noin. Instagram-päivitykset osasin jo tässä osassa skipata.

Luen silti kolmannenkin osan, vaikken tästä erityisesti tykännytkään. Saa helmet haasteen trilogian kuitattua.

[Kaisa]

Kirjassa ei oikein mikään pitänyt otteessaan eikä siinä ollut kummoinen juoni. Ei erityisen hyvä, mutta ei se erityisen huonokaan ollut.

[Helmi]

Kevyttä kesälukemista. Juha kuulostaa ihan miesvauvalta.