Kaatuminen

by Hanna Ryti

Tarkkanäköinen romaani taloudesta, ihmisistä ja inhimillisyydestä.

Eme, Heljä ja Timppa elävät lapsuuttaan ja nuoruuttaan lama-Suomessa. Kaikesta leikataan, ihmiset ovat hädissään ja sanat kovia, silti pitää pärjätä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kaikki kolme ovat selvinneet aikuisiksi.

Eme on maalari ja yksinhuoltaja, jonka ainoa lapsi makaa sairaalan teho-osastolla kaaduttuaan ostarilla hämärissä olosuhteissa. Mitä on tapahtunut?

Timppa on it-asiantuntija, jonka elämä on ihan hyvää, mutta silti on koko ajan hankala olla.

Heljä on psykoterapeutti, joka ei muista milloin viimeksi oli lomalla. Ja on muutakin; kuin elämä olisi kenkä, johon hänen jalkansa ei yksinkertaisesti mahdu.

Hanna Rytin piinaavan tarkkanäköinen romaani tarkastelee 1990-luvun jättämiä jälkiä kolmen henkilöhahmon kautta. Vaivihkaa irralliset elämät kietoutuvat yhteen kuin moneen kertaan solmulle sidotut langat. 1990-luvun lama kaatoi Suomen talouden, eivätkä kaikki kaadetut ole vieläkään päässeet jaloilleen.

362 pages, Hardcover

Published April 1, 2025

Reviews

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Olen sillä(kin) tavalla onnekas, että 1990-luvun alun lama osui yksiin omien opiskeluvuosieni kanssa. Olin siis jo omillani, opintotukijärjestelmä oli vielä nykypäivän mittapuulla yltäkylläinen eivätkä menot olleet opiskelijana suuret. Opiskelijariemujen keskellä laman tiedosti vain jotenkin etäisesti, samalla uskoen vahvasti siihen, että kansainvälisten mullistusten myötä (Berliinin muuri, Neuvostoliitto) että jotain parempaa on ihan kohta luvassa.

Siksi olikin mielenkiintoista ja tärkeää päästä Kaatumisen myötä maailmaan, jossa lama iskee kanveesiin ja muokkaa koko loppuelämää monin eri tavoin. Teoksessa kuljetaan lamanuoruudesta aikuisuuteen kolmen hahmon, Emen, Heljän ja Timpan kanssa. Näistä Heljällä on varakas koti eikä lama häneen materiaalisesti osu, mutta kaikki joutuvat laman todellisuuden ja seurausten kanssa elämään. Vuosikymmeniä myöhemmin heidän polkunsa risteävät uuden tragedian myötä.

Ryti kertoo tarinoitaan eleettömästi ja realistisesti, jopa töksähtelevän toteavasti. Ehkä siitä johtuen tulee tunne, ettei henkilöhahmoihin oikein pääse samastumaan vaan heitä seuraa lukijana kuin lasin takaa, juuri hahmoina eikä ihmisinä. Tuntuu kuin kirjan rakenne olisi keksitty ensin ja siihen on sitten täytynyt kirjoittaa teksti päälle, sen verran täydellisesti kaikki langanpäät löytävät vastinparinsa lopussa.

[Pieta Päivänen · Rating 4 out of 5]

Eka puoli oli uskomattoman hyvä! Oli myös täysin uus aluevaltaus mulle lukea 90-luvun lamasta. Loppupuoli nykyajassa oli hieman liian pitkä ja puuduttava

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3.5

Tämä ei ole hyvän mielen kirjallisuutta.

Kahdessa aikatasossa, 80-/90-luvun taitteessa ja 2020-luvulla tapahtuva kirja käsittelee laman lapsia silloin ja aikuisena nyt. Emen, Heljän ja Timpan elämät ottavat erilailla osumaa lamasta, ja kaikista kasvaa tavalla tai toisella rikkinäisiä aikuisia.

Ryti käyttää yhtenä kerronnan keinona uutisnostoja lehdistä, joilla saadaan tehokkaasti kerrottua ajan hengestä. Lasten ruumiillinen kurittaminen oli arkea, suhtautuminen homoseksuaalisuuteen vihamielistä - taloudellisen ahdingon lisäksi. Tämä on jo yksi oleellinen huomio Rytiltä: monta asiaa oli ja on yhtäaikaa totta, isoa ja vaikuttavaa. Samoin se, että kaikilta perheiltä ei lähtenyt rahat ja osa hyötyi suurestikin toisten hädästä, mutta se saattoi olla traumatisoivaa omalla tavallaan.

Olen lama-ajan lapsi. Rytin kasariysärin kuvaus on tarkkaa muttei liian mehustelevaa. Nautin siitä kaikessa surullisuudessaan. Köyhyys ja yksinäisyys, lapsivihamielisyys, näköalattomuus, alkoholismin normaalius, silti/siksi nuoruuden uho ja elämänhalu - vai koston- tai näyttämisen halu...

Sen sijaan aikuisuuteen liittyvä osa oli mulle jotenkin liikaa. Liian kovaa. Siihen ei mahtunut samalla tavalla lämpöä kuin lapsuuden kuvaukseen. Tai minä en osannut sitä lukea. Syynä saattaa olla, että lapsuuden kuvaus luo kuvan ajasta, mutta aikuisuuden kuvaus kertoo "vain" yksilöiden tarinat. Ja ne eivät ole valoisia tarinoita. Niissä näkyy kirjan aiheen mukaisesti laman, ajanhengen ja yleisemminkin laiminlyödyn tai kaapissa kasvaneen lapsuuden aiheuttamat jäljet. Ryti osaa kuvata psykologisia ilmiöitä taitavasti ja uskottavasti. Kuitenkin kolme tällaista tarinaa, vieläpä yhteisen surullisen juonilinjan yhdistämänä, olivat raskas lukukokemus. Se on valinta, kirjallisuuden ei tarvitse olla kepeää, mutta ehkä tässä ajassa itse kaipaan älykkäitä valonpilkkuja. Joillekin meistä kävi hyvinkin. Mutta se ei ollut Rytin tarina, ymmärrän.

[Readerwhy]

Kuunneltu äänikirjana.

[Samson Corelius · Rating 2 out of 5]

Kaatuminen herätti aluksi odotuksia lupaavalla teemallaan: 1990-luvun lama on edelleen vähän käsitelty trauma, ja siitä kertova romaani tuntui tarpeelliselta. Valitettavasti kirja ei mene pintaa syvemmälle. Lama esitetään yksioikoisena ihmistä pilaavana voimana, mutta tätä ei avata psykologisesti tai yhteiskunnallisesti uskottavalla tavalla. ”Lamalapsena” en tunnistanut kirjailijan tulkintaa, oma kokemukseni jäi täysin vaille kaikupohjaa.

Kahden aikatasoon rakentuva rakenne jää irralliseksi, eikä niiden välille synny merkityksellistä vuoropuhelua. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi ja ohuiksi, ja erityisesti Timppa tuntuu enemmän välineeltä kuin kokonaiselta ihmiseltä.
Kirjan kiinnostavin juonne liittyy erään pojan pahoinpitelyn arvoitukseen, mutta tämäkään ei kytkeydy lamaan, vaan tuntuu eksyneen väärään kirjaan. Kokonaisuus jättää tunteen, että vahva aihe ei saanut ansaitsemaansa käsittelyä.

[Kera · Rating 5 out of 5]

Todella kiinnostavasti kuvattu 90-luvun laman ja etenkin asenneilmaston vaikutusta sen aikaisiin nuoriin. Minusta erityisesti aikuisuuden kuvaus oli kiinnostavaa, siis se minkälaisia aikuisia on kasvanut niistä lapsista, jotka kokivat osattomuutta, ulkopuolisuutta ja toivottomuutta lapsuudessaan. Rahattomuus ja suoranainen köyhyys on yksi teema, mutta ilmapiiri vaikuttaa myös niihin joilla on rahaa, niin kuin tässäkin teoksessa tulee näkyväksi. Kielellisesti kirkasta ja tarkkaa kuvausta sekä lapsen että aikuisen sisäisestä maailmasta käsin

[Maria · Rating 3 out of 5]

Käsikirjoittajien romaaneissa on usein jotain tunnistettavaa. Asiat kerrotaan kuten ne tapahtuvat, ehkä kronologisesti, ei niin tunnelmoida, leikitä kielellä tai maalailla ajatuksia. Tapahtumat kuvataan alusta loppuun. Mutta ei se ole huono! Tässä oli musta uskottavasti ja kiinnostavasti kuvattu ihmisten kautta se, miten perspektiivi kapenee ja usko omiin mahdollisuuksiin jää pysyvästi matalalle, kun elää lapsena köyhyydessä ja vaikeiden ja vahingoittavien ihmissuhteiden keskellä. Huono-osaisuus on herkästi periytyvää.

[Diana · Rating 3 out of 5]

eme, Heljä ja tippa ovat 1990- luvun laman lapsia ja kukin kertoo tarinansa omasta elämästään käsin. Elämät kuitenkin novoutuvat toisiinsa yhteisen peruskoulukokemuksen vuoksi sekä siksi, että heidän elämänsä kohtaavat / leikkaavat toisensa aikuisuudessa. Heljä kokee olevansa lesbo, tippa on tönäissyt eräänä myöhäisenä iltana kumoon nuoren pojan, joka onkin etenkin poika. Poika lyö päänsä, joutuu sairaalaan ja loukkaantuu pahoin. Timppa potee oloaan, yksinäisyyttään ja pojan tönäisyä. noh, en suosittelisi tätä kirjaa, mutta on helppolukuinen. ei oikeestaan pidä hyppysissään tämä rarina.

[Jonna · Rating 2 out of 5]

Oli kiehtovaa lukea "vanhoista ajoista", joita kirjan alkuosassa hienosti kuvailtiin - mutta miksi aina nämä tarinat taipuvat ankeisiin oloihin, huonovointisiin ihmisiin, loputtomiin vatvomisiin ja vastoinkäymisiin ja surkutteluun. Uuvuttaa lukea puoli kirjaa pelkkää murheessa tarpomista ja oman olon vikinää.

[Liisa I · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavia näkökulmia ja lapsen kuvaus lamasta oli hyvä. Sitä olisin toivonut lisää. Hyvä, mutta en lukisi uudelleen.