What do you think?
Rate this book
Апогей
За вікном — весна 2045 року, а життя репортера Ааро — монотонна рутина. Він відвідує онлайн-побачення і заробляє, дописуючи новини, створені конструктором новин. На ту пору довкілля стрімко змінюється, екологічний рух радикалізується, пристрої вдосконалюються, штучний інтелект витісняє людину з більшості галузей. А ще почастішали терористичні атаки проти успішних бізнесменів. Ааро за порадою керівника їде в екоспільноту «Дубова долина», яку підозрюють у зв’язках з екотерористами. Та вже незабаром робоче розслідування стає дуже особистим і небезпечним. Багато кому там є що приховувати. Кожен може бути причетним до злочинів. Так, на контрасті сільської ідилії та сучасних технологій, Пія Лейно уміло сплітає свою детективно-романтичну історію. У звичній для себе манері показує людство на межі катастрофи, але й дає місце надії.
272 pages, Hardcover
First published August 19, 2021
3 people are currently reading
122 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
Read
September 12, 2021Ensin oli Taivas. Sitä seurasi Yliaika ja nyt on vuorossa vuoteen 2045 sijoittuva Lakipiste, joka päättää Piia Leinon lähitulevaisuuteen sijoittuvan trilogiasarjan.
Kaikille kolmelle teokselle on yhteistä, että niiden herättämät epämukavuuden tunteet ja paikoin suoranainen kauhu syntyvät siitä, että kuvatut tapahtumat saattavat hyvinkin toteutua parin vuosikymmenen kuluessa.
Trilogia saa kysymään, mitä pitäisi tehdä, jotta emme ajautuisi Leinon teoksissa kuvattuihin olosuhteisiin ja elämisen tapaan? Jos siis reagointiin ylipäänsä on enää aikaa. Ehkä olemme jo ohittaneet lakipisteen.
Taivas ja Yliaika ovat olleet siinä määrin vetäviä "pakkauksia", että kun sain käsiini Lakipisteen en pystynyt olemaan aloittamatta lukemista heti sillä siunaamalla, vaikka moni muu teos oli kesken. Ajattelin, että luen vähän alkua, mutta niinhän siinä kävi, että Lakipiste ei päästänyt otteestaan ja luin sitä puoliväliin samoin tein ja loput seuraavana aamuna.
Lakipisteen päähenkilö Aaro Kangas on Googlen palveluksessa oleva toimittaja ja kun hommat eivät oikein luista hän lähtee etsimään virkistystä ja uutta vauhtia Tammilaakson ekoyhteisössä järjestetystä retriitistä. Kun Aaro saa tietää Googlen työntekijältä, että kaikki Tammilaaksossa ei ole sitä, miltä aluksi näyttää, hän päätyy pidemmälle komennukselle tutkimaan yhteisön ihmisiä ja toimintaa.
Ulkomaailmassa tapahtuu kummallisia onnettomuuksia. Yksi kuolee jumittuneeseen kelluntatankkiin, pari muuta älykaasuliedestä alkunsa saaneessa tulipalossa ja kodin älylaitteet eivät nekään toimi ihan niin kuin oisi tarkoitus.
Oman uhkansa muodostaa se, että netissä on vaikeaa - ellei täysin mahdotonta - tietää kenen kanssa on oikeasti tekemisissä. Aaro joutuu myös huomaamaan, että itse asiassa ei ole takeita myöskään siitä, että toinen osapuoli nettikeskustelussa on edes ihminen.
Tammilaaksossa on älylaitekielto. Ei puhelimia, ei tietokoneita. Siellä Aaro, joka toimittajana saa erityisluvan pitää käytössään läppärinsä, ensimmäistä kertaa elämässään lukee paperista sanomalehteä ja viehättyy siitä informaation jakamisen välineenä.
Yhteisö on vastakohta yksin tietokoneidensa ääressä kyyröttäville.
"Sielumme hakevat yhteyttä silloinkin, kun emme puhu, ja siksi yksinäisten ruutujen äärestä löytyy vain yksinäisiä ihmisiä."
Lakipisteessä esiin nousevat myös talouden älylaitteiden tietoturvaan liittyvät aukot ja ne vaarat, joita ne asettavat turvallisuudelle. Olen jo aiemmin päättänyt, että en hanki kotiini yhtään enempää älylaitteita kuin on välttämätöntä ja Leinon romaanin luettuani päätökseni on yhä vahvempi.
Lakipiste on dystopinen jännityskertomus, joka hyödyntää suljetun yhteisön potentiaalia. Kuka tahansa Tammilaakson asukkaista saattaa olla hakkeri ja romaanin juoni muistuttaakin tässä suhteessa Agatha Christien teosta Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None, 1939). Aaro tietää, että joku yhteisön jäsenistä on syyllinen uutisissa kuvattuihin tekoihin, mutta tämän henkilön identiteetin selvittäminen on uhkarohkea ja vaarallinen tehtävä. Aaron urakkaa ei helpota rakkauden mahdollisuuden ilmestyminen kuvioihin.
Tammilaaksossa eletään yksinkertaista elämää sopusoinnussa luonnon kanssa. Siellä ihminen ei ole kaiken valtias, vaan osa ekosysteemiä. Ihmisinä tammilaaksolaiset ovat sekalaista seurakuntaa. Yhteisön johtaja on karismaattinen julistaja. Yksi heistä taas on entinen radikaali ja asuu metsään rakentamassaan korsussa ja muistuttaa ulkonäöltään enemmän peikkoa kuin ihmistä. Toinen on jättänyt tuomarin työt huomattuaan, että tekoäly hoitaa hänen hommansa paremmin. Kolmannella tuntuu olevan jatkuvasti jotakin Aaroa vastaan.
Lakipisteen jännityskertointa lisäävät tekstin välissä olevat katkelmat Zeniitin päiväkirjasta. Kuka on Zeniitti ja mikä on hänen lopullinen päämääränsä? Romaani tihentyy ja tiivistyy edetessään ja ehdin luoda päässäni monenlaisia skenaarioita loppuratkaisun suhteen, mutta Leino onnistui yllättämään minut täysin.
Leinon romaanin herättämät epämukavuuden tunteet eivät jää pelkästään romaanin sisäisiksi, vaan ne nostavat jatkuvasti esiin kauhukuvia omasta konkreettisesta tulevaisuudestamme. Myöskään Lakipiste ei lopu viimeisen sanan ja pisteen jälkeen, vaan sen esiintuomat mahdolliset kehityssuunnat jatkavat olemassaoloaan lukijan päässä. Teoksen lukemisen jälkeen on mahdotonta huokaista, että onneksi tämä oli "vain" romaani. Entäpä jos ei ollutkaan? Entäpä jos luin juuri siitä, millaista elämämme tulee olemaan jo melko pian tulevaisuudessa?
Lakipiste nostaa esiin pelottavia tekoälyn potentiaaliin liittyviä kysymyksiä. Mihin tarvitaan ihmisiä, jos tekoäly hoitaa asiat paremmin ja tehokkaammin? Kuuntelin joku aika sitten tekoälyä käsittelevää podcastia, jossa pohdittiin, mitä tehdään siinä vaiheessa, kun tekoäly on saavuttanut pisteen, jonka jälkeen ihmisen ei enää ole mahdollista kontrolloida sen toimintaa. Jos tekoäly toimii kuin hyvis on meillä toivoa, mutta jos se noudattaa pahiksen reseptikirjaa on kovin vähän tehtävissä.
Piia Leino hyödyntää jännitysdystopian mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia taiten kautta koko trilogian ja Lakipiste on sille ansiokas päätös.
Kaikille kolmelle teokselle on yhteistä, että niiden herättämät epämukavuuden tunteet ja paikoin suoranainen kauhu syntyvät siitä, että kuvatut tapahtumat saattavat hyvinkin toteutua parin vuosikymmenen kuluessa.
Trilogia saa kysymään, mitä pitäisi tehdä, jotta emme ajautuisi Leinon teoksissa kuvattuihin olosuhteisiin ja elämisen tapaan? Jos siis reagointiin ylipäänsä on enää aikaa. Ehkä olemme jo ohittaneet lakipisteen.
Taivas ja Yliaika ovat olleet siinä määrin vetäviä "pakkauksia", että kun sain käsiini Lakipisteen en pystynyt olemaan aloittamatta lukemista heti sillä siunaamalla, vaikka moni muu teos oli kesken. Ajattelin, että luen vähän alkua, mutta niinhän siinä kävi, että Lakipiste ei päästänyt otteestaan ja luin sitä puoliväliin samoin tein ja loput seuraavana aamuna.
Lakipisteen päähenkilö Aaro Kangas on Googlen palveluksessa oleva toimittaja ja kun hommat eivät oikein luista hän lähtee etsimään virkistystä ja uutta vauhtia Tammilaakson ekoyhteisössä järjestetystä retriitistä. Kun Aaro saa tietää Googlen työntekijältä, että kaikki Tammilaaksossa ei ole sitä, miltä aluksi näyttää, hän päätyy pidemmälle komennukselle tutkimaan yhteisön ihmisiä ja toimintaa.
Ulkomaailmassa tapahtuu kummallisia onnettomuuksia. Yksi kuolee jumittuneeseen kelluntatankkiin, pari muuta älykaasuliedestä alkunsa saaneessa tulipalossa ja kodin älylaitteet eivät nekään toimi ihan niin kuin oisi tarkoitus.
Oman uhkansa muodostaa se, että netissä on vaikeaa - ellei täysin mahdotonta - tietää kenen kanssa on oikeasti tekemisissä. Aaro joutuu myös huomaamaan, että itse asiassa ei ole takeita myöskään siitä, että toinen osapuoli nettikeskustelussa on edes ihminen.
Tammilaaksossa on älylaitekielto. Ei puhelimia, ei tietokoneita. Siellä Aaro, joka toimittajana saa erityisluvan pitää käytössään läppärinsä, ensimmäistä kertaa elämässään lukee paperista sanomalehteä ja viehättyy siitä informaation jakamisen välineenä.
Yhteisö on vastakohta yksin tietokoneidensa ääressä kyyröttäville.
"Sielumme hakevat yhteyttä silloinkin, kun emme puhu, ja siksi yksinäisten ruutujen äärestä löytyy vain yksinäisiä ihmisiä."
Lakipisteessä esiin nousevat myös talouden älylaitteiden tietoturvaan liittyvät aukot ja ne vaarat, joita ne asettavat turvallisuudelle. Olen jo aiemmin päättänyt, että en hanki kotiini yhtään enempää älylaitteita kuin on välttämätöntä ja Leinon romaanin luettuani päätökseni on yhä vahvempi.
Lakipiste on dystopinen jännityskertomus, joka hyödyntää suljetun yhteisön potentiaalia. Kuka tahansa Tammilaakson asukkaista saattaa olla hakkeri ja romaanin juoni muistuttaakin tässä suhteessa Agatha Christien teosta Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None, 1939). Aaro tietää, että joku yhteisön jäsenistä on syyllinen uutisissa kuvattuihin tekoihin, mutta tämän henkilön identiteetin selvittäminen on uhkarohkea ja vaarallinen tehtävä. Aaron urakkaa ei helpota rakkauden mahdollisuuden ilmestyminen kuvioihin.
Tammilaaksossa eletään yksinkertaista elämää sopusoinnussa luonnon kanssa. Siellä ihminen ei ole kaiken valtias, vaan osa ekosysteemiä. Ihmisinä tammilaaksolaiset ovat sekalaista seurakuntaa. Yhteisön johtaja on karismaattinen julistaja. Yksi heistä taas on entinen radikaali ja asuu metsään rakentamassaan korsussa ja muistuttaa ulkonäöltään enemmän peikkoa kuin ihmistä. Toinen on jättänyt tuomarin työt huomattuaan, että tekoäly hoitaa hänen hommansa paremmin. Kolmannella tuntuu olevan jatkuvasti jotakin Aaroa vastaan.
Lakipisteen jännityskertointa lisäävät tekstin välissä olevat katkelmat Zeniitin päiväkirjasta. Kuka on Zeniitti ja mikä on hänen lopullinen päämääränsä? Romaani tihentyy ja tiivistyy edetessään ja ehdin luoda päässäni monenlaisia skenaarioita loppuratkaisun suhteen, mutta Leino onnistui yllättämään minut täysin.
Leinon romaanin herättämät epämukavuuden tunteet eivät jää pelkästään romaanin sisäisiksi, vaan ne nostavat jatkuvasti esiin kauhukuvia omasta konkreettisesta tulevaisuudestamme. Myöskään Lakipiste ei lopu viimeisen sanan ja pisteen jälkeen, vaan sen esiintuomat mahdolliset kehityssuunnat jatkavat olemassaoloaan lukijan päässä. Teoksen lukemisen jälkeen on mahdotonta huokaista, että onneksi tämä oli "vain" romaani. Entäpä jos ei ollutkaan? Entäpä jos luin juuri siitä, millaista elämämme tulee olemaan jo melko pian tulevaisuudessa?
Lakipiste nostaa esiin pelottavia tekoälyn potentiaaliin liittyviä kysymyksiä. Mihin tarvitaan ihmisiä, jos tekoäly hoitaa asiat paremmin ja tehokkaammin? Kuuntelin joku aika sitten tekoälyä käsittelevää podcastia, jossa pohdittiin, mitä tehdään siinä vaiheessa, kun tekoäly on saavuttanut pisteen, jonka jälkeen ihmisen ei enää ole mahdollista kontrolloida sen toimintaa. Jos tekoäly toimii kuin hyvis on meillä toivoa, mutta jos se noudattaa pahiksen reseptikirjaa on kovin vähän tehtävissä.
Piia Leino hyödyntää jännitysdystopian mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia taiten kautta koko trilogian ja Lakipiste on sille ansiokas päätös.
August 24, 2024
Piia Leino előző regénye nagyságrendileg jobban tetszett. Ez itt most egy igazi zsánerregény, mármint a műfaj szórakoztató oldaláról megközelítve, egy lightos techno-thriller.
A sci-fisége is kissé erőltetett: egyrészt furcsának hat, hogy bár papíron 2045-ben játszódik a regény, minden (pop)-kulturális utalása a század első évtizedeire vonatkozik, vagyis napjainkra, másrészt a rejtély esszenciáját képző mesterséges intelligencia motívum elképesztően naív, már-már esetlen kidolgozást kapott. Általában sem vagyok elégedett az információs társadalomról való filozofikus fejtegetései színvonalával.
A cselekményről nem mondanám hogy sodró, de azért kellemesen csörgedezik. Kifejezetten tetszettek a kis betétsztorik, amik megtörték a fő cselekményszál naplózós-nyomozós, sokszor kiszámítható menetét. Ha jobban belegondolok, a klasszikus krimik kedvelői valószínűleg sokkal több örömüket lelik majd ebben a történetben, mint én.
Megjegyzés a magyar kiadáshoz:
Egészen remek, hogy a könyv végén egy-egy oldal erejéig helyet kapott mind a szerző, mind a műfordító rövid bemutatása. Nagyon jó eljárás ez és gondolom a szerkesztőnek köszönhető. Ugyanez a szerkesztő viszont tényleg nem volt tudatában hogy ennek a finn szerzőnek ez a második magyarul megjelent könyve?? Utalnak ugyanis a kérdéses regényre, de szabad fordításban adják meg a magyar címét (Mennyország), függetlenül a 2021-es Scolar kiadós kötettől (Ég).
A sci-fisége is kissé erőltetett: egyrészt furcsának hat, hogy bár papíron 2045-ben játszódik a regény, minden (pop)-kulturális utalása a század első évtizedeire vonatkozik, vagyis napjainkra, másrészt a rejtély esszenciáját képző mesterséges intelligencia motívum elképesztően naív, már-már esetlen kidolgozást kapott. Általában sem vagyok elégedett az információs társadalomról való filozofikus fejtegetései színvonalával.
A cselekményről nem mondanám hogy sodró, de azért kellemesen csörgedezik. Kifejezetten tetszettek a kis betétsztorik, amik megtörték a fő cselekményszál naplózós-nyomozós, sokszor kiszámítható menetét. Ha jobban belegondolok, a klasszikus krimik kedvelői valószínűleg sokkal több örömüket lelik majd ebben a történetben, mint én.
Megjegyzés a magyar kiadáshoz:
Egészen remek, hogy a könyv végén egy-egy oldal erejéig helyet kapott mind a szerző, mind a műfordító rövid bemutatása. Nagyon jó eljárás ez és gondolom a szerkesztőnek köszönhető. Ugyanez a szerkesztő viszont tényleg nem volt tudatában hogy ennek a finn szerzőnek ez a második magyarul megjelent könyve?? Utalnak ugyanis a kérdéses regényre, de szabad fordításban adják meg a magyar címét (Mennyország), függetlenül a 2021-es Scolar kiadós kötettől (Ég).
October 10, 2021
Kaipasin luettavaksi välillä jotain nopealukuista ja vetävää, ja Piia Leinon uusin tulevaisuuden Suomeen sijoittuva romaani tarttui lainapinosta sopivasti käteen. Lakipisteen maailmassa kehittyneen tekoälyn toimintaan perustuvat laitteet ovat ihmisten arkea – mutta entä jos jotain menee vikaan? Kelluntatankit ja liedet alkavat äkkiä aiheuttaa tapaturmaista kuolemia. Samalla Googlelle työskentelevä toimittaja Aaro päätyy tutkimaan yhteisöä, joka pyrkii sopusointuun ympäristön kanssa mm. välttelemällä laitteita. Yhteisö vaikuttaa rauhalliselta, mutta mitä onkaan pinnan alla; haluaako joku tuhota maailman rikkaita ja vaikutusvaltaisia tekoälyn avulla?
Leinon täsmällinen kielenkäyttö sekä moniulotteinen romaanin maailman lainalaisuuksien pohtiminen tekevät Lakipisteestä onnistuneen scifidekkarin. Huumoriakin pilkahtelee, mutta ei ehkä niin paljon kuin Leinon edellisessä teoksessa, Yliajassa, jonka päähenkilön Annastiinan ristiriitaiseen kiinnostavuuteen Aaron hahmo ei aivan yllä. Lakipiste on mainio, vauhdikas päätös Suomi 2050 -trilogialle.
”Hän luopui jo vuosia sitten kuvitelmasta, että yksittäiset uutiset muuttaisivat mitään. Maailma oli mekkaloiva kerä, joka vyöryi eteenpäin, eivätkä tuon liikkeen lainalaisuudet olleet yhdenkään ihmisen määriteltävissä.” (s. 17)
”– Harmi kyllä tuntuu, että kaiken voi nykyään itse päättää. Kun tietoa on niin paljon, kaikessa voi valita vastuullisen tien.” (s. 109)
Leinon täsmällinen kielenkäyttö sekä moniulotteinen romaanin maailman lainalaisuuksien pohtiminen tekevät Lakipisteestä onnistuneen scifidekkarin. Huumoriakin pilkahtelee, mutta ei ehkä niin paljon kuin Leinon edellisessä teoksessa, Yliajassa, jonka päähenkilön Annastiinan ristiriitaiseen kiinnostavuuteen Aaron hahmo ei aivan yllä. Lakipiste on mainio, vauhdikas päätös Suomi 2050 -trilogialle.
”Hän luopui jo vuosia sitten kuvitelmasta, että yksittäiset uutiset muuttaisivat mitään. Maailma oli mekkaloiva kerä, joka vyöryi eteenpäin, eivätkä tuon liikkeen lainalaisuudet olleet yhdenkään ihmisen määriteltävissä.” (s. 17)
”– Harmi kyllä tuntuu, että kaiken voi nykyään itse päättää. Kun tietoa on niin paljon, kaikessa voi valita vastuullisen tien.” (s. 109)
September 27, 2021
Piia Leinon vuoteen 2045 sijoittuva dekkari oli koukuttavaa kuunneltavaa. Googlen tekoälyuutisia työkseen editoiva toimittaja Aaro saa työnantajaltaan käskyn lähteä rentoutumaan ekoyhteisön retriittiin viikoksi. Rentoutumisen lisäksi Aaron on määrä nuuskia, voisiko viime aikojen kuolemaan johtaneet älylaiteonnettomuudet olla jonkun yhteisön jäsenen harjoittamaa hakkeriterrorismia. Inhojen terroristien sijaan Aaro löytää retriitistä ennen kaikkea luonnonrauhan ja ihmisyhteyden, jota hän ei edes tiennyt kaivanneensa. Kun Aarolle tarjotaan paikkaa yhteisön jäsenenä, hän empii tuskin lainkaan. Kesäisen maalaisluonnon kauneutta varjostaa kuitenkin epäilys, että joku heistä on tappamista kaihtamaton ekoterroristi..
Lakipiste on hyvin toimiva suljetun paikan murhamysteeri, jossa motiiveja, mahdollisuuksia, epäilyksen alaisia riittää. Osa epäillyistä on outoja ja arvaamattomia, ja Aaro joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin näiden salaisuuksia kaivaessaan. Osa taas on niin hurmaavia ja vilpittömiä, että vähemmästäkin kylmät väreet nousevat. Rikosjuonen lisäksi Leinon luoma tulevaisuus on hyvin uskottava: tekoäly ja algoritmit ovat ajamassa ohi asiansa sössineestä ihmispolosta, ja elämän näennäisen helppouden keskellä aidon yhteyden kadottanut yksilö voi huonosti. Leino ei myöskään erehdy esittämään potentiaalisia ekoterroristeja kiilusilmäisinä sekopäinä, vaan hekin ovat aitoja yksilöitä erilaisine elämänkokemuksineen ja persoonallisuuksineen.
Näköjään minäkin pystyn nauttimaan dekkareista, kun ne ne on tarpeeksi etäännytetty nykypäivästä ja fokus on jossain muualla kuin raakuuksissa. Hyvä tietää!
Lakipiste on hyvin toimiva suljetun paikan murhamysteeri, jossa motiiveja, mahdollisuuksia, epäilyksen alaisia riittää. Osa epäillyistä on outoja ja arvaamattomia, ja Aaro joutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin näiden salaisuuksia kaivaessaan. Osa taas on niin hurmaavia ja vilpittömiä, että vähemmästäkin kylmät väreet nousevat. Rikosjuonen lisäksi Leinon luoma tulevaisuus on hyvin uskottava: tekoäly ja algoritmit ovat ajamassa ohi asiansa sössineestä ihmispolosta, ja elämän näennäisen helppouden keskellä aidon yhteyden kadottanut yksilö voi huonosti. Leino ei myöskään erehdy esittämään potentiaalisia ekoterroristeja kiilusilmäisinä sekopäinä, vaan hekin ovat aitoja yksilöitä erilaisine elämänkokemuksineen ja persoonallisuuksineen.
Näköjään minäkin pystyn nauttimaan dekkareista, kun ne ne on tarpeeksi etäännytetty nykypäivästä ja fokus on jossain muualla kuin raakuuksissa. Hyvä tietää!
August 30, 2022
Vetäisin tämän tehokkaasti yhden päivän lukueuforiassa, enkä todellakaan jaksa olla kovin analyyttinen. Niin täysillä tarinaan koukutuin.
Lähitulevaisuuden ekoyhteisöön sijoittuva Lakipiste oli aika taattua Leinoa. Jotenkin tämä tuntui häiritsevän läheiseltä - ihan pisti harmittamaan, että jotkin asiat eivät muuttuisi noin kahdessakymmenessä vuodessa juuri lainkaan. Ei yhtä mielikuvitusta kutitteleva kuin Leinon aiemmat - tälle oli myös helpompi keksiä useampia vertailukohteita kotimaisestakin kirjallisuudesta, mikä ehkä näin euforia-aivoilla ajateltunakin kertonee siitä, ettei tämä ollut omalaatuisinta ja oivaltavinta ikinä.
Lähitulevaisuuden ekoyhteisöön sijoittuva Lakipiste oli aika taattua Leinoa. Jotenkin tämä tuntui häiritsevän läheiseltä - ihan pisti harmittamaan, että jotkin asiat eivät muuttuisi noin kahdessakymmenessä vuodessa juuri lainkaan. Ei yhtä mielikuvitusta kutitteleva kuin Leinon aiemmat - tälle oli myös helpompi keksiä useampia vertailukohteita kotimaisestakin kirjallisuudesta, mikä ehkä näin euforia-aivoilla ajateltunakin kertonee siitä, ettei tämä ollut omalaatuisinta ja oivaltavinta ikinä.
December 12, 2021
Lakipiste päättää Piia Leinon tulevaisuustrilogian. Nyt liikutaan lähimpänä nykypäivää, vuoden 2045 Suomessa, jossa Googlen tekoälyn ihmisapuna toimiva toimittaja lähtee tutustumaan ekoyhteisön elämään. Kontrasti rakentuu koneiden ohjaaman kaupunkielämän ja ekoyhteisön luonnonmukaisen elämäntavan välille. Tosin ekoyhteisössäkin paljastuu olevan omat koulukuntansa ja ristiriitansa, niin kuin ihmiselle usein käy. Kysymys onkin, onko ekoyhteisössä joku, jolla on tekemistä koneiden aiheuttamien kuolemien kanssa.
Leinon kerronta on sujuvaa ja tarina pysyy melko hyvin kasassa, joskin erillisinä selostetut kuolemantapaukset jäävät väistämättä anekdooteiksi kirjan kokonaisuudessa. Koneriippuvuudesta ne herättävät kyllä ajatuksia - siitä, kuinka paljon olemme valmiita antautumaan koneiden ja automatiikan varaan. Ekoyhteisön henkilödynamiikan kuvaus oli kuitenkin itselleni kirjan vahvinta antia, ja mietin, että ihmisen ja koneen eroa tunnekokemusten käsittelyssä olisi voinut työstää kirjassa vielä enemmän.
Leinon kerronta on sujuvaa ja tarina pysyy melko hyvin kasassa, joskin erillisinä selostetut kuolemantapaukset jäävät väistämättä anekdooteiksi kirjan kokonaisuudessa. Koneriippuvuudesta ne herättävät kyllä ajatuksia - siitä, kuinka paljon olemme valmiita antautumaan koneiden ja automatiikan varaan. Ekoyhteisön henkilödynamiikan kuvaus oli kuitenkin itselleni kirjan vahvinta antia, ja mietin, että ihmisen ja koneen eroa tunnekokemusten käsittelyssä olisi voinut työstää kirjassa vielä enemmän.
October 13, 2021
Hieno päätösosa tälle trilogialle! Nautin Lakipisteestä kovasti ja se piti otteessaan alusta loppuun saakka, vaikka tällainen eräänlainen mysteerigenre onkin minulle aika vieras ja usein luotaantyöntävä genre. Leinon trilogia on kyllä kokonaisuudessaan ajatuksia herättävä ja provosoiva, olen nauttinut joka osan dystooppisesta tunnelmasta sekä Leinon tavasta kirjoittaa ja tarkastella maailmaa.
September 20, 2021
Vuosi 2045 ja ajattelevat tietokoneet. Ekoterrorismia, Googlen robottien tuottamia uutisia, sekoilevia siivousrobotteja. Taattua Piia Leinoa, yhtä hyvä kuin kaksi aiempaakin romaaniaan.
November 23, 2021
Olen lukenut Leinoa aiemmin ja odotuksiin nähden tämä oli vähän pettymys. En saanut oikein mitään otetta lahkolaisuusosuudesta ja muutenkin kirja jäi tunnetasolla etäiseksi. Kirjoittajana Leino on eittämättä todella taitava, nyt vain itse juoni ei minuun oikein iskenyt.
August 22, 2021
Trillerimäinen muutaman kymmenen vuoden päähän sijoittuva scifiromaani. Kun älylaitteet käyvät rikkaiden omistajiensa kimppuun, syyllisiksi epäillään ekoyhteisön jäseniä. Tykkäsin luontokuvauksesta, helppolukuisuudesta ja kekseliäisyydestä, harmaan sävyjä kaipasin lisää niin ihmisiin kuin tapahtumiin.
October 24, 2021
Ei huono, mutta vähän pettymys Leinon aiempien kirjojen jälkeen. Pidin tässäkin siitä, kuinka tarina kuvasi pelottavankin todentuntuista lähitulevaisuutta. Kirjassa käsiteltiin muun muassa meneillään olevan kotien älylaitteistumisen riskejä, ihmisen ja tekoälyn rajoja sekä sitä, miten sosioekonominen asema vaikuttaa asemaan ilmastokriisin edetessä.
Jostain syystä en kuitenkaan päässyt niin syvälle sisään tarinaan kuin Leinon aiemmissa teoksissa. Tuntui, että hyvät ja tärkeät tarinaelementit jäivät monessa kohti kovin pintapuolisiksi. Lisäksi odotin ehkä vielä yllätyksellisempää loppua.
Jostain syystä en kuitenkaan päässyt niin syvälle sisään tarinaan kuin Leinon aiemmissa teoksissa. Tuntui, että hyvät ja tärkeät tarinaelementit jäivät monessa kohti kovin pintapuolisiksi. Lisäksi odotin ehkä vielä yllätyksellisempää loppua.
October 7, 2021
Kirjan alkupuolisko ja asetelma tuntuivat omituisen tutulta. Kirja on ilmestynyt vasta tänä vuonna, joten en ole oikein voinut unohtaa lukeneeni sen, joten todennäköisesti jokin muu lukemani kirja on ollut hyvin samantyylinen, en vain muista että mikä.
Aihe oli sinänsä hyvin herkullinen, mutta käsittely ja kehittely vähän pintapuolista ja ihmissuhdehöttöistä.
Aihe oli sinänsä hyvin herkullinen, mutta käsittely ja kehittely vähän pintapuolista ja ihmissuhdehöttöistä.
May 20, 2025
Досить дивна книжка як на мене. цікава тематика, динамічне розгортання подій, певна напруга, а от кінець неначе написаний поспіхом на колінках. розвивались-розвивались події потім - хоба, усе закінчилось так-то, якось зімʼчто і без притомни пояснень.
#челендж Rork+Астролябія
#челендж Rork+Астролябія
October 8, 2021
Kirja päättää huikean Ilmasto-trilogian vahvasti. Olen nauttinut valtavasti tämän sarjan lukemisesta, kolkosta aiheestaan huolimatta. Kirjat on kirjoitettu hyvin taidokkaasti ja tulevaisuuden uhkakuvat tuntuvat todellisilta, ne ovat mahdollisuuksien rajoissa jo nyt. Pidän myös ihmiskuvauksesta, pääosissa on eri-ikäisiä ja monimuotoisia henkilöitä. Heidän elämänsä tuntuvat todelta ja osin samaistuttavilta.
Päähenkilö Aaro on töissä toimittajana Googlella. Hän elää tavallista arkea mutta tuntee että haluaisi jotain enemmän mutta mitä se olisi hän ei osaa sanoa. Kunnes eräänä päivänä hänen pomonsa ehdottaa lomailua ekoyhteisössä ja samalla Aaro toki voisi katsoa saisiko siitä jutun juurta kun Ruotsissakin ekoporukka teki joukkoitsemurhan protestiksi. Toisaalla maailmassa tapahtuu outoja onnettomuuksia älylaitteiden kanssa. Lisa, Aaron pomo epäilee että ne voisivat liittyä jotenkin ekoterrorismiin. Aaro suostuu hieman epäröiden mutta paikanpäällä hän huomaa hieman oudon ja lahkomaisen porukan kiehtovan häntä.
Tammilaaksossa eletään pääosin ilman ulkomaailman herkkuja, ruutuaikaa sallitaan tunti viikossa, ruoka kasvatetaan itse ja muutenkin pyritään luonnonmukaiseen elämään. Aaro sopeutuu yllättävän hyvin ja huomaa viihtyvänsä paikassa. Ihastuskin löytyy ja pientä draamaa ilmenee kun tutkiessaan mahdollista epäiltyä Googlen juttuun hän sotkeutuu syvälle vaaralliseen suunnitelmaan ja epäilee vuorollaan jokaista asukasta.
Päähenkilö Aaro on töissä toimittajana Googlella. Hän elää tavallista arkea mutta tuntee että haluaisi jotain enemmän mutta mitä se olisi hän ei osaa sanoa. Kunnes eräänä päivänä hänen pomonsa ehdottaa lomailua ekoyhteisössä ja samalla Aaro toki voisi katsoa saisiko siitä jutun juurta kun Ruotsissakin ekoporukka teki joukkoitsemurhan protestiksi. Toisaalla maailmassa tapahtuu outoja onnettomuuksia älylaitteiden kanssa. Lisa, Aaron pomo epäilee että ne voisivat liittyä jotenkin ekoterrorismiin. Aaro suostuu hieman epäröiden mutta paikanpäällä hän huomaa hieman oudon ja lahkomaisen porukan kiehtovan häntä.
Tammilaaksossa eletään pääosin ilman ulkomaailman herkkuja, ruutuaikaa sallitaan tunti viikossa, ruoka kasvatetaan itse ja muutenkin pyritään luonnonmukaiseen elämään. Aaro sopeutuu yllättävän hyvin ja huomaa viihtyvänsä paikassa. Ihastuskin löytyy ja pientä draamaa ilmenee kun tutkiessaan mahdollista epäiltyä Googlen juttuun hän sotkeutuu syvälle vaaralliseen suunnitelmaan ja epäilee vuorollaan jokaista asukasta.
September 16, 2021
Odotettua parempi kirja tähdityksestäni huolimatta. Varsin pitkälle uskottavaa reilun kahdenkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa olevaa näkymää. Tulevaisuuden huoletkin oli kohdennettu - oletettavasti - oikeisiin asioihin. Leipätyönsä toimittajana saavan kirjailijan teksti oli erittäin sujuvaa ja siksi kirjan luki läpi tavanomaista nopeammin. Pitkään ainoat motkotettavat asiat kirjassa olivat henkilöhahmot, joista suurin osa oli melkoisia yhden ominaisuuden karikatyyrejä sekä se, että kun oltiin vain reilu 20 vuotta tulevaisuudessa, jotkut asiat eivät olleet voineet valmistua/juurtua niin nopeasti ja taas jotkut asiat unohtua niin nopeasti. Olin jo oikeastaan päättänyt antaa teoksella neljä tähteä, mutta viimeiset n. 20-30 sivua tuntui jostain merkillisestä syystä hutaisten tehdyiltä ja kirjan loppu oli jonkinasteinen anti-kliimaksi. Joten vain vahvat kolme tähteä. Sen verran kelpo kamaa teos kuitenkin oli, että aion lukea myös kaksi aiempaa osaa tästä löyhästä sarjasta.
January 6, 2023
Piia Lakipiste on kolmas on Suomi 2030 – trilogiaa, aiemmat osat ovat Taivas ja Yliaika. Olen tykännyt tosi paljon kaikista kolmesta.
Eletään vuodessa 2045. Kuten nytkin, parhaiten toimeentulevat ihmiset ovat suurin taakka ympäristölle, koska he kuluttavat ja matkustavat paljon sekä lämmittävät tai viilentävät suuria talojaan. Hyvätuloisia johtajia alkaa kuolla epäilyttävissä olosuhteissa: älykaasuliesi polttaa talon ja safarilla itseohjautuva auto avaa katon keskellä leijonalaumaa.
Onko asialla ekoterroristit, Google, tekoäly vai Kiina?
Toimittaja Aaro soluttautuu ekoyhteisöön ja alkaa selvittää asiaa. Pelkän dystopian (ei-toivotun) tulevaisuuden lisäksi vilahtelee myös utopiaa (toivottu tulevaisuus). Leino osaa todella taitavasti kutoa tarinaan elementtejä, jotka ovat totta jo nyt ja tehdä tulevaisuuden näkymistä käsitettäviä ja paikoin melko pelottavia.
Vahva suositus koko trilogialle!
Eletään vuodessa 2045. Kuten nytkin, parhaiten toimeentulevat ihmiset ovat suurin taakka ympäristölle, koska he kuluttavat ja matkustavat paljon sekä lämmittävät tai viilentävät suuria talojaan. Hyvätuloisia johtajia alkaa kuolla epäilyttävissä olosuhteissa: älykaasuliesi polttaa talon ja safarilla itseohjautuva auto avaa katon keskellä leijonalaumaa.
Onko asialla ekoterroristit, Google, tekoäly vai Kiina?
Toimittaja Aaro soluttautuu ekoyhteisöön ja alkaa selvittää asiaa. Pelkän dystopian (ei-toivotun) tulevaisuuden lisäksi vilahtelee myös utopiaa (toivottu tulevaisuus). Leino osaa todella taitavasti kutoa tarinaan elementtejä, jotka ovat totta jo nyt ja tehdä tulevaisuuden näkymistä käsitettäviä ja paikoin melko pelottavia.
Vahva suositus koko trilogialle!
September 4, 2021
Tämä ei ehkä ollut paras kirja Piia Leinon tuotannon tutustumiseen. Idea oli oikein mainio: voiko tekoäly kehittää tietoisuuden ja ottaa vallan. Entä miten ympäristökatastrofit tulevat vaikuttamaan elämäämme. Ympäristöpuoli jää lopulta aika vähäiseksi, vaikka päähenkilö päätyykin asumaan ekoyhteisöön, jossa teknologian käyttöä rajoitetaan. Harmillisesti myöskään tekoälyaspektista ei oteta kaikkea irti, sillä aiheeseen päästään kunnolla vasta aivan lopussa ja ratkaisu tuntuu hätäiseltä. Kyllä, tekoäly aiheuttaa kuolemantapauksia, mutta ei tämä rikoskirjakaan ole. Oikeastaan nuo kuolemat ovat jopa vähän turhia, vaikka tarinaa eteenpäin vievätkin. Loppujen lopuksi kaikki oli aika mustavalkoista, niin tapahtumat kuin henkilötkin. Olisin kaivannut enemmän sävyjä ja syvyyttä. Taidan kuitenkin lukea Leinon aiemmat teokset, sillä aiheet kiinnostavat.
January 30, 2022
Piia Leinon aiemmat teokset Taivas ja Yliaika olivat mukaansatempaavaa ja nautittavaa luettavaa. Tämä viimeisin teos Lakipiste sijoittuu lähemmäs nykyaikaa, vuoteen 2045 ja on mielestäni trilogian heikoin tarinallisesti. Vaivatonta ja nopeaa luettavaa kuitenkin, mutta ei jättänyt mitään erityistä käteen. Teos maalaa uhkakuvia tietokoneiden ja tekoälyn ylivallasta vähän Matrix -tyyliin, johon kirjassakin viitataan useampaan otteeseen. Kokonaisuus jää kuitenkin vähän hataraksi ja yksioikoiseksi ja kirjan hahmot etäisiksi.
Read
January 16, 2022Unohdin kirjata tämän heti luettuani, joten muistikuvat hieman haalistuneet, mutta. Leino kirjoittaa sujuvasti ja löytää tämän löyhän lähitulevaisuustrilogiansa (osat siis erillisiä romaaneja) aikana ihan oivaltavasti käsiteltäviä asioita, joita projisoida omasta ajastamme tulevaan. Tämä kolmas ja uusin oli sävyltään lähinnä kepeä jännityskertomus. Ei varsinaisesti huono, mutta hahmot jäivät vähän värittömiksi/pahvisiksi - ja jotenkin nämä eivät ole minuun kummemmin kolahtaneet.
September 4, 2022
Ihan jees, vaikkei ihan yltänyt Taivaan ja Yliajan tasolle. Loppu oli oudon töksähtävä, joten siitä yksi tähti pois. Kiinnostava idea ja konsepti, ja Leino osaa kirjoittaa todella vetävästi ja taitavasti, mut ei tää vaan tarinallisesti tai hahmojen puolesta tavoittanut sitä mitä tän tyylisiltä kirjoilta kaipaan, sitä semmoista johannasinisalomaista menoa. Sinänsä tyydyttävä loppu tämä oli tälle trilogialle, ei sillä.
January 25, 2023
Tässä oli tosi paljon kaikkea ja kieltämättä kyseessä ihan mukaansatempaava paketti. Parasta olivat mielestäni jotkin todella kauniit, kuvailevat lauseet sekä Leinon tarjoamat virikkeet pohtia sitä, minkälaiseksi maailmamme on muuttumassa. Päähenkilö ja loppuratkaisu taas eivät oikein sytyttäneet. Joka tapauksessa tulen todennäköisesti lukemaan Leinon muutkin lähitulevaisuuden Helsinkiin sijoittuvat teokset.
May 28, 2023
Nyt on viimeinenkin osa tästä trilogiasta luettu. Pidän todella paljon Leinon tavasta kuvata lähitulevaisuutta oivaltavallakin tavalla. Taivas ja Yliaika jäivät pidemmäksi aikaa pyörimään mieleen, mutta en usko Lakipisteelle käyvän samoin. Tekoälyn käsittely oli kiinnostavaa ja tässä olisi ollut ainekset vaikka mihin. Paikoin aihetta lähestyttiin uudenlaisista kulmista mutta harmiksi jotenkin jäi vähän piippuun lässähtävän lopun kanssa.
August 15, 2021
Onko tekoälyn mahdollista kehittyä persoonaksi? Ja jos tekoäly persoona, kuinka sen kanssa eletään? Elämä on läheistä vuorovaikutusta tietokoneiden kanssa. Kuka lopulta päättää ja mikä päätöksiä ohjaa? Lakipiste on sujuva ja suoraviivainen lähitulevaisuuteen sijoittuva jännäri, ehkei Yliajan ja Taivaan veroinen, mutta lukemisen arvoinen yhtä kaikki.
May 31, 2022
Pidin Leinon Yliajasta todella paljon, taisin mainita sen yhdeksi vuoden 2020 parhaista lukukokemuksista. Odotin Lakipisteeltä siis melko paljon, mutta valitettavasti jouduin pettymään.
Ilmastoteema kiinnosti ja pohdinnat ekoterrorismin oikeudenmukaisuudesta. Myös kirjan lähtöasetelma oli hyvä ja käänteitä riitti. Yliajan tasolle tämä ei mielestäni kuitenkaan päässyt, jotain tästä jäi uupumaan.
Ilmastoteema kiinnosti ja pohdinnat ekoterrorismin oikeudenmukaisuudesta. Myös kirjan lähtöasetelma oli hyvä ja käänteitä riitti. Yliajan tasolle tämä ei mielestäni kuitenkaan päässyt, jotain tästä jäi uupumaan.
January 9, 2025
Merkillinen tulevaisuudenkuvaus. Toimittaja saa toimeksiannon soluttautua syrjäseudulla asuvaan yhteisöön selvittämään, miten sieltä tuotetaan häiriöitä tietoverkkoihin, vai tuleeko häiriö sieltä. Tarinassa liikkuu erikoisia ihmisiä ja ihmissuhteita. Tekoälyllä on suuri osa juonessa. Arvoitus ratkeaa.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia mutta jotenkin tarina ontuu ja loppuratkaisussa kliseisyyttä.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia mutta jotenkin tarina ontuu ja loppuratkaisussa kliseisyyttä.
December 2, 2021
Vuonna 2045 tapahtuu outoja älymurhia, joissa rikkaita tapetaan koteihinsa älylaitteiden avulla. Toimittaja soluttautuu ekokommuuniin selvittääkseen mistä on kyse.
Tämä kirja ei ole huono eikä kyllä hyväkään, ei oikeastaan aiheuttanut mitään fiilistä mihinkään suuntaan.
Tämä kirja ei ole huono eikä kyllä hyväkään, ei oikeastaan aiheuttanut mitään fiilistä mihinkään suuntaan.
February 7, 2025
Leinon tulevaisuusdystopiatrilogian päättävä osa, joka osui ja upposi minuun kaikista eniten. Aihe oli kiinnostava ja monin tavoin ajankohtainen! Loppua kohden tuli tunne, että tarinassa tuli kiire ja lopputulema jätti hieman toivomisen varaa.
May 25, 2025
Lemppari tässä sarjassa, kiva mysteeri ja koko ajan tuntui että Tammilaaksossa kytee pinnan alla. Loppu lässähti, olisi kaivannut vaikka 30 sivua enemmän että lopetus ei olisi tuntunut niin hätäisel. Mutta tykkäsin muuten tarinasta tosi paljon joten 5 tähteä.
July 7, 2021
Älykäs ja ajatuksia herättävä jännäri joka pitää otteessaan. Kiva lukea kirjoja, joista jää intensiivisen lukukokemuksen lisäksi uusia ajatuksia.
September 4, 2021
Olihan tämäkin hyvä, mutta ei läheskään niin hyvä kuin pari edellistä Leinon kirjaa.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews