Katedraali

by Satu Taskinen

Perheen tyttärellä Kerstinillä on ollut tuskallinen geneettinen sairaus, johon hän lopulta kuolee vain 37-vuotiaana. Kerstinin kuolema ja hautajaiset johdattavat perheenjäsenet perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä on ihmisen tehtävä ja osa maailmassa ja elämässä? Mitä ihminen tekee ja mitä hänen pitäisi tai hän saisi tehdä elämässään? Kerronnan näkökulma on Tean, joka ei ole tavannut perhettään pitkään aikaan. Hän ei halua poistua asunnostaan ja on kerännyt sen täyteen kaikkea mahdollista löytämäänsä tavaraa.

Perheen tarina paljastuu vähä vähältä: ihmistenväliset suhteet, ajatukset, pelot, toiveet, pettymykset, surut ja tunteet. Kirjan alussa Tea puuskahtaa, että maailma hylkii ihmisiä. Hänen mielestään emme ole täällä toivottuja, kukaan ei halua panostamme tai rakkauttamme. Uutisten ja historian mukaan olemme vain pahantekijöitä, saastuttajia. Vallitsevina tunnelmina elämässä ovat syyllisyys, suru ja kauna

Satu Taskinen kirjoittaa briljantin traagisesti ja hauskasti. Lukija ei voi olla nauramatta ja itkemättä yhtä aikaa. Miettimättä mihin kaikkeen turhaan me takerrumme ja kutsumme sitä katedraaliksi.

334 pages, Hardcover

First published August 1, 2014

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tämäkin keikkuu jossain kolmen ja neljän tähden välillä; vaikuttava ja omaperäinen ääni, mutta olipas raskasta luettavaa. Tuli jotenkin Thomas Bernhard mieleen... Takakansitekstin "briljantin traagisesti ja hauskasti. Lukija ei voi olla nauramatta ja itkemättä yhtä aikaa" kertoo kyllä jostain toisesta kirjasta, minusta tässä ei oikeastaan ollut mitään hauskaa.

Mutta jos pitää synkistä sairaskertomuksista, niin sellaisen Katedraalista saa. Perheen nuorin tytär on kuollut pitkällisen sairauden jälkeen ja sisarukset kokoontuvat hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. Äiti Ilse on vaikeroiva ihmisraunio ja kertoja Tea on monin tavoin sairas ihminen, joka hamstraa kotiinsa tavaravuorta, elää omissa maailmoissaan ja joutuu nyt pitkän tauon jälkeen raahautumaan perheensä riepoteltavaksi. Monenlaisia pettymyksiä ja suruja päästään purkamaan.

[Jenna]

Ei tää nyt ollu ihan miun kirja. Näin masentava teksti tekee tiukkaa. Tai ehkä tää ei ollu miulle oikeenlaista masentavaa tekstiä.

s.73
Rakkautta on, että tietää, mistä toinen pitää ja mitä hän haluaa ja toivoo, eikö olekin? Että kuuntelee?

s.143
s.145


Jäin sivulle;146 ?
luen loppuun

[Sonja · Rating 3 out of 5]

Aluksi kirja oli mielenkiintoinen ja henkilöt kantoivat tarinaa, mutta loppua kohden kirja muuttui mitäänsanomattomaksi ja olisin kaivannut vähän enemmän ryhtiä. Komiikkaa en kirjasta löytänyt.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Mikähän tässä nyt oli niin "hauskaa", niinkun takakannessa sanottiin...? No ei ollut pateettistakaan ja oli helppo lukea, mutta pääasiassa traagista ja masentavaa. Nuorten ihmisten ja vanhempien masennukset on niin erilaisia: nuorilla on vielä pitkä elämänodote, mutta vanhemmiten kuolema lähenee vääjäämättä ja sitten jos on koko elämä mennyt jotenkin sijoiltaan ja elää vaan masentuneen äidin aiheuttamaa traumaa niin joku itsemurhakaan ei tunnu enää niin huonolta idealta varmastikaan. Se tai sen yrittäminen on ja siihen suhtautuu todella erilailla vanhan ihmisen tapauksessa verrattuna nuoriin.


Hyvin kirjotettu ja hyvä aikahyppelyrakenne, mutta melko tasasta kerrontaa siinäkin mielessä, että ihan hirveesti mitään ei tapahtunut ja päänkin sisällä vaan toistu samat teemat. Vähän sellanen kurkistus ihmisen päähän. Tän luettuani musta tuntuu, että luen päästäkseni pois päästä ja kirjotan yhdistääkseni pään ja maailman. Ehkä ihan hyvä nähä toisenlainen pää/katedraali, mutta en ole varma, olisinko itse valinnut tätä päätä. Eipä sitä omaansakaan ja jäi tästä ajatuksia lyllymään mieleen.

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Vahva, vaikuttava, ahdistava, surullinenkin. Hieno romaani.