Autorka slovenského pôvodu žijúca vo Fínsku Alexandra Salmela napísala epizodickú prózu 56, či? pôvodne vo fínčine, rovnako ako predchádzajúce romány 27 čiže Smrť robí umelca a Antihrdina, ktoré sa v slovenskom preklade dostali do finále ceny Anasoft litera.
Pod úsečným názvom sa tentoraz skrývajú krátke texty a textové fragmenty rôznych štýlov. V každom z nich sa Ja prevteľuje do inej podoby – Táto žena, Penelope, Jane, Salome... či Pandora. Autorský preklad do slovenčiny z fínčiny nanovo skúma rozmanitosť jazykového výrazu i vizuálne stránky textu. Prelína sa tu smutné a úsmevné, nízke a vysoké, poetické a prízemné, dojímavé a uštipačné, tragické a ironické. Proces písania knihy sledoval reálne plynutie roka, ktorý okrem osobných katastrof postihla i globálna pandémia: Čo týždeň, to text, a ešte dačo navyše.
Alexandra (Saša) Salmela on syntynyt vuonna 1980 Bratislavassa, silloisessa Tšekkoslovakiassa.
Pienestä pitäen hän on kirjoittanut lukuisia laadultaan hyvin eritasoisia runoja, satuja, kertomuksia ja draamoja, osallistunut moneen kirjoituskilpailuun, saanut muutaman tunnustuksen ja voittanutkin kerran. Vuoden 1999 jälkeen hän ei ole onneksi enää kirjoittanut yhtään runoa.
Hän on valmistunut teatteridramaturgiksi Bratislavan Teatterikorkeakoulusta ja suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi Prahan Kaarlen yliopistosta. Nykyään hän asuskelee kaupungin ja erämaan välimaastossa ja pohtii, mitä tekisi elämälleen.
Saša je výborná, umne rozmieňa zážitky, pocity a predstavy na drobné, aby ich zase pospájala do veľmi rozmanitej mozaiky. Rozhovor so Sašou tu: https://www.plan.art/plan/litera-plan...
Alexandra Salmela ei ole saanut suomalaisissa kirjallisuuspiireissä siinä määrin arvostusta kuin hän ansaitsisi. Toki hänen esikoisteoksensa 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos, 2010) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, mutta sen jälkeen Salmelasta on pidetty kovin vähän meteliä. Aihetta kyllä olisi, kuten hänen uusin teoksensa 56, oletan osoittaa.
Salmelan romaani on saanut nimensä siinä kerrotusta 56 eri naisen tarinasta, jotka on nimetty naisten etunimien mukaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että vaikka naiset ovat eri nimisiä osa heistä esiintyy tarinoissa useamman kerran. Avautuu myös mahdollisuus, että kaikki 56 tarinaa kertovat yhden ja saman henkilön eri puolista, johon viittaisi naisten nimien jälkeen kirjoitetut suluissa olevat tarkennukset, joka toimivat myös tulkinnallisina vihjeinä.
Esimerkkejä:
Salome (yksittäisen ihmisen kuolema on tragedia)
Anna-Stiina (sadonkorjuuaikaan ammattiylpeys syntyy uudelleen)
Edith (listat lisäävät turvallisuudentunnetta)
56, oletan on korona-ajan kirjallisuutta ja pandemia ja siihen liittyvä eristäytyminen ja sen seurauksena oleva yksinäisyys ovat enempi vähempi naisten elämään vaikuttavia tekijöitä. Teoksesta on löydettävissä myös autofiktiivisyyttä, joka tulee esiin selvimmin mm. tarinassa numero 3, jonka otsikkona on 'Hän (alexandra)' ja jossa kyseinen Hän pyrkiessään keskittymään joogatunnin liikkeisiin saa ajatuksen, että "hän voisi tosiaan kirjoittaa, jotain, joka viikko, vuoden ajan."
Jos kirjoittaa vuoden ajan tarinan / viikko on 52-viikkoisen vuoden tuloksena 56 tarinaa. Näinhän se menee.
Myöhemmin tarinassa numero 39 'Freya (56, oletan)' taas Freya puhuu "autoterapeuttisesta" kirjoitusprojektistaan, joka kantaa nimeä '56, oletan'.
Salmela leikkii onnistuneesti autofiktiivisyyden kanssa. Hän tuo sitä sekä esiin, että samanaikaisesti ironisoi sen käyttöä.
56, oletan on fragmentaarinen ja kokeellinen romaani ja edustaa juuri sen tyyppistä onnistunutta kokeellisuutta, jossa kokeellisuus on kirjallisuuden palveluksessa, eikä toisin päin. Varsinaisia tarinoita edeltävä tarina 'Alkunainen' toimii lähtötelineenä sille, mitä on tulossa. Kun Alkunaisen tapaaminen miehen kanssa ei onnistu hän menettää itsensä ja tarinan lopussa hän on supistunut pelkäksi A:ksi. Salmelan romaanissa miehet ovat enimmäkseen tyyppejä, jotka jättävät naiset.
56, oletan sisältää varsin huomattavan määrän kerronnallisia ja kielellisiä nerokkuuksia. Paikoin mennään absurdismin puolelle, kuten käy tarinassa nimeltä 'Valeria (hajoamispiste)', joka kertoo Valeriasta, joka pandemiasta johtuen kokee pakoksi yliharrastaa liikuntaa ja vähitellen hänen ruumiinosansa alkavat putoilla ja irtoilla. Tarinassa 'Margeeta (taikinarakkaus)' nimihenkilö taas tekee taikinaa, joka paitsi paljastaa rakkauden olemuksen yltyy lopulta tappajaksi. Tarinassa 'Camilla (hyötykasvinhoidon terapeuttisista aspekteista' tomaatit villiintyvät pahemman kerran.
Teoksen absurdeista tarinoista löydän jotakin samaa riemukasta tunnelmaa ja realistisen metamorfoosia kuin Anu Kaajan novellikokoelmassa Muodonmuuttoilmoitus (Teos, 2017). Myös 56, oletan -teoksen feministisistä havainnoista voi löytää jonkinasteista sukulaisuutta Kaajan novellikokoelmaan.
"Ei siitä ole kauan kun oli Suloinen Jane, jota havittelivat kaikki. Lady Jane, jolle uskotaan sielu, ruumis ja kohtalo. Kuningatar, suurin piirtein. Nyt hän on enää pelkkä Jane. Ei kenenkään vaimo."
56, oletan on älykäs, mahtavasti hillitön ja kokeellisen hilpeästi kuplahteleva romaani, joka tulee kertoneeksi paljon niistä olosuhteista, joiden kanssa olemme pari viime vuotta eläneet ja yrittäneet tulla toimeen. Ja kuten Salmelan romaani viimeisellä sivullaan muistuttaa: MINÄ OLEN TAIDE! Tähän ei ole muuta lisättävää kuin että SINÄKIN OLET TAIDE!
Milujem experimentovanie s formou, a preto mi táto Aspektovka ulahodila. Hoci niektoré pasáže pre mňa zívali prázdnotou, pri niektorých som bola viac než nadšená. V každom prípade, tento počin si veľmi cením.
ťažko sa mi dávajú negatívne recenzie, vždy mi to je hrozne ľúto, veď tá kniha je taká extension autorstva, no túto som skoro nedočítala, tak nesmierne mi nesadla. experimentálna forma nebola na vine, skôr ten štýl písania, niekedy mi z toho bolo až trápne. napríklad neznášam, keď niekto povie že "či ako sa tomu nadáva", keď spomína nejaký názov, ktorým si nie je istý. vôbec nie pre mňa, pritom rozhovory s autorkou ma veľmi bavili, aj ten nápad je originálny... bol to taký katalóg fráz a slovných spojení, ktoré neznášam.
zranena girlie, get over him! (takto to dopadne, ked citate “mentalny striptiz” (s. 218) druheho cloveka – pri vacsine poviedok som bola maximalne sustredena, no i tak zufalo dezorientovana) ;(
suorapuheinen,erilainen,fragmentaarinen, kokeileva,ehkä autofiktiivinenkin tarinakokoelma, joissa Salmela esittelee 56 eri naista tai saattaa olla, että ehkä hän esittelee vain muutaman tai yhden naisen eri puolineen (ja mm.Taudin ja Kuoleman). Ehkä teos on kirjoitettu projektina vuoden ajan luku per viikko, ja silloin niitä tulee 56… selkeästi korona on pidentänyt Salmelan vuotta…
Salmela sekoittaa totuudellisuutta ja sumutusta, luulen ja oletan, en ole varma sillä juurikin lievä epäselvyys päähenkilöissä ja kerronnan tapa on genreä uudistava, raikas tuulahdus
Taiturillista ja rikasta kieltä, erikoisia tulokulmia, veitsenteräviä havaintoja naisten elämäntilanteista ja samaistumispintaa. Parasta teoksessa oli kuitenkin juuri kieli.