What do you think?
Rate this book
Manitcoren
Liv fisker leksikonet ud af bogreolen og slår manticore op: menneskeæder, tre rækker tænder, løvekrop, menneskehoved, poter, kløer og hale. Dødsens farlig.
Beskrivelsen passer på en prik på fars nye kæreste. Hun smiler hele tiden, så man kan se hendes helt ufatteligt mange tænder i det enorme gab, og hun laver masser af mad, som hun ved, børnene kan lide. Det er, som om hun feder dem op …
Far opdager ingenting, og Livs lillebror er i fare. Men hvis man vil besejre en manticore, skal man bruge et enhjørningehorn.
Beskrivelsen passer på en prik på fars nye kæreste. Hun smiler hele tiden, så man kan se hendes helt ufatteligt mange tænder i det enorme gab, og hun laver masser af mad, som hun ved, børnene kan lide. Det er, som om hun feder dem op …
Far opdager ingenting, og Livs lillebror er i fare. Men hvis man vil besejre en manticore, skal man bruge et enhjørningehorn.
Audiobook
Published June 4, 2025
1 person is currently reading
59 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 35 reviews
December 19, 2024
Synkeän hieno kauhukirja varhaisnuorille!
Maria Turtschaninoffin Mantikora (2024, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, kirja saatu arvostelukappaleena) yhdistelee sadunomaista synkkyyttä keskiajan manticora-myyttiin.
Satujen ilkeän äitipuolen arkkityyppi saa kirjassa uuden muodon. Li näkee, että äitipuoli Nina ei ole se, joka väittää olevansa eli rakastava uusi huoltaja hänelle ja Jonas-pikkuveljelle ja kumppani isälle. Kun Li hiippailee yöllä katsomaan Ninaa vuoteen viereen, kasvoissa voi erottaa saumat. Hirviön piirteet on kätketty.
Tietosanakirjasta Li löytää, mikä Nina oikein on: mantikora. Valitettavasti sen kukistamiseen tarvitaan yksisarvisen sarvi, eikä Li usko sellaisiin.
Manticora-olento tunnetaan keskiajan eurooppalaisista myyteistä, ja alkujaan se on kulkeutunut läntiseen kerrontaperinteeseen Persiasta. Siinä missä moderni fantasiakirjallisuus on jo pitkään ammentanut kentaureista, aarnikotkista, yksisarvisista, minotauroksista ja muista myyttisistä olennoista, tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmään manticora-hahmoon kirjallisuudessa. Hahmon esitteleminen nykylukijalle tuntuu oivaltavalta ja tuoreelta.
Kirjan tarina on suoraviivainen, tyylipuhdas suoritus. Juoni etenee vauhdilla ja pitää otteessaan. Jännitettä rakennetaan pienillä keinoilla. Nina lihottaa Litä ja pikkuveljeä herkkupalaksi itselleen. Isä ei usko Ninan olevan hirviö, Li on ainoa, joka näkee Ninan naamion läpi.
Kauhu täydentyy kuvituksen myötä. Peter Bergtingin kuvia hallitsevat utuiset, yöntummat sävyt, jotka luovat vahvan uhkaavan vaikutelman.
Kun kirjan avaa, etukannen toisella puolen, mustalla esilehdellä on verisen vaikutelman antavia roiskeita. Visuaalisuus alkaa rakentaa kauhun tunnelmaa. Kuvituksiin on piilotettu bongattavaa myös aikuislukijalle. Lin huoneen seinältä esimerkiksi löytyy kaksi 80-luvun kauhuleffajulistetta.
Kustantaja suosittelee kirjaa yli 10-vuotiaille. Näkisin tämän toimivan jopa yläkouluikäiselle lukijalle, jolla on haasteita pitkien romaanien lukemisessa ja joka etsii 100-sivuista kirjaa, jossa on mukana myös kuvia.
SARV on tukenut tämän tekstin kirjoittamista Kopiosto-apurahalla.
Maria Turtschaninoffin Mantikora (2024, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, kirja saatu arvostelukappaleena) yhdistelee sadunomaista synkkyyttä keskiajan manticora-myyttiin.
Satujen ilkeän äitipuolen arkkityyppi saa kirjassa uuden muodon. Li näkee, että äitipuoli Nina ei ole se, joka väittää olevansa eli rakastava uusi huoltaja hänelle ja Jonas-pikkuveljelle ja kumppani isälle. Kun Li hiippailee yöllä katsomaan Ninaa vuoteen viereen, kasvoissa voi erottaa saumat. Hirviön piirteet on kätketty.
Tietosanakirjasta Li löytää, mikä Nina oikein on: mantikora. Valitettavasti sen kukistamiseen tarvitaan yksisarvisen sarvi, eikä Li usko sellaisiin.
Manticora-olento tunnetaan keskiajan eurooppalaisista myyteistä, ja alkujaan se on kulkeutunut läntiseen kerrontaperinteeseen Persiasta. Siinä missä moderni fantasiakirjallisuus on jo pitkään ammentanut kentaureista, aarnikotkista, yksisarvisista, minotauroksista ja muista myyttisistä olennoista, tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmään manticora-hahmoon kirjallisuudessa. Hahmon esitteleminen nykylukijalle tuntuu oivaltavalta ja tuoreelta.
Kirjan tarina on suoraviivainen, tyylipuhdas suoritus. Juoni etenee vauhdilla ja pitää otteessaan. Jännitettä rakennetaan pienillä keinoilla. Nina lihottaa Litä ja pikkuveljeä herkkupalaksi itselleen. Isä ei usko Ninan olevan hirviö, Li on ainoa, joka näkee Ninan naamion läpi.
Kauhu täydentyy kuvituksen myötä. Peter Bergtingin kuvia hallitsevat utuiset, yöntummat sävyt, jotka luovat vahvan uhkaavan vaikutelman.
Kun kirjan avaa, etukannen toisella puolen, mustalla esilehdellä on verisen vaikutelman antavia roiskeita. Visuaalisuus alkaa rakentaa kauhun tunnelmaa. Kuvituksiin on piilotettu bongattavaa myös aikuislukijalle. Lin huoneen seinältä esimerkiksi löytyy kaksi 80-luvun kauhuleffajulistetta.
Kustantaja suosittelee kirjaa yli 10-vuotiaille. Näkisin tämän toimivan jopa yläkouluikäiselle lukijalle, jolla on haasteita pitkien romaanien lukemisessa ja joka etsii 100-sivuista kirjaa, jossa on mukana myös kuvia.
SARV on tukenut tämän tekstin kirjoittamista Kopiosto-apurahalla.
February 16, 2025
Napataanpa vaikka kauhuvinkkaukseen mukaan ja sitten katson, tuleeko soittoja uusioperheistä, että mitä siellä kirjastossa oikein vinkkauksissa keskustellaan.
April 12, 2025
När en barnbok är bra spelar det ingen roll om man själv råkar vara några decennier äldre än den primära målgruppen. 😊
December 11, 2024
Lapset saattavat suhtautua isän tai äidin uuteen kumppaniin nuivasti ja epäluuloisesti, vaikka yleensä siihen ei ole aihetta. Joskus kuitenkin on. Etenkin Lin tapauksessa. Faijan uusi naisystävä nimittäin sattuu olemaan ihka oikea hirviö, myyttinen mantikora, jolla suupielet ulottuvat korviin, ja hampaat välkkyvät terävinä ja valkoisina. Tuollainen määrä ei mahdu ihmisen suuhun.
Lisäksi äitipuolella on epämiellyttävä tapa katsella ruokaa suuhunsa ahtavaa pikkuveljeä.
Kun se nipistää Jonasta poskesta, huomaan, miten poski on pyöristynyt. Se tytisee sormien alla pehmeänä. valkoisena ja kuulaana kuin herkkusieni [...] Se lihottaa meitä. (s. 28).
Rakastunut isä ei tietenkään ymmärrä mitään ja valitettavasti mantikorasta on muutenkin hankala päästä eroon. Sellaisen tappamiseen tarvitaan yksisarvisen sarvi, eikä sellaisia kasva joka oksalla. Mikä nyt neuvoksi?
Jes! Maria Turtschaninoffin "Mantikora" (Tammi, 2024) onnistui olemaan aidosti aika hyytävä lapsille ja nuorille suunnattu kauhuromaani. Lyhyestä virsi kaunis -periaatteella mennään, sillä sivuja on vain satakunta. Tarinassa olisi sinänsä ollut aineksia pitempäänkin romaaniin, vaikka uusioperhe-teemaa syventämällä, mutta mieluummin näin päin! Liian pitkiä kirjoja kun on maailma pullollaan.
Ruotsalaisen Peter Bergtingin tyylikkään tunnelmalliselle kuvitukselle annetaan paljon tilaa. Kauhuharrastajat voivat bongata kuvituksesta myös Hellraiser-elokuvan julisteen. En tiedä osaavatko lapset arvostaa tämmöistä, mutta minä sitäkin enemmän!
Jos pidit tästä, niin luepas seuraavaksi Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa.
Lisäksi äitipuolella on epämiellyttävä tapa katsella ruokaa suuhunsa ahtavaa pikkuveljeä.
Kun se nipistää Jonasta poskesta, huomaan, miten poski on pyöristynyt. Se tytisee sormien alla pehmeänä. valkoisena ja kuulaana kuin herkkusieni [...] Se lihottaa meitä. (s. 28).
Rakastunut isä ei tietenkään ymmärrä mitään ja valitettavasti mantikorasta on muutenkin hankala päästä eroon. Sellaisen tappamiseen tarvitaan yksisarvisen sarvi, eikä sellaisia kasva joka oksalla. Mikä nyt neuvoksi?
Jes! Maria Turtschaninoffin "Mantikora" (Tammi, 2024) onnistui olemaan aidosti aika hyytävä lapsille ja nuorille suunnattu kauhuromaani. Lyhyestä virsi kaunis -periaatteella mennään, sillä sivuja on vain satakunta. Tarinassa olisi sinänsä ollut aineksia pitempäänkin romaaniin, vaikka uusioperhe-teemaa syventämällä, mutta mieluummin näin päin! Liian pitkiä kirjoja kun on maailma pullollaan.
Ruotsalaisen Peter Bergtingin tyylikkään tunnelmalliselle kuvitukselle annetaan paljon tilaa. Kauhuharrastajat voivat bongata kuvituksesta myös Hellraiser-elokuvan julisteen. En tiedä osaavatko lapset arvostaa tämmöistä, mutta minä sitäkin enemmän!
Jos pidit tästä, niin luepas seuraavaksi Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa.
December 15, 2025
«Мантикора»
Марія Турчанінофф
Видавництво «Чорні вівці», 2025
10+
⠀
Аймірі дуже сподобалась ця історія - драматична та цікава!
⠀
Одного дня тато приводить додому свою нову дівчину, і Лі розуміє, що з нею щось не так.
⠀
«Я це знаю, щойно бачу її усмішку. Усе просто:
у неї забагато зубів».
⠀
Дівчинка починає підозрювати, що її нова мачуха - мантикора.
⠀
«Людожерка, читаю я.
Три ряди зубів. Тіло лева, голова людини, лапи з кігтями
і хвіст. Смертельно небезпечна. Не залишає від своїх жертв ані кісточки, ані одежини».
⠀
Лі не може нікому поділитися своїми підозрами: тато їй не вірить, а братик Юнас ще зовсім малюк.
⠀
Вона має знайти в собі сміливість та силу побороти цю почвару і знайти те, що допоможе її знищити.
⠀
«Я не вірю в єдинорогів. Це - казковий звір, якого не існує насправді. У мантикор я теж не вірю, але ж одна з них живе в нашій родині».
⠀
На кону не тільки її життя, а й життя всієї її родини 🖤
⠀
#аймірачитає
#примхливачитака
Марія Турчанінофф
Видавництво «Чорні вівці», 2025
10+
⠀
Аймірі дуже сподобалась ця історія - драматична та цікава!
⠀
Одного дня тато приводить додому свою нову дівчину, і Лі розуміє, що з нею щось не так.
⠀
«Я це знаю, щойно бачу її усмішку. Усе просто:
у неї забагато зубів».
⠀
Дівчинка починає підозрювати, що її нова мачуха - мантикора.
⠀
«Людожерка, читаю я.
Три ряди зубів. Тіло лева, голова людини, лапи з кігтями
і хвіст. Смертельно небезпечна. Не залишає від своїх жертв ані кісточки, ані одежини».
⠀
Лі не може нікому поділитися своїми підозрами: тато їй не вірить, а братик Юнас ще зовсім малюк.
⠀
Вона має знайти в собі сміливість та силу побороти цю почвару і знайти те, що допоможе її знищити.
⠀
«Я не вірю в єдинорогів. Це - казковий звір, якого не існує насправді. У мантикор я теж не вірю, але ж одна з них живе в нашій родині».
⠀
На кону не тільки її життя, а й життя всієї її родини 🖤
⠀
#аймірачитає
#примхливачитака
November 6, 2024
Minulla oli varovaisen toiveikkaat odotukset tämän Maria Turtschaninoffin kirjoittaman ja Peter Bergtingin kuvittaman lanukauhuteoksen Mantikora (Tammi 2024, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) suhteen. Kuvitus olikin aivan loistokasta ja teoksen paperilaatu ihastuttavan paksua. Tarina puolestaan jätti paljonkin toivomisen varaan.
"Vedän peiton pääni yli samoin kuin ihan pienenä, kun halusin suojautua sängyn alla vaanivilta hirviöiltä. Mutta nyt hirviö väijyy viereisessä huoneessa." (s. 20)
Kaikki alkaa aivan keskeltä, mitään ei selitellä, vaan lukija pudotetaan keskelle omituisia tapahtumia. Kirjan päähenkilö on iättömäksi jäävä lapsi nimeltään Li. Hänen isänsä on tuonut kotiin uuden naisystävän nimeltään Nina. Li on sitä mieltä, että Nina ei ole ihminen lainkaan vaan M niin kuin mantikora ja hän haluaa pistää mokoman olennonkuvatuksen päiviltään.
"Nina näyttää tyytyväiseltä kissalta. Minä inhoan kissoja." (s. 16)
Tässä olisi ollut mainio tilaisuus käsitellä enemmänkin näitä hyvä / paha äitipuoli asioita psykologisesta näkökulmasta (että uusi tulokas onkin paha vain lapsen näkökulmasta, mutta ei oikeasti) tai muutoin, mutta nyt jäätiin aika yksipuolisesti siihen käsitykseen, että päähenkilö tietää mistä puhuu ja myyttiset olennot ovat totta (vaikka Li mainitseekin, ettei usko yksisarvisiin saati mantikoroihin).
"Hän luulee, että olen vain mustasukkainen. Mutta kysymys on meidän hengestämme." (s. 24)
Päähenkilö on todella outo ,"hieman yksinäinen susi", niin kuin itse kutsuu itseään. Hän esimerkiksi haaveilee, että hänestä tulee "se valokuvaajatyttö, vähän erikoinen ja toisenlainen. Kamera kädessä voi pysytellä ulkopuolella ja katsoa sisään vaikuttamatta omituiselta." (s. 12) Teoksen parasta antia on termin kuriositeettikabinetti käyttäminen, mutta sitä ei harmillisesti aivan täysin avata lapsilukijoita ajatellen. Nopealukuinen teos näin Halloweenin seutuun, mutta kovinkaan isoa muistijälkeä tämä ei jättänyt.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
"Vedän peiton pääni yli samoin kuin ihan pienenä, kun halusin suojautua sängyn alla vaanivilta hirviöiltä. Mutta nyt hirviö väijyy viereisessä huoneessa." (s. 20)
Kaikki alkaa aivan keskeltä, mitään ei selitellä, vaan lukija pudotetaan keskelle omituisia tapahtumia. Kirjan päähenkilö on iättömäksi jäävä lapsi nimeltään Li. Hänen isänsä on tuonut kotiin uuden naisystävän nimeltään Nina. Li on sitä mieltä, että Nina ei ole ihminen lainkaan vaan M niin kuin mantikora ja hän haluaa pistää mokoman olennonkuvatuksen päiviltään.
"Nina näyttää tyytyväiseltä kissalta. Minä inhoan kissoja." (s. 16)
Tässä olisi ollut mainio tilaisuus käsitellä enemmänkin näitä hyvä / paha äitipuoli asioita psykologisesta näkökulmasta (että uusi tulokas onkin paha vain lapsen näkökulmasta, mutta ei oikeasti) tai muutoin, mutta nyt jäätiin aika yksipuolisesti siihen käsitykseen, että päähenkilö tietää mistä puhuu ja myyttiset olennot ovat totta (vaikka Li mainitseekin, ettei usko yksisarvisiin saati mantikoroihin).
"Hän luulee, että olen vain mustasukkainen. Mutta kysymys on meidän hengestämme." (s. 24)
Päähenkilö on todella outo ,"hieman yksinäinen susi", niin kuin itse kutsuu itseään. Hän esimerkiksi haaveilee, että hänestä tulee "se valokuvaajatyttö, vähän erikoinen ja toisenlainen. Kamera kädessä voi pysytellä ulkopuolella ja katsoa sisään vaikuttamatta omituiselta." (s. 12) Teoksen parasta antia on termin kuriositeettikabinetti käyttäminen, mutta sitä ei harmillisesti aivan täysin avata lapsilukijoita ajatellen. Nopealukuinen teos näin Halloweenin seutuun, mutta kovinkaan isoa muistijälkeä tämä ei jättänyt.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
December 3, 2024
Jag förstår inte vad syftet med boken är. Inte på något sätt.
October 24, 2024
Lyhyt ja upeasti kuvitettu nopealukuinen kauhuromaani varhaisnuorille. Isän uusi tyttöystävä ei ole ihan tavallinen, vaan hirvittävä mantikora, jolla on kolme riviä hampaita. Mantikoralla on häijy ja pelottava suunnitelma, jonka voi pysäyttää vain yksisarvisen sarvella.
Luin tämän hetkessä, tykkäsin kuvituksesta ja tarinastakin, mutta joku esto mulla on kauhukirjallisuutta kohtaan. En vaan pysty heittäytymään tunnelmaan samalla tavalla kuin vaikka fantasiakirjojen maailmoihin, joten en osaa sanoa onko tämä nuorisolaisten mielestä oikeasti pelottava, minusta ei ollut. Lähinnä tästä tuli ajatus, että olipa ihan mielenkiintoisella tavalla kuvattu uusperheen lapsen näkökulmaa ja tunnemaailmaa. Mutta ehkä tätä nyt voisi koittaa vinkata nelosille Iik! -sarjan sijaan välillä.
Luin tämän hetkessä, tykkäsin kuvituksesta ja tarinastakin, mutta joku esto mulla on kauhukirjallisuutta kohtaan. En vaan pysty heittäytymään tunnelmaan samalla tavalla kuin vaikka fantasiakirjojen maailmoihin, joten en osaa sanoa onko tämä nuorisolaisten mielestä oikeasti pelottava, minusta ei ollut. Lähinnä tästä tuli ajatus, että olipa ihan mielenkiintoisella tavalla kuvattu uusperheen lapsen näkökulmaa ja tunnemaailmaa. Mutta ehkä tätä nyt voisi koittaa vinkata nelosille Iik! -sarjan sijaan välillä.
October 28, 2024
Onhan tämä hyvä kauhutarina, on oikein hyvin kirjoitettu, on helppolukuinen ja sijoittuu helposti samaistuttavaan uusioperhetilanteeseen lapsen näkökulmasta katsottuna. Mutta että tarinassa lapsi päättää ratkaista tilanteen suunnitelmallisella murhalla, siitä minä en pidä, en yhtään.
Neljä tähteä hyvälle rakenteelle, suomennokselle ja kuvitukselle.
Neljä tähteä hyvälle rakenteelle, suomennokselle ja kuvitukselle.
December 3, 2024
Lis pappa har träffat en ny kvinna. Tyvärr är det bara Li som inser vad "hon" är med sitt bredda leende, massa tänder och glimmande ögon. Det är ingen kvinna som pappa har träffat, det är en mantikora. En människoätare som i sin riktiga form har lejonkropp och människoansikte med en mun som är full av tre rader sylvassa tänder. Om hon ska kunna besegra mantikoran och rädda både sin lillebror Jonas och sin pappa så behöver hon hitta ett enhörningshorn, men var kan hitta ett sådant?
Detta är en bok som man kan tolka och läsa på olika sätt. Det går att läsa den precis som det som står med det går också att tolka in mer i texten. Det öppna slutet tillåter också vidare funderingar/tolkningar av vad som hänt.
Detta är en bok som man kan tolka och läsa på olika sätt. Det går att läsa den precis som det som står med det går också att tolka in mer i texten. Det öppna slutet tillåter också vidare funderingar/tolkningar av vad som hänt.
January 16, 2025
Här har vi en riktigt spännande & härlig skräckbok som fängslade oss redan från första stund.
Boken Mantikoran är så svår att sluta läsa för den är riktigt bra skriven &
den är även en spännande, läskig bladvändare och
den som har sina naglar kvar efter att ha läst denna ska allt vara glad.
Av oss så får den
4 av 5st❤️
Boken Mantikoran är så svår att sluta läsa för den är riktigt bra skriven &
den är även en spännande, läskig bladvändare och
den som har sina naglar kvar efter att ha läst denna ska allt vara glad.
Av oss så får den
4 av 5st❤️
November 17, 2025
Lin isällä on uusi naisystävä, Nina. Harmi vain, että Nina on ilmiselvästi mantikora. Tiedättehän: leijonan ruumis, ihmisen kasvot, kolme riviä teräviä hampaita, syö ihmisiä. Nina selvästi suunnittelee syövänsä Lin ja pikkuveli Jonaksen, eikä isä huomaa yhtään mitään. Lin on toimittava, mutta mantikoran kukistamiseen tarvitaan yksisarvisen sarvi. Mistä sellaisen saa, etenkin kun sekä mantikorat että yksisarviset ovat taruolentoja?
Mantikora on vauhdikas varhaisnuorten kauhukertomus, jossa uusperhekuviot saavat hurjan muodon. Se heittää lukijan suoraan tapahtumien keskelle ja kertoo hyvin huolestuttavasta tilanteesta Lin näkökulmasta. Mistä todella on kyse, jää lukijan päätettäväksi: Mantikoran voi lukea täysin kirjaimellisti tai aivan kuvainnollisesti, eikä loppuratkaisukaan naulaa tarinalle mitään tiettyä tulkintaa.
Nopealukuinen kirja joka tapauksessa on. Se sopii hyvin myös vähän heikommille lukijoille; taitavammalle lukijalle se on kerralla napattava suupala, vähän kuin hyvin lihotettu pikkulapsi mantikoralle. Oivallisia fantasiakirjoja tehneen Maria Turtschaninoffin tarinan on kuvittanut ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä ja fantasiakuvittaja Peter Bergting, jonka näyttävät värikuvat tuovat kirjaan paljon tunnelmaa ja edistävät tarinan helppolukuisuutta. Kirjan on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
Mantikora on sujuvasti etenevä, mutta ei välttämättä jätä mentyään kovin vahvaa jälkeä. Kauhujutuista kiinnostuneille varhaisnuorille se on silti oiva kirjallinen herkkupala, josta on jätetty kaikki turha pois: lukija pudotetaan heti tapahtumien keskelle, eikä tekstissä ole tyhjäkäyntiä. Tarina on tiivis ja intensiivinen, ja sen monitulkintaisuus vain lisää sen vetovoimaa. Mukavaa, että nuorille tehdään kauhuakin, koska mitenkään liiaksi asti nuortenkauhua ei Suomessa ilmesty.
Mantikora on vauhdikas varhaisnuorten kauhukertomus, jossa uusperhekuviot saavat hurjan muodon. Se heittää lukijan suoraan tapahtumien keskelle ja kertoo hyvin huolestuttavasta tilanteesta Lin näkökulmasta. Mistä todella on kyse, jää lukijan päätettäväksi: Mantikoran voi lukea täysin kirjaimellisti tai aivan kuvainnollisesti, eikä loppuratkaisukaan naulaa tarinalle mitään tiettyä tulkintaa.
Nopealukuinen kirja joka tapauksessa on. Se sopii hyvin myös vähän heikommille lukijoille; taitavammalle lukijalle se on kerralla napattava suupala, vähän kuin hyvin lihotettu pikkulapsi mantikoralle. Oivallisia fantasiakirjoja tehneen Maria Turtschaninoffin tarinan on kuvittanut ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä ja fantasiakuvittaja Peter Bergting, jonka näyttävät värikuvat tuovat kirjaan paljon tunnelmaa ja edistävät tarinan helppolukuisuutta. Kirjan on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
Mantikora on sujuvasti etenevä, mutta ei välttämättä jätä mentyään kovin vahvaa jälkeä. Kauhujutuista kiinnostuneille varhaisnuorille se on silti oiva kirjallinen herkkupala, josta on jätetty kaikki turha pois: lukija pudotetaan heti tapahtumien keskelle, eikä tekstissä ole tyhjäkäyntiä. Tarina on tiivis ja intensiivinen, ja sen monitulkintaisuus vain lisää sen vetovoimaa. Mukavaa, että nuorille tehdään kauhuakin, koska mitenkään liiaksi asti nuortenkauhua ei Suomessa ilmesty.
January 8, 2025
Maria Turtschaninoff är en av mina stora favoriter. Håller hennes böcker Arra och Anaché mycket högt och tycker hon har en egen röst och stil som är mycket intressant. Så en ny bok Turtschaninoff hamnar alltid på min läslista.
Li är förtvivlad. Hennes pappa har flyttat ihop med en mantikora! En varelse med tre rader tänder, människoansikte och lejonkropp! Det är bara Li som förstått, ingen annan begriper något. Pappa är lycklig över sin flickvän och lillebror Jonas vill förvisso inte bli hållen av Nina, som hon kallas sig, men är för liten för att fatta på riktigt. Att göra sig kvitt mantikoran faller på Li, men då behövs ett enhörningshorn och var skulle Li någonsin få tag på ett sådant?!
Mantikoran är tunn, drygt åttio sidor, och illustrerad av Peter Bergting. Den är av bibliotek klassad för barn på 10-12år och min känsla är att Li är snudd på ännu yngre. En tunn, illustrerad bok riktad till barn är förstås något hela annat än en omfångsrik fantasy för unga vuxna så att jämföra Mantikoran med Maria Turtschaninoffs andra böcker blir kanske bara orättvist. Mantikoran är absolut bra, men det är lite för lite av det mesta för att göra mig nöjd. Framförallt undrar jag över hur Li fattat vad Nina egentligen är... och hur hon kan vara så absolut, utan någon som helst tvekan, tvärsäker?
Nåväl, Mantikoran är som sagt bra men allt annat jag läst av Turtschaninoff är bättre.
Li är förtvivlad. Hennes pappa har flyttat ihop med en mantikora! En varelse med tre rader tänder, människoansikte och lejonkropp! Det är bara Li som förstått, ingen annan begriper något. Pappa är lycklig över sin flickvän och lillebror Jonas vill förvisso inte bli hållen av Nina, som hon kallas sig, men är för liten för att fatta på riktigt. Att göra sig kvitt mantikoran faller på Li, men då behövs ett enhörningshorn och var skulle Li någonsin få tag på ett sådant?!
Mantikoran är tunn, drygt åttio sidor, och illustrerad av Peter Bergting. Den är av bibliotek klassad för barn på 10-12år och min känsla är att Li är snudd på ännu yngre. En tunn, illustrerad bok riktad till barn är förstås något hela annat än en omfångsrik fantasy för unga vuxna så att jämföra Mantikoran med Maria Turtschaninoffs andra böcker blir kanske bara orättvist. Mantikoran är absolut bra, men det är lite för lite av det mesta för att göra mig nöjd. Framförallt undrar jag över hur Li fattat vad Nina egentligen är... och hur hon kan vara så absolut, utan någon som helst tvekan, tvärsäker?
Nåväl, Mantikoran är som sagt bra men allt annat jag läst av Turtschaninoff är bättre.
November 30, 2024
Hmm, Mantikora is interesting and quite short too. The cover looks extremely good and I like the way Turtschaninoff writes. The language flow is wonderful, hollow and somehow touchable. The story is illustrated, which is great, since it gives extra spice to the story. The main character is a girl named Lin. Her father has found a new girlfriend and Lin also has a little brother. But, only Lin seems to see and understand that Nina is a mantikora, a creature with a human's face, a lion's body, claws and tail. Mantikoras eat people and Lin needs to save her family from the monster that seems to feed them fat. She only needs a unicorn's horn to do that. The setting is delicious and the family is credible. Everything seems so serious and real, but somehow that makes me question everything. I still don't know what happened in the book like really or if this was just an allegory of sorts.
In a way Mantikora is magnificent, but it would need more pages to grow. The story needs more room, since it's well written and dark in a different way we would expect. I've never read Turtschaninoff's books before so it's hard to say if this is her style or what, but there's so much potential left unused.
In a way Mantikora is magnificent, but it would need more pages to grow. The story needs more room, since it's well written and dark in a different way we would expect. I've never read Turtschaninoff's books before so it's hard to say if this is her style or what, but there's so much potential left unused.
February 6, 2025
Fantasy. Revenge. Young heroine.
Short and sweet, this was fun. Beautiful graphics and easy to read layout, thrilling story. The best part is, it works across broad grade levels. It works for 3rd and 4th grade readers who are seeking horror stories and looking for chapter books. 5th and 6th grade readers will comprehend somewhat more and enjoy the balance of story and graphics. Then, 7th and 8th grade readers who are reluctant readers or need a shorter or less challenging read (and s2 readers) could still read this book and enjoy it, and could view the book as a novella.
I enjoyed the suspense, the visit to the Natural History Museum and discovering how the story will end.
Short and sweet, this was fun. Beautiful graphics and easy to read layout, thrilling story. The best part is, it works across broad grade levels. It works for 3rd and 4th grade readers who are seeking horror stories and looking for chapter books. 5th and 6th grade readers will comprehend somewhat more and enjoy the balance of story and graphics. Then, 7th and 8th grade readers who are reluctant readers or need a shorter or less challenging read (and s2 readers) could still read this book and enjoy it, and could view the book as a novella.
I enjoyed the suspense, the visit to the Natural History Museum and discovering how the story will end.
March 27, 2025
Nuorille, ehkä 3.-4. luokkailaisille suunnattua kauhua.
Kirja on kirjoitettu hyvin ja kuvitus sopii teokseen hyvin. Näin lyhyeksi teokseksi juonen olisi voinut hioa tarkemmin.
Itseäni häiritsi koko teoksen ajan, kun oletin tähän tulevan juonenkäänteen, jossa Nina onkin vain tavallinen nainen eikä hirviö. Siinä olisi ehkä ollut liikaa realistista kauhua... Myös ratkaisu, jossa hirviö vain murhataan, tuntuu hieman oudolta nuortenkirjaan etenkin, kun kukaan muu ei usko henkilön olevan hirviö.
Kirja on kirjoitettu hyvin ja kuvitus sopii teokseen hyvin. Näin lyhyeksi teokseksi juonen olisi voinut hioa tarkemmin.
Itseäni häiritsi koko teoksen ajan, kun oletin tähän tulevan juonenkäänteen, jossa Nina onkin vain tavallinen nainen eikä hirviö. Siinä olisi ehkä ollut liikaa realistista kauhua... Myös ratkaisu, jossa hirviö vain murhataan, tuntuu hieman oudolta nuortenkirjaan etenkin, kun kukaan muu ei usko henkilön olevan hirviö.
February 3, 2025
Ihan yksin kuvitukselle 5 tähteä. Jeesus miten hieno jälki.
October 29, 2024
No hui! Ja no hyi! Muksut varmaan tykkää. Itse en ole vielä päättänyt. Sata sivua värikuvitettua mytologista kauhua nuorille, mutta niille heikommille lukijoille? Karmea äitipuoliongelma ratkaistaan murhaamalla pahis yksisarvisen sarvella.
Jään seurailemaan, miten lähtee liikkeelle
Jään seurailemaan, miten lähtee liikkeelle
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 16, 2024
Jaa, enpä tiedä. Alkoi vetävästi, mutta sitten kun siirryttiin itse "toimintaosioon" latistui tunnelma jotenkin kovasti. Sinällään erinomaista, helppolukuista kauhua isolla määrällä kuvitusta, mutta onko jatkoa luvassa vai jääkö tarina tähän?
October 31, 2024
Ihan kelpo lastenkauhu, kuvituksista varsinkin plussaa.
January 7, 2025
Så mycket potential men slutar innan den börjat. Fantastiskt synopsis, skriv nu en ordentlig berättelse där alla karaktärer får utvecklas mera.
January 26, 2025
En snabbläst, spännande och välskriven berättelse där jag länge kände ”är det här verkligen vad huvudpersonen tror att det här är”.
February 22, 2025
Här slängs man bara in i historien, ingen förvarning, men annars var den helt OK.
October 11, 2025
Uudenlainen lasten kauhutarina. Paha äitipuoli on oikeasti hirviö. Tarina etenee joutuisasti ja pakottamatta, sitä lukee mielellään.
January 15, 2026
En bra skräckis för läsåldern! Illustrationerna var speciellt effektiva!
Displaying 1 - 30 of 35 reviews