Poistetut kohtaukset

by Neil Hardwick

"Mitä ikinä teetkin, älä kirjoita muistelmia."

Komedian mestarin katkeransuloinen muistelmateos.

Kuinka englantilaisesta ydinfyysikosta tuli suomalaisen tv-komedian keskeinen tekijä ja Suomen suurimman teatterin ohjaaja - ja miksi? Entä onko Neil Hardwickin yksityiselämä ollut nauruntäyteistä? (Vastaus: ei ole, ja juuri se on hänen huumorinsa salaisuus.) Ja mitä yhteistä on Spede Pasasella ja Jouko Turkalla? (Vastaus: kumpikin vihasi Hardwickia. Tosin Turkka lopulta muutti mielensä.)

Mies rakastettujen tv-komedioiden - kuten Tankki täyteen, Reinikainen ja Sisko ja sen veli - takaa kertoo tarinansa, omaan vahvan persoonalliseen tyyliinsä.

Neil Hardwick (s. 1948) on brittiläis-suomalainen palkittu näytelmäkirjailija ja teatteri- ja televisio-ohjaaja. Hänet muistetaan erityisesti tv-sarjoistaan Reinikainen, Tankki täyteen, Sisko ja sen veli ja Musta tuntuu sekä Pakanamaan kartta.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Tv, Memoir

Audiobook

Published April 14, 2025

Reviews

[Sirpa Tarkkinen · Rating 2 out of 5]

 Neil Hardwick kaatuu yöllä rollaattorillaan lumeen helsinkiläisen eliittipalvelutalon pihalla ja alkaa odottaa kuolemaa. Apua ei ole tässä palvelusopimuksessa odotettavissa ennen aamua. 

 Miten siskojasenveli- tai tankkitäyteenmainen kohtaus. Tai ehkä Kielipuolipotilas, josta olikin peräisin kiitoksen versio tiksis, jota käytettiin omissa yhteisöissänikin. Hyvää ötyä lausun edelleen (Parempi myöhään).

 Hangessa Hardwick alkaa käydä läpi sekä elämäänsä että töitään nimiä pudotellen ja katsoo lähtökohtiinsa: äititraumaan ja sisäoppilaitostraumaan sekä (niistä seuranneeseen) rakkaustraumaan, raastavaan, kummalliseen ja poukkoilevaan avioliittoon tunnekylmyyksineen. 

 Sitten nauratti kovasti tapahtuma, jossa ydinenergialaitos ilmoitti, että hyvää jatkoa, ydinenergialaitos ei palkkaa filosofeja ja palkanmaksu loppuu. (Tämä liittyi Hardwickin päätökseen vaihtaa oppiainetta eli siirtyä filosofiaan.) Miten arvaamattoman hauska paikka maailma olisikin, jos siellä rekryttäisiin filosofeja atomivoimalaan.

 Oli kyllä muitakin hauskoja juttuja kuten sian ja näyttelijän palkkaerot sekä Dannyn tyttöystävien seremoniallinen rooli, mutta ne olivat harvinaisuuksia, vaikken lähtenytkään tähän varsinaisesti naurumielellä. 

 Omaelämäkerta on melankolinen, jopa itsesäälinen. Hardwick osaa suuressa määrin nimetä kaikki ne kohdat, joissa hän ei ole menestynyt, hän puhuu itsensä melkein-miehen osaan. Hardwick on tehnyt paljon, merkittävää ja historiaan jäävää, omasta mielestään myös "kummaa", ja tästä runsaudesta todistaa lopun teosluettelo. Siksikin itsesääli ja katuminen tuntuvat turhilta tunteilta.

 Lyhyehkössä kokonaisuudessa luetellaan ammatillisia yksityiskohtia uran varrelta nimipudotteluineen puuduttavuuteen asti. Varsinkin Montreux'n Kultainen ruusu -festivaali näyttää olleen henkilökohtaisesti merkittävä, jota tässä junnataan tavan suomalaislukijalle tuntemattomine nimineen pitkään.   

 Sekin on kai sanottava, että Hullun lailla loi tälle odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Siitä sain muun muassa ikuisen Intia-kammon.

 Kirjan arvottaminen mahdollisimman neutraalisti on kuitenkin hankalaa, koska sen tekijä on ollut niin merkittävässä osassa omaa televisioviihde- ja kulttuurimuistiani (teatteria lukuun ottamatta). 

 Mutta lukekaahan suomalaista kulttuurihistoriaa. Kyllä ihmisistä ja varsinkin julkkiksista piirteitä löytyy. 

 Ja tekijälle tiedoksi, että kyllä hänet varmasti tv-uutisissa mainitaan sitten, kun "ei ikävä kyllä ole enää keskuudessamme".

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Neil Hardwickin muistelmat voi kiteyttää kahteen aiheeseen: kirjoittaminen ja ex-vaimo. Jälkimmäinen on ehkä parempi kokonaan jättää arvioimatta, mutta pohdinta kirjoittamisesta oli mielestäni todella mielenkiintoista ja oli hienoa päästä lukemaan television, elokuvan ja teatterin tekemisestä yli viidenkymmen vuoden ajalta. Erityisesti satiirin kirjoittaminen ja Tankki täyteen -tv-sarjan tekeminen nousivat tekstistä. Oli kiinnostavaa lukea myös ajatuksia siitä, millaiseen maahan Hadwick nuorena muutti ja miten brittiläisestä tuli suomalaisen mielenmaailman tulkki. Lukisin Hardwickilta mielelläni lisää hänen työssään käyttämäänsä kirjoittamisen teoriaa ja käytäntöä.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

Vuoden 37. kirjani on suomalaistuneen engelsmannin ”Lammastarhan Pomon” (engl. Neil Hardwick; Hardwick = lammastarha, Neil = kuningas tai päällikkö) muistelmat.

Hardwick pohdiskelee kirjassaan muistelmien ja omaelämäkerran eroa. Omaelämäkerran pitää sisältää ne tylsätkin kohdat ja siinä pitää vähintään pyrkiä totuuteen. Muistelman ei tarvitse sisältää kuin kiinnostavat asiat, ja ne voidaan kuvata siten kuin ne muistetaan. Kerronnan tulee olla muistelun suhteen rehellistä muttei välttämättä itse tapahtumien suhteen. Muistelmien kirjoittajan ei pidä valehdella, mutta ei hänen tarvitse välttämättä tehdä tutkimuksia.

Hardwick kertoo, että hän ei kykene kumpaankaan. Hän ei muista juuri mitään eikä toisaalta haluakaan muistella. Omaelämäkerta, no, Hardwick on tuhonnut vuosien varrella kaksi kertaa kaiken arkistonsa, päiväkirjat, lehtileikkeet yms. Myös Hardwickin terapeutti olisi voinut sanoa: älä kirjoita minkäänlaisia muistelmia, älä muistele kärsimyksiä. Mutta vaikka kielletyllä alueella (muistoissa, menneisyydessä) ei saa käydä, sen ympärillä voi kierrellä koko ajan sinne osoittaen. Siitä tulee yhdenlainen vaurioiden minimoimisen keino. Tässä mielessä kirjan nimi on osuva: Poistetut kohtaukset. Sillä erilaisista kohtauksista tämä teos rakentuu.

Kirjan alussa Hardwick palaa lastensa luota takaisin palvelutaloon ja taksin jättäessä hänet takapihalle, hän kaatuu rollaattorin kanssa lumihankeen ja jää odottamaan kuolemaa. Samalla Hardwick kuitenkin muistelee ja pohtii, pitäisikö kirjoittaa eletystä elämästä. Lumihangessa maatessaan Hardwick tulee ajatuksissaan kertomaan lukijalle yhtä sun toista.
Kirja sekä alkaa että päättyy hieman oudosti, mutta tälle ratkaisulle tarkkaavainen lukija saa selityksensä ”kohtauksesta”, jossa Hardwick kertoo oudosta elokuvakatselukokemuksesta Cambridgen yliopiston elokuvakerhossa. Kyseessä oli Kurosawan elokuva Seittien linna. Mikä teki katselukokemuksesta hämmentävän, sen saatte itse lukea tästä kirjasta.

Hardwickin televisio-, teatteri-, elokuva- ja radiotöiden lisäksi paljon tilaa saa Hardwickin traumaattinen avioliitto. Toisaalta avio-ongelmien kuvaus puoltaa paikkansa, koska Hardwick ammensi omista kokemuksistaan paljon erityisesti televisiotyöhönsä. Jotkin hänen jo kuolleen vaimonsa repliikeistä päätyivät suoraan televisiosarjoihin. Ja Hardwick käsittelee kurjaa avioliittoaan ja vaimoaan ainakin näennäisesti ilman katkeruutta.

”Ikävä kyllä ei enää keskuudessamme” on lause, joka toistuu kymmeniä kertoja kirjassa. Niin moni taiteilijoista, joiden kanssa Hardwick on tehnyt yhteistyötä, on jo manan majoilla. Aika tasapuolisesti Hardwick käy läpi televisio- ja teatteriuraansa. Vaikea sanoa, kumpaa hän arvosti enemmän: välillä ilon aiheita tarjosi televisio, välillä teatteri.

Ja tietysti ”namedroppingia” teoksessa piisaa. Hardwick itsekin välillä toteaa, että sitähän lukija haluaa: herkullisia juttuja tunnetuista näyttelijöistä, taiteentekijöistä, kriitikoista.
Kirjasin itselleni muistiin myös muutaman nasevan juomiseen liittyvän jutun sekä joukon kirjoja, televisio-ohjelmia (näitä on vaikea enää mistään löytää), teatteriesityksiä, radio-ohjelmia yms.

”En ole vuosiin ottanut. Olisin aloittanut aamulla uudelleen, jos olisin tiennyt, että illan tullen tulisi myös kuolema. Tai ei, tuo ei ole totta. Parempi kuolla selvin päin, silloin siitä saa kaiken irti.”

Miinusta tulee siitä, että muutamat asiat toistuvat pariinkin kertaa. Esimerkiksi Hardwickin kertomus siitä, miten hänen vaimonsa ei osannut kertoa vitsejä, toistuu sanasta sanaan kahteen kertaan teoksessa. Muutama muukin vastaava kohta löytyy.

Olisin toivonut vieläkin pidempää teosta, sillä kyllähän näitä juttuja mielellään luki. Kiitän kuitenkin tästäkin, jos tämä jää Hardwickin viimeiseksi työksi.

Arvio: 3,7/5
Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset. Muistelmat. (2025) Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Tero Valkonen.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Neil Hardwick on selvästi ymmärtänyt omaelämäkerta-termin ongelman ja päätyykin omassa sellaisessaan siihen, että oikeasti pitää puhua muistelmista silloin, kun kokija itse elämästään kertoo. Ja muistaapa Hardwick muistuttaa, että muistelijan muistaminen ja sen myötä muistelmatkin ovat hyvin valikoitua tavaraa, eikä niitä ainakaan totuudeksi pidä luulla.

Rakenteellisestikin Hardwick tekee muistelmistaan omannäköisensä, niin kuin vain kokenut dramaturgi ja ohjaaja osaa. Tapahtumia ei kerrota perinteisen lineaarisesti vaan asiat sattuvat tulemaan mieleen vähän miten sattuu ja jotkut asiat mietityttävät useammankin kerran. Kehyskertomuksena muistelulle on Hardwickin kaatuminen lumihankeen palvelutalon takapihan rappusilta ja siitä seuraava kuoleman odottaminen.

Itseironiseen tyyliin uran eri vaiheet tulevat lopulta selväksi ja asettuvat jonkinlaiseen järjestykseenkin. Surulliseksi minut teki kirjasta paistava tieto siitä, kuinka paljon epäonnistunut avioliitto on Hardwickia vuosien varrella painanut. Kirja on 'käsikirjoituksesta suomennettu' enkä löytänyt englanninkielistä versiota kirjastosta. Tämä on sääli, sillä vaikka Hardwickin suomen kielikin on oikein hyvätasoista, ajattelisin, että juuri muistellessa olisi äidinkieli kuitenkin se aidoin instrumentti. Mutta ehkä tietoinen valinta tämäkin.

[Rikard · Rating 5 out of 5]

Aivan hervoton elämäkerta. Hardwick on tyylilleen uskollinen. Ja pientä triviaa mitä opin tätä lukiessani, Neil Hardwick kirjoitti (lyhyen ajan) "Merirosvoradio":n aineistoa. Paras sketsiohjelma mitä Suomessa on ikinä tehty.

Ja varoituksena, kirjaa sisältää PALJON mustaa huumoria ja kaiken lisäksi tarinoita joista huumori on kaukana.

Aivan selvästi viisi tähteä.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Hardwick todella taitaa kerronnan rytmin ja koukuttavuuden salat. Henkilökohtainen kietoutuu ovelasti julkiseen. Hiukan kauhistelin kirjassa listattujen edesmenneiden määrää: se toi hurjalla tavalla eteen ajan kulumisen, myös oman ikääntymisen.

[Tanja Kuismala-Kähäri · Rating 2 out of 5]

Odotin enemmän. Hardwick on taitava kirjoittaja ja kuvailee asioita satiirimaisella otteella. En kuitenkaan tykännyt esim ex - vaimon parjaamisesta yms.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Harvemmin muistelmat alkavat siitä, että niiden kirjoittaja kuolee. Vai kuoleeko sittenkään. Hurja elämä tällä ihanalla Hello, hello -miehellä, miehellä, joka käsikirjoitti ja ohjasi legendaarisen Tankki täyteen -tv-sarjan, jota kuvattiin kilometrin päältä lapsuudenkodistani autiolla bensa-asemalla. Hämärä muistikuvani on, että kaukaa läheiseltä sillalta yritettiin kuikuilla kuvauksia, mutta eihän niistä ulos asti paljon nähnyt.

[Miika Moilanen · Rating 5 out of 5]

Hardwick ja hänen teoksensa eivät ole minulle kovin tuttuja, mutta tämä kirja oli erinomainen piristysruiske kaavamaisiin elämänkertoihin. Kirja sisältää varsin rankkoja teemoja ja tapahtumia, mutta yleisolo lukijana on toiveikas ja viihtynyt. Kirjassa käyty yksinpuhelu elämänkerroista ja niihin liittyvistä odotuksista ja rakenteesta myös todella pistäviä ja lukijaa puhuttelevia.

[Maija Kivimaa · Rating 5 out of 5]

Tämä oli ihana kirja 80- ja 90-lukujen viihteen parissa aikuiseksi kasvaneelle! Ihanaa päästä näkemään viihdeohjelmien kulissien taakse. Hardwick avaa myös oman elämänsä kipukohtia, eli tragedia ja komedia katsovat toisiaan silmiin niinkuin hänen muissakin töissään.

[Johanna · Rating 4 out of 5]

I liked the professional elements and quite strongly disliked the marriage elements, but went with four stars. ☺️

[Tarja · Rating 5 out of 5]

Musta tuntuu että mä rakastan Neil Hardwickiä. Rakastanut niistä alakoulun koulu-tv päivistä lähtien kun katsottiin hello, hello, hellota englannin tunnilla. Hitto miten mä rakastankaan Neil Hardwickiä.

[Taija · Rating 5 out of 5]

Joku voisi sanoa, että tämä oli silkkaa vanhan miehen katkeraa tilitystä edesmennyttä ex-vaimoa tai suomalaisten kiittämättömyyttä kohtaan. Tai että on taas muistettu listata kohtaamisia nimekkäiden taiteilijoiden kanssa ja korostettu omia saavutuksia. No näin juuri, mutta sympaattisella ja itseironisella tavalla ja mainiosti ympätty muistelut tilanteeseen, johon muistelija on muistelunsa alussa päätynyt. Neil Hardwickin 70-80-lukujen teokset ovat minun lapsuuteni suosikkeja eli vahvaa nostalgiaa sisältävä teos.
Kuunneltu Jukka Pitkäsen äänellä, joka sopi tähän teokseen täydellisesti. (En yleensä kuuntele vaan luen, mutta BookBeat-kokeilujakso).

[Jarkko Laine · Rating 3 out of 5]

Pidin, vaikka en ihan saanutkaan otetta. Kirja sai minut kiinnostumaan vanhoista suomalaiskomedioista — sitä ennen muistin Hardwickin lähinnä Timbuktusta.

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Neil Hardwickin elämänkerta, jossa hän muistelee takautumina elämäänsä. Se elämä onkin ollut varsin monivaiheinen, ja se alkaa pikkukaupungin pinnallisen tavallisesta, tosin todellisuudessa aika epätoiminnallisesta, perheestä. Loistavien koetuloksien jälkeen hän sai stipendin yksityiskouluun, jossa hän ei oikein muiden, pääosin rikkaiden, oppilaiden kanssa kertomansa mukaan tullut toimeen – tosin oli loppuvaiheessa johtajaoppilas, joten ehkä se kouluun sopimattomuus ei todellisuudessa ihan niin suurta kumminkaan ollut. Myöhemmin hän vaihtoi opintolinjaansa ydinfysiikasta filosofiaan menettäen samalla stipendinsä. Ollessaan Suomessa apurahalla tutustumassa suomalaiseen teatteriin (ja todetessaan, että kesällä teatterit ovat kiinni) hän tapasi tytön, jonka vuoksi sitten lopulta muutti Suomeen. Tästä tapaamisesta sitten muodostui melkoinen avioliitto, josta iso osa kirjan katkeruudesta tuntuu lähtevän. Vaimo katsoi asiakseen ja oikeudekseen pettää puolisoaan ilman, että salaili edes asiaa, ollen samalla äärimmäisen mustasukkainen. Yllättävän pitkään liitto kuitenkin kesti.
Samalla Hardwick teki työtä TV:n ja myöhemmin teatterin piirissä. Ilmeisesti teatterin ohjaustyön hän koki eniten omimmaksi asiakseen.

Kirja on kerrottu aika hypähtelevällä tyylillä, osin tajunnanvirtaisesti siirrytään asiasta ja ajasta toiseen, vaikka jonkin asteista kronologisuuttakin löytyy. Kirja on sujuvaa tekstiä tästä huolimatta, vaikka yleisenä piirteenä yleinen katkeruus monista asioista jääkin ehkä vahvimpana asiana mieleen. Avioliitto oli kyllä kamala, jos kerrotut asiat pitävät paikkansa, mutta muussakaan työssä ei ainakaan Hardwickin omasta mielestä hän ei ihan täyttä ansaitsemaansa arvostusta saanut ja kokee uransa loppuneen liian aikaisin. Runsaasti tunnettuja ystäviä hänellä kyllä oli, välillä tuntui, että julkkujen nimien pudottelua oli vähän liikaakin. Jos kaikki nimet kirjasta poistettaisiin, kirjan pituus varmasti lyhentyisi kymmeniä sivuja. Tunnetuista TV-töistä olisi kirjassa voinut olla enemmänkin – ihan varmasti niiden tekemiseen olisi liittynyt kiinnostavia anekdootteja. Kirja jätti jossain määrin ristiriitaisen tunnelman, siinä oli hiukan liikaa liian henkilökohtaista ja liian katkeran sävyistä tilitystä.

[Niko-Janne Vantala · Rating 4 out of 5]

Neil Hardwick mainitsee Jean-Luc Godardin todenneen, että tarinassa pitää olla alku, keskikohta ja loppu, muttei välttämättä siinä järjestyksessä. Ja tätä kirjoittamisen teesiä Hardwick omaelämänkerrallisessa muistelmateoksessaan Poistetut kohtaukset (2025) oivasti toteuttaakin rikkoen perinteistä kronologista kerrontaa. Tämä tekniikka elävöittää ja tuo jännitettä lajityyppiin, joka liian helposti menee teosten luetteloinniksi.

Ihastuin Hardwickin kirjalliseen tyyliin jo nuorena sällinä lukiessani Suomen Kuvalehden pakinoita sekä niistä myöhemmin koottua kokoelmaa Hardwick’s sauce, eli Neilin tähteet: Pakinoita (1988), joka löytyy kirjahyllystä edelleen. Televisiosarja Reinikainen tietenkin oli lapsuuteni hittejä, ja myöhemmin aikuisiällä katsoessani jaksoja DVD:ltä uudelleen, ne olivat vielä parempia ja oivaltavampia kuin muistin. Television Nyhjää tyhjästä -improvisaatioshow oli lukioajan suurimpia suosikkeja. Hardwick on siis kulkenut mukanani läpi elämän.

Muistelmateoksessaan Hardwick käy omaan ironiseen tyyliinsä läpi opiskeluaikojaan englantilaisessa sisäoppilaitoksessa sekä Cambridgen yliopiston King’s Collegessa, rakastumistaan tulevaan ex-vaimoonsa, muuttoa Suomeen, onnetonta avioliittoaan, masennustaan sekä tietysti työtään käsikirjoittajana ja ohjaajana televisiossa ja teatterissa. Lisämaustetta tuo tapaamiset ja keskustelut monen viihde- ja kulttuurimaailman tunnetun toimijan kanssa: Turkka ja Spede tuntuivat vihaavan Hardwickia, mutta Ritva Valkaman kanssa puolestaan vallitsi molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus. Muutamia kiinnostavia ja hauskoja yksityiskohtia kuvaussessioista ja teatteriharjoituksista on saatu ujutettua mukaan sekä myös joitain teatteriteknisiä ohjeita. Muutama päällekkäisyys ja ristiriitakin tuntuu tekstistä löytyvän: Hardwick alkaa kertoa samaa tarinallista yksityiskohtaa vaimostaan kahdesti eri paikoissa teosta. Ja miten se nyt meni Kieslowskin kanssa: kumoi kertoi Hollywood-kokemuksistaan kummalle? No, nämä ovat pienen pieniä kauneusvirheitä, mutta olisi tarkalla toimituksellisella oikoluvulla saatu kitkettyä pois.

Arvioni: 3,6 tähteä viidestä.

[Jaana · Rating 3 out of 5]

En ole erityisesti seurannut Neil Hardwickin työtä ja elämää, mutta kaikkihan Suomessa hänet tuntevat. Kirjassaan Hardwick kertoo missä kaikessa hän onkin ollut mukana, ja se on todella paljon ja merkittävää. Yllätyin siitä, millaisena ihmisenä hän itsensä esittää, hän on älykäs ja hauska, niinkuin olin arvellutkin, mutta syvästi traumatisoitunut, ehkä kyynistynytkin, illuusioton ja ehkä epätoivoinen?
Kirjan kehyksenä on (toivottavasti kuviteltu) yö, jossa Hardwick on palannut rollaattorinsa kanssa kyläilemästä, mutta ei pääsekään palvelutaloon, jossa asuu, vaan jää makaamaan hankeen ja muistelemaan elämäänsä. Teksti on kirjoitettu alunperin englanniksi, mistä Tero Valkonen on sen hyvin suomentanut. Kieli on hyvää ja muistot kiinnostavia. Hardwick muistelee TV-sarjoja ja teatteria jossa on ollut mukana ja tunnettuja näyttelijöitä. Kuitenkin kaikki hänen työelämässä saavuttamansa menestykset kiertyvät aina hänen aviohelvettinsä kuvauksiksi. Se tuntuu raskaalta ja surulliselta, vaikka kirjoittajan kannalta varmaan rehellinen ja oikea ratkaisu. Hardwick mainitsee entisen vaimonsa jo kuolleen, hänellä ei sii ole mahdollisuutta puolustautuakaan.
Koska Hardwick ilmeisestikin pääsi hangesta ylös ja lämpimään, toivon kovasti hänelle rauhaa ja iloa viimeisiin vuosiin. Hän itse ajattelee, että hänen hautakiveensä sopisi teksti : Hyvää ötyä.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Kehut pienemmistä suurimpiin. Hieno nimi, kaunis kansi.
Tero Valkosen suomennos.
Teksti, joka ei todellakaan noudata peruselämäkerran kaavaa.

Siinä se. Poistetut kohtaukset on oli hieno, hidas lukukokemus, joka avaa sekä ihmisen (erikoista) elämänkulkua että avaa myös kirjoittamista prosessina. Alkuun meinasin ärsyyntyä jatkuvaa kelkastatippumista, kunnes pääsin jyvälle Hardwickin kirjoitustavasta. Ei siis helppoa tarinointia ja veikkaan, ettei kirjasta tule kaikkien suosikkia.

Poistettuihin kohtauksiin on todella valikoitunut tietyt kohtaukset, joiden välille haetaan myös yhteyksiä. Mitään kattavaa kronikointia ei ole tarjolla ja jotenkin hyvä niin. Pidän myös siitä, miten Hardwick puhuttelee suoraan lukijaa ja muistuttaa itseään kirjoittamaan sellaista, jotka lukijaa kiinnostavat. (Kuten niistä sarjoista, joista itsekin halusin tietää lisää.)

[ForenSeek · Rating 3 out of 5]

Lähtökohta on hardwickiläisittäin absurdi ja hauska: Neil kaatuu kotiin tullessaan rollaattorillaan lumeen eikä pääse ylös. Lumessa maatessaan ja pelastusta odotellessaan hän muistelee elämäänsä ja uraansa. Kansien väliin mahtuu kaikennäköistä hauskaa ja vähemmän hauskaa vuosien varrelta, ja teksti on lennokasta ja nautittavaa, mutta kirjaa vaivaa toisto: samat asiat kerrotaan useaan kertaan, vain hieman eri perspektiivistä. Julmempi kustannustoimittaja olisi voinut muokata tästä pienimuotoisen mestariteoksen, mutta ”Poistetut kohtaukset” on toki tällaisenaankin aivan hauskaa ja ajatuksia herättävääkin kesäluettavaa. Tosiasia kuitenkin on, että Hardwickin tärkeimmät työt löytyvät television eivätkä kirjallisuuden puolelta: ”Pakanamaan kartta” (1991) on uniikki suomalaisen television mestariteos.

[Reko Ukko · Rating 3 out of 5]

No olihan se ihan takaumia tuova teos. Hardwick piiskaa itseään jotenkin julmasti, vaikka on kuitenkin tehnyt aika klassisia, mieleenjääviä juttuja! Varsinkin Nyhjää Tyhjästä on jäänyt itselläni mieleen varmaan ekana improna mitä olen ikinä nähnyt, ja on varmaan yksi harvoja esimerkkejä itselleni, että suomalaisetkin näyttelijät ovat joskus ihan hauskoja. Reinikaisesta en muista kyllä mitään ja Timbuktu taas oli hieno sarja, vaikkakin varmaan aika pitkälti Michael Palinin jalanjäljissä.

En ole ihan varma, miksi Hardwick halusi selostaa tämän tarinan lumihangesta, mutta sisältö oli ihan viihdyttävää siitä huolimatta!

[Antti Iiskola · Rating 5 out of 5]

Loistava kirja. Täynnä kuivaa, brittiläistä huumoria, itseironiaa ja ilmiömäistä kerrontaa. Tuntuu siltä, että moni arvostelija on lukenut kirjan vakavahenkisenä muisteluna, vaikka kyseessä on mustan huumorin läpikotaisin kyllästämä komedia. Ja kyllä, se toisto on tarkoituksellista, ja hauskaa!

Jos musta ja kuiva brittihuumori on mieleesi, kuten vaikkapa John Cleesen teokset, tämä pudonnee myös. Mikäli taasen olet enemmän Uuno Turhapuro -sakkia, tämä ei liene sopiva kirja sinulle.

[Clumsy64 · Rating 5 out of 5]

On helppo tyrmätä tämä kirja kalavelkojen maksamisena jo suurelta osin edesmenneille ihmisille. Kyseessä on kuitenkin riipaiseva henkilökohtainen tilitys suomalaisen teatterin ja television vaikuttajan elämästä. Vaikka olenkin poliittisesti eri mieltä Hardwickin kanssa, on vaikea olla ihailematta hänen taitavaa sanankäyttöään ja kirjan rakennetta.

[Kirjasieppo · Rating 3 out of 5]

Tajunnanvirtamaista muistelua, joka ainakin Hardwickin huumorin parissa kasvaneelle on mielenkiintoista luettavaa. Lukukokemustani häiritsi kuitenkin kerronnan hajanaisuus ja epälineaariuus: punaista lankaa oli vaikea löytää. Paljon nimienpudottelua -ehkä liikaakin- ja toisaalta myös paljon mielenkiintoisia anekdootteja suosikkisarjojen taustoista.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Olihan tätä hauska kuunnella, vaikka suurin osa kirjaa kertoo tekijänsä onnettomasta avioliitosta ja kroonisen uskottomasta ex-vaimosta. Tutun ja taatun hardwick-huumorin - ja loistavan lukijan - ansiosta jaksoin loppuun asti.

[Oili Männistö · Rating 3 out of 5]

Ei tämä nyt vaan minulle toiminut. Tietenkin mielenkiintoista lukea hänen historiastaan ja töistä mutta pidin myös raskaana luettavana sitä miten huono hänen avioliitto oli ollut. Ja tietenkin kuulimme asiasta vain toisen puolen. Myös name drop osuus ei vaan puhutellut.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Kirja oli hyvä, hämmentävä, hauska ja koskettava samaan aikaan. Katsoin tämän jälkeen siskon ja sen veljen, vuosikymmenien jälkeen. Tarvittiin britti kirjoittamaan suomalaisuuden ydin televisioon. Onneksi rakastui ja jäi.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista ja viihdyttävää. Tv-muistoja palautui mieleen.
Nyhjää tyhjästä tuli tallennettua videokaseteille; saisipa sen vielä nähdäksensä.
Avioliittokuvaus, ennen kaikkea vaimon käytös oli järkyttävän kammottavaa. Harvoin näin päin kirjallisuudessa, todessa tai fiktiossa.

[Kirsi · Rating 3 out of 5]

Kuunneltu äänikirjana, voisi olla myös 4✨
Vähän kahden vaiheilla oliko tämä todella hyvä vai vaan outo :D
En hänen urastaan juurikaan muista, joten mielenkiintoinen koonti. Tyyli itselle hieman erikoinen mutta varmasti hänen tyylinen.

[Ruut · Rating 3 out of 5]

3,5

[Jaana Angeria · Rating 2 out of 5]

Näppärää sanailua ja kiinnostavaa tietoa Hardwickista, mutta aivan liikaa nimiä, toistoa (ikävä kyllä ei enää keskuudessamme) ja katkeruutta.