Vintagea ja veritekoja

by Hanni Maula

Äkkiväärä Helvi Helve on aikamme neiti Marple. Hurmaava hyvänmielen dekkarisarja alkaa.

Antiikkiharrastajan menehtyminen herättää epäilyksiä hämäläiskylässä, mutta poliisi kuittaa kuoleman luonnolliseksi. Esiin astuu Hauhon oma etsiväjengi: omapäinen eläkeläinen Helvi Helve puudeleineen, pirtsakka perinnerakentaja Riitta sekä kyläkaupan arvoituksellinen Hannu.

Pian kolmikko huomaa, että antiikki on monelle elämän ja kuoleman kysymys - uhriluku nimittäin kasvaa nopeammin kuin aloittelevan Arabia-keräilijän kokoelma.

Riemukkaassa romaanissa taistellaan sekä rikollisia että antiikkiaddiktiota vastaan. Kirja on oikea lukuherkku kaikille kotimaisen designin ja lempeän jännityksen ystäville.

Genres: Crime, Finnish Literature, Fiction, Contemporary

366 pages, Hardcover

Published April 9, 2025

Reviews

[Maiju Kaisamatti]

Herttainen, hauska ja sopivan miedosti jännittävä dekkaria pursuaa värikästä kielenkäyttöä ja vielä värikkäämpiä hahmoja. Voi että!

[Paula Lukkariniemi]

Tänään 15.7.2026 sain loppuun kirjan nimeltä Vintagea ja veritekoja. Vintagea ja veritekoja oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja.
Lukiessani kirjaa nimeltä Vintagea ja veritekoja minulle tuli sellainen tunne että olisin ollut Vintage-päivillä kirjan päähenkilöiden kanssa
Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.
Liekinheitin
Ois viisaampi häipyy täält
Miten tunteet vois jäädyttää?
Sä oot, sä oot liekinheitin
Samas illas, savuu ilmas
Etin ihmisjoukost sua
Puhut muille, sun tutuille
Oot ku et ees tuntis mua
Vähän outoo, ettet sä kato mua silmiin
Ku viime yönä et saanu must käsiä irti
Vaik saan sult runtuu, niin se hyvältä tuntuu
Ois viisaampi häipyy täält
Mut tulel vielkin leikin
Miten tunteet vois jäädyttää
Ku sä oot liekinheitin? Ooh
Saat mut palamaan (A-aah, aah)
Saan sust palan vaan
Oot niin kuuma, mut jääkylmä
Sä oot, sä oot liekinheitin, liekinheitin
Pariin iltaan en sua kii saa
Voiko ihminen kuolla kiimaan? Joo
Aina kun ollaan iho ihoa vasten
Mä saan sust palovammoja kolmannen asteen
Oh dear Lord, saanko viel yhden kasteen
Kun syntiä taas teen?
Oo-ooh
Ois viisaampi häipyy täält
Mut tulel vielkin leikin
Miten tunteet vois jäädyttää
Ku sä oot liekinheitin? Ooh
Saat mut palamaan (A-aah, aah)
Saan sust palan vaan
Oot niin kuuma, mut jääkylmä
Sä oot, sä oot liekinheitin, liekinheitin
Liekinheitin
https://youtu.be/vtElm1dHUNo?is=9noJM...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Tarinankertoja92]

Hanni Maulan Vintagea ja veritekoja sopi erinomaisesti tämän lukijan lukumakuun, vaikka en edes yleensä lue (enkä juuri pidä) dekkareista. Torstain murhakerho -henkinen amatöörietsiväporukka Hauholta koostui persoonallisista, kiehtovista ja inhimillisen tuntuisista hahmoista. Teoksessa tilaa saavat myös vintage-esineet, perinnerakentaminen ja kulttuuriympäristöarvot ja yksi raivostuttavuudessaan mahtava koirapersoona. Ehkä kaikki juonenkäänteet eivät olleet ihan uskottavimmasta päästä, mutta jotenkin ne vain sopivat kirjan energiaan ja käänteisiin. Rakenteeltaan tarina oli mielestäni tehty hyvin ja kirjailijan dekkarituntemus näkyy oikeaan aikaan annetuissa vihjeissä. En arvannut loppuratkaisua ihan heti ja viihdyin niin hyvin Hauhon jengin mukana, että ostin Helvi Helve tutkii -sarjan toisen osan heti samana päivänä, kun sain edellisen luettua. Kiva päästä lukemaan tällaista hyvin kirjoitettua suomalaista cosy crimeä!

[Nina]

Tykkäsin tästä! Ehkä vähän poukkoileva kerrontatyyli, mutta niin hauskaa ja sujuvaa tekstiä. Eläköitynyt kirjastonhoitaja Helvi on kaikessa ärsyttävyydessään mahtava hahmo. Seuraavaa osaa odotellessa.

[Mirja]

Tämä kirjallisuuden lajityyppi cosy crime ei ole suosikkini, otin lukuun Hauhon sympaattisen Alvettulan kylän takia. Niinhän siinä kävi, että kun kirjassa oli liikaa epäuskottavia tapahtumia, omituisia henkilöitä ja raivostuttava koira sekä vielä paloittelusurma Tuuloksessa, en tykännyt.

[Satu]

No jopas jotakin. Siinä oli vauhtia ja meininkiä. Siinä oli Paavo Tynelliä ja Marimekkoa ja kuppeja ja kaikkea. Pidin ideasta ja miljööstä ja tekstikin oli hyvin sujuvaa. Olisin halunnut pitää tästä enemmän, mutta hahmot eivät olleet ollenkaan mieleeni. Miten voi jokainen hahmo olla jollain lailla ärsyttävä ja raskas? Toivottavasti kirjailija löytää jonkin muunkin tavan tehdä hahmoista mieleenpainuvia kuin sen, että hahmot ovat ärsyttäviä ruikuttajia tai kamalia ihmisiä. Erityisesti päähenkilö on edesvastuuton ja vaarallinen karaktääri hirviöpiskeineen. Ei mitään samastumispintaa. Yök.

Loppuratkaisu oli yllättävä, mutta Agatha Christien henkeen epätyydyttävä. Odotin nykyaikaista ja selkeää lopputulosta,jossa poliisi ottaa syyllisen kiinni ja oletetaan, että oikeuslaitos hoitaa hommansa kirjan tapahtumien jälkeen. En tiedä luenko seuraavan osan. Ehkä kuitenkin luen.

Hieman ärsyttivät myös kummalliset anglismit. En pidä anglismeista, mutta nämä olivat jotenkin tosi kökköjä. Mikä ihmeen leanisti? Minglaamaan, ja vielä koirasta? Käyttääkö joku jossain sanaa artsu? Samoin painojälki oli jotenkin pehmeää. Johtuneeko paperilaadusta vai musteesta; sitä en tiedä. Ilahduin avainlippumerkistä, mutta laatu jäi odotuksista.

[Mai Laakso]

Hanni Maulan dekkari Vintagea ja veritekoja aloitti uuden kirjasarjan, jossa eläkkeellä oleva entinen kirjastonhoitaja Helvi Helve ratkoi rikoksia Hämeenlinnan lähellä Hauhossa ystäviensä Riitan, Hannun ja Annan kanssa, ja apuna hääri tietysti Helvin pieni villakoira.

Helvi Helve oli huolestunut ikääntyneestä naapuristaan, jota ei ollut näkynyt vähään aikaan. Yleensä ikääntyneen luona kulki kotipalvelun hoitajia, mutta heitäkään ei ollut näkynyt vähään aikaan. Valot kuitenkin paloivat koko ajan. Siispä huolestunut Helvi päätti piipahtaa kysymässä mitä kuului. Siellähän se naapuri makasi olohuoneessaan kuolleena kuin kivi.

Hanni Maulan hyvänmielen dekkari Vintagea ja veritekoja nosti esille pikkukylän oman salapoliisikolmikon.

[Cecilia Ollikainen]

olihan tää hauska ja symppis, mutta kerronnaltaan ehkä vähän sekava. juoni eteni mun mielestä liian pomppien eri kertojien välillä, mikä tällaisessa murhamysteerissä ei ollut ihan mun makuun. välillä joku luku jäi ns jännittävään kohtaan, kun joku päähenkilöistä oli just tajunnut jotain. seuraavassa luvussa oltiinkin eri henkilön näkökulmassa ja aiempi tilanne jäi kesken ja unohtui. tää teki lukukokemuksesta vähän sirpaleisen.

mutta paljon myös hyvää, kuten persoonalliset hahmot ja nokkelaa dialogia. ylipäätään ihanaa, että on suomalainen cozy crime -sarja. täl hetkel tuntuu että mulla jää tähän ensimmäiseen osaan, mutta voi olla että palaan joskus seuraavan osan pariin.

[Jonna Siirtonen]

Viihdyttävä, leppoisa, sopiva kesään. Dekkarinäkökulmasta kuitenkin tylsä, hyvin ennalta-arvattava. Toivoin jotain isoa yllätystä tai käännettä, mutta kaikki tuli arvattua harmittavan aikaisin.

Hahmot, erityisesti Helvi ja Mussukka hymyilyttivät, koska lähtökohtaisesti suhtauduin teokseen kevyenä teoksena enkä odottanut hahmoilta mitään syvällistä tai realistista. Jos sellaista hakee, nämä tyypit varmasti ärsyttävät.

Eli jos henkilöhahmot tuntuvat raskailta heti alussa, juonen takia ei kannata sinnitellä loppuun. Se ei riitä kantamaan näin "pitkää" tarinaa.

[Annukka]

Kolme ja puoli tähteä pyöristyivät tällä kertaa ylöspäin neljään tähteen. Henkilöhahmot herkullisia, maalaisympäristö mukava, kieli sujuvaa ja helppolukuista, luvut otsikoitu selkästi, tämäkin helpottaa lukemista ja tarinan seuraamista. Juonenkäänteet menivät vähän isoille kierroksille, mutta "annetakoon anteeksi" tällä kertaa. Kotimaista, suomeksi kirjoitettua uutta kirjallisuutta tulee lukea ja suosia. Ihan mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa.

[Leena]

Ihan ok. Mukavat henkilöhahmot. Turhan paljon ruumiita, joista osa jäi kyllä lähes maininnan tasolle. Leppoisaa kerrontaa, mutta ei mitään kielellistä ilotulitusta. Huumoria ja rempseyttä olisi voinut olla enemmänkin. Mitään yllättävää ei ollut. Varsinkin poliisi Annan hahmo oli väritön, tylsä ja moneen kertaan nähty. Koska seuraavia osia on tulossa, ehkä niissä ihmisetkin saavat enemmän piirteitä. Kyllä tästä varmaan hittisarja tulee, tarvitseehan nordic noir vastapainoa.

[Heli Pekkarinen]

Tämä hyvän mielen dekkari sai aika ylistävän arvion Hesarissa ja ymmärrän kyllä miksi. Sujuvasti kirjoitettu kirja ja henkilöhahmot ovat ihan hauskoja. Mistään neiti Marblen sukulaisesta ei kuitenkaan ole kyse (johon arviossa Helvi Helveä verrattiin), vaan pikemminkin kirjan sukulaiset löytyvät Torstain murhakerhosta.

[Kaija]

Tämän kirjan äärellä viihdyin hyvin. Helvi on mainio tätsykkä, ärsyttäväkin, mutta ilmiselvästi kultainen sydän sykkii karun kuoren alla. Myös muut hahmot olivat mukavia tuttavuuksia. Osaa juonesta oli monien henkilöiden takia vähän hankala seurata, mutta lopussa kaikki selvitettiin juurta jaksain. Mukavaa kesälukemista ja ehdottomasti odotan Helvin jatkoseikkailuja.

[BooksAndFrogs (Mervi)]

Paikallislehdessä oli juttua hämeenlinnalaisista dekkareista. Jostain syystä juuri Hauho on se paikka, jossa veri lentää ja rikolliset rellestävät. Pitihän se tämä uuden sarjan avausosakin lukea. Ihan hauska maalaiskomedia vanhan elokuvan tapaan - toki niiden väärinkäsitysten sijaan joka nurkan takaa tuli vastaan ruumiita. Viihdyttävä eli ajoi asiansa.

[Veera]

Ihanan kepeä ja humoristinen dekkari, johon oli helppo upota. Rikosjuonessa oli omaan makuuni jo vähän turhankin paljon käänteitä ja henkilöitä muistettavaksi, eikä ratkaisu ollut ainakaan itselleni kovin yllättävä. Toisaalta kirjassa aivan yhtä tärkeää olivat ihmissuhteet ja kyläyhteisön kuvaus, ja siinä se onnistui erinomaisesti.

[Kirsi Vatanen]

Häme, antiikki, design ja kyläkaupan jengi. Siinä toimivat eväät tälle vauhdikkaalle dekkarille. Tässä on paljon samaa kuin Richard Osmanin torstain murhakerhon tarinoissa. Odotan innolla seuraavaa osaa.

[Sirja]

Ei todellakaan mitään suosikkeja. Tylsä ainakin ihmiselle, joka ei ymmärrä mistään vintage tavaroista yhtään mitään eikä tunnista mainittuja merkkejä ja muotoilijoita. Mutta hauskat, viihdyttävät hahmot. Voisi jopa sanoa että kylällinen oman elämänsä Ulla Taalasmaita.

[Kata]

4.25⭐

[Miia Salomäki]

Huumoria, cozy crimeä ja designtietoutta samassa pakkauksess

[Raine Heikkinen]

Väkisin väännettyä cosy crimeä. Mikä ihmeen pakko näissä on saarnata kirjailijan näkemyksiä maailmasta sivutolkulla. Kaikki hahmot yksiulotteisia karikatyyrejä. En tykännyt

[lukulohikaarme]

3,5 tähteä

[Jii]

Tästä pidin todella paljon! Ihan hyvä rikosjuoni ja raikasta kielenkäyttöä. Helvi oli toki enimmäkseen todella rasittava henkilö, mutta muut hahmot kompensoivat. Omassa genressään täysosuma.

[Liisi]

2,5⭐️

[Tiina]

Olipa virkistävä joukkio amatöörisalapoliiseja auttamassa oikeaa poliisia! Tarinassa esiintyi vanhan talon remontoijia ja siinä viitattiin moniin vintage-aarteisiin. Kiva lukea!