Laukku-Leena - Naiskulkurin tarina

by Päivi Ketolainen, Erja Manto (Narrator)

Leena Kiviharju (1948-2021) eli epätavallisen elämän tien päällä. Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 ja asui kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi lähes elämänsä loppuun asti kodittomana.

Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista.

Päivi Ketolaisen koostama teos perustuu Leena Kiviharjun ainutlaatuisiin matkapäiväkirjoihin ja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Genres: Finnish Literature, Audiobook, Nonfiction, Biography

Audiobook

Published February 1, 2025

Reviews

[Veera · Rating 3 out of 5]

Olisiko Leena halunnut että tämä kirja kirjoitetaan? En tiedä, en usko. Kirja ei anna Leenasta kovin hyvää kuvaa. Leena puhuu muista ihmisistä rumasti ja kaikki on paskaa paitsi kusi. Äänikirjan lukija oli loistava, sen takia jaksoin kuunnella loppuun. Leenan elämässä ei kuitenkaan tapahdu hirveästi vaikka joitain hyviä oivalluksia hän on merkintöihinsä tehnyt, ainakin eläinten oikeuksista.

[Helena · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä ehkä vastaisi arviotani paremmin. Surumielinen ja 'erilainen' elämänkerta, poikkeavuudessaan Laukku-Leenan persoonallisuus oli varsin kiinnostava.

[Mika Poutanen · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina. Osa taustainformaatiosta mikä ei suoraan liittynyt Leenaan olisi voinut jättää pois.

[Fenno Ugri · Rating 4 out of 5]

Päiväkirjamerkintöjen perusteella kirjoitettu kulkijaelämäkerta Leena Kiviharjusta, Laukku-Leenasta, joka vietti kodittomana kulkijana huomattavan pitkän ajan 73-vuotisesta elämästään. Viranomaiset ja ihmiset tarjosivat hänelle apua useaan otteeseen, mutta enimmäkseen hän kieltäytyi avusta - lääkärin hoidosta, asunnoista, tutkimuksista - ja otti vastaan ruokaa, vettä, kahvia ja tupakkaa, joskus peseytymismahdollisuuden ja yösijan, milloin oli pakko. Hän elätti itsensä keräämällä pulloja, joillakin satunnisilla toimeentulotukierillä ja mm. kerran saamallaan sairauspäivärahalla. Monet vuodet hän eli enimmäkseen ilman rahaa tai suoraan kädestä suuhun, ja etsi ruokaa roskiksista. Joskus roskiksista löytyi jotain myytäväksi kelpaavaa, esim. postimerkkejä, joiden myynnillä saattoi saaada ranskanleivän tai kahvikupin. Laukku-Leena kuoli Sysmässä loppuvuodesta 2021.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja helposti luettava. Laukku-Leenan elämä vaikuttaa surulliselta; ulos päin hyvin käyttäytyvä ja säyseä ja kiltin oloinen nainen on päiväkirjojensa perusteella täynnä vihaa ja katkeruutta: inhoaa joka ikistä päivää ja kaikkia ihmisiä, joihin törmää - kaikkein eniten niitä, jotka tarjoavat hänelle apua ja vielä enemmän niitä, jotka vievät hänet mm. lääkärin hoitoon puoliväkisin. Auttajistaan hän kirjoittaa päiväkirjaansa poikkeuksetta ilkeästi. Kirja on surullista luettavaa. Perimmäisiin kysymyksiin Laukku-Leenan kohdalla ei ole vastauksia. Miksi hän aloitti kulkijan elämän 52 vuoden iässä? Miksi hän vihasi ihmisiä? Miksi hän inhosi elämää, jonka oli valinnut? Miksei hän hyväksynyt apua? Alkupuolen päiväkirjat ovat kadonneet, eikä näihin kysymyksiin ehkä saada vastausta. Löytyneet päiväkirjat ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

[Ellu Elina · Rating 3 out of 5]

3-3,5/5

[Ylva · Rating 3 out of 5]

Viime kesänä törmäsin somessa Laukku-Leena, naiskulkurin tarina kirjaan. Laukku-Leena viihtyi meidänkin paikkakunnallamme vuosia sitten jokusen viikon Tokmannin tontin reunalla majaillen, joten kirja herätti kiinnostusta ja laitoin sen varaukseen muistaakseni elokuussa. Varauksia oli paljon, päädyin sijalle 56.

Nyt tammikuun alussa kirja vihdoin saapui ja vaikka mulla onkin kesken kolme muutakin kirjaa, tartuin tähän heti eilen illalla ekan kouluviikon (3-päiväisen sellaisen) jälkeisessä uupumuksessa. 😅

Kirja on nopealukuista tekstiä, jossa kerrotaan kovin vähän Leenan elämän vaiheista ennen kiertelyn aloittamista. Kirja pohjautuu paljolti Leenan kalenteripäiväkirjoihin, joista osa on päätynyt kirjoittajalle. Toistoa tulee paikoitellen ja koska päiväkirjamerkinnät ovat varsin napakoita eivätkä avaa asioita, ei kirja avaa juurikaan syitä Leenan parinkymmenen vuoden kulkuriajalle.

Leena oli selkeästi nauttinut paikanvaihdoksista usein, mutta silti mieltynyt toisiin paikkakuntiin enemmän ja palasi niihin säännöllisesti. Hoitamattomat mielenterveysongelmat ja terveys kuitenkin haastoivat ja lopulta koituivat Leenan kohtaloksi. Lehtiartikkeita itsestään hän vihasi ja siksi en oikein usko, että hän olisi halunnut päiväkirjamerkintöjensä pohjalta kirjaakaan tehtävän, vaikka kirjoittaja mainitseekin monta kertaa Leenan suunnitelleen oman elämänkerran kirjoittamista. Nyt Leena ei ole itse vaikuttanut kirjan sisältöön, vaan teksti on viety häneltä hänen kuolemansa jälkeen ja loukkaa mielestäni hänen yksityisyyttään.

Odotin kirjalta enemmän ja nimenomaan Leenan omia ajatuksia ja selityksiä asioille, mitkä nyt jäivät uupumaan.

[Heidi · Rating 2 out of 5]

Lähtökohta kirjalle oli mielenkiintoa herättävä, kuten kirjassakin todetaan, naiskulkijoita ei juurikaan ole. Ylipäätään kodittomana oleminen, kadulla vapaaehtoisesti asuminen, on itselle niin vierasta, että se kiehtoo. Suurin osa vastauksista jää kuitenkin saamatta.

Jos tää olisi ollut Leenan itsensä kirjoittama, tää olisi voinut olla paljon parempi, ehkä. Kirja perustuu kuitenkin Leenan päiväkirjoihin. Vaikka kirjailija yrittää kovasti perustella lopussa, että päiväkirjat viittaisivat siihen, että Leena olisi halunnut elämänkerran kirjoittaa, jää kuitenkin enemmän fiilis siitä, että Kirjailijaliitto yrittää itsensä vakuuttaa tästä oikeutuksesta kirjalle. Luetuista päiväkirjateksteistä jää vahva tunne siitä, ettei Leena niin välittänyt muista ihmisistä, eikä esimerkiksi antanut koskaan haastatteluja, vaikka niitä häneltä ilmeisesti usein pyydettiin. Fiilis kirjaa lukiessa (kuunnellessa) onkin lopulta vähän kuin lukisi salaa jonkun päiväkirjoja.

Eikä lopulta näissä päiväkirjoissa edes ole mitään mielenkiintoista.

[Pia · Rating 1 out of 5]

Tänä vuonna todella moni on lukenut kulkurielämää viettäneestä Leena Kiviharjusta. Laukku-Leena on ollut myyntihitti ja ainakin omassa kirjastossani se on kerännyt pitkän varausjonon.

Ymmärtäähän sen, aihe on niin mielenkiintoinen - kuinka elää naisena kulkurielämää parikymmentä vuotta. Siellä jossain yhteiskunnan marginaalissa. Leena Kiviharju piti päiväkirjaa, joiden pohjalta kirja on kirjoitettu - muuten hän vältteli ihmiskontakteja ja mediaa. Kirjan kautta lukija pääsee ainakin kurkistamaan kohti päähenkilönsä elämää ja ajatuksia.

Mietin samaa kuin moni muukin täällä: olisiko kohde halunnut itsestään kirjoitettavan? Minua ajatus lukijana häiritsee ihan valtavan paljon. En oikein pitänyt myöskään kirjoitustyylistä tai kirjan ulkoasusta. Lukija saa vain vähän vastauksia kysymyksiinsä, kuten siihen, miten viisikymppinen nainen päätyy maantielle.

[Suvi · Rating 1 out of 5]

Tämä olisi voinut olla mielenkiintoinen tarina, jos äänessä olisi ollut Leena itse. Leena itse luvan kanssa haastateltuna, ei luvatta julkaistujen päiväkirjaotteiden muodossa. Nyt jäi vaikutelma, että kirjoittajan halu rahastaa meni Leenan omien toiveiden ohi. Ihminen, joka on koko ikänsä vältellyt toimittajia ja julkisuutta, ei varmasti olisi halunnut tällaista päiväkirjojensa repostelua ja valinnoillaan spekulointia. Tuntui kuin olisi lukenut juorulehteä, joka on lupaa kysymättä julkaissut päiväkirjoja ja tehnyt niistä klikkiotsikko"uutisen" vailla minkäänlaisia journalistin eettisiä periaatteita. Kovasti kirjailija yritti oikeuttaa teoksen julkaisua, mutta lukijana en vakuuttunut motiivien vilpittömyydestä

[Koivula]

Huonosti kirjoitettu! Toistoa valtavasti.
Mutta Leenan elämä pisti miettimään. Miten tuolla voi selvitä? Ja noin kauan! Leena seurasi uutisia ja tapahtumia. Jotkut kommentit päiväkirjassaan ovat herkullisia, esim. somesta. Ja valkoisista heteroista ("Mua hytkähdyttää, että jotkut miehet sanovat olevansa valkoisia heteroita. Aivan kuin muut olisivat kiinnostuneita heidän sukupuolielämästään. Sitä paitsi ns. valkoiset heterot eivät ole yleensä valkoisia, vaan vaaleanpunaisia. Sillä tavalla kuin possut."
Helmet: 11 (tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla)
Mysteeriin

[Essi · Rating 3 out of 5]

Luin silkasta tirkistelynhalusta. Laukku-Leena oli ihmeellinen ilmiö ja kuten hän itse itsestään kirjoitti "kulttuuria". Oli hirveän kiinnostavaa tutustua näin erikoisen elämäntavan valinneen ihmisen mieleen. Vaikka kirjoittaja useasti totesi olevansa vakuuttunut siitä, että Leena Kiviharju halusi päiväkirjamerkintänsä julkaistavan, olen puolestani vakuuttunut siitä, ettei Leena olisi halunnut tämän kirjan näkevän päivänvaloa.

[Lotta Paakki · Rating 2 out of 5]

Oli hankalaa päättää kuinka monta tähteä antaisin - tarina itsessään oli mielenkiintoinen ja tarinaa oli helppo seurata. Kuitenkin, mitä pidemmälle kirjassa pääsin sitä enemmän tuntui kuin lukisi toisen päiväkirjaa ilman hänen suostumustaan, tai enemmänkin vastoin hänen tahtoaan. Kirjassa palattiin sen verran monta kertaa siihen ettei Leena halunnut muiden utelevan hänen elämästään että itsestäni tuntui että kirjaa ei olisi pitänyt kirjoittaa hänestä ylipäätään.

[Aino · Rating 4 out of 5]

3,5/5
Kotimaisen erakkokulkurin tarina, rakennettu jäljelle jääneistä tiedonmuruista.
Mielenkiintoista kuunneltavaa, eritoten "Aseman nainen" kirjan jälkeen, kaksi hyvin erillaista kulkurin tarinaa.
Herättää paljon ajatuksia yhteiskuntanormeista ja mitä tapahtuu jos ei sovikkaan muottiin. Myös ongelmallinen tilanne, jossa mielenterveyden kanssa kamppaileva ei halua apua sairaudentunnottomuuden vuoksi, näkyy tarinassa voimakkaasti

[Eliisa · Rating 4 out of 5]

En tiedä mitä mieltä Leena olisi ollut tästä kirjasta, mutta kuunneltuna tämä kirja vei mukanaan ihan hetkessä. Kuunnellessani kirjaa huomasin vähän väliä toteavani ”OHO”, ”VOI EI” sekä naurahtavani Leenan sarkastisille mietteille. Kirja oli myös erittäin surullinen ja sai ajattelemaan omien valintojen seurauksia.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Ajattelin koko ajan lukiessa, että kirjan päähenkilö ei olisi halunnut elämästään tällä tavalla kirjoitettua kirjaa. Kirjailijalla oli jotain heppoisia lauseita kirjoittamisen oikeutukseen, mutta kuulostivat lähinnä lööppijournalistien selittelyiltä.

[Irini Kalaja · Rating 1 out of 5]

Omalla tavallaan koskettava ja mielenkiintoinen, mutta toisti itseään niin paljon, että lukeminen oli älyttömän tylsää. Tapahtumat ja sanat toistuivat liian monesti pitääkseen tarinaa mielenkiintoisena vaikka ovatkin päiväkirjaotteita.

[Viherniityn Julia · Rating 3 out of 5]

⭐ 3,5 Mielenkiintoinen, jopa surullinen tarina.

[Ritva Suominen · Rating 3 out of 5]

Tavallaan mielenkiintoinen. Mutta tuli vähän tirkistelijä-olo tätä lukiessa...

[Pasi Rautio · Rating 1 out of 5]

Harvoin jätän kesken kirjoja. Taustalla on varmadti jotain, jota on edes turha arvailla miksi mieli on ollut noin järkkynyt. Olisiko pitänyt jättää tämä kirja kirjoittamatta, ehkä.

[Pilppu]

Mielenkiintoinen tarina, tulee kyllä mieleen, että minkälaista pahaa oloa Leena on kantanut mukanaan laukkujen lisäksi.

[Rikard · Rating 5 out of 5]

Lyhyt elämäkerta yhdestä Suomen legendaarisesta kodittomasta.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja. Tekijä kertoo sujuvasti Leenan eri vaiheista hänen päiväkirjojaan ja muuta aineistoa avaten, mutta olisin mielelläni lukenut vähän enemmän suoria päiväkirjaotteita.