Valkoinen Toyota vei vaimoni

Elämänkuvia #1

by Joni Skiftesvik

Kätilö kieltäytyi auttamasta sinua maailmaan", kirjailija Joni Skiftesvik kuulee tädiltään äitinsä hautajaisissa. Kesällä 2011 kirjailija kamppailee henkensä puolesta sairaalan teho-osastolla. Samaan aikaan vaimo käy läpi vaikean sydämensiirtoleikkauksen ja molempien selviytyminen on epävarmaa. Perhe elää piinaavia hetkiä peläten ja odottaen. Kirjailija muistaa sairaalassa tätinsä kertomuksen syntymästään, ja eletyn elämän kuvat alkavat kulkea silmien edessä.


Valkoinen Toyota vei vaimoni on hyvin omakohtainen, jopa intiimi teos, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Skiftesvik palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa, lehtimiesvuosiin, kirjailijauran alkutaipaleeseen ja perhettä kohdanneeseen tragediaan, Kim-pojan hukkumiseen kanoottiretkellä. Kirjailija puhuu ihmisistä oikeilla nimillä eikä kaihda kipeitäkään aiheita. Erikoiset elämänkäänteet ja tekijälleen ominainen, ilmeikäs dialogi itkettävät ja naurattavat.



Joni Skiftesvik (s. 1948) on julkaissut tuotteliaasti novelleja, romaaneja, elämäkertoja ja tietokirjoja. Esikoisteos Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983) voitti J. H. Erkon palkinnon. Sen jälkeen hänet on palkittu useasti. Kolmesti hän on ollut Finlandia-ehdokkaana ja Pro Finlandia-mitalin hän sai 2005. Skiftesvik on kirjoittanut myös näytelmiä, kuunnelmia ja käsikirjoituksia elokuviin, joista kulttielokuva Katsastus (1988, ohj. Matti Ijäs) on tunnetuimpia. Hänen kerronnalleen on ominaista napakka dialogi, iskevät sanonnat ja elokuvalliset leikkaukset, aiheista läheisimpiä ovat lähihistoria, merenkulku sekä isän ja lapsen välinen suhde. Hän kuvaa tavallisia ihmisiä lämpimän humoristisesti ja myötäeläen.

Genres: Finnish Literature, Audiobook, Book Club

173 pages, ebook

First published January 1, 2014

Reviews

[Linnea]

Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani pääsi yllättämään takavasemmalta. Lähdin lukemaan kirjaa osana yhteislukuhaastetta enkä odottanut sen kummempia, mutta teos vei samoin tein mennessään. Vaimon ja kirjailijan yhtäaikainen sairaalassa kamppailu tahoillaan ja mieleen palaavat muistot menneisyydestä, oman elämän tapahtumista, muodostavat särkymäisillään olevan mutta silti vahvan kokonaisuuden. Suru, kaipaus ja toisaalta eteenpäin menemisen tahto linkittyvät vahvasti toisiinsa. Teos on Runeberg-palkintonsa ansainnut.

[Heidi]

Valkoinen Toyota vei vaimoni on henkilökohtainen ja omaelämäkerrallinen kokoelma kertojan nykyhetkeä ja menneisyyttä. Skiftesvik muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja työvuosiaan maatessaan sairaalassa outojen vatsakipujen vallassa. Samalla hän jännittää vaimonsa puolesta, jonka valkoinen Toyota kyyditsi kotipihalta kohti sydämensiirtoleikkausta Helsingissä. Skiftesvik kirjoittaa hötkyilemättä ja suoraan, ilman krumeluureja tai kiihdytyksiä. Hänen muistelmansa saavat lukijan vuoroin pöyristymän, vuoroin herkistymään. Miellyttävää kuunneltavaa (tosiaan kuuntelin tämän!) ja ajan kuva tuli taas astetta kirkkaammaksi.

[Olli]

Hieno kirja, terävää analyysiä ja ajankuvaa. Skiftesvikillä on kyllä sana hallussa.

[Janne Typpi]

Paljon tulee kaikenlaista luettua, hyvää ja huonoa, unohtumatonta ja kertakäyttöistä, mutta harvassa ovat kerrat, jolloin tuntee aidosti löytäneensä jotakin uutta hienoa.
http://piippuhyllylla.blogspot.com/20...

[Reetta Saine]

Omaelämäkerrallinen romaani, josta löytyy kaikki ei-kiinnostavat piirteet - keski-ikäinen, vanheneva kotimainen mies, sairaudet, muistelmat - ja tykkäsin ihan älyttömän paljon!!

Rauhallinen, kaunis, humoristinen, pieni, elämänkokoinen teos, joka sopi erityisen hyvin äänikirjana kuunneltavaksi. Sisältää myös paljon Suomen kirjallisuusalan historiaa lehdistöstä kustantamoihin asti. Oulu mainiosti esillä :).

[Elina Mustikkakummun Anna]

Olen lukenut jo aiemmin muutamia Skiftesvikin kirjoja ja pitänyt niistä. Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessa kiehtoivat muistot ja kirjailijan tarinoiva tyyli, mutta myös kirjailijan ja hänen vaimonsa sairastumiseen liittyvät tuntemukset. Erityisen koskettavasti kuvataan pojan kuolemaan liittyvää surua ja hämmennystä. Vaikuttava romaani.

[Tarmo Syvapuro]

Ehdottomasti ollut Runeberg -palkinnon väärti. Hieno teos, koskettava. Rankasti on kohtalo heitellyt Skiftesvikin perhettä ja kaikesta on selvitty. Oman lapsen menettäminen on kauheaa. Vaimon sydänsairaus ja kirjailijan pallolaajennukset ja aortan läheltä piti repeäminen samanaikaisina tapahtumina on jo kohtalon ivailua. Teoksessa on paljon muitakin elementtejä; lapset ja kiusaaminen, jotka kumpuavat vanhempien katkeruudesta ja kateudesta. Suomalainen ei kestä erilaisuutta, kainuulainen kateuskin nostaa päätään. Ym. Kolhut ovat koulineet. Taidanpa lukea muitakin kirjailijan teoksia.

[Heli Y]

Joni Skiftesvikin elämää pohdittuna nyt ja syntymään asti. Koskettavia elämän kohtaloita sekä lapsuudessa että aikuisena. Näyttääkin olevan osa yksi, joitain asioita jäi pohdituttamaan kuka soittaa ja miten lopulta kävi....
Eipä tästä turhaan ole palkintoja pokattu

[Silvereyedlynx]

Todella postiivinen yllätys minulle aiemmin täysin tuntemattomalta kirjailijalta. Kirjassa oli enemmän syvyyttä kuin alun perusteella osasin arvata.

[rebecca]

Ihanaa suomea, mutta aiheet poukkoili vähän siellä täällä, mistä en tykkää. Luin tämän asiakkaalle ääneen, niin tuli luettua itsekkin.

[Pauliina]

Äänikirja

[Juha Kähkönen]

Pitkästä aikaa Skiftesvikiä! Totta ja dokumenttia, osuvasti luin Huovisen elämäkerran jälkeen, paljon samaa kiinnostavaa kirjailijoiden elämästä.

[Freija]

Joku tossa Skiftesvikissä viehättää mua näköjään aina vaan. Lukion äidinkielenopettaja luetutti meillä aikanaan "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja" -novellikokoelman ja olin saman tien myyty. Sama ilmiö kävi tämän (ääni)kirjan kanssa, vaikka jostain syystä olin nyt hiukan ennakkoluuloinen tätä kirjaa kohtaan. Ajattelin sen olevan vanhan miehen katkeraa valitusta, mutta hitsi vie, Skiftesvik vaan kerta kaikkiaan osaa kuvata tavallisen ihmisen arkista elämää. Tunnelma syntyy pienistä havainnoista.

[Tuula]

Vaikuttava ja liikuttava omaelämäkerrallinen romaani. Skiftesvikin oma selvästi tunnistettava ja nautittava tyyli ja lauserakenne tekevät kirjasta upean elämyksen. Minua myös viehättävät kirjan maisemat ja tunnelmat ja kuoleman teema, joka kulkee läpi koko kirjan. Tekee mieli tarttua uudelleen Skiftesvikin vanhoihin kirjoihin. Kun lukee paljon, on ihana saada käsiin täydellinen helmi, joka pistää ajattelemaan pitkäksi aikaa.

[Helena]

Kuuntelin autossa matkakirjana, lukijan ääni sopi hyvin tekstiin. Liikuttavan omakohtainen ja aito suomalaisen miehen kuvaus, tunnelmaltaan vähän haikea ja raskas, koska kuolema oli tässä omaelämänkerrallisessa tarinassa vahvasti läsnä. Kaikessa rauhallisuudessaan jotenkin puhuttelevaa kieltä, pidin.

[Laura Walin]

Kirja oli melkoisen epätasapainoinen johtuen pääasiassa siitä, että alun hyvä tarina muuttuikin matkan aikana omaelämäkerralliseksi muisteluksi. Jälkimmäiseen tekstityyppiin mahtui aivan liikaa luetteloimista, niin henkilöiden, apikkojen kuin tapahtumienkin. Kirjan kaunokirjallinen intensiteetti lässähti melkoisesti heti kun yhteys kirjoittajaan selvisi - olo oli suorastaan petetty.

[Arja-täti]

Pysäyttävä omaelämäkerrallinen kirja.

[Outi]

Omaelämäkerrallinen romaani Skiftesvikistä, tämän perheestä, suvusta ja elämänvaiheista. Perussävyltään melankolinen, mutta samaan aikaan mukavan rauhallinen ja elämänmyönteinen.

[Annamanna]

Ei mitään lisättävää. Onnittelut Runeberg-palkinnosta!

[Niina Jääskeläinen]

Luin tämän ehkä maaliskuussa. ei ollut suosikkikirjani, kirja poukkoili, eikä erityisemmin koskettanut. Mietin sitäkin, jos joku muu olisi kirjan kirjoittanut, olisiko saanut samanlaisen auosion.

[Iina]

Koin itseni törkeäksi tirkistelijäksi, niin lähelle Skiftesvik lukijansa päästi, mutta nautin joka sivusta.

[Marjatta]

Kirjailijan omaelämäkerrallinen kertomus omasta ja vaimon sairaudesta ja paljosta muustakin. Hyvä.

[Teemu Vesanen]

Löysin tämän jonkun Riku Rantalan kolumnin perusteella ja tämähän oli hyvä.