Köyhän miehen Jerusalem

by Ville Ranta

Tämä ei ole paljastuskirja eikä rankka tilitys, ei jännittävä kertomus eikä aikalaiskuvaus. Tämä on kysymys, jonka Ville Ranta esittää elämälle: Miksi neroutta ei esiinny paljon missään, mutta keskinkertaisuutta ja S-marketteja on kaikkialla - ihan kaikkialla? Miksi vanhenen näin nopeasti? Ja ennen kaikkea: Miksi minulle tulee koko ajan lisää lapsia? Albumi on pohdiskelua ja tempoilua kodin, lasten, raskaana olemisen, eläinten, ihmisten, kohtalon ja keskinkertaisuuden puristuksissa.

Genres: Comics, Graphic Novels

225 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

Reviews

[Maarit]

Tämä ei oikein kyllä iskenyt meikäläiseen. Piirrustustyyli oli lähinnä epämääräistä suttua ja tekstistä ei paikoin meinannut saada oikein selvää. En myöskään välittänyt teoksen ns. angstisuudesta yhtään, mieleen jäi lähinnä jatkuva valittaminen ja "minäminä" -asenne. Oulun kaupunginkirjaston sarjakuvapassia varten tämän luin, pääsi siihen kait mukaan sen vuoksi, että tekijä on paikallinen. Ei jatkoon ainakaan omalla kohdalla, annan tälle vain 1½ tähteä pyöristettynä 2 tähteen.

[Antti Sorri]

Arvostelu luettavissa blogistani: https://anttisorri.wordpress.com/2017...

[minnajee]

Ilmeisen omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani. Ihan mielenkiintoista sinänsä päästä tälleen tirkistelemään toisten yksityiselämää, mutta oikein muuta en nyt tästä saanut irroitettua, joten 2/5.

[Aapo]

Kirjan luonnosmaisuus on etu ja haitta. Luonnosmaisuus tuo aitouden tunnetta, mutta välillä lopputulos tuntuu turhan sotkuiselta ja hutaisten tehdyltä. Samoin raadollinen itsetarkastelu, joka ulottuu myös läheisiin, on kaksiteräinen miekka. En vaan voi olla ajattelematta, että Ville Rannan vaimo ei välttämättä haluaisi tulla kuvatuksi näin, saati lapsi, joka suurimman osan kirjasta on epätoivottu tapaus.

Toisaalta: onhan se hyvä, että joku uskaltaa kirjallistaa elämäänsä näin rohkeasti, koska parhaimmillaan siitä syntyy mielenkiintoista kirjallisuutta. Joitakin hyviä huomioita kirjassa ilman muuta on, esimerkiksi perhe-elämästä ja taiteen tekemisestä.

Knausgaardia ei tässä mainita, mutta tulee hakematta mieleen.

[Juhani]

Lyhyehköt tarinat ovat kiinnostavia merkintöjä elämästä ja hauskojakin. Piirrostyyli on turhan luonnosmaista, ja Rannan parin edellisen teoksen kauniita värityksiä jäin kyllä kaipaamaan.

[Iida M-I]

Pidän Rannan piirrosjäljestä, tekstin henkilökohtaisuudesta ja rehellisyydestä.