Sissi - Serlachiuksen unohdetut sisarukset

by Linda Huhtinen

Kaunis teos avioliitosta, jonka särkyminen käynnisti ruman valtapelin.

Sissi Serlachius (1877-1944) oli Mäntän paperitehtaan perustajan, patruuna G. A. Serlachiuksen nuorimmainen lapsi - luonnonsuojelija ja naisyhdistysaktiivi, jonka avioliitto serkkunsa Gösta Serlachiuksen kanssa päättyi traagisin seurauksin Mäntän paperiperheen sivuuttamiseen.

Sissin ja hänen sisarustensa elämästä kertova, kaunokirjallisia keinoja käyttävä teos valottaa tapahtumia uudesta näkökulmasta ja paljastaa isänsä rakentamasta kaupungista poisajettujen sisarusten yksinäiset kohtalot. Teos perustuu laajaan taustatyöhön, jonka pohjalta se uudelleenarvioi Gösta Serlachiuksen määrittelemää historiankertomusta.

Genres: Nonfiction

412 pages, Hardcover

Published April 15, 2025

Reviews

[Venla Vaara · Rating 4 out of 5]

✨Olisin välillä toivonut, että tämä olisi kirjoitettu fiktiona – niin vahvasti kuvailu vei kirjoittajaa. Tietokirjan tiedepohja sitoi tekstiä tieteen vaatimiin varovaisuuksiin: ”ehkä näin oli” -tyylisiin varauksin, kun lähteet olivat niukat ja pääosin Sissin exän Göstan itsensä historiaa varten kuratoimia. Minulle kuva piirtyi silti selväksi: Gösta oli mulkku ja välillä oli vaikeaa lukea eteenpäin kun sitä ei voitu sanoa suoraan.

Kirja muistuttaa, että herkkyys ja kiltteys kantavat meitä vielä kuoleman jälkeenkin – vaikka vain hiljaisena kuiskintana ja yksittäisinä mainintoina miesten toisiaan varten kirjoittamien rivien välissä. Ehkä juuri siksi tämän tarinan soisi luettavan faktana: tieto ihmisten oikeasta luonteesta heidän kuolemansa jälkeen saattaa lopulta olla se todellinen kosto. Toivottavasti siis Gösta luet tätä sieltä pilven tai liekkimeren keskeltä – ja toivottavasti tämä toimii varoituksena myös tuleville mulkuille, jotka yritätte luoda tarinoita hulluista existä ja anopeista!🔥

[Mona · Rating 3 out of 5]

Linda Huhtinen kirjoittaa historian uudelleen – tällä kertaa unohtuneen Sigrid "Sissi" Serlachiuksen silmin. Tuloksena on kantaaottava, tunnepitoinen ja yksityiskohtainen tutkielma siitä, miksi historia on niin usein miesten kirjoittamaa. Teos toimii eräänlaisena puheenvuorona kaikille niille, joiden ääni aikanaan vaiennettiin.

Tässä tarinassa Gösta Serlachius on siis itsekäs vallankäyttäjä (suomeksi kusipää!) ja Sissi näyttäytyy kaltoinkohdeltuna, syrjäytettynä naisena. Mutta mikä on totuus? Onko tämä lopullinen kuva? Vai yksi tulkinta muiden joukossa? Kirja nostaa esiin kysymyksen siitä, onko historiankirjoitus lopulta koskaan objektiivista? Mutta oli tai ei ja jos näkökulmaa voi valita, valitsen mieluusti tämän: positiivista näkökulmadiskriminaatiota tarvitaan ja huolellisen ja erityisen laajan tautatyön ansiosta tätä voinee pitää uskottavana.

Silti Sissi itsessään jää minulle etäiseksi. Ehkä siksi, että oma huomioni suuntautuu vahvasti historian uudelleenkirjoittamiseen enemmän kuin tarinaan tai henkilöhahmon syventämiseen. Omalla kohdallani tarinan emotionaalinen paino ei täysin kanna.

Ajankuva 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomesta on kuitenkin vahva ja vangitseva. Naisen asema, yhteiskunnalliset rakenteet ja naisasialiikkeen hiljainen nousu muodostavat kiinnostavan kehyksen. Mäntän teollisuussuvun kohtalo, perintöriidat ja traagiset kuolemat tarjoavat draamaa ja ristiriitoja – pieni suuri paikka todella herää eloon. "Gallénin ikuistaman, yläluokkaisen pikkutytön kohtaloksi koitui kasvaa naiseksi, jonka perittyä hyväosaisuutta repivät inhimilliset koitokset: särkynyt rakkaus, lapsen kuolema sekä siitä seurannut tuska, josta hän ei osannut tai voinut toipua..."

Vaikka kirja koskettaakin, jää mietityttämään, olisiko Sissin tarina toiminut vahvemmin puhtaana biofiktiona tai fiktiivisenä romaanina. Nyt teos liikkuu tunnepainotteisen historiikin ja kuvitteellisen tulkinnan välimaastossa – ja jää siksi hieman epätarkaksi. Kun päähenkilön kohtalo jää arvailun ja spekulaation varaan, lukijalle jää epätietoisuuden lisäksi tunne, että kirjailijan vapaudet ja faktojen rajat eivät täysin asetu linjaan. Sissin elämässä olisi ollut ainesta myös voimakkaampaan, syvemmälle luotaavaan romaaniin, joka olisi kantanut fiktiona kirkkaammin.

[Jii · Rating 2 out of 5]

Aihe on todella kiinnostava, mutta toteutus ei valitettavasti. Kirjoittaja on varmasti tehnyt valtavan tutkimus- ja taustatyön, mutta lopputuloksena on lukijalle vaikeasti hahmottuva tarina. Kirjailijan unohtaa jo esipuheessaan ettei lukijalla välttämättä ole samoja tietoja kuin hänellä, ja kirjoittaa kuin lukija jo tuntisi Sissin tarinan. Kerronta keskittyy koukeroisiin spekulointeihin eikä lukijalle juurikaan valoiteta missä ajassa liikutaan. Jonkinlainen sukutaulu tai henkilölista olisi helpottanut, varsinkin alkupuolella. Lukujen alussa olevat fiktiiviset kuvaukset olivat tekotaiteellisuudessaan vaivaannuttavia.

[Fenno Ugri]

Kirjan ansio on se, että se muistuttaa, että historia on suurelta osin miesten kirjoittamaa. Kirjan kieliasussa sen sijaan on runsaasti toivomisen varaa, ja päätelmätkin menevät väliin ristiin. Luin loppuun lähinnä kotiseututietouden takia. En anna yhtään tähteä. Kieltä on mainittu runolliseksi. Se on yksi tapa ilmaista asia. Minusta se ei ole oikea tapa, vaan kieliopillisuudessa olisi ollut syytä pitäytyä. Tuli sellainen olo, ettei kirjaa ole kustannustoimitettu ollenkaan. Tämän kirjan ympärillä on paljon hypetystä, varmaankin, koska se käsittelee Sigrid Serlachiusta, joka on hävinnyt historian sivuilta, vaikka hänellä oli varsin suuri vaikutus siihren, mitä Serlachius-yhtiöstä lopulta tuli ja kenen haltuun se päätyi. Sigrid Serlachiuksen esille nostaminen onkin ihan paikallaan: samanlaisia Kirjoitetusta historiasta hävitettyjä naiskohtaloita on paljon.

[Grandma Reads · Rating 3 out of 5]

Olihan se loppujen lopuksi ihan tarpeellista lukea, vaikka kirjoitustyyli olisi kyllä voinut olla vähemmän koukeroista. Antoihan tämä kirja uutta näkökulmaa Mäntän suuren suvun asioihin, vaikka edelleenkin Sissin elämässä, kuin myös sisarustensa Thyran ja Axelin, on pimentoon jääneitä hetkiä. Esimerkiksi edelleen vastausta vailla on, miksi Sissin ensimmäinen kihlaus purkautui.

Kirjassa oli joitakin mielenkiintoisia valokuvia. Kuvaa, jossa esiintyy Sissin ja muun ystäväpiirin kanssa helsinkiläinen naismetsänhoitaja, on Huhtinen kuitenkin mielestäni tulkinnut puutteellisesti. Kun katsoo tarkasti, huomaa, että naismetsänhoitaja ei pitele kädestä pelkästään Sissiä, vaan myös toista, oikealla puolellaan istuvaa, naista. Metsänhoitaja ei myöskään mielestäni katso ujosti alaspäin, vaan katsoo tuota toista naista kohti. Metsänhoitajan vaatetuksen merkitystä jäin myös pohtimaan. Huhtinen pitää hänen pukeutumistaan housupukuun merkkinä rohkeudesta ja ajalleen poikkeavasta pukeutumisesta. Itse olisin kuitenkin taipuvaisempi ajattelemaan, että tuon tyyliset vaatteet ikään kuin kuuluivat tuohon aikaan miehisenä pidetyn alan edustajalle, että kyseessä oli ikään kuin roolipukeutuminen. Tähän johtopäätökseen tulen sen perusteella, mitä tiedän vaatteiden merkityksestä aikaisempina vuosisatoina. Esimerkiksi naispuoliset merimiehet ja merirosvot ovat pukeutuneet miehiksi, jolloin, niin uskomattomalta kuin se meistä tuntuukin, heitä ei osattu epäillä naisiksi, ei ainakaan pitkään aikaan, ja he olivat turvassa. Vaatteiden merkitys ja voima olivat niin valtaisat, aivan erilailla kuin meidän aikanamme. Olit sitä miten pukeuduit, ihmisten oli vaikea nähdä sen taakse. Ajattelisin, että naismetsänhoitaja on pukeutumisellaan halunnut vahvistaa rooliaan metsänhoitajana.

Kallistuisin suosittelemaan kirjaa, vaikka kevyttä luettavaa se ei kirjoitustyylinsä vuoksi ollut.

[Riitta · Rating 5 out of 5]

Linda Huhtisen Sissi – Serlachiuksen unohdetut sisarukset on lumoava kudelma unohdettua historiaa, jossa Mäntän paperivaltakunnan varjossa kukoistavat sisarusten hiljaiset tarinat. Keskellä hehkuu Sigrid “Sissi” Serlachius, isänsä G. A. Serlachiuksen kultainen tyttö: reipas luonnonsuojelija, naisyhdistyksen tulinen aktiivi, joka tanssii Ranskan tuulissa kuumailmapallon kyydissä. Mutta serkku Gösta Serlachiuksen kanssa solmittu avioliitto muuttuu myrskyksi – pettymykseksi, eroksi ja julmaksi valtapeliksi, joka syöksee sisarukset syrjään perinnöstä, yksinäisyyteen ja köyhyyteen.
Kaunokirjallisin siveltimenvedoin Huhtinen kaivaa esiin kirjeitä, valokuvia ja aikalaismuistoja, haastaa miesten dominoiman historian ja antaa äänen naisille, joiden sydämet hakkaavat unohduksen alla. Se on elegiaa rakkaudelle, joka särkyy vallan rattaissa, ja muistutus siitä, miten kauniisti totuus kukoistaa, kun unohdettuun valoon astutaan. Upea, empaattinen teos, joka resonoi kuin syksyinen lehti Mäntän joen rannalla.

Tämä kaunokirjallisia keinoja käyttävä teos perustuu perusteelliseen arkistotyöhön ja haastaa aikaisemmat, miesnäkökulmaista historiankertomusta. Se on samalla herkkä perheromaani ja voimakas kannanotto naisten aseman puolesta suomalaisessa historiankirjoituksessa.

Mitä menettävätkään tulevat sukupolvet ja historian tutkijat kun ns normaalien ihmisten historia jää tutkimatta, kun kirjeisiin perustuvat kuvaukset arjesta hävisivät bittiavaruuteen.