Hupparizombi

Antti ja Paavo Pasanen #5

by Eve Hietamies

Hääkellot soivat Antti Pasaselle Eve Hietamiehen rakastetun sarjan viidennessä osassa.

Antti taluttaa Ennin alttarille, ja näin päästään viettämään auvoista uusperhe-elämää. Teini-ikäinen Paavo vetäytyy hupparinsa uumeniin ja tekee kavereineen eeppisen viinakokeilun.

Ennin tytär vihaa uutta isäpuoltaan, mikä pakottaa Antin etsimään käsiinsä kirjan ”50 vinkkiä, joilla saat tyttäresi rakastamaan sinua”.

Pihla Puolukka avaa vegaanikahvilan, jossa naapurusto alkaa viihtyä. Samalla Pihla löytää moniavioisuuden ilot, mutta kaikki eivät käsitä hänen miesmakuaan, kun kerrankin olisi vaihtelun vapaus.

Kenenkään tajuamatta koirat jättävät toisilleen avoimia kirjeitä puidenjuurille ja katutolpille!

Genres: Audiobook, Fiction, Finnish Literature, Humor

468 pages, Hardcover

First published April 1, 2025

About the author

FI: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies on suomalainen kirjailija ja Apu-lehden toimittaja. Lappeenrannassa lapsuutensa viettänyt Eve muutti vuonna 1974 Helsinkiin, jossa asuu nykyisin. Eve Hietamiehen vanhemmat ovat kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) sekä "viihteen sekatyömies" Heikki Hietamies.

Hietamies kuvaa tuotannossaan pääsääntöisesti nuoria kaupunkilaisnaisia, heidän suhteitaan ja elämänkohtaloitaan. Hietamies kuvaa romaaneissaan rakastamisen vaikeutta, risaista perhe-elämää, yhteiselämisen iloja ja kurjuuksia, avioelämän solmuja sekä keskenmenoja hieman tumminkin sävyin, mutta osaa käyttää myös romaaneissaan huumoria.

Suuri yleisö tuntee Eve Hietamiehen romaanejaan paremmin monista kirjoittamistaan televisiosarjoista. Hietamies on toiminut käsikirjoittajana sarjoissa Kovaa maata (1994), Sydän toivoa täynnä (1997-1999), Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).


EN: Tuija Eveliina "Eve" Hietamies is a Finnish writer and journalist who works for the Finnish magazine Apu. She spent her childhood in Lappeenranta in Eastern Finland but moved to Helsinki in 1974. Her parents are writer Laila Hirvisaari (previous know as Hietamies) and writer, journalist, presenter and commedian Heikki Hietamies.

Hietamies writes mostly about young women living in cities, about their relationships and lifestories. In her novels she describes the difficulty of loving, family life and marriage but also knows how to include humor in her stories.

Eve Hietamies is also a well known scriptwriter for the Finnish television. Between 1994 and 2010 she has been involved in writing four TV series.

Reviews

[Katri Grenman · Rating 3 out of 5]

Onko Antti Pasasen ajattelu ollut aina näin menneeseen jämähtänyttä vai eikö siihen silloin sarjan alkuosien kohdalla kiinnittänyt vain niin paljon huomiota? Jotenkin ne sisäiset pohdinnat oli välillä todella kiusallisia. Myös tapa listata asioita (oman nuoruuden kokemukset, hyönteiset, milloin mikäkin) oli vähän väsyttävää, kun toistui useita kertoja kirjassa.

[Jaana · Rating 5 out of 5]

Toimi! Antti Pasanen on vaan niin herkullinen hahmo!

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Tästä sarjasta ei kannata etsiskellä mitään kovin vakavaa kannanottoa tai yhteiskunnallista kulmaa, tulee etsineeksi turhaan. Viihteenä ja jonkinlaisena tavallisuuden ylistyksenä tämä sen sijaan toimi taas hienosti.

[tilda · Rating 5 out of 5]

Vuoden eka viiden tähden kirja :) Tää on vaan ihan mahtava sarja ja toimii erityisesti äänikirjana tosi hyvin. Harvoin minkään kirjan lukemisen jälkeen jää sellaista fiilistä, että voisin lukea/kuunnella heti uudestaan, mutta tästä (ja sarjan kaikista muistakin kirjoista) sellainen jäi. Rakastan edelleen puistokerhon kaikkia hahmoja, erityisesti Nelli Tupperwarea ja Pihla Puolukkaa <3

[Suvi L. · Rating 2 out of 5]

Näköjään olin antanut jo sarjan edelliselle osallekin vain kaksi tähteä, ja tätä lukiessani muistin hyvin miksi.

Antti ja Paavo Pasasen tarina olisi ehkä pitänyt lopettaa kolmeen ensimmäiseen kirjaan, kun oli vielä hyvä buugi päällä. Hupparizombissa ehkä eniten tökkii Antti Pasasen sisäinen puhe, joka oli enimmäkseen hyvin puuduttavaa luettavaa. Varsinaiset tapahtumat jäivät tauolle pitkiksi ajoiksi, kun Pasasen ajatukset hyppivät kahvinhauduttimesta harvinaisten ötököiden kautta teinien aivoitusten ihmettelyyn. Pitkät, listamuotoiset ajatuskulut tekivät tarinan seuraamisesta ajoittain aika työlästä. Lisäksi mietin monessa kohtaa, että Pasasen mielipiteet vaikuttivat jämähtäneen jonnekin 2000-luvun alkupuolelle.

Minua eivät myöskään jaksaneet naurattaa lähiön koirien muka-hauskat puska-facebook-viestit, joita oli kirjassa aivan liikaa.

Hyvä kirja lukujumin poistamiseen, mutta en voi kyllä suositella kenellekään. Toivon, että Eve Hietamies ei myöskään enää venytä Pasasten tarinaa yhtään tämän pidemmäksi.

[Veera · Rating 5 out of 5]

Enimmäkseen nauratti. Paikoin Pasasella meni vähän liian kovaa tunteisiin mutta kuuluu päähenkilön tyyliin. Eihän tämä tänä päivänä varmaan ihan jokaiseen uppoa, selkeä pojat ja tytöt erottelu saattanee ärsyttää mutta itseäni ei ärsytä.

[Jenna | Projekti kirjahylly · Rating 5 out of 5]

4.5 ⭐

[Anna · Rating 3 out of 5]

Huhhuh, olipas jännittävää tekstiä. Mutta samalla myös hyvin perinteisiä sukupuolirooleja sisältävää tekstiä, huumorimielessä kylläkin, mutta vähän liikaa minun makuuni.

[Antti Iiskola · Rating 3 out of 5]

Arvoin pitkään, antaisinko kaksi vai kolme tähteä, pääsyin kolmeen. Teksti on sujuvaa ja paikoin huvittavaakin, mutta hahmoista on tehty ärsyttäviä ja monin osin typeriä. Tapahtumat ovat ennalta-arvattavia ja hahmot kliseisiä. Poissa on aiempien osien lempeä maailmankatsomus ja huumori, tilalla halpaa pissa-kakkaläppää koirien maailmasta.

Parisuhdemietintöjen sijaan nyt hämmästellään stereotyyppisesti stereotyyppisiä teinejä, eikä se oikein jaksa naurattaa ilmeisest edes kirjailijaa. Vai vieläkö jostakusta on hauskaa, kun tietämätön vanhempi kertoo kukista ja mehiläisistä teinille kavereiden edessä?

Ehkä seuraavaksi voisi miettiä vähän vähemmän kulunutta näkökulmaa? Ja vähän modernimpaa otetta.

[Pia · Rating 2 out of 5]

Antti ja Paavo Pasasen pienperheestä kertova tarina on tullut päätösosaansa ja ehkä hyvä niin. Mie olen tykännyt sarjasta ihan valtavasti, ennen kaikkea siitä huumorista, joka on kannatellut tarinaa ja jonka kautta ainakin päähenkilöitä on lempeästi tarkasteltu. On törttöilty, mutta jotenkin inhimillisesti. Isojenkin vaikeuksien keskellä on aina ennen ollut sitä kuuluisaa valoa, edes vähän. Mutta nyt lamppu tuntuu vain vilkkuvan.

Hupparizombin lähtöasetelma on se, että saman katon alla Pasasten jätkien kanssa asuvat myös Antin tuore vaimo Enni ja tyttärensä Terttu. Lapsukaiset ovat saavuttaneet teini-iän ja perseily on sen mukaista. Lisäksi Terttu tuntuu inhoavan Anttia ja kohtelee häntä hetkittäin kuin kasaa paskaa. No, tän vielä jotenkin ymmärtää kun on nuorista kyse.

Mie kaipasin jo edellisen osan arviossani Antille lisää henkistä kasvua, mutta sitä ei teinien lenkkarivuoren takaa näy. Tuntuu vaikealta uskoa, että 13 vuotta perheenisänä ollut toimittaja olisi näin yksioikoinen. Päällä on kaksi moodia: joko räyhätään keuhkojen kyllyydestä tai sitten ollaan huolissaan jostain. Antti yrittää, yrittää niin perhanasti, muttei oikein opi mistään.

Ja entäpä rouvansa Enni? Hän on parhaimmillaan sympaattinen, mutta turhan usein vain kiukkuinen ja kohtuuton kurmoottaja. Tuntuu, että kaikki perheenjäsenet koiraa lukuun ottamatta voivat enimmäkseen huonosti. Meno on lapsiperheeksi överisti passiivis-aggressiivista.

Mie kävin tänä keväänä katsomassa leffan Sata litraa sahtia, jossa kuvattiin kahta viinaanmenevää siskosta niin, että perusasetelma juopoista onkin käännetty miehistä naisiin aika virkistävästi. Sen jäljiltä tuntuu lattealta lukea sukupuolistereotypioita siitä, miten naiset puhuvat liikaa, ovat hankalia ja monimutkaisia (jo anatomialtaan!). Miehet taas ovat vain pöljäkkeitä, joilta naiset vaativat ihan liikaa. Tiukoissa paikoissa paetaan salasikarille naapurin kanssa.

Perusvire oli niin pakkasella, etten oikein jaksanut nauraa huumorille tai kiinnostua tarinasta, vaikka sinällään juoni oli ihan toimiva ja tekstikin rullasi eteenpäin. Siitä kaksi tähteä.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Sarjan viides osa oli onneksi pieni parannus edelliseen neljänteen, joka oli suorastaan kehno. Silti ei voi sanoa, että tässä olisi palattu sarjan alkupään lämpöön ja vetovoimaan. Antti Pasanen ei herättänyt samoja hersyviä ja lämpimiä tunteita kuin aiemmin. Pasasen loputtomat ihmettelyt ja pohdinnat tuntuivat vähän väkisin keksityiltä ja monessa kohtaa menneeseen juuttuneilta.

Kirjassa oli hetkittäin onnistunutta arjen kuvausta, ja varsinkin perhe-elämän realiteetteihin teinien kanssa osuttiin toisinaan ihan hyvin. Toisaalta monin paikoin oli myös epäuskottavia asioita. On vaikea uskoa sitä, että kahden teinin isä ei tietäisi, mitä maitoa kaupasta pitäisi hakea, vaikka varmasti sitä viikottain ostaa.

Myöskään “koirien viestit” eivät jaksaneet naurattaa ja olisin mielummin skipannut ne kokonaan.

Luin kuitenkin loppuun nopeasti ja välillä kirjan aikana herkistyin, joten annetaan jopa 3/5. Soisin tämän kuitenkin olevan sarjan viimeinen osa.

[Sanna · Rating 2 out of 5]

Jos tämä on sarjan loppu, niin hyvä niin. Olen pitänyt sarjan kirjoista tähän saakka, varsinkin ensimmäinen kirja oli monella tapaa koskettava ja hyvä. Tämä kirja oli pelkästään luetteloa asioista, muut henkilöt ohuina sivussa ja Antti tuntui erilaiselta ihmiseltä kuin aiemmin (pelkästään teinin vanhempana olo ei minusta selitä aikuisen taantumista eri ihmiseksi). Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja tällä kertaa kyllä lukija oli harvinaisen ärsyttävä. Tai sitten en vaan tajunnut, en kirjaa enkä lukijaa.

[Roosa Karjalainen · Rating 1 out of 5]

En saanut kuunneltua loppuun.. kuuntelin 69%. Jatkuvat stereotypiat ja Antin listaukset, oudot jutut ja avuttomuus häiritsee liikaa. En ymmärrä ehkä ihan mihin erityisesti niin valtavalla määrällä stereotypioita pyritään..? Ne ei ollu musta mitenkään viihdyttäviä ja lähinnä vaan ärsytti.
Ehkä myös kirja tuntu sarjan aikaisempiin osiin verrattuna tosi tylsältä ja tooodella hitaasti etenevältä. Myös en tiedä onko Antti ollut aina yhtä typerä vai mitä nyt on käynyt?
Oon sarjan aikasemmista osista ihan tykännyt mut tää oli iso pettymys. Ainut hyvä ja iloa tuottava hahmo oli Nelli Tupperware.

[Mari F · Rating 5 out of 5]

Miksi ihmeessä niin monien miespuolisten lukijoiden pitää kimittää/lässyttää naisten repliikkien kohdalla? Toimii varmasti paremmin paperikirjana!

Taattua Eve Hietamiestä ja parempi kuin pari edellistä kirja Pasasista. Ei ehkä ihan yltänyt Yösyötön tasolle, mutta lähes. Kahden teinin äidille todellakin kolahti. Välillä jäin miettimään oliko Antista tehty vähän turhan yksinkertainen vai ovatko (monet) miehet vaan todella näin yksinkertaisia?

[Kerttuli Salonen · Rating 3 out of 5]

Parempi, kuin aikaisempi. Edelleen kummallista rasistista pööpöilyä mutta ei siinä suhteessa, kuin aiemmassa.

Antti on myös parempi tässä kirjassa, kuin aikaisemmassa. Jotenkin silti vähän mitäänsanomaton ja tuntuu jäävän vähän keskeneräiseksi. Olen silti pitänyt sarjasta kovasti.

Kuuntelin koko kirjasarjan uudestaan läpi ja tuli vain sellainen olo, että nyt Paavo ja Antti nepsytutkimuksiin.

[Lotta · Rating 4 out of 5]

Oon myötäelänyt Pasasten tarinaa jo 15 vuotta, ja yhä ilahduttaa ja naurattaa. Hahmot tuntuu jo niin tutuilta, että heidän kommelluksensa naurattavat ja huolestuttavat. Taisin paristi naurahtaa ihan ääneenkin, mitä en ikinäikinä kirjaa lukiessa tee.

Tässä oli aika paljon koirien "facebook" -tekstejä, joita en suoraansanottuna jaksanut lukea ja ne tuli skipattua. Varmaan ilman näitä olisin antanut 5 tähteä.

[Sirja · Rating 1 out of 5]

Sarjan ensimmäinen kirja on minusta paras. Sen jälkeen on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kyllästyttämään aika samanlainen kaava. Tässä kirjassa ärsytti kiroilu ja liialliset stereotypiat teineistä. Pitääkö esim. alkoholikokeilujen olla niin isossa roolissa? Ja ehkä liikaakin keskityttiin Kerttuun, kun koko sarja on keskittynyt enemmän Paavon ja isän suhteeseen. Olisin kaivannut enemmän pohdintoja siitä, mitä on olla teinin vanhempi. Oli niitä jonkin verran, mutta aika pinnallisesti.

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Edeltävä osa jäi vähän vaisuksi, mutta tämä osa taas toimi. Tykkäsin ja viihdyin! Kirjasarja on tarjonnut mukavaa samaistumispintaa, kun on edennyt melko samaa tahtia kuopukseni ikävuosien kanssa 😊 Pidin erityisesti kirjan arjen kuvauksesta, joka tavallisuudessaan oli kiinnostavaa ja paikoin myös samaistuttavaa tai ainakin tunnistettavaa.

[Kaisa N · Rating 4 out of 5]

Ehdottomasti viihdyttävä kuvaus arjesta, pienistä suurista asioista sympaattisilla henkilöillä. Ehkä aavistuksen haittasi tunne että tosi nuoret lapset murrosikäili näin voimakkaasti mutta kai se menee normaalin variaation piikkiin.

[Anne · Rating 4 out of 5]

Hauska jatko Antin ja Paavon tarinaan, mukana myös tuore vaimo Enni, tytärpuoli Terttu ja hömelö koira Pipo. Teinien ja murrosiän mukanaan tuomia ongelmia. Tuttuja vitsejä, toki osa alkaa jo vähän kyllästyttää.

[Minkku · Rating 3 out of 5]

Hietamies kirjoittaa hauskasti, hörähtelin alussa. Lopussa kuitenkin hypin jo koirien puskaterveiset yli 🙈 Odotan ja toivon silti, että Pasasten tarina jatkuu vielä ainakin yhdellä osalla. Mitä tapahtuu, kun teinivuosien pahimmat myrskyt on selätetty 🤔

[Miia Virtanen · Rating 5 out of 5]

Rakastan Eve Hietamiehen kirjoitustyyliä! Antti Pasasen ajatuksenjuoksua on hulvatonta seurata ja teinien kanssa taistelu on kovin samaistuttavaa! Vähän harmitti kun kirja loppui, tuli sellanen tyhjä olo, niin kuin hyvän kirjan luettuaan hetkeksi tulee.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Nauroin ääneen, fiilistelin henkilöiden kanssa, tuskastelin joitakin tilanteita, ajattelin lämpöisesti toisista. Loistava lopetuskin.

Koirien puskaviestit tylsistyttivät, siitä yhden tähden miinustus.

[Julppu · Rating 2 out of 5]

2,5⭐️

[Ritva Suominen · Rating 2 out of 5]

Tämä on aika hauskaa. Mutta kuitenkin ihan hölmöä.

[Jolie Hänninen · Rating 4 out of 5]

hauska, kevyt, hyvää lomalukemista

[Kirsi Pohjaranta · Rating 5 out of 5]

Elämänmakuinen ja samastuttava. Kiva ja kevyt lukea

[Ellinlukupolku · Rating 5 out of 5]

Taattua Eve Hieramiehen laatua🥰❤️. Nämä Pasasten tarinat ovat aivan mahtavia❤️.

[Annemari · Rating 5 out of 5]

Loistavaa viihdettä!