Nicoleta Esinencun ja teatru-spălătorie-teatterin Edistyssinfonia on 2020-luvun suomalaista työväenkirjallisuutta: moldovalaisen teatteriryhmän kirjoittama dokumentaarinen monologinäytelmä, jossa tullaan korona-aikana töihin Suomeen.
Katse Euroopan ja valtahierarkioiden toiselta laidalta eroaa selvästi omastamme. Työläisille esitetty vaatimus kiitollisuudesta sivuutetaan ivalla, ja siirtotyöläisten kohtelu esitetään nykyaikaisena orjuutena.
Edistyssinfonia näyttää, kuinka syleilemme edistyksen ja sivistyksen ihanteita huolimatta siitä, mitä niiden kääntöpuolella tapahtuu. Samalla se yhdistää Suomen isompiin, esimerkiksi Saksassa nähtäviin ongelmiin idän ja lännen suhteesta. Lisäksi se peilaa viiltävästi aikamme sokeaa yksilöuskoa laajempiin valtarakenteisiin.
Voimakas ja terävä yhteiskuntakritiikki, jossa myös Suomi saa ansaitsemansa osan modernin orjatyön hyväksikäytöstä. Monologimuotoinen näytelmä on muotonsa puolesta kevyemmän oloinen lukea mitä se sisältönsä puolesta tarjoaa – asioita, joilta olemme tietoisesti ummistaneet silmämme aivan liian kauan.
Vaikuttava dokumentaarinen monologinäytelmä, jossa matkataan korona-aikana töihin Suomeen ja työskennellään myös muutamassa muussa Euroopan valtiossa.
Ja voinette kuvitella, että moldovalaisen kausityöläisen elämä Suomessa ei ole millään tavalla ruusuista. Työajat ovat kohtuuttomat, itse työ on raskasta ja työntekijöiltä odotetaan kiitollisuutta, ei (aiheellista) kritiikkiä. Lyhyistä kohtauksista koostuva monologi kylmää ja järkyttää, vaikka kaikki tämä tieto on kyllä ollut saatavilla, siitä on uutisoitu, ja silti olen järkyttynyt.
Edistyssinfonia tekee ongelmista minulle ihmisenkokoisempia, jotenkin todellisempia kuin uutiset. Tätä kirjoittaessani bussin ohi on mennyt kauheassa pakkasessa monta wolt-kuskia.
Suomentaja Tuomasjukan jälkisanoja lukiessani tajusin, että minullahan on hyllyssä myös TUA-kirjaston Noidankehiä-antologia (2023), josta löytyy niin ikään Tuomasjukan suomentama Esinencun monologi Intuboitu Eurooppa, joten luin senkin. Samaa tematiikkaa, lännen ja idän eroja, eroa ihmisarvoissa, ajatuksen kääntämistä päälaelleen (mitä jos keskieurooppalaiset menisivätkin Moldovaan tekemään ne raskaat, ”ei-kellekään-kelpaavat” työt), ansaittua tylytystä.