Miksi aikuisen ihmisen on vaikea sanoa ei? Pitääkö aina miellyttää ja olla kiltti?
Kiltistä lapsesta kasvaa kunnollinen koululainen, ja lopulta kaikkeen sopeutuva aikuinen. Liiallinen kiltteys vie kuitenkin voimat, ja tunne omasta itsenäisyydestä voi hämärtyä. On tärkeä tiedostaa oman jaksamisen rajat. Olemme tarpeeksi hyviä ihmisiä vaikkemme venyisikään ihan kaikkeen.
Kristiina Alaja, FM, opettaja ja kouluttaja, antaa uusimmassa teoksessaan ohjeita niille, joiden on vaikea ilmaista oma mielipiteensä ja pitää puoliaan. Selkeiden tehtävien kautta Alaja opastaa löytämään uusia ratkaisutapoja ja malleja, joiden avulla oman elämän ongelmatilanteisiin voi suhtautua uudella tavalla. Teos sopii sekä itsenäiseen harjoitteluun että ryhmätyöskentelyyn. Se antaa eväitä niin parisuhteen, lastenkasvatuksen kuin työelämänkin pulmiin.
Psykologisesta näkökulmasta tässä kirjassa on paljon hyvää, sillä se ohjaa lukijaa näkemään toiminnan taakse ja pohtimaan toiminnan taustasyitä. Se antaa myös kattavan kirjon mahdollisia psykologisia mekanismeja miksi ihmiset toimivat miten toimivat ja mikä voisi toimia paremmin kussakin tilanteessa. Esimerkit ovat havainnollistavia ja tuovat ilmiöt ymmärrettäviksi käytännön tasolle. Kirja tarjoaa myös hetkiä pohdintaan tehtävien avulla.
"Kun tahdomme vähentää kärsimystämme ja löytää yhteyden hyvään, avainsana on tiedostaminen." Päivittelemisen sijaan kannattaa miettiä vaikuttimiaan, miten voisi ja kannattaisi toimia eri tavalla?
Seksuaaliseen häirintään työpaikalla ja suostumukseen liittyvä osa menee hieman sivuraiteille taustapohdinnassa, sillä se vastuuttaa virheellisesti ja psykoanalyysista väännettynä uhria ("entä jos haluatkin"). Muuten kappaleessa annetaan työkaluja jämäkkyyteen sekä nostetaan hyvin esiin, että kaksoisviestinnän huomioiminen on kaikessa rajojen asettamisessa tärkeää samoin kuin että on ihmisiä, joille suorakaan viesti ei tahdo mennä perille. Lopussa kirja ottaa harppauksen hengellisyyteen, joka tuntuu kummalliselta ja irtonaiselta muusta kirjasta ja sen teemoista.
Tälle vuodelle jo toinen kesken jättämäni kirja, mikä on todella poikkeuksellista. Mutta en vain jotenkin saanut tästä mitään irti. Osa kappaleista oli keskenään ristiriitaisia. En jotenkin myöskään ymmärtänyt monessakaan kohtaa, mitä kirjoittaja oikein halusi sanoa tekstillään. Välillä oli hyvä olla kiltti ja välillä taas kirjoittaja antoi kuvan siitä, että se on erittäin negatiivinen ominaisuus ja kukaan ihminen ei voi olla hyvä. En hukkaisi aikaani tähän kirjaan, en tiedä miten tämän pitäisi opettaa sanomaan ei. Muuta kuin ei tämän kirjan lukemiselle.