Ihmepoika

by Elias Koskimies

Pohjanmaa, 1990. Kylän pojat harrastavat pesäpalloa tai painia. Koulussa tytöt polttavat tupakkaa hiuslakan huuruisessa vessassa. Mahtava nuoruus vie heitä kaikkia mukanaan. Kaikkia muita, paitsi poikaa, joka pukeutuu kimaltavaan hattuun ja tolppakorkokenkiin. Tämä 14-vuotias, 145-senttinen, isopäinen poika hammasraudoissa tuijottaa huoneessaan Madonnan julistetta ja unelmoi kansainvälisestä megatähteydestä. Ikkunan takana avautuva Pikkumetsä on hänelle taianomainen paikka, jossa lymyilevät lumileopardit, kannibaaliheimo ja taivaaseen muuttava mustalaisleiri.

Perheen yllä lepää yhä raskaana kahden vuoden takainen tragedia. Poika odottaa kiihkeästi täyttävänsä kahdeksantoista, sillä silloin hän lentää lumouksen perässä New Yorkiin. Sitä ennen hänen on elettävä kipeät nuoruusvuotensa kylässä, jossa edes nokkahuilua soittava helluntailaistyttö ei halua olla hänen ystävänsä.

Elias Koskimiehen omakohtainen romaani Ihmepoika on koskettava, naurattava ja ennen kaikkea paljas. Se saa hehkunsa rikkaista yksityiskohdista, kerronnan maagisuudesta sekä naurun ja melankolian vaihtelusta.

Genres: Finnish Literature, Fiction, LGBT

191 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

Reviews

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Lempeä ja omaääninen kuvaus erilaisen pojan nuoruudesta ja siitä, kun isän äkillinen sairastuminen suistaa koko perheen kriisitilaan. Kun kukaan ei osaa puhua ja nuoren pään sisällä myrskyää tahtotila olla jotain enemmän, kuin ympäristö sallisi. Nuorten vimmaisuus ja ehdottomuus on kuvattu kirjassa hienosti. Koskimies on myös osannut pitää tarinansa sopivan tiiviinä, jolloin perhe- ja nuorisokuvauksessa ei vatvota liikaa vaan kerrotaan olennainen rivien välissä tai suoraan ja lopuksi laitetaan tapahtumaan niin että entiseen ei ole paluuta. Ihmepojan lukemisesta tuli hyvälle mielelle.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

3.5

Mulla kesti tovin päästä teoksen olemisen tapaan kiinni. Alussa on irrallisen tuntuinen kuvaus infarktin saapumisesta taloon, kertoja tuntui liian lapselliselta yläkoululaiseksi, tarina kuluneelta. Mutta! Koskimies kuvaa todella hienosti tuota ikää, jossa -totta tosiaan- on lapsi ja teini samaan aikaan. Ikätoverien kasvu ja intressit, sen myötä ystävyyssuhteet, ajautuvat uusille raiteilleen, identiteetit hakevat muotonsa. Kun siihen hetkeen oma perhe kokee yllättävän menetyksen tunnelukkoisen kylän -jonka nuoret kantavat lempinimiä kuten Pökäle ja Tamppooni- silmäin alla, ei auta kuin keskittyä imurointiin ja unelmointiin. Teoksen tumma huumori on makuuni.

Erityisen kirjasta tekee se, kuinka Koskimies pistää päähenkilönsä unelmoimaan. Niin teiniä, niin TOTTA, niin pakahduttavaa.

[Suketus]

Suloinen ja surullinen kertomus yhdenlaisesta nuoruudesta ja sen suuresta käännekohdasta.

[Tiia · Rating 1 out of 5]

Another depressing book. Small town misery. I hoped something good for this boy, but nope, just shitty life on a miserable family. I just cannot find anything positive. Just basic pointless Finnish literature, pretty tired of reading this kind of books.

[Marko · Rating 3 out of 5]

Ihmepoika on paremmin elokuva- ja televisio-ohjaajana tunnetun Elias Koskimiehen debyyttikirja. Kyseessä on eräänlainen kuvitteellinen omaelämäkerta, joka lienee enimmäkseen totta, mutta seassa on sen verran fiktiota, että lukija ei voi olla varma siitä, mikä on mitä. Koskimiehen ohjaustyyli on varsin omaperäinen, tämä kirja valottaa hieman sitä, missä ja miten hänen näkökulmansa on syntynyt.

Kirjan kertojaminä asuu pienellä pohjanmaalaisella paikkakunnalla, ihailee Madonnaa ja haaveilee muuttavansa New Yorkiin. Jo ensi sivuilla huomaa, että kyse ei ole ihan tavallisesta pikkukylän pojasta. Hän kuitenkin tajuaa pitää omalaatuisuutensa piilossa. Kaikki kuitenkin hajoaa isän yllättävään sairastumiseen ja kuolemaan. Koko perhe, joka oli juuri ollut onnellisella lomamatkalla, hajoaa kaikkien eristäytyessä omiin oloihinsa. Kertoja on juuri siinä iässä 14-vuotiaana, että toisaalta ymmärtää kuoleman paremmin kuin pikkuveljensä, mutta toisaalta ei osaa vielä käsitellä sitä. Koskimies tavoittaakin kirjassaan hienosti teini-iän minäkeskeisyyden. Isää pitäisi surra, mutta kavereiden asiat kiinnostavat enemmän. Ehkä kyse on myös jonkinlaisesta eskapismista, koska kuolema kuitenkin selvästi vaikutti suuresti. Kertoja ei siis ole tunteeton, vaan hyvin herkkä ja asian käsittely on vaikeaa.

Kertojan mielenmaiseman kuvauksessa kirja on mielenkiintoisimmillaan. Muut hahmot jäävätkin parasta kaveria Sutua ja äitiä lukuunottamatta varsin etäisiksi ja hahmottomiksi. Tämä on toki ymmärrettävääkin, sillä kertoja vetäytyy tragedian jälkeen omiin oloihinsa yhä vahvemmin eikä perhe ole juuri tekemisissä toistensa kanssa.

Kirja on ennen kaikkea turboahdettu kasvukertomus, jossa kirjan alun lapsi kasvaa liian nopeasti aikuiseksi. Tämä kasvutarina etenee sujuvasti kirjan sivujen myötä siihen pisteeseen, jossa asioita ei enää halua salata. Uskoisin, että erilaisuus on sellainen teema, joka saa vastakaikua monilta pienillä paikkakunnilla asuneilta. Harva uskalsi tuoda erilaisuuttaan esille vielä kotipaikkakunnalla, ja jotka sen tekivät joutuivat usein kiusatuksi, osa teki sen muutettuaan muualle ja osa salaa asioita edelleen. Erilaisuutta on montaa erilaista tyyppiä, mutta samat teemat pätevät.

[Siina · Rating 4 out of 5]

This was one weird story that had so much in common with my childhood and school years. I love the style and how Koskimies chose to use 1st person POV and creatively too. The language rolls nicely with oddity and it was surely a great decision. I liked how the main character was all over the place, making notions about weird stuff and commenting in an interesting way. The theme, the death of the father, could've worked a little better, since now his death just came and went away. It wasn't tied so well with the atmosphere until the end of the book.

It didn't feel like the 1980s but more like the late 1990s. The Pohjanmaa setting was good and the dialect wasn't that hard to follow either. It was actually a good choice, since it made it detached from reality in a good way. The main character felt lacking though or more like he didn't make sense. He was fourteen but acted like he was ten and then suddenly wanted to be a whore fucked by dirty old men and smoked in the woods. His persona felt epileptic from time to time and it would've needed some stability. I loved how he found the glitter for himself like I did so many years ago. I just wished he would've had that tendency earlier on too instead of it just appearing from nowhere.

Surely this was an interesting book and written in a different way - somehow it reminded me of Wolfgang Herrndorf's Ladaromaani. We need these types of books especially in Finland - books in which people find themselves and it doesn't matter so much what the others say. Being you is the coolest thing ever.

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Ihmepoika sijoittuu kahdeksankymmenluvun loppupuolelle, pieneen kylään jossa asuva päähenkilöpoika elää yläkoululaisen elämäänsä. Isän yhtäkkinen sairastuminen sysää perheen uuteen tilaan ja siellä onkin aivan erilaista ja pitää miettiä kuviot uudelleen. Päähenkilö on erilainen nuori ja kipuilee sen kanssa kovasti. Hän haaveilee elämästä New Yorkissa ja ihailee Madonnaa yli kaiken. Löydettyään isoäidin kaapista tolppakengät, hän päättää näyttää kaikille...Ihan mielenkiintoinen tarina, mutta kerronta oli jotenkin hajanaista ja liian taiteellista, se häiritsi lukukokemusta. Voisi olla ehkä nuorillekin sopiva kirja, jotkut varmaan tykkäävät tällaisesta tyylistä.

[Laika · Rating 4 out of 5]

Olipas samastuttava - vaikka yhtymäkohtia itseen ei juuri ollutkaan. Kovin samastuttava kertojahahmo, jonka kanssa vain myötäeli tuskaisen pienessä kylässä kohti suurempia valoja. Tykkäsin! Elokuvallinen kerronta, kirjoittajan ohjaajatausta näkyy tekstissä silleen hyvällä tavalla. Mitään varsinaista tarinaa tässä ei ollut, pelkästään yksilön selviämistä ja kasvua, mutta kyllä semmosiakin välillä jaksaa lukea. Varsinkin kun se tehdään hyvin!

[Taru Luojola · Rating 4 out of 5]

Tässäpä vasta reippaasti kirjoitettu kirja, joka tarraa otteensa ihan ekalta sivulta ja pitää tahtinsa yllä loppuun asti. Kuin maalaiskomedia, mutta useimmista muista lajityyppinsä edustajista poiketen hyvä maalaiskomedia. Kasarikoululaisten kovistelun ja pohjoispohjalaismurteen yhdistelmä saa tekstin tuntumaan erittäin eloisalta, eikä raskaisiin aiheisiin jäädä rypemään, vaan niistä edetään tarmolla kohti suurta maailmaa.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Viides tähti ihan Pohjois-Pohjanmaa -lisästä sillä omaa murrettaan harvemmin tulee kirjoista luettua. Enkä edes välitä että parissa kohtaa olisin kirjoittanut ne toisella tavalla.

Hienoa kirja. Hienoa myös se, että kirja oli helppolukuinen ja mukaansatempaava eli vinkkausainesta.