Palkittujen Agnes- ja Mörkövahti-lastenromaanien kirjoittajalta lempeän humoristinen lastenromaani Marsu-tytön uusista perhekuvioista. Teoksessa on Reetta Niemensivun sarjakuvamaisen osuva kuvitus.
Marsun eli 9-vuotiaan Marigoldin tavallinen elämä muuttuu, kun vanhemmat kutsuvat koolle perhekokouksen. Yhden kodin sijasta heillä on pian kaksi kotia. Isällä on myös uusi, outo parta, äiti opettelee taskuparkkeeraamaan ja itkee salaa. Pikkuveli ei tietenkään tajua mistään mitään vaan iloitsee vain kaksista tavaroista kahdessa kodissa. Marsu taas näkee liiankin hyvin uudella haukankatseellaan. Mutta Marsunkin katse pehmenee hänen huomatessaan, että vaikka vanhemmat eroavat toisistaan, he eivät eroa lapsistaan.
Nimeä myöten hellyyttävä kokonaisuus. Tuutikki Tolonen kuvaa tarkasti sitä kohtaa, kun vanhemmat eroavat ja 9-vuotiaan Marigoldin elämä menee uusiksi. On löydettävä uudet kodit, äidin opeteltava taskuparkkeeraamaan, sulateltava toisenlaiset jouluperinteet - ja pikkuhiljaa sopeuduttava siihen, että iskällä onkin uusi erityisen läheinen ystävä.
Marsu ja lumpeena kellumisen taito limittää tosi taitavasti isommat ja pienemmät asiat yhteen sellaiseksi kudelmaksi, että lukija voi vain kellua tarinan vietävänä. Yhdeksänvuotiaan ajatusmaailma tavoitetaan miusta osuvasti myös ja Reetta Niemensivun kuvitus tuo kirjaan vielä uuden tason. Pidin myös siitä, miten muuttuvaa perhettä kuvataan uusien valokuvien kautta. Ihan mahtava kirja!
Loppuun tekstinäyte, jolle melkein purskahdin itkuun, superliikuttuja kun oon.
Jonkun ajan päästä tulin ulos huoneesta, kävelin takaisin ja sanoin isälle: "Sori". "Sanoi Jori", hän sanoi ja hymyili. Minä jatkoin: "Asuinpaikka Pori."
Vallan mainio ja tragikoominenkin teos uusperheistä, niihin laskeutumisesta ja uudesta arjesta. Hellyttävästi, mutta myös faktat huomioon ottaen Tolonen yhdessä Niemensivun kuvituksen kanssa käy läpi avioeron vaikutukset kaikkiin perheen osapuoliin, mutta myös eron jälkeiseen status quohon, jossa jokainen tuo peliin oman osaamisensa ja osaamattomuutensa.
Marsu ja tämän tarkkaileva (haukan-)silmä on oivallinen keino kertoa lapsen näkökulmaa uudessa tilanteessa. Myös aikuinen saa kirjaa lukiessa paljon ahaa- ja hihityshetkiä.