Linnea, Jona och Ebba går bara till lekparken medan det är ljust ute. För när det blir mörkt kommer gamlingarna. Det ryktas om att gamlingarna har gömt en kniv i parkens gunga. Det är ändå säkrast att låta bli att titta efter om det stämmer. Men när Linnea får syn på en av gamlingarna i affären märker hon att de inte alls är så tuffa som de utger sig för att vara.
Gamlingarna är en berättelse om att övervinna sina rädslor och våga ta plats.
Gamlingarna är en fristående fortsättning på Främlingarna (2021) och Rymlingarna (2024).
Muksut eivät uskalla mennä illalla leikkipuistoon, koska vanhukset valtaavat sen. Vanhukset sotkevat ja puhuvat rumasti. Vanhukset piilottivat myös puukon puiston keinunrenkaan sisään. Totuus saattaa olla kuitenkin hieman toisenlainen kuin mitä lapset olettavat.
Tämä lastenkirja oli hieman outo lukukokemus. Toisaalta se näyttää kyllä ihan veikeällä tavalla, miten natiaiset näkevät itseään hieman vanhemmat tyypit isompina kuin he todellisuudessa ovatkaan.
En olekaan pitkästä aikaa lastenkirjalle antanut näin huonoja tähtiä, sillä usein ne kuitenkin ovat ihan hyviä ja kivoja kirjoja. Kolmonen on silti ihan hyvä vielä. Jotenkin odotin ihan muuta kirjalta ja jäi mielestäni hieman keskeneräiseksi tai tasapainottomaksi. Tarkoitan, että alku lähti tosi hyvin ja ajatuksella, mutta sitten ihan kuin ajatus olisi hävinnyt tai jotain lopussa. Kuvat olivat ihan ok ja hauskoja ja kirjan kannen värit olivat kauniit.
Leikimme puistossa vain silloin kun on valoisaa, koska pimeällä sinne tulevat vanhukset.
Vanhukset ovat epämiellyttäviä ja pelottavia, he sylkevät maahan, heittelevät roskia luontoon, kirjoittavat rumia sanoja kepillä hiekkaan ja nojailevat seiniin. Kuka sellaista kestää! Joskus kuitenkin illan lähestyessä on tylsää ja puistoon haluaisi mennä, vaikka lähestyvä pimeys ja vanhukset pelottavatkin.
Kokeneet kuvakirjataiturit Malin Klingenberg ja Maria Sann kuvaavat hienosti lasten kokemuspiiriä. Puiston toista rengaskeinua ei voi käyttää, koska vanhukset ovat piilottaneet sinne veitsen. Näin on Ebba kuullut ja tottahan se silloin on. Tällaisia uskomuksia ja pelkoja oli varmasti itse kullakin.
Kirjan kuvitus on taitavaa. Jo kansikuva on erinomaisen vakuuttava: auringonlaskun edessä seisova, pitkät varjot eteensä heittävä vanhuskolmikko on sopivasti pelottava. Kirjan isopäiset lapsihahmot ovat ilmeikkäitä. Kuvituksessa on vaihtelua, esimerkiksi vaikuttavia koko aukeaman lähikuvia ja hienoa iltatunnelmaa.
Kun tarina vielä päättyy voitokkaaseen nuottiin, joka jättää vähän pelottavasta kirjasta suorastaan riemukkaan jälkimaun, ei voi kuin todeta Vanhukset loistokkaaksi onnistumiseksi.
Luulin tämän olevan hupaisa ja oivaltava kuvakirja vanhuksista, jotka rellestävät kuin teinipahaiset. Sen sijaan tämä olikin yllätyksetön kuvakirja teineistä, jotka rellestävät kuin teinipahaiset. Hohhoijaa.