Viimeinen vääntö

Koskinen #30

by Seppo Jokinen

Rikoskomisario Sakari Koskisen viimeisestä kesästä poliisivoimien palveluksessa ei tule niin huoleton kuin hän oli vielä keväällä kuvitellut. Leppoisat viikot ennen eläkettä vaihtuvat hektiseksi takaa-ajoksi aikaa vastaan. Salaperäinen mysteerimies käy viattomien ihmisten kimppuun kohtalokkain seurauksin. Teoille ei löydy mitään järkeenkäyvää motiivia ja mies onnistuu katoamaan kuin tuhka tuuleen jokaisen hyökkäyksen jälkeen.

Tampereen rikospoliisi joutuu kovan eteen. Ylempää painostetaan, vaikka resurssit ovat kesälomien ja julkisten säästötoimien vuoksi tiukoilla. Lisäksi Koskisen tiimiä työllistää koko valtakunnan mediaa kuohuttava julkkispsykiatrin salamyhkäinen katoaminen.

Genres: Finnish Literature, Crime, Fiction

343 pages, Hardcover

First published April 1, 2025

About the author

FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.

Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.

Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.

Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.

EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction.
His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime.
Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.

Reviews

[Helena · Rating 5 out of 5]

Olipas tunteellista ja haikeaa lukea Jokisen kirjaa tällä kertaa, kauniisti vedettiin yhteen kaikkia kuluneita vuosia, joita itsekin olen viettänyt Koskisen seurassa. Eläköityvä rikoskomisario katselee tulevaan uusia suuntia pohtien - uusia dekkarisarjoja täytyy näköjään löytää tämän lempparini tilalle minunkin.

[Fenno Ugri · Rating 3 out of 5]

Kolmaskymmenes ja mahdollisesti viimeinen Seppo Jokisen kirjoittama komisario Koskis-dekkari. Koskinen jää eläkkeelle. Rakenne on vähän erilainen kuin aiemmissa dekkareissa, joissa Koskinen on lähes poikkeuksetta painanut hommia. Nyt hän on myös lomalla, ja palaa sitten vielä putsaamaan pöytää pariksi viikoksi. Painopiste siirtyy enemmän Koskisen yksityiselämään ja vapaa-aikaan. Niin kuin eläkkeelle siirtyessä sopiikin. Kaikki kehityskulut kirjassa eivät tule päätepisteeseensä, edes välitavoitteeseen, mutta eihän elämässäkään niin tapahdu. Jotain jää pahastikin auki. Taattua, silti vähän erilaista Jokista. Tampere elää silti mukana niin kuin aina.

[Oili Männistö · Rating 4 out of 5]

Oikein hyvä päätös komisario Koskisen uralle. Paljon tapahtumia ja taattua laatua.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Tuntuu haikealta ajatella, että sarja on tullut päätökseensä. Olen iloinen, että Koskisen edesottamuksia on saanut seurata näinkin pitkään. Näiden hahmojen seurassa on saanut viettää lukuiset tunnit, seurata Tampereen kehittymistä ja ratkaista muutaman rikoksenkin. Ajoittain hieman hämmensi, miten toimintakyvyttömiksi muut itsensä laskivat Koskisen eläköityessä. Sakarin ja Raijan lopputulema oli minulle erittäin mieleinen. Hieno dekkarisarja. Hankala arvioida tätä ”puolueettomasti” täysin omana yksilönään, ehkä hieman joitain osia heikompi. Erittäin mainio dekkari silti.

[Kimmo K · Rating 3 out of 5]

Jos tämä nyt todella jää viimeiseksi Koskis-kirjaksi, niin olisin toivonut, että se ei ihan niin otsikkonsa mukaisesti "vääntö" olisi ollut. Kovin oli väsynyttä ja vanhoja toistelevaa tarinaa.

Alun maalailut Tampereella tapahtuvista "järisyttävistä rikoksista" olivat myös jo alunperin koomisia ja sitten kun selvisi, että mitä tapahtui, niin nauroin äänekkäimmin näitä kirjoja lukiessa, silloin kun kirjoittajan mielestä oli varmasti väärä kohta. Mielenkiintoinen kohtaus oli Ulla Lundelinin "räjähtäminen" uudelle komisario "Purjolle", jossa toi ilmi sitä, että ryhmä ei monessa viikossa saanut tapauksiaan selvitettyä, mutta Koskisen palatessa muutamassa päivässä pari juttua tuli selvitetyiksi. Äitini luki näitä kirjoja myös reilu kymmenen vuotta sitten ja hänelle toin ilmi tuota, että nämä Pekit, Kaatiot, Simot yms. eivät tunnu saavan yhtään mitään aikaiseksi, eikä etenkään, jos Koskinen ei ole heitä johtamassa.
Näin pitkällä kirjasarjassa oli myös täysin anteeksiantamatonta lopun helppoilu, jossa Tampereen kymmenistä tuhansista taloista juuri se mysteerin ratkaisija löytyy sen talon naapurista, johon Koskisella on muuta asiaa.
Australia-pätkäkin oli vanhan uudelleen kierrätystä.

Kirjoittaja Jokinen oli myös liian yksisilmäinen "puoskari-terapeutti" ja etenkin pilleri-apu-asioissa. Todennäköisesti allekirjoittanutkin olisi saanut sen hyvin vähäisen terapia-avun ihan kouluttamattomaltakin kuin sai "viralliselta", jolla kävin viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Ja pillereissä on niin kyseenalaisia, että ne voivat olla suurempia syyllisiä järjettömiin tekoihin kuin pillerien ottamatta jättämiset. Esimerkiksi essitalopraamin aiheuttamista hyvin ikävistä tapauksista olen lukenut kosolti.

Miellyttävää teoksessa oli tietenkin Koskisen ja Raijan yhteenpaluu ja uudelleen avioon meneminen ja kaiken tämän tuoma ripauksellinen romantiikkaa. Ei heidän tosin olisi ikinä pitänyt erotakaan ja aika huonosti kirjoittaja onnistui aikoinaan esittämään sen, miksi Koskinen kaiken maailman naikkosten seuraan etsiytyi.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Viimeisin (viimeinen?) komisario Koskinen sarjan kirja. Koskinen on jäämässä eläkkeelle. Hän pitää ennen eläkettään lomansa pois ja palaa sen jälkeen vielä pariksi viikoksi työhön. Lomalle hän lähtee Australiaan ex-vaimonsa kanssa, ja hänen tarkoituksensa on poistaa loman aikana tuo “ex-” liite. He viettävät ikimuistoisen loman ja palaavat takaisin Suomeen viimeisiä työviikkoja varten. Koskisen työporukka on sillä aikaa tutkinut muutamaa eri juttua. Nainen on hakattu kotonaan sairaalakuntoon - hänen puolisonsa väittää olleensa suihkussa tänä aikana. Kuuluisa teatteriohjaaja/käsikirjoittaja/terapeutti on kadonnut jälkeäkään jättämättä. Kolme varhaisteiniä heitettiin Hämeensillalta Tammerkoskeen ja tekijä näytti katoavan savun ilmaan, kunnes ilmeisen sama mies hakkasi kolme miestä sairaalakuntoon baarin terassilla lähikunnassa. Oikein minkään rikoksen selvittelyissä ei edistytä kunnolla ennen Koskisen työhön paluuta. Sitten tietysti asiat ratkeavat nopeasti, onhan tiukka deadline eläkkeestä olemassa. Se tosin ei ihan tiukka ole, viimeisen rikoksen Koskinen kun lopulta ratkaisee matkalla poliisitalolta jäähyväisjuhliinsa Plevnassa.
Kirja oli samaa vanhaa tasoa juoneltaan. Kirjan alku oli ehkä vähän tahmea, mutta kun Koskinen pääsi vanhan porukan kanssa ratkaisemaan rikoksia, kirja kohentui melkoisesti. Myös kielellis-kirjallisesti kirja oli vanhaa tuttua laatua. Ei mitään yllätyksiä, vanhat tutut henkilöhahmot käyttäytymässä vanhalla tutulla tavalla. Dekkarijuoni oli kohtalaisen hyvä ja kirja oli keskitasoa sarjassaan. Vähän jäin ihmettelemään sitä, että pari kertaa kirjassa ohimennen viitatut vanhustentalon “oudot tapahtumat” jäivät selitystä tai edes tarkempaa kuvausta vaille. Ehkä näihin palataan jatkossa. Kirjailija itsehän ei ole selkeästi sanonut eläköityvänsä, vaikka hän hahmonsa eläkkeelle jäikin.

[Hannu Pelttari · Rating 4 out of 5]

Saa nähdä jääkö tämä todella Jokisen viimeiseksi Koskiseksi. Niin kaihoisia Koskisfanit ainakin Bookbeatissa näyttävät olevan, että epäillä sopii.

Viimeinen vääntö on taattua Jokista ja Koskista hyvässä ja vähemmän hyvässä. Kirjan alku on suorastaan vetelää kun Koskinen on lomilla eikä muut Tampereen poliisit saa mitään aikaan. Mutta kunhan Koskinen palaa pariksi viikoksi töihin, kaikki solmut aukeavat tämän empaattisen poliisin aivoituksilla.

Uskottavaa? No ei, mutta ei kai viihteen tarvitse sitä ollakaan. Ymmärrän kyllä niitä jotka ovat tykästyneet Koskisen nukkavieruun ja omapäiseen hahmoon. Turhan samankaltaisina nämä Koskisen kiemurat toistuvat, vain Koskinen ymmärtää konnia ja ihmisiä.
Tampereella on nyt vakava paikka. Tämän kirjan perusteella sikäläiset poliisit eivät Koskisen eläköidyttyä tulee saamaan yhtään rikosta ratkottua. Siitä neljä tähteä!

[Carl Colérus · Rating 4 out of 5]

Koskinen on lomalla ja Tampereella paiskataan kolme tyttöä koskeen. Kuuluisa näytelmäkirjailija katoaa ja suosittu näyttelijä puukotetaan. Miten nämä liittyvät yhteen?

Koskinen on jo eläkkeellelähtöuopissa kun joutuu avaamaan visaisen vyyhdin. Hän onnistuu jälleen. Kahvit juodaan ja mustaamakkaraa syödään.

Jokinen päättää hienon 30-osaisen sarjansa tyylikkäästi. Ei ehkä parhaita teoksia, mutta hyvä kuitenkin. Välillä sivutaan esiintyvien taiteilijoiden narsismia- josko kirjoittajalla kokemuksia?

Sarjan päättyessä lukija jättää hyvästit myös sivuhahmoille.

[Sari Laiho · Rating 3 out of 5]

Juonellisesti tämä ei ollut Koskis-sarjan parhaimmistoa, oli vähän turhan paljon yhteensattumia ollakseen uskottava. Mutta kyllähän tämän kirjan lukeminen tuntui haikealta, siltä kuin jättäisi hyvästit rakkaalle ystävälle. Olenhan viettänyt monia vuosia Koskisen ja hänen mainion tiiminsä parissa. Kaikkea hyvää heille, toivottavasti vielä joskus saan kuulla mitä heille kuuluu.

[Kaija · Rating 4 out of 5]

Lukukokemusta väritti Koskisen lähtö eläkkeelle, setuotiin esiin monta kertaa ja toi lukemiseen haikeutta. Juoni oli melkomoinen, oli monta mutkaa. Pidin inhimillisestä suhtautumisesta erilaisiin ihmisiin riippumatta heidän taustastaan tai terveydentilastaan. Myös loppu oli seesteinen ja olikin Koskisen jo aika heittäytyä vapaalle.

[Jittishodan · Rating 5 out of 5]

Viimeinen komisario Koskisen seikkailuista oli varattu mökkilomalukemiseksi. Juonellisesti ei ehkä aivan parhaita Koskinen-dekkareita, mutta kelpo dekkari silti. Siitä kertoo se, että luin kirjan yhden (sateisen) päivän aikana. Kirjan parasta antia oli Jokisen kuvaus Koskisen luopumisen tunteista pitkän poliisiuran jälkeen. Se toi vastaavat muistot mieleen. Lukusuositus!

[JP Peltola · Rating 3 out of 5]

Hetkittäin kolmen tähden arvoinen. Koskinen säilytti tyylinsä, mutta ympärillä olevat työtoverit muuttuivat vuosien saatossa yhä enemmän kummeli - hahmoiksi. Onneksi ei Koskinen itse, uskottavuus säilyi.

[Sari · Rating 5 out of 5]

Rikoskomisario Sakari Koskista tulee ikävä! Kun on usean vuoden ajan seurannut ko henkilöä. Kun sarja on tullut päätökseen ja tietää miten kaikki lopulta päättyy. Hieno päätösjakso sarjalle. Ja kaikkihan päättyi itselleni mieluisasti.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Yksi aikakausi päättyy. 25 vuotta näiden kirjojen parissa. Kuitenkin kolmestakymmenestä kirjasta, vain muutaman kohdalla tunne paikallaanpolkemisesta.

Joka vuosi näitä on odotettu, joskus sylillinen omistettukin.

Kiitos näistä vuosista Seppo Jokinen.

[AnuP · Rating 3 out of 5]

Olen katsonut Koskista vain tv-sarjana ja jotenkin oli vaikeaa lukea tätä kirjana. Luettuani olen sitä mieltä, että tämä toimii kyllä tv:ssä, mutta kirjana jäi hiukan löyhäksi ja tapahtumia oli lopulta suht vähän.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Komisario Koskinen seikkailee jälleen. Todella viihdyttävä lukukokemus ja kirjan kanssa aika kului kuin siivillä.

[Roope K. · Rating 4 out of 5]

Näiden kanssa olen viihtynyt, ja viihdyin nytkin. Ei kai se tähän lopu? Ei tietenkään...

[Tiina Kallio · Rating 4 out of 5]

Loppu vähän lässähti,mutta Koskinen on Koskinen.

[Janne H · Rating 4 out of 5]

Oliko se siinä. Monta vuosikymmentä on saanut Koskisen tiimin tapauksia lukien seurata. Kaikki 30 kirjaa järjestyksessä. Nämä neljä tähteä ovat tavallaan koko sarjalle.

[Toni · Rating 2 out of 5]

Nyt Koskinen sinne eläkkeelle ja sassiin, kun mahakin on täynnä vegaanipiirakkaa.

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Hyvä päätös komisario Koskisen uralle.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Rikosjuoni eteni hitaasti ja oli muutenkin turhan rönsyilevä, mutta pari viimeistä sivua olivat tyylikäs lopetus merkittävälle dekkarisarjalle. Kiitos komisario Koskinen ja Seppo Jokinen!

[Pia Koljonen · Rating 5 out of 5]

Kaikki Koskiset lukeneena, tulee ikävä.