Méfions-nous de l'eau qui dort: Le phénomène du thriller finlandais

Saana Havas #2

by Elina Backman

Les crimes les plus sordides frappent même les plus beaux endroits…

Un matin d’août lumineux, alors que les roseaux oscillent dans la brise, un cadavre est retrouvé dans un trou. Le corps du jeune homme ne porte ni marques de coups ni traces de sang.

Convaincus qu’ils ont affaire à un meurtre, Jan Leino et Heidi Nurmi remontent la piste d’un groupe d’étudiants qui tournaient quelques semaines auparavant un documentaire sur l’île de Lammassaari, au large d’Helsinki. C’est l’un d’eux, Johannes, qu’on a découvert mort dans la réserve naturelle.

Peu après, un autre étudiant, Jeremias, disparaît sans laisser de trace.

Saana Havas lance alors un podcast pour documenter l’affaire et aider à retrouver le jeune homme. Car, du côté de la police, l’enquête piétine : Jeremias semble avoir été englouti par la forêt, et la liste des suspects s’allonge.

Jusqu’à ce que la piste d’un tueur en série maquillant ses crimes en accidents se précise… Qui est le prédateur qui rôde au fond du marais ?

 

Traduit du finnois par Fantine Brunel

 

À propos de l’autrice :

En cours d’adaptation pour la télévision, la série de la Finlandaise Elina Backman, portée par l’héroïne Saana Havas et lancée avec Quand le roi meurt (HarperCollins France, 2024), s’est écoulée à plus de 100 000 exemplaires et a été traduite dans près de vingt pays. Quand elle n’écrit pas, Elina Backman est directrice de création dans une agence publicitaire. Elle vit à Helsinki.

Genres: Crime, Finnish Literature, Audiobook, Thriller, Fiction, Mystery Thriller, Romance

478 pages, Kindle Edition

Published June 4, 2025

Reviews

[Kirsikan kirjapino · Rating 3 out of 5]

Viihdyttävä kirja, vaikka muutamassa kohtaa ärsytti kuinka hahmot eivät tajunneet ihan itsestäänselviä asioita. Monta kertaa jotain tehtiin myös jonkun toimesta. Loppu venyi ja venyi ja siellä oli vähän liikaa rautalankaa. Ehkä vähän hiomista olisi kaivannut.

[Vanessa Loockx · Rating 3 out of 5]

3,5*

[Saara (bookandsnake & sivukujalla) · Rating 4 out of 5]

Just kun mietiskelin itsekseni, että dekkarit ei olekaan yhtään mun juttu, niin tää ilmestyi. Olin just lukenut Kun kuningas kuolee, joka oli ihan hyvä. Sen verran kuitenkin pidin, että päätin jossain vaiheessa tarttua tähän. Se kävikin sitten yllättävän nopeasti ja oon tosi tyytyväinen.

Tää oli ehdottomasti parempi kuin ensimmäinen. Ei edes haitannut, että oltiin vain Helsingissä (se on oikeesti jo tosi boring suomalaisissa kirjoissa). Tarina ja tapaus vei mukanaan ja oli kivaa, että hahmot olivat jo tuttuja. Takaumat olivat tässä myös mielenkiintoisempia kuin ensimmäisessä.

Sanon tän aina ja sanon sen taas: dekkareiden lukijat ei varmaan näe tässä kirjassa mitään tosi erikoista, mutta musta on alkanut tuntumaan, että he on muutenkin vähän erilainen lukijalaji :D Tällaiselle tavikselle, jota ei edes kauhean helposti saa lukemaan muuta kuin fantasiaa yms., tää oli sen sijaan erinomainen.

Jos en olis aina todella nahkea antamaan viittä tähteä, niin tämä sen saisi, mutta koska dekkarit (tai ainakaan sellaiset, joissa poliisit selvittelee) ei selvästi oo oikein mun juttu, niin valuu kuitenkin sen alle.

[Silvie Klokgieter · Rating 4 out of 5]

Drie jonge mannen maken een documentaire over een charismatische kluizenaar die op Lammassaari woont, het ‘Schapeneiland’, dicht bij het centrum van Helsinki. In korte tijd verdwijnen twee van de drie mannen, en als het lichaam van een van hen wordt gevonden in een nabijgelegen natuurreservaat komt de politie in actie. Rechercheur Jan Leino en zijn team worden op de zaak gezet.

Voormalig journaliste Saana Havas hoort over de verdwijningen op Lammassaari en ze besluit een true-crimepodcast te beginnen om de zaak te bestuderen. In eerste instantie wijst alles op een ongeluk, of misschien zelfmoord, maar dan vinden ze een aanwijzing dat de man is vermoord en komen ze op het spoor van iemand die jaagt op jonge mannen en op zoek is naar een nieuw slachtoffer.

'Als het spoor doodloopt' is het tweede deel met Saana, maar je kunt dit verhaal prima als losstaand deel lezen.

Al snel wordt het lichaam van een dode jongen gevonden. Wat is er precies met hem gebeurd? Deze inleiding zorgde er voor dat ik meteen verder wilde lezen. Ook deze keer lees je het verhaal vanuit verschillende perspectieven, waaronder die van Saana en Jan en je leest meteen weer wat meer over hun privéleven.

Je maakt ook sprongen naar een aantal weken eerder en hierdoor kom je meer te weten over de drie jonge mannen die bezig zijn met een documentaire. Dit was erg interessant, omdat je je de hele tijd afvraagt wat de precieze reden is van de moord én de verdwijning...

'Als het spoor doodloopt' is weer vlot geschreven en het heeft redelijk korte hoofdstukken. Het verhaal bevat mysterieuze en duistere elementen en je wil gewoon weten hoe het allemaal precies zit.

Ik wil @uitgeverijcargo heel erg bedanken voor dit recensie-exemplaar!

Beoordeling: 4,0 ⭐️

[Alesya · Rating 2 out of 5]

Я была рада, что выпадет возможность прочесть скандинавский детектив. Понимала специфику этого жанра. Но все же я ожидала другого.
Предполагаемого преступника я угадала где-то на середине книги, но финальный твист все же меня удивил, это хорошо. Однако читать было довольно скучно, особенно в середине книги. Непонятно, зачем намешали столько героев, если все равно половину не раскрыли. Особенно Айлу, которую потом убили. Просто трата страниц на рассуждения ни о чем.
Довольно интересно почитать про быт и географию Финляндии, но как будто бы сами герои такие пресные, что в принципе лучше бы больше писали о природе, чем о переживаниях очередного второстепенного персонажа.
Больше всего мне не понравилось вот что:
- не раскрыли до конца травмы изнасилованной девушки
- не объяснили мотивы Йоханнеса и перемены в его поведении (почему он стал дилером вообще?)
- как молодая девчонка смогла обмануть свои поведением проженную "волчицу" из байкерского клана, которая заправляет этим кланом из тени?

Автор не преуспела в хорошем разделении персонажей и дифференциации их характеров друг от друга. Отдельный хех это волки ауф, которые держат в страхе все Хельсинки. Как-то слишком клишировано и американизировано для Финляндии, но, может, я не разбираюсь?

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 4 out of 5]

Pidin! Kolmatta kirjaa odotetaan jo. 👍

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 4 out of 5]

Tää oli ehkä jopa parempi ku ensimmäinen. Backmanin tunnelman luonti, varsinkin Lammassaaren osalta, oli todella onnistunutta. Pidin myös siitä kuinka hahmojen taustatarinat alkavat syvenemään hiljalleen, heistä on alkanut tulla itselle läheisiä. Ja poikkeuksellisesti pidän jokaisesta kirjan keskeisestä henkilöhahmosta.

Kutkuttava murhamysteeri, joka etenee useasta kertojanäkökulmasta, ja jossa Backman punoo taas taidokkaasti useammasta repsottavasta juonilangasta ehjän kokonaisuuden. Sopivan jännittävä olematta kuitenkaan liian väkivaltainen.

[Kata · Rating 3 out of 5]

Tämän parissa viihtyi hyvin. Tarina kuljetti hyvin mukanaan ja piti mielenkiintoa yllä. Ainoa mikä alkoi rasittamaan ja ärsyttämään, oli liiallinen näkökulmien vaihtelu. Joukosta löytyi muutama täysin turha kertoja, joiden oleelliset osuudet olisi pystytty kertomaan muutenkin. Tästä huolimatta pidin kirjasta ja aion kyllä lukea seuraavankin kirjan.

[Pauliina · Rating 2 out of 5]

Saippuadekkari-termi kuvaa tätä tyyliä hyvin: paljon ihmissuhdesotkuja yhdistettynä melodramaattiseen kerrontaan. Kiitos kanssa-arvostelijoille ajatusteni sanoittamisesta, oma pää kun oli lukemisen jälkeen ihan tyhjä ja mielessä vain yksi sana: tylsä. Ykkönen löi tämän laudalta mennen tullen. Se että Saana taas sotkeutuu Janin rikostutkintoihin, on vain liian mielikuvituksetonta juonenpunontaa.

[Książkolandia · Rating 3 out of 5]

Elina Backman - "Kiedy znikają ślady"

Ostatnimi czasy mamy wysyp skandynawskich kryminałów, a ja nie ustaję w poszukiwaniu kolejnych autorów w stylu Jo Nesbo czy Camilli Lackberg. O ile niestety poprzednie próby nie były zbyt udane, o tyle tu trafia się dość ciekawie napisana historia.
Sprawa kryminalna wpleciona jest w relację jaka łączy policjanta Jana i dziennikarkę Saanę.
Trzech uczniów szkoły filmowej kręci dokument o znanym niegdyś reżyserze, obecnie prowadzącym pustelnicze życie na wyspie Lammassaari w Helsinkach. Gdy pewnego dnia ktoś znajduje ciało jednego z nich, a drugi znika, sprawa trafia w ręce Jana. Ponieważ zaginiony chłopak jest bratem znajomego Saany, dziewczyna postanawia pomóc robiąc podcast o tematyce true crime. Co takiego odkryli studenci kręcąc swój film, że kosztowało to ich życie?
Książka jest drugą pozycją autorki po świetnie ocenianym "Kiedy umiera król". Nie jest to może jeszcze to czego szukam, ale nie czułam się rozczarowana. Opowieść jest wciągająca, a do tego ma ciekawie przedstawioną warstwę obyczajową dotyczącą życia głównych bohaterów. Myślę że warto czekać na kolejne książki autorki.

[Helena · Rating 4 out of 5]

En innostunut tästä samalla tavoin kuin Backmanin esikoisdekkarista, mutta hyvä lukukokemus tämäkin oli. Backmanin miljöökuvaus on vaikuttavaa - vaikka aluksi kaipasin tässäkin osassa Hartolaan, täytyy myöntää, että Helsingin Lammassaari oli mitä mainioin rikospaikka. En ole Lammassaaressa käynyt, mutta tämän innoittamana haluaisin siellä jatkossa käydä. Kertojien määrä ja heidän vuorottelevat äänensä tekivät lukemisen hetkittäin takkuiseksi ja liikaa keskittymistä vaativaksi, vaikka muuten Backmanin kirjoitustyyli on helposti lähestyttävää.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Olen tästä Backmanin toisesta dekkarista aika lailla samaa mieltä kuin esikoisesta: rikosjuoni on ihan mielenkiintoinen (joskin musta tällä kertaa kuitenkin aika epäuskottava), mutta Backmanin kerrontatyyli ei vaan ole ihan mun makuuni. Tiedän, että moni varmasti tykkää tästä, mutta mulle mukana oli liikaa kliseistä kieltä ja jokaisen yksityiskohdan ja ajatuksen kuvailua. Itselleni kaikkein kiinnostavimmaksi henkilöksi näissä kahdessa dekkarissa on noussut poliisi Heidi.
En tiedä, ehkä tämä oli myös eräänlainen aikakapseli teryaki salmoneineen, smoothie bowleineen, true crime podcasteineen ja niin edelleen.
PS. Käki tuskin kukkuu syyskuun loppupuolella.

[Mirja · Rating 3 out of 5]

100 sivua liikaa. Alkuasetelma teennäinen, loppua kohden tiivistyi uskottavammaksi. Kirjaan oli soviteltu liikaa rönsyjä sinne ja tänne.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Elina Backmanin Kun jäljet katoavat jatkoi sujuvasti rikosten selvittelyä. Sarjan aloituskirja oli nimeltään Kun kuningas kuolee ja ihastuin ikihyväksi kirjan tunnelmiin, jossa rikokset ja rakkaus kohtasivat. Sanon heti alkuun, että tykkään tosi paljon, kun jo kirjan nimestä jo näkee, että kysymyksessä on dekkari - sarjan kirjat ovat siis erittäin hyvin nimetty.

Kirjan rikostutkijoina toimivat edellisestä kirjasta tutut poliisit Heidi Nurmi ja Jan Leino. Jan ja toimittaja Saana Havas aloittivat edellisessä kirjassa seurustelun, mutta uuden murhatutkimuksen viedessä Janin aikaa, Saana huomasi, että vapaa-ajalla voisi tehdä jotakin kiinnostavaa, jotakin rikoksiin liittyvää. Niinpä hän perusti uuden podcastin. Podcastissa selvitettiin erään kadonneen nuoren miehen etsimistä.

Elina Backmanin dekkari Kun jäljet katoavat selvitti tyylikkään taitavasti rikosmaailman salaisuudet.

[Susi Aly · Rating 4 out of 5]

"Dunkelstrom“ von Elina Backman hörte sich vom Klappentext her unglaublich gut an.
Weshalb ich total neugierig auf die Geschichte wurde und es unbedingt lesen wollte.
Mir war allerdings nicht klar, dass es sich um den zweiten Band einer Reihe handelt.
Was aber, wenn man die Entwicklung der ermittelnden Charaktere mal außen vor lässt, auch kein Problem darstellt. Da die Fälle in sich abgeschlossen sind.

Der Schreibstil der Autorin ist sehr angenehm, aber auch etwas drückend und schwer.
Im Fokus stehen hier in erster Linie Podcasterin Saana und Kommissar Jan.
Womit wir schon bei unseren Ermittlern wären. Aber nicht nur die beiden kommen zum Zuge. Da Ihnen einige zur Seite stehen.
Die Charaktere sind nicht ganz so unkompliziert und haben definitiv so ihre Macken. Es gab Momente, da fand ich Saana enorm anstrengend. Aber wenn man erstmal erkennt, wie sie tickt, kommt man damit zurecht.
Auch die Nebencharaktere verstehen hier definitiv zu punkten. Wir erfahren hierbei mehrere Perspektiven, was durchaus für Abwechslung sorgt und den Blickwinkel immer wieder in eine andere Richtung lenkt und auch den Charakteren mehr Tiefe schenkt.

Die Skandinavier sind ja eher trocken. Was auch hier deutlich zu spüren ist. Dennoch kommt eine beklemmende Atmosphäre auf, die man nie so leicht abschütteln kann.
Die Handlung ist zunächst etwas unspektakulär, da sich viel mit den Ermittlungen befasst wird und die Autorin auch den Fokus darauf legt.
Das macht sie mit sehr viel Detailliebe und das sehr ausgiebig. Fast etwas zu sehr. Denn oft wird es etwas zu ausschweifend und man erfährt Dinge, die eigentlich ziemlich belanglos und nicht immer relevant sind.
Dennoch mochte ich gerade die Dynamik zwischen den Charakteren total gern.

Der Fall selbst ist sehr faszinierend und zunächst enorm undurchsichtig.
Erst im Laufe der Handlung wird tiefer gegraben und damit die Spannung auch angehoben.
Was man zwischen den Zeilen erfährt, hat mich ziemlich sprachlos gemacht. Nicht nur weil es so perfide und skrupellos war. Sondern weil es gesellschaftliche Defizite aufzeigt und dazwischen einen tiefen Graben entstehen lässt. Die Tragik ,aber auch diese Arroganz und Erhabenheit ist kaum in Worte zu fassen. Vor allem wenn man mal bedenkt, welche Werte und Macht man Ihnen damit vermittelt.
Aber noch tiefgreifender sind die psychologischen Aspekte und welche Schäden sie anrichten.
Ein Stück weit war es vorhersehbar, was aber nicht schlimm war. Viel heftiger war die Auflösung, die mich einfach an allem zweifeln ließ.
Die menschliche Empathie und das man den schmalen Grat zwischen Gut und Böse einfach nicht mehr erkennen will oder kann.
Aber noch schlimmer ist dieser Wahnsinn, diese Paranoia und Obsession.
Und vor allem, welche Wege hier beschritten werden, ist definitiv nicht ohne.
Ich bin noch immer erschüttert, weil es so unfassbar tragisch und gleichzeitig voller Kalkül ist.
Auch wenn ich noch immer nicht weiß, ob ich Saana mag oder nicht. So hat mir dieser Fall doch extrem gut gefallen. Vor allem das Setting fand ich richtig gut.
Ich werde mir definitiv auch noch Band 1 anschauen.

Fazit:
Bei „Dunkelstrom “ von Elina Backman handelt es sich um den zweiten Band der Saana Havas Reihe.
Man braucht zwar einen langen Atem, weil die Autorin sehr ausschweifend und detailliert schreibt. Aber es lohnt sich ,das Ende hat mich wirklich sprachlos gemacht. Was vor allem an der Intention dahinter liegt und wie schrecklich, tragisch und grausam ist, was zwischen den Zeilen durchsickert.
Ich werde mir definitiv auch Band 1 näher ansehen.

[i o r i · Rating 3 out of 5]

Kivasti soljuva tarina, hyvä plot. Ainoastaan ns. väärään aikaan luettu eeppisten queer adult fantasy kirjojen jälkeen. Heidi kelpaisi sarjan ”päähahmoksi” melkein paremmin kuin Jan.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Ihan ok ja edellistä parempi - siinä tiivistetty jälkifiilis. Backmanin kirjoitustyyli on vähän liian kaunopuheinen ja maalaileva dekkariin tai ainakin itselle riittäisi lakonisempi ilmaisu. Juoni toimi kyllä hienosti ja tässä kirjassa opin tykkäämään erityisesti Janista mutta myös Saanasta, vaikka Saanan rooli ratkaisun rakentamisessa tuntuikin aavistuksen teennäiseltä.

[Elina Maarit · Rating 3 out of 5]

2.5🌟 Turhaa kuvailua ja lillukan varsia olisi voinut karsia. No, syystä tai toisesta tartuin silti ihan omatoimisesti tähän, vaikka samat asiat olivat ärsyttäneet jo Backmanin ekassa jännärissä.

Kertonee minusta, etten pääse yli siitä, että Kun jäljet katoavat -romaanissa käki kukkuu syyskuun lopussa, ilmeisesti ihan tahattomana virheenä.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Aika lailla heti perään kuuntelussa oli tästäkin sarjasta seuraava osa. Salla, joka nyt on saanut osa-aikaisen työn tiedotustoimistosta, ja rikospoliisi Jan jatkavat yhä seurusteluaan. Rakkautta on ilmassa, vaikka poliisintyön aikataulut ovat vaativia, etenkin nyt kun taas on meneillään erikoisen tapauksen tutkinta. Helsingin lähistöllä olevasta suositusta ulkoilusaaresta on löytynyt nuoren miehen ruumis. Mies on aseteltu kauniisti paikalleen, rinnuksellaan kukkakimppu. Hänen on kuollut erikoiseen kasvimyrkkyyn. Kun muutamaa päivää myöhemmin miehen kaveri, joka kuuluu porukkaan, joka on koko kesän saarella kuvannut opiskelijatyönä tehtävää dokumenttielokuvaa, katoaa jäljettömiin vieläpä samalla saarella, poliisi pelkää kyseessä olevan ehkä jopa sarjamurhaajan. Tapaus osoittautuu visaiseksi ja taas kerran Salla ja Jan päätyvät tutkimaan erikseen samaa tapausta. Sallalla on suunnitelmana tehdä kadonneesta pojasta uusi podcast. Kadonneen pojan veli on vieläpä Sallan uudessa työpaikassa työssä ja on hyvin mukavan tuntuinen kaveri.
Kirja sisälsi takaumia ensimmäisen osan tapaan, tosin nyt ne tapahtuivat vain muutamia viikkoja menneisyydessä. Romantiikkaa kirjassa oli jonkin verran enemmän kuin viimeksi, sillä nyt seurustelu oli täydessä vauhdissa kirjan alusta alkaen. Juonellisesti tarina oli vetävä ja varsin yllättäväkin. Kirja on myös hyvin kirjoitettu - tosin Sallan arpomista siitä, että onko Janin työsidonnaisuus kuinka häiritsevää vai onko oikeastaan ihan hyvä, että jää omaakin aikaa, tuntui välillä jopa hieman rasittavalta. Eiköhän seuraavakin osa sitten jossain vaiheessa tule kuunneltavaksi myös, sarja on pätevästi kirjoitettu ja juonitettu.


Pretty much immediately after the previous one, I started listening to the next part of this series. Salla, who has now gotten a part-time job at a PR office, and detective Jan continue their relationship. Love is in the air, though the police work schedule is demanding, especially now with another special case under investigation. The body of a young man has been found on a popular outdoor island near Helsinki. He has been carefully placed, with a bouquet of flowers on his chest, and has died from an unusual plant-based poison. When, a few days later, the man’s friend—part of a group filming a student documentary on the island all summer—goes missing without a trace on the same island, the police fear they may be dealing with a serial killer. The case proves challenging, and once again, Salla and Jan end up investigating the same case separately. Salla plans to make a new podcast about the missing boy, whose brother also happens to work at her new job and seems really nice.
The book includes flashbacks like in the first one, though now they only go back a few weeks. There’s a bit more romance this time, since the relationship is in full swing from the start of the book. The plot was engaging and even somewhat surprising. The book is also well-written—though Salla’s back-and-forth on whether Jan’s job commitments are too disruptive or whether it was actually a good thing to have her own time was a bit tiresome at times. I expect the next book will be available for listening at some point as well, as the series is competently written and well-plotted.

[Veronique Wilbrink · Rating 4 out of 5]

Deze recensie is eerder verschenen op Koukleum.nl.

Het boek begint met een korte proloog. Deze geeft niet zo veel prijs en ik weet niet goed wat ik er mee moet. Dus snel de pagina om slaan en verder lezen. Het verhaal is opgedeeld in een proloog, vier delen en een epiloog. In deze delen wordt weer onderscheidt gemaakt in de hoofdstukken. Er zijn altijd een aantal hoofdstukken met datum, waarin een aantal hoofdstukken met naam volgen. Deze worden dan vanuit deze persoon verteld, hierdoor krijg je als lezer een volledig beeld van het verhaal. Ook komen we enkele hoofdstukken tegen die over zoveel weken, dagen of uren voor de verdwijning gaan. Deze hoofdstukken worden verteld vanuit Jeremias die verdwenen is. Ook zijn er enkele hoofdstukken die over een sessie gaan. Dit zijn sessies van een nieuwe cliënt bij psycholoog Kaj. Het blijft lange tijd onduidelijk voor mij wat deze sessies met het verhaal te maken hebben, maar dit wordt naar mate het verhaal vordert natuurlijk een stuk duidelijker.

De personages zijn goed uitgewerkt en vooral Saana en Jan leren we in dit verhaal weer wat beter kennen. Wat ik persoonlijk altijd erg leuk vind in een serie, omdat je hierdoor het gevoel hebt alsof je een band krijgt met deze personages. Ondanks dat dit het tweede deel van de serie is met Saana Havas in de hoofdrol, maar ook als je ‘Als de koning sterft’ niet gelezen hebt, kun je dit boek heel goed als standalone lezen. Al is dat naar mijn mening zonde, want ‘Als de koning sterft’ is al net zo goed als dit boek.

Ik was al enthousiast over het eerste boek, en Backman heeft voor zichzelf de lat behoorlijk hoog gelegd, echter hier stapt ze moeiteloos overheen. De minpuntjes die ik bij ‘Als de koning sterft’ benoemde kan ik bij dit deel echt niet meer bespeuren en je merkt dat Backman echt gegroeid is als schrijver. Het verhaal is niet razend spannend, maar houdt wel steeds een sinister tintje waardoor je toch op het puntje van je stoel blijft zitten en je gewoon door moet blijven lezen. Je wilt weten hoe het nu in elkaar zit, wat er met Jeremias gebeurd is en wat de zaak van Kasper met deze hele zaak te maken heeft. Genoeg punten waarvoor je verder wilt lezen. Ondanks dat er veel verschillende dingen spelen wordt het verhaal nergens verwarrend.

Backman weet je echt aan het boek gekluisterd te houden, door haar beeldende schrijfstijl en door de afwisseling tussen de speurtocht van Saana en de speurtocht van het rechercheteam wordt het verhaal ook nergens saai. Ik reken Backman na dit tweede boek tot een van de betere auteurs en weet zeker als er een nieuw boek van haar hand verschijnt, dat ik deze ga lezen zonder de korte inhoud te kennen. Dit is een auteur waarvan ik durf te zeggen dat je zodra je het boek open geslagen hebt, je in het boek verdwijnt en pas terugkeert in het echte leven nadat je de laatste pagina gelezen hebt.

[Thrillersandmore · Rating 4 out of 5]

Als het spoor doodloopt is het tweede deel met Saana Havas in de hoofdrol, dit verhaal is prima los te lezen maar ik zal je altijd aanraden een serie op volgorde, en vanaf het begin te lezen, zodat je de hoofdpersonages goed leert kennen, dat is dan ook nu zeker mijn advies.

Als fervent thrillerlezer is het soms lastig alle series te volgen en uit elkaar te houden maar de naam Saana Havas blijft sowieso door mijn hoofd spoken. Een personage met een sterke eigen wil als het gaat om zaken op te lossen, ze kan haar journalistieke achtergrond niet loslaten en vindt steeds een weg om voldoening te halen uit haar bezigheden. Dit keer is het een podcast die ze gebruikt om een vermissing onder de loep te nemen en dat doet ze met verve moet ik zeggen. Privé moddert ze in mijn optiek wat aan, dit geldt ook voor Jan Leino, daarin kunnen ze beiden nog flink wat stappen zetten. Dat je werk en privé gescheiden houdt is prima maar in dit geval is dit uitgesloten terwijl het wel gebeurt en dat is met momenten ietwat ongeloofwaardig, maar heeft voor mij geen enkele invloed op het leesplezier.

Rechercheur Jan Leino heeft zijn handen vol aan de vondst van een lichaam en een verdwijning; aan hem en zijn team de taak om hier de draadjes met elkaar te verbinden.

"Jan heeft het gevoel dat onzichtbaar glas uiteenspat in zijn hoofd. Een glazen kist waarin zijn brein was opgesloten en breekt in duizend stukjes en zijn gedachten worden bevrijd."

Daar tussendoor loopt de behandeling van een meisje met psychische problemen, haar rol in het geheel wordt op subtiele manier toegevoegd aan het totaalplaatje.

Het verhaal speelt zich af in een tijdpad van een maand, vervolgens is deze maand weer verdeeld in verschillende hoofdstukken geschreven vanuit verschillende personages met daarin ook nog verwijzingen naar de periode voor de vondst van het lichaam. Dit lijkt ingewikkeld maar het verhaal is prima te volgen en deze aanpak maakt het verhaal pakkend, spannend en geeft een goede kijk op het psychologisch spel dat groot onderdeel is van het geheel.

Waar ik in het eerste deel nog moest wennen aan de schrijfstijl zit ik er nu direct in en geniet met volle teugen. Backman heeft een gebied in Finland omgebogen naar mysterieus en spannend maar mijns inziens is het vooral een prachtige omgeving die uitnodigt te bezoeken als je in de buurt bent.

Originaliteit: 5
Schrijfstijl: 4
Leesplezier: 5
Spanning: 5
Plot: 4
Psychologie: 4              

Als het spoor doodloopt krijgt van mij 4,5 ster.

Bianca

[Venla · Rating 2 out of 5]

Tästä jäi ristiriitaiset fiilikset.

Kyllä kirja toisaalta eteni omalla painollaan, mutta toisaalta tuntui edelliseen verrattuna pitkäveteiseltä ja paikallaan junnaavalta. Ehkä vikat 20% oli jännittävään päin, mutta lopulta loppuratkaisu tuntui tylsältä ja epätyydyttävältä. Palojen paikalleen loksahtelun tunnetta ei minulle tullut. En arvannut loppuratkaisua etukäteen, mutta kirja ei myöskään kiinnostanut minua niin paljoa, että olisin juuri arvaillut.

Edellisessä kirjassa etäiseksi jääneet päähenkilöt tuntuivat edelleen etäisiltä ja pintapuolisilta, ja hahmojen suuri määrä esti kehenkään syventymisen. Minun on myös vaikea hahmottaa, miksi sarjan nimi on juuri Saana Havas, kun häntä seurataan melko vähän, eikä hänen tutkijanroolinsa tässä tarinassa tuntunut kovin merkitykselliseltä tai intuitiiviselta.

Vaikka ensimmäisellä osalla oli omat ongelmansa, se sai minut haluamaan lukea lisää. Nyt pohdin, luenko seuraavaa osaa lainkaan. Jos päädyn sen lukemaan, teen sen koska miljöö miellyttää sen sijaan, että haluaisin lukea juuri tätä sarjaa lisää.

[Agnieszka · Rating 3 out of 5]

"Kiedy znikają ślady" to kontynuacja książki "Kiedy umiera Król", która była debiutancką powieścią Eliny Backmann i o ile wcześniejszą częścią i jej klimatem byłam zachwycona, tak tym razem przysypiałam z nudów.
Może to nie był odpowiedni czas na tę książkę, bo zaliczyłam akurat w tym czasie zastój czytelniczy, a może ten zastój właśnie spowodowany był tą pozycją?
Nie wiem, ale jedno jest pewne dawno żadna książka mnie tak nie zmęczyła.

Odnoszę wrażenie, że cała fabuła tej książki jest trochę chaotyczna przez co trudno było mi się wciągnąć, nie wiem czy nie przyczyniła się do tego wielowątkowość tej pozycji, bo o ile mi to na co dzień w książkach nie przeszkadza to jednak nie każdy autor ją udźwignie, a umówmy się ciągnięcie wiele srok za ogon najłatwiejsze nie jest.
Autorka zgubiła gdzieś po drodze ten mroczny charakter i fajnie rozbudowane wątki obyczajowe, którymi urzekła mnie ostatnio, brakowało mi tego lekkiego dreszczyku i dusznego klimatu małej miejscowści jak i napięcia i uczucia między głównymi bohaterami, a sam wątek miłosny w tej książce był tak beznadziejny, że w sumie mogła go sobie tym razem darować.

"Kiedy znikają ślady" to książka, którą albo zanudzi albo się ją pokocha, tu nie ma półśrodków, ja niestety należę do tej pierwszej grupy pomimo zachwytów nad pierwszą częścią tej serii.

PS. Myślę, że śmiało można sięgać po tę książkę bez znajomości poprzedniej części wprawdzie wątki obyczajowe gdzieś tam się ze sobą łączą, ale sprawa kryminalna jest kompletnie inna.
Chociaż jak mielibyście po którąś z nich sięgać to polecam zdecydowanie zacząć od "Kiedy umiera Król", a nad tą się zastanowić 🤣

[Jenna · Rating 5 out of 5]

Elina Backman jatkaa toisessa kirjassaan yhtä jännittävällä otteella kuin esikoiskirjassaan! Tällä kertaa Jan selvittää hieman kinkkisempää murhamysteeriä, joka viittaa myös toiseen katoamistapaukseen. Samaan aikaan Saana palailee takaisin Helsinkiin, saa uuden työpaikan ja pyörittelee päässään ajatusta podcastistaan.

Mielestäni Saanan ja Janin orastavaa parisuhdetta on myös mielenkiintoista lukea, mutta kirjan parasta antia on ehdottomasti dekkariosuus. Tämä kirja herätti myös loppua kohden varsin paljon kylmiä väreitä, täydellistä kesäluettavaa!

Olen suositellut Backmanin teoksia joka välissä kaikille, ketkä kirjoja vähänkään lukevat!

[Taava Saukkonen · Rating 5 out of 5]

Pidin kovasti Kun kuningas kuolee -kirjasta, ja toisen osan jälkeen odotan taas innolla jatkoa sarjalle. Muistelen lukeneeni tämän kirjan ilmestyessä Hesarin arvostelijan pitäneen joitain juonenkäänteitä ennalta-arvattavina. Itse pyrin dekkarien kanssa antamaan tarinan kuljettaa ja olla yrittämättä ennustaa juonta, ehkä siksi en ole arvostelijan kanssa samaa mieltä. Tykkään antaa tarinan yllättää.

Rikosmysteerin lisäksi pidän kirjojen henkilöhahmoista ja haluan tutustua heihin entistä paremmin. Minusta Backmanin kirjoissa on päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita ja rikoksen selvittelyä juuri hyvässä suhteessa.

[hugo van der wildt · Rating 5 out of 5]

Een leuke kaft.
De titel is goed gekozen. Is twee ledig:
1/ een doodlopen spoor voor de politie omdat zij geen vat krijgen op de feiten.
2/ de verdwijning is zo goed dat men het slachtoffer niet kan vinden.
Verschillende verhaallijnen waarvan deze bij de psycholoog Kaj, die blijkbaar niets heeft met het verhaal, toch eindelijk de oplossing bieden voor de politie.
Een zeer degelijke politieroman waar we de politie zeer goed kunnen volgen en schijnbaar op een doodspoort zitten.
Verschillende lijken en een verdwijning drijven de politie tot het uiterste.
Zeer spannend vanaf begin tot het einde.
Zeer zeker een aanrader.

[Bea Mantel · Rating 4 out of 5]

De korte inleiding roept vragen op. Heel veel vragen.

Ondanks de dikte van het boek leest het vlot weg. De schrijver hanteert diverse perspectieven die even (een paar bladzijden) aan het woord zijn. Het verhaal maakt sprongen in de tijd, zowel terug in het verleden als een heel klein stapje in de tijd vooruit tijdens het perspectief van dat hoofdstuk. Knap gedaan dat laatste, het blijft concentratie vragen van de lezer.
Het duurt lang voordat de lezer achter de reden van de twee verdwenen jongemannen komt. Persoonlijk ben ik van mening dat er tussentijds ook wel iets mag worden vrijgegeven. Ik had het antwoord deels goed, in het eindschot ging alles ineens heel snel.

[Päivän Kirja · Rating 4 out of 5]

Elina Backmanin esikoinen Kun kuningas kuolee oli heittämällä paras viime keväänä lukemistani trillereistä, ja nyt ilmestynyt uutuus jatkaa samalla taatulla linjalla. Kun jäljet katoavat on niitä kirjoja, joita lukiessa ajankulu yksinkertaisesti katoaa. Sitä ajattelee lukevansa vain muutaman sivun ennen nukkumaanmenoa ja havahtuu aamuyön tunteina silmät ristissä, eikä tahtoisi lopettaa vielä silloinkaan.

Suositus kaikille psykologisesta jännityksestä pitäville. Kerrassaan täydellinen jännäri jälleen kerran 🎯

[Olivia · Rating 3 out of 5]

Pidin kovasti Backmanin ensimmäisestä dekkarista, ja tämäkin oli mukaansatempaava. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta sekä kahdesta aikaperspektiivistä - nykyhetkestä sekä takaumista, joita kelataan lopusta alkuun kohti loppuratkaisua. Olisin toivonut kirjalta hieman tiivistystä, sillä nyt tuntui että juonen keriminen auki kesti ja kesti ja lopulta kirjailijalle tuli hieman kiire. Muutamakin lanka tuntui jäävän tästä syystä auki, ja loppuratkaisu selitettiin lopulta hyvin nopeasti. Saanan podcast-viritelmä tuntui jäävän täysin irralliseksi ja jopa turhaksi loppuratkaisun kannalta. Se on harmi, sillä true crime -podcastit ovat jo vuosia olleet isosti esillä ja siitä olisi saanut loistavan lisän juoneen. Päähenkilöiden ihmissuhdekuvioihinkin olisi voinut keskittyä hieman vähemmän.

[Nadezda · Rating 2 out of 5]

Aivan liian laveaa kerrontaa. Tiivistäminen tekisi Backmanin kirjoille hyvää, samalla voisi varmaan parantaa juoneen keskittymistä. Monet henkilökohtaiset juonenkäänteet jäivät aivan irrallisiksi ja kesken. Saanan podcastiakin valmisteltiin vähän siellä ja täällä ja puolihuolimattomasti, mutta mahtoiko siitä tulla valmista ja millainen? Ja kuka tappoi Akateemikon ja miksi? Siis, luoteihinhan hän kuoli, mutta miten se myrkky?

Kolmatta tälläistä kirjaa en enää lue.