Joululahja tunnelmallisten tarinoiden ystäville: kurkistus suosikkikirjailija Enni Mustosen uuteen sarjaan!
Hanna Pränni on pappilan piiaksi pestattu sisukas orpotyttö ja pohjalaiskylän paras lukija. Jouluyönä 1877 pappilassa eletään dramaattisia hetkiä, ja isäntäväen ahdingossa tytön neuvokkuus on kultaakin kalliimpaa.
Hyörinän keskellä Hannan huomiosta kilpailee myös Mäki-Heikkilän Santeri, vanhoillisen pohjalaistalon nuorempi poika.
Rakastettava joulukertomus sijoittuu Kytösavun tarinoita -romaanisarjan maailmaan. Sarjan avaa keväällä 2026 ilmestyvä teos Pappilan piika. 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen sijoittuva lämminhenkinen ja koskettava sarja on kuin pohjalainen Downton Abbey.
Tasaista Mustosta, joulutunnelmaa tällä saatiin viritettyä. Ei mitään ihmeellistä. Tuntui tutulta ja ehkä vähän toisteiselta kun kaikki Mustosen kirjoittamat kirjat luettu. Ei tuntunut, että tämä olisi tuonut mitään uutta.
On mukavaa, että Mustosen uusi sarja sijoittuu Pohjanmaalle. Tässä joulutarinassa esiteltiinkin jo sarjan henkilöitä, joulunvieton ja pappiloiden elämäntapojen lisäksi. Tokihan tässä päähenkilöt olivat jokainen oman luonteensa mukaisia alusta loppuun, mitä nyt toinen anoppi lientynyt ainakin jonkin verran.
Mahdottoman tylsä! Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa, että sarja alkaa vasta ensi keväänä. Tässä jouluminissä ei tapahtunut mitään. Viimeiset viisi minuuttia antavat vihjeitä siitä, että seuraavassa – eli ensimmäisessä – osassa voisi jo olla tapahtumiakin.
Pikkupappilan joulu on ihana esimaistiainen Enni Mustosen uudesta vuonna 2026 alkavasta kirjasarjasta ja tämä kirja sai ainakin minut odottamaan seuraavan kirjan ilmestymistä. Rakastan historiallisen fiktion joulukirjoja, jotenkin niiden tunnelma on erityisen jouluinen ❤️ Kirjan henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja pidin myös siitä, että Mustonen käyttää kirjassaan murteita. Olisin voinut lukea tätä kirjaa vaikka 300 sivua 😌 Oikeastaan ainoa asia mistä en kirjassa pitänyt oli se, että se oli niin lyhyt ja sen takia en voinut antaa sille täysiä 5 tähteä 🤔 Mutta suosittelen kirjaa ehdottomasti muillekin, varsinkin jos haluaa fiilistellä joulua 🎄
Enni Mustosen Pikkupappilan joulu pienoisromaanissa oli joulun aika Pohjanmaalla vuonna 1876. Pikkupappilan emäntäpiika siunaili myrskyisää lumentuloa nuorelle pastorin vaimolle Ainolle tultuaan sisälle. Pikkupappilassa eletään vaatimatonta elämää. Ainon äiti oli muuttanut heille hoitamaan 2-vuotiasta Matiasta. Pastori itse oli rengin ajamalla reellä kokouksessa, mutta heitä odoteltiin jo kotiin.
Pari pävää ennen jouluaattoa, nuori huutolaistyttö, Hanna nimeltään, ratsasti hevosella hakemaan pastoria, sillä hänen isäntänsä oli pyytänyt viimeistä voitelua pastorilta kuoleman lähestyessä. Aino tapasi Hannan ensimmäistä kertaa, ja oli kauhuissaan, miten vähissä vaatteissa ja miten laiha Hanna olikaan. Aino kuuli Hannan tarinan, miten hänen perheensä oli kuollut nälkävuosien johdosta, ja Hanna oli määrätty huutolaislapseksi.
Pastorin äiti saapui tavaroidensa kanssa yllättäen Pikkupappilaan. Anoppi oli Ainon mielestä koppava ja aina olevinaan parempi ihminen kuin muut. Leskiruustinna asui tyttärensä perheen luona kartanossa, mutta oli suuttunut vävypoikaansa ja heidän palvelijoihin. Siinäpä sitä oli jouluyllätystä Pikkupappilan väelle. Ainolla oli kuitenkin hyvä sydän ja siellä pienoinen nurkka myöskin arvaamattomalle anopille. Kirjan sivuilta voit lukea lisää joulun ajan aherruksesta Pikkupappilassa.
Kuuntelin tämän Rouvaskartanon tarinoita -sarjan jatkoksi, ei olisi pitänyt. Makeaa mahan täydeltä - vaikka välillä tarvitseekin helppoa luettavaa, ei silti tarvitse samasta muotista miljoonaan kertaan leikattua tusinaviihdettä. Nyt Mustosen kertojavalinnat alkavat ärsyttää toden teolla; miksi päähenkilöllä (joka myös toimii kertojanäänenä) ei ole yhtäkään huonoa puolta, rumaa ajatusta tai ylipäänsä muuta, kuin hyveiden, armollisuuden ja ymmärtäväisyyden suma. Tämä pieni romaani tai pitkähkö novelli kuvaa joulunviettoa nuoren pastorinrouvan näkökulmasta. Lapsia on vasta yksi, ja talossa jonkin verran palvelusväkeä. Nuoren parin anopit ovat tärkeässä roolissa (toinen tietysti killti ja hellä ja auttavainen, toinen kopea ja ylimielinen, mutta joulun ihme tapahtuu) ja maisema ja joulukliseet saavat paljon tilaa näyttämöllä. Erja Mannon pohjalaismurteen luentaa oli kyllä kiva kuunnella, myönnettäköön.
Aloin lukemaan hieman ennen joulua ja luin jouluaattona loppuun. Ihana kirja luettavaksi tähän aikaan vuodesta. Vaikka tarina sijoittuu 1800-luvulle on helppo kuvitella kaikki tapahtumat ja ihmiset kun puhutaan omasta kotiseudusta. Tarinahan ei päässyt vielä mihinkään päätökseen vaan on alku uudelle kirjasarjalle. Edellinen sarja jäi lukematta, mutta tämän sarjan ekaan kirjaan laitoin nyt varauksen.
Tykkäsin kovasti! Oli mukavaa lukea 1870-luvun pappilaelämästä aidon tuntuisesti kuvattuna. Sekä itä- että länsimurretta oli kirjoitettu minun kielikorvaani uskottavasti, mikä ei ole kirjailijalta ihan vähäinen taito. Tunnelman luominen ja sujuva kirjoittaminen ovat myös kirjailijan vahvuuksia. Vielä joulun jälkeenkin oli mukavaa sukeltaa joulunviettoon pohjalaispappilaan. Omassa lajityypissään ihan huippua!
Maistiainen ilmeisesti tulossa olevasta kirjasarjasta. Pientä pappilaa emännöivä Aino fokushenkilönä, talossa perintönä saatu emäntäpiika, perheen pikkupoikaa hoitava äiti ja puolisona kiltinoloinen pappi. Yllättäväksi, eikä niin odotetuksi jouluvieraaksi saadaan vaativa anoppi. Mutta kaikki tietenkin järjestyy, niin kuin aina. Tutunoloista ja taattua Mustosta.
En ole Mustosen kirjoja ennen lukenut, mutta äiti ja mummu ovat hänen suuria faneja. Joulumielen perässä tartuin juuri tähän (äidin joululahjapinosta), ja kovasti viihdyin! Vaikka sisältö olikin lähinnä tutustumista uuden sarjan hahmoihin ja miljööseen, sai se minut ainakin koukuttumaan ja odottamaan seuraavia osia. Ehkä se fanius siirtyy näin kolmanteen polveen.
Tämä ei vaan kertakaikkiaan uponnut minulle. Henkilöhahmoja ja niiden erilaisia nimityksiä oli vaan liikaa, jotta olisin pysynyt mukana. Myös vanha kieli aiheutti ongelmia. Loppujen lopuksi kirjassa ei ollut oikein mitään tarinaakaan.
Ihan kiva joulupala. Vähän pyhimysmäinen päähenkilö, vanhat jouluperinteet kuvailtu kodikkaasti. Odotan sarjan varsinaista ensimmäistä osaa, tässä hahmot esitelty!
Taattua Enni Mustosen laatua. Ei turhaa jaaritusta, teksti eteni hyvin. Lisäksi pidin erityisesti tietynlaisesta tekstiin sisältyvästä huumorista, sekä vanhan kansan puheenparresta.