Näin on hyvä

Puutalorakkautta #1

by Jaana Tapio

Voisiko urbaanin naisen onni sittenkin löytyä heinäpeltojen keskeltä?
Ränsistynyt maalaistalo ei varsinaisesti ole mikään unelmaperintö, mutta juuri nyt Anna on siitä kiitollinen: kun avomies karkaa reppureissulle etsimään itseään, ei freelance-graafikolla ole enää varaa maksaa vuokraa Helsingissä. Väliaikaisratkaisuksi kelpaa isotädin tyhjilleen jäänyt vanha talo Peräpohjalla. Kaipa sitä kaupunkilaistyttö yhden kesän kestää heinäpeltojen keskellä!

Uusi elämä ei lähde käyntiin kommelluksitta, mutta kesän mittaan Anna saa huomata että maalla on yllättävän mukavaa. Lähitienoon asukkaat ovat ystävällisiä ja kasvimaan kitkeminen kerrassaan rentouttavaa. Ja saattaapa sitä yllättäen innostua myös vanhan talon kunnostamisesta - etenkin kun apuna on naapurin komea puuseppä.

Jännitystä maalaiskesään tuovat talon siivouksen yhteydessä löytyneet vanhat kirjeet ja päiväkirjat. Kuka oli Annan isotädille 1940-luvulla lemmekkäästi kirjoitellut mies? Entä mihin traagiseen tapahtumaan rivien välissä viitataan? Anna alkaa selvittää Aino-tädin salaisuutta. Saattaisiko siinä sivussa selvitä myös hänen oman elämänsä suunta?

Genres: Chick Lit

Hardcover

First published July 17, 2025

Reviews

[luvustatoiseen · Rating 5 out of 5]

Nopealukuinen, tarinaan oli helppo uppoutua mukaan. Ennalta-arvattavuus ei latistanut tunnelmaa.

[Iiris - iirislovesbooks · Rating 5 out of 5]

4,5/5

[Jasmin Koljonen · Rating 4 out of 5]

Ihana feelgood-kirja kesään. Nopeatempoinen, mihinkään ei menty kovin syvälle, mutta ehkä juuri siksi helppolukuinen ja kevyt luettava. Odotan innolla sarjalle jatkoa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Uuden Puutalorakkautta-viihdekirjasarjan avausosa Näin on hyvä on samalla Jaana Tapion esikoisromaani. Asetelma on vähintäänkin perinteinen: kaupunkilaisnainen muuttaa kesäksi maalle ja miettii, löytyisikö onni kuitenkin paremmin maaseudun rauhasta. Yllätyksellisyys ei ole tämän kirjan valttikortteja muutenkaan: Näin on hyvä on kaikin tavoin aika ennalta-arvattava. Mutta niin on hyvä: viihdekirjallisuudessa yllätyksellisyys ei ole useinkaan tavoitteena.

Käsissä on siis turvallista heteroromantiikkaa. Annan avopuoliso Niklas on lähtenyt pitkälle reppureissumatkalle Aasiaan ja Anna on jäänyt kodittomaksi, koska hänen epäsäännöllisillä tuloillaan ei pariskunnan yhteisen Helsingin-kaksion vuokraa makseta. Onneksi on perinnöksi saatu isotädin talo Peräpohjan pikkupaikkakunnalla. Anna omistaa sen puoliksi veljensä kanssa; tarkoituksena on myydä talo, mutta sitä ennen Anna voi asua siellä kesän ajan.

Kiinteistönvälittäjä on sitä mieltä, että talo pitää myydä purkukuntoisena, mutta totuus on onneksi toinen: vanha hirsitalo on pieni, pölyinen ja täynnä hiljattain menehtyneen isotädin tavaroita, mutta se on myös enimmäkseen ihan hyväkuntoinen. Sitä paitsi, naapurissa asuu nuori ja komea puuseppä, joka on innostunut vanhojen talojen kunnostamisesta niiden perintöä vaalien. Tämä Jussi on kovin mukavakin…

Kun talosta vielä löytyy isotädin vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja, joista paljastuu vanhoja 1940-luvun sukusalaisuuksia, joista Anna ei ollut tietoinen, niin siinähän sitä onkin jo aineksia yhden viihdekirjan tarpeisiin. Mitä Aino-isotädille oikein 1940-luvulla tapahtui? Miten Annan ja Niklaksen suhteen käy? Onko Jussi kiinnostunut Annasta, onko Anna kiinnostunut Jussista, ja onko kumpikin tahoillaan varattu vai ei?

Jos Näin on hyvä ei yllätyksiä tarjoakaan, on se kuitenkin oikein mainion sujuvasti kirjoitettu. Se väistelee myös kimpun genren tylsimpiä kliseitä, eikä esimerkiksi sorru liiaksi puhumattomuudesta johtuvien väärinkäsitysten viljelemiseen. Sarjalle on luvassa jatkoa, jossa lienee odotettavissa lisää vanhan puutalon kunnostamista. Mitenkään ilmeistä ei ole, mihin suuntaan seuraavassa osassa mennään, mutta loppu antaa vihjeitä siitä, kenen ihmissuhdesotkuja seuraavaksi setvitään. Jään odottamaan mielenkiinnolla.

[Anna-Maria Nylund · Rating 5 out of 5]

Pidin erityisesti kuvauksista, ne olivat eläviä ja niitä oli esimerkiksi ympäristöstä juuri sopiva määrä, eli pystyin kuvittelemaan miljöön, mutta kuvaus ei ollut niin yksityiskohtainen että olisin miettinyt, milloin tarina oikein jatkuu. Itse asiassa olen huolestuttavan lähellä mökille muuttoa.

Toisekseen pidin henkilöhahmoista, koska ne olivat todentuntuisia. Harvemminhan suhteissa on vain kielteistä tai yksinomaan positiivista. Omat epävarmuudet nostavat päätänsä meillä kaikilla välillä. Tämän kaiken kruunasi lämpö. Toivon kovasti, että kirjailija on jo työstämässä seuraavaa tarinaa.

[Adelein · Rating 3 out of 5]

Anna muuttaa asumaan edesmenneen isotätinsä mökkiin Peräpohjalle, kun muutakaan majapaikkaa ei ole. Pesunkestävästä pääkaupunkiseutulaisesta tuleekin pian näppärästi puuhasteleva maalainen.

Jaana Tapio kirjoittaa kivasti, mutta tuntuu, että tarina ei tarjonnut mitään uutta, vaan vastaavaa on tullut luettua jo niin monta kertaa ennenkin. Vanhan puutalon kunnostaminen oli ihan kivaa seurattavaa, mutta isotädin menneisyyteen liittyvissä salaisuuksissa ei ollut mitään yllättävää. En oikein pitänyt Annastakaan.

[Zinetha · Rating 4 out of 5]

No enpä uskonut, että löytyisi kirja joka saisi minut, maalaiselämän katkeroittaman, kaupunkiin muuttaneen nuoren, innostumaan maalaisromantiikasta näin aikuisiällä, mutta sellainen löytyi!
Helpotti ehkä, että a) hahmo on suunnilleen mun ikäinen, samaistuttavampi kuin keski-ikäiset, b) kylä ei kuhissut liikaa elämää ja c) romanssi oli ihan oikeasti kuuma, nykyaikainen chick lit -romanssi, eikä liian höttöinen ja vanhanaikainen.

[Max Bovellan · Rating 4 out of 5]

Ei normaalia kirjallisuustyyppiäni, mutta teos oli positiivisesti yllättävä ja todella mukaansatempaava. Kuuntelin sen töiden ohella ja koin jopa pientä kaihoa sen loputtua. Voin suositella suuresti.

[Katja Halonen · Rating 3 out of 5]

Helppolukuinen kirja, joka parani loppua kohti. Ratkaisun saattoi jo matkan varrella arvata, vaikka kohtalon tiellä olikin esteitä.