Lumoava romaani voimakastahtoisesta naisesta suurmiehen rinnalla, rakkaudesta ja elämän hauraudesta.
"Maria oli tottunut pärjäämään ja osaamaan, ja häntä oli näistä taidoista kiitetty, mutta Eliaksen kanssa hän oli toinen, auringon nurja puoli, kuun kajo, pohjoinen rinne, missä lumi suli muuta maata hitaammin."
Kun keväällä 1848 nuori Maria Piponius päivystää sahan konttorissa Kajaanissa, kaikkien tuntema piirilääkäri ja kirjailija Elias Lönnrot tulee pyytämään häneltä uimakopin avainta. Jokin miehessä heilauttaa pysyvästi Marian mieltä, ja kaikki on yhtäkkiä toisin. He rakastuvat ja saavat viisi lasta. Elämä työteliään Eliaksen rinnalla vaatii Mariaa kuulostelemaan omaa paikkaansa: Kuka hän on sisimmältään, kuka muiden silmin? Mitä hän itse osaa, mitä on tärkeää tietää?
Laura Lähteenmäen valoisassa romaanissa määrätietoinen, maailmaa nähnyt ja herkkä Maria nousee puolisonsa rinnalle. Jos Elias saa paljon aikaan, niin saa myös Maria. Kaksikymmentä yhteistä vuotta muuttaa rakkautta, mutta osoittaa, ettei toista voi koskaan täysin tuntea. Maria välttyy sukunsa morsiussurulta, mutta kuolema käy kylässä liian varhain ja liian usein.
Biofiktio on heikkouteni, ja nyt matka vie kauas 1800-luvulle ja nälkävuosien keskelle, aikaan jolloin naisen asema oli täysin miehille alisteinen. Ei siis mieltäylentävää luettavaa, vaan arkea, jossa puute, sairaus ja kuolema ovat alati läsnä.
Teos kuvaa Elias Lönnrotin elämää hänen vaimonsa Marian rinnalla – mutta ennen kaikkea Marian omaa tarinaa. Millaista on olla suurmiehen puoliso ja samalla oma itsensä, etsiä merkitystä, kantaa surua ja huolta? Kirja tempaa mukaansa, mutta on raskas: sammalleipä, tuberkuloosi ja ikuinen huoli lapsista painavat myös lukijan rintaan.
Pidin kielestä, kauniista yksityiskohdista, uimakopista, sinisistä langoista ja punaisesta uunista, mutta realismi voittaa ja murskaa toivon. Miltä tuntuu elää koko ajan sellainen aavistus sydämessä, että lopussa käy huonosti? Siltä tuntuu tämän kirjan lukijasta.
Joskus biofiktio herättää minussa ristiriitaisia tunteita, mutta tämä Maria Lönnrotin (o.s. Piponius) elämästä kertova kirja vei niin vahvasti mennessään, ettei lukiessa miettinyt sitä, mikä todellisuudessa on totta ja mikä fiktion suomaa vapautta. Vahva, kielellisesti hieno ja kaunis kirja, jonka päähenkilö herätti kiinnostukseni. Lisäksi tämä kirja oli upea ja yleissivistävä aikakautensa kuvaus ja kurkistus myös Elias Lönnrotin elämään. Innostuin lukiessani hankkimaan lisätietoa useista asioista, esim. Laukko mainittiin useita kertoja ja selvisi, että Tampereen lähistön Laukon kartano ja Tampereen Laukontorikin kytkeytyvät toisiinsa, mutta myös Lönnrotiin. Kirjan hyvä tunnelma muuttui pariskunnan elämäntapahtumien myötä kirjan edetessä varsin ahdistavaksi, olisin toivonut Marialle helpompaa elämänpolkua. Lukusuositus tälle kirjalle!
Hienoa, että Lönnrotin varjosta nostetaan esiin hänen puolisonsa, viiden lapsen äiti Maria Piponius. Maria eli kiinnostavan ja täyden elämän, vaikka kuoli tytärten ollessa vielä alaikäisiä. Romaani tarjoaa kiinnostavan ja elävän kuvan 1800-luvun Suomesta, elämästä niin alemmissa yhteiskuntaluokissa kuin kaikkein ylimmissäkin. Kiinnostavana, vaikka traagisena sivuhenkilönä Jeannette Snellman.
Laura Lähteenmäen Marian kirja kertoi nuoresta Maria Piponiuksesta (1823-1868), joka antoi uimakopin avaimen kajaanilaiselle piirilääkärille Elias Lönnrotille (1802-1884). Tuo tapaaminen Kajaanissa johti lopulta heidän avioitumiseen. Elias Lönnrot oli yli kaksikymmentä vuotta vanhempi Mariaa, mutta he ihastuivat ja rakastuivat toisiinsa, ja menivät naimisiin. Kotinsa he perustivat aluksi Kajaaniin.
Voi miten kauniisti Laura Lähteenmäki kertoili Marian rakastuneen naisen ajatuksista, joihin eksyi välillä tummempiakin ajatuksia, sillä sulhanen viipyi pitkään runonkeruumatkoillaan. Eliasta olisi tarvittu kajaanilaisten lääkäriksi, mutta Eliaksella oli vahva halu koota runoista kirjoja. Niistä painettiinkin useita kirjoja mm. Kalevala ja Kanteletar.
Rakkaudesta syntyi myös lapsia. Rakkaus lapsiin myös pelotti Mariaa, sillä lapsia kuoli tauteihin. Sairauksin ei ollut lääkkeitä, eikä sekään, että oma mies oli lääkäri, pelastanut heidän lapsia saamasta tarttuvia tauteja. Rakkaus kannatteli Mariaa ja Eliasta surujen ylitse. Lopulta Lönnrotin perhettä kohtasi Marian oma sairaus.
Laura Lähteenmäen Marian kirja antoi äänen naiselle, joka rakastui Suomen tunnetuimpaan mieheen 1800-luvulla.
Herätti kiinnostuksen niin hahmoihin kuin heidän todelliseen elämänhistoriaansa. Oli myös elävä ja kiinnostava ajankuvaus, mutta ei pelkästään sitä - tarina imaisi mukaansa.
Marian kirja on todella hyvä! Koukutuin nopeasti alusta asti, eli vaikka kyseessä on historiallinen romaani, joka on osittain todenmukainenkin, on kerronta vetävää. Parasta teoksessa on kaunis kuvaileva kieli, joka sisältää paljon aikakauden Lönrotin keksimiä sanoja. Teoksessa on myös symboliikkaa: esimerkiksi sininen väri toistuu motiivina läpi teoksen. Ainoa kritiikkini kohdistuu kohtiin, joista huokuu hieman läpi nykyaikainen ajattelutapa, mikä ei tunnu aidolta tai uskottavalta 1800-luvu lopun miljöössä. Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, jotka eivät haittaa kokonaiskuvaa. Todella nauti tästä teoksesta!
Kirja kertoo Elias Lönnrotin puolisosta Maria os, Piponiuksen elämästä. Kirjan tapahtumaista monet ovat Elias Lönnrotin elämäkerrasta tuttuja, mutta näkökulma on eri. Kirja on fiktiivinen, vaikka sen henkilöt ovat todellisia ja tapahtumistakin monet. Kirja oli siinä mielessä kiinnostava lukea, että se sijoittuu osittain Kajaaniin, tutuille paikoille. Kirja on kuvaus Lönnrotin perheen ihmisten elämästä, mutta se kertoo myös aikansa tavoista ja tottumuksista laajemmin - olihan Marian puoliso julkisuuden henkilö, joka muistetaan vielä tänäkin päivänä.
Lukeminen kannatti taas kerran. Koulussa totta kai luettiin pakolliset pätkät Kalevalaa ja tiedän Paikkarin torpan Sammatissa, mutta Elias Lönnrotin muusta elämästä ei ole ollut hajuakaan. Saati siitä, että hänellä on ollut vaimo Maria josta kirja varsinaisesti kertoo.
Hieno kirja Marian elämästä, houkutteli lukemaan enemmänkin perheen historiasta. Historian tapahtumat kulkevat mukana mutta Marian näkökulma ja elämä oli kuitenkin pääasia, vaikka faktat olivat tiedossa, kirjan loppu oli hyvin liikuttava eikä kyyneliä voinut välttää.