Sara Malm oli nuorena mukana radikaalissa aktivistiryhmässä, joka uskoi että ympäristön suojelemiseksi täytyy toimia vaikka lain vastaisesti, jos muu ei auta. Sittemmin Sarasta on tullut tunnustusta saanut arkkitehti, joka on erikoistunut ekologiseen arkkitehtuuriin. 35-vuotiaana hän yrittää mahduttaa vaativan työnsä ja perhe-elämänsä samaan pohjapiirustukseen.
Mutta mitä on tapahtunut 15 vuoden aikana? Miten Sara on rakentanut menneisyytensä? Saran ja hänen neljän entisen aktivistiystävänsä elämää varjostaa traaginen onnettomuus, johon heistä jokaisella on osuutensa. Kukin heistä on yrittänyt tulla toimeen tämän tapahtuman ja siihen liittyvien muistojen kanssa, yrittäen selittää niitä itselleen.
Ensimmäinen elämä kertoo Sara Malmin tarinan viidentoista vuoden ajalta. Se liikkuu ajassa kuin maisemassa ja tutkii, millaiset sattumat määräävät ihmisen kohtalon. Romaani on herkkä läpileikkaus Sara Malmin toiveista, peloista, himoista ja haaveista. Samalla se on hersyvän tarkka ajankuva 90-luvusta ja tästä päivästä.
Mikko Tapani Ilmari Viljanen (s. 30. maaliskuuta 1976, Helsinki) on suomalainen kirjailija ja dramaturgi. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja teatteritaiteen maisteri. Viljanen on työskennellyt muun muassa mainostoimittajana WSOYlla, kirjoittamisen opettajana ja dramaturgina Radioteatterissa. Tällä hetkellä hän toimii draaman ja dramaturgian lehtorina Teatterikorkeakoulussa. Viljasen esikoisromaani Todennäkyjä ilmestyi vuonna 2004 ja toinen romaani Maan paino helmikuussa 2009. Todennäkyjä yhdistää kasvutarinan runkoon huomioita todellisuudesta, jossa keskeistä on näkeminen ja nähdyksi tuleminen. Teos oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Maan paino on kuvaus muukalaisuudesta 1990-luvun Helsingissä, keskiössä vakoojan poika ja laiton maahanmuuttaja Oleg, joka palaa Helsinkiin lapsuutensa maisemiin. Kiitetty teos kuvaa muuttuvaa Suomea venäläisyhteisön kautta. Viljasen esikoisrunokokoelma Kesken hengityksen kaiken ilmestyi 2010. Hänen runojaan on julkaistu myös Vastakaanonissa (Poesia 2011). Viljanen on myös avustanut useita lehtiä, toiminut arvostelijana ja tehnyt käsikirjoituksia, sovituksia ja suomennoksia radiolle, televisiolle, teatterille ja elokuviin. Hänen Marko Järvikallaksen kanssa kirjoittamansa kuunnelmasarja Sheriffi McGee sai sokeain kuunnelmapalkinnon 2008.
Monessa aikatasossa liikkuva romaani tekee läpileikkauksen Sara Malmin, 35-vuotiaan, menestyneen arkkitehdin elämään ja menneisyyteen. Kariutunut parisuhde, nuoruusaika aktivistiryhmässä ja niihin aikoihin sattuneet tapaukset luovat pitkiä varjoja nykyhetkeen.
Rakenteessa ja kielessä on ilmaa, lukijalle jää mukavasti tilaa omille ajatuksille, jota kirjan teemat herättävätkin paljon. Silti jäin kaipaamaan vielä jotakin, ehkä syventämistä, niin kylmähköiksi jääviin henkilöhahmoihin kuin tarinaan. Esimerkiksi aktivistien toimintaperiaatteista, moraalisista ja eettisistä valinnoista, sekä päähenkilön menneisyyden ja nykyisyyden välisestä ristiriidasta olisi voinut hedelmöidä vielä syvemmällekin menevää tekstiä, havainnointia, analyysiä. Toimi toki kyllä näinkin!
En ymmärrä, miksi romaani taidemuotona mahdollistaa yksiulotteisen aktivistikuvauksen hyväksymisen ihan eri tavalla, kuin esimerkiksi (huono) suomalainen tv-sarja.
Viljanen on opettanut minua (ja monia muitakin Teatterikorkeakoulussa), joten osittain lukukokemustani värittivät kokemukseni Viljasesta opettajana ja pedagogina. Teksti oli nuorta, selväsanaista, välillä jopa kipeää. Kaikinta vaikeinta on varmaankin romaani, jonka lukija ottaa vastaan kuin annettuna, ei kyseenalaista lähes mitään.