Tunnelmallisen saaristolaissarjan ensimmäisessä osassa unelmat muuttavat suuntaa kuin merituuli.
”Hennalle ja hänen sisaruksilleen Heikille ja Hillalle Utö oli merkinnyt aina kotisatamaa. Henna tiesi, että olipa hän viettänyt elämänsä viimeiset kymmenen vuotta missä maapallon kolkassa hyvänsä, ei yksikään paikka ollut koskettanut häntä samalla tavalla kuin tuo kivinen luoto keskellä Itämerta.”
Kolmekymppinen Henna Meriö palaa lapsuuden maisemiinsa Utön saarelle. Hän on työskennellyt luksusristeilijällä Karibialla mutta päättää vaihtaa paratiisisaarten hehkun pienen kallioisen luodon marraskuuhun.
Merikapteeniksi opiskellut Henna opettelee luotsin työn voidakseen pysyä Utössä ja huolehtia sairastuneesta äidistään. Henna ei ole säästynyt pettymyksiltä rakkaudessa, mutta luotsiaseman Miikka saa Hennan kaipaamaan kosketusta.
Saarelaisten väliset riidat uhkaavat Utön ympärivuotista asutusta. Pitääkseen saaren palvelut elossa Henna alkaa auttaa Majakkakahvilassa. Hennan veljen Heikin inttikaveri Samal, entinen ammattikoripalloilija ja nykyinen somevaikuttaja, tulee Utön kouluun opettajan sijaiseksi ja valtaa oitis saarelaisten sydämet. Vain Henna epäilee miehen motiiveja muuttaa syrjäiseen saareen.
Tuuli kääntyy etelään aloittaa mereltä tuoksuvan Kotisatama-viihdekirjasarjan, jonka kukin osa keskittyy vuorollaan yhden Meriön perheen sisaruksen – Hennan, Heikin ja Hillan – vaiheisiin. Vaikka elämä ulottuu mantereelle ja muihin saariin, Utö säilyy turvallisena kotisatamana.
Kylläpä tämä yllätti iloisesti, vaikka Paasion suhteen ei toki pitäisi yllättyä. Kokemukseni romanttisen viihdekirjallisuuden parissa eivät vaan viime aikoina ole olleet kovin onnistuneita. En oikein kestä sitä, kun hyväntuuliseksi tarkoitettu teos ilkeilee joillekin ihmisryhmille tai jos vaikeita teemoja käsitellään höttöisesti siten, että se tuntuu tirkistelyltä oikean käsittelyn sijaan.
Tuuli kääntyy etelään onnistui välttämään nämä sudenkuopat täysin. Se oli oikeasti lämminhenkinen ja viihdyttävä ja onnistui koukuttamaan minut kunnolla. Erityisen paljon pidin siitä, kuinka Utön saaristoelämää käsitellään paikallisten asukkaiden näkökulmasta. Siirappinenkin romaani toki paikoin oli, mutta se kuuluu genreen.
Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa ja suosittelen kaikille oikeasti hyvää ja lämmintä viihdettä etsiville. Kirja sopi täydellisesti luettavaksi vuodenvaihteessa, siinäkin vietettiin joulua ja uuttavuotta.
Tämä oli mun mielestä poikkeuksellisen hyvä kotimainen viihdekirja. Hyvin kirjoitettu, miljöö oli tosi kiinnostava ja symppis ja hahmotkin oli hyvin luotuja. Päähenkilö oli vähän rasittava, mutta onneksi hän tajusi sen itsekin :D Varsinkin kotimaisessa viihdekirjallisuudessa mua ärsyttää usein se, että niissä väännetään draamaa ihan ihme pikkuasioista. Tässä ei ollut ollenkaan samaa ongelmaa! Dialogi oli välillä vähän naiivia ja epäuskottavaa, mutta sekin oli vaan pieni miinus. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista!
4-4,5 🌟 Pidin tästä tosi paljon! Tuttu tyyli Paasion nuortenkirjoista (ja tuttu miljöö ja hahmoja Meren koskettamat -kirjasta), tämä kuitenkin on selkeästi aikuisten viihdekirja. Vetävä, monipuolinen, tärkeitä isompiakin asioita käsittelevä. Ihanaa, kun miljöö on kuin yksi henkilöistä. Tuntuu oikealta elämältä, hyvä kirja!
Leena Paasion Itämeri-duologia edustaa parhaita kotimaisia nuortenkirjoja viime vuosilta. Nyt tämä Paasion romanttinen viihdekirja Tuuli kääntyy etelään tempaisi saman tien mukaansa. Romanttinen kirjallisuus ei yleensä nappaa minulle yhtään, mutta nyt oli mukana merituulia, kiinnostavia ammatteja, maahanmuuttotaustaa, huolta vanhenevasta äidistä - ja Utö.
Kirjan osat ja kappaleet oli nimetty sopivan merisään mukaisesti ja ihmissuhteissa oli lämmintä henkeä ja rehellisyyttä, vaikka tietyt kliseet (väärinkäsitykset, ennakkoluulot, hauskat sattumat, kauniit ja jalot päähenkilöt, vastustamaton vetovoima) tällaisesta tarinasta on pakko tietysti löytyä. Onneksi elämä oli aidon tuntuista saaristolaiselämää - ja sellaisenaan kiinnostavaa. Sujuvaa, muttei todellakaan mitäänsanomatonta meininkiä.
Leena Paasio on minulle tuttu vain (oivallisista) nuortenkirjoistaan, joten olihan tämä aikuisten viihderomaanikin testattava.
Henna palaa ulkomailta Utölle hoitamaan muistisairasta äitiään harjoitellen samalla luotsin töitä. Huolta tuovat äidin voinnin lisäksi palveluiden supistaminen syrjäiseltä saarelta, riitautuminen isän kanssa, miesvaltaisella alalla sukkuloiminen ja onhan sitä hieman rakkauspulmiakin, kuten viihderomaaniin kuuluu.
Tässäkin romaanissa Paasio kuvaa kauniisti elämää saaristossa, kirjoittaa muikeita hahmoja ja viihdyttää kerronnallaan. Tuuli kääntyy etelään oli oikein kelpo viihderomaani, ja uskon lukevani myös Kotisatama-sarjan tulevat osat.
Erityisplussa Paasion nuortenkirjoista tuttujen hahmojen cameoille, ne ilahduttivat.
Voi että miten tykkäsin tästä! Harvinainen viiden tähden arvio, kun en keksinyt tästä huonoa sanottavaa.
Tavallaan onneksi löysin sarjan vasta nyt toisen osan ilmestyttyä, että saan heti tämän ensimmäisen jälkeen siirtyä seuraavaan osaan. Tämä oli lämminhenkinen, aidosti elämänmakuinen tarina, johon tietysti sisältyi niin vanhaa kuin tuoretta lempeä, mutta myös elämän riipaisevampiakin puolia. Tässä ei vain edetty kliseisesti kohti onnea. Miljöönä Utön saari oli mielenkiintoinen ja virkistävän erilainen. Tykkäsin kerronnasta ja tarinan huumorista. Tarina yksityiskohtineen oli uskottava, koska Paasio tuntui oikeasti tietävänsä mistä kirjoittaa.
Kuuntelin tämän äänikirjana ja tässä oli todella onnistunut kahden Leenan yhteistyö. Lukija Leena Pöysti sopi tähän täydellisesti sopivan hienoisella eläytymisellään.
Jenny Colgania suomalaisittain - mutta paljon parempaa, ja ollaan itselle rakkaassa ympäristössä eli Turun saaristossa ja Turussa. Paljon itselle tuttuja paikkoja ja asioita. Jopa Turun Kirjamessut, Kaarinan K-Supermarket ja Nauvon vierasvenesataman pehmiskioski mainittu! Paasio todellakin taitaa yksityiskohdat.
Colgan kirjoittaa pienistä kyläyhteisöistä etäisiltä saarilla (Briteissä), on neuvokas sankaritar, merenkäyntiä ja sään armoilla olemista sekä muutama kiinnostava mies. Kumman sankaritar lopuksi valitsee…?
Tässä oli aivan samat ainesosaset, mutta tarina kiinnosti colgania enemmän juuri tuttujen ympyröiden takia. Hömppäähän tämäkin oli, mutta mielestäni taitavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu. Olen aiemmin pitänyt Paasion merellisistä nuorten romaaneista. Tämä oli selvästi aikuisemmalle yleisölle suunnattu - mutta ei hullumpi tämäkään.
Hieman tuli mieleen myös Satu Rämö ja Hildur-kirjat. Vaikkei nyt olekaan kyse murhamysteeristä niin aivan samalla tavalla juonen ympärille ympätään paikallistietoutta. Rämö Islannista, Paasio saaristosta. Päähenkilön nimi alkaa H-kirjaimella, ja sarjan muissa osissa käsitellään hänen sukulaisiaan. Jepjep.
Toki juoni oli kohtuullisen epäuskottava, ennalta-arvattava ja turhan siirappinen, mutta annetaan kaikki tämä anteeksi, koska viihdekirjastahan on kyse, ja minä todellakin viihdyin. Erityisesti rakastin kaikkia hienoja ja itselle tuttuja yksityiskohtia.
Tuskin maltan odottaa sarjan muita osia, jotka ilmeisesti kertovat Hennan sisaruksista Heikistä ja Hillasta.
Henna lähtee Karibialta luotsiksi Utöhön. Rakkaus on tehnyt haavoja, äidin muistisairaus, isän muutto pois kotoa, työkaveri vai veljen ystävä, kumman sitä valitsisi. Eipä tämä kirja säväyttänyt joku siitä jäi uupumaan vaikka Utö paikkana kiinnostaisi
Tämän kuuntelu oli jäädä kesken monta kertaa ärsyttävän päähenkilön ja etenkin varsin naiivin kerronnan takia. Ympäristön ja tapahtumapaikan takia jaksoin loppuun asti.
Tuuli kääntyy etelään alkaa Karibialta, missä Henna Meriö on töissä Icon of the Caribbean -risteilyaluksella. Hän viihtyy töissään ja urakin näyttää nousujohteiselta, luvassa voisi olla paikka yliperämiehenä. Sitten tulee puhelinsoitto, joka muuttaa kaiken. Isä soittaa ja kertoo lähteneensä Utöltä.
Tämä pieni ilmoitus saa Hennan näkemään punaista. Utölle nimittäin jää paitsi kotitalo ja kyläyhteisö, myös pari vuotta sitten otsalohkodementiaan sairastunut äiti. Miten on mahdollista, että isä jättää äidin tällaisessa tilanteessa? Isä selittää, että äidin hoito on hyvissä käsissä, kun tätä hoitavat Hennan veli Heikki ja naapurin luottoystävä Gunilla, mutta Henna on silti raivoissaan isälle.
Kun Icon of the Caribbeanin eläköityvän kapteenin tilalle on vielä tulossa niljainen Alan, jonka kanssa Hennalla on yhteistä historiaa, jota Henna ei mielellään muistelisi yhtään, päätös on helppo: Karibia ja työura jäävät taakse ja Henna palaa Utölle hoitamaan äitiä ja työskentelemään luotsina.
Tästä saa alkunsa Kotisatama-sarja, joka tarkastelee Meriön perheen sisarusten elämiä. Jokainen kolmesta sisaruksesta saa oman kirjansa. Aloitusvuoro on Hennan, seuraavaksi vuorossa on Heikki ja kolmantena sitten isosisko Hilla, joka jääkin tässä avausosassa eniten sivuosaan ja hieman mysteeriksi. Isossa osassa sarjassa on Utö, pieni majakkasaari Suomen eteläreunalla. Paasio on kirjoittanut Utöstä jo edellisessä Meren koskettamat -kirjassaan, ja muutamia siitä kirjasta tuttuja henkilöitä kohdataan tässäkin.
Koska olemme viihdekirjallisuuden parissa, mukana on tietysti myös rakkautta. Hennalla on taustallaan lähinnä pettymyksiä rakkaudessa, suhde varattuun Alaniin ei tietenkään tuottanut mitään onnellista loppua. Luotsiasemalla on työkaveri Miikka, jonka kanssa työskentelemisessä on selvää kipinää. Heikin vanha kaveri Samal, joka on menestynyt koripalloilija ja somevaikuttaja, herättää Hennassa myös monenlaisia tunteita. Kaikki tuntuvat ihailevan Samalia, mutta Hennaa mies lähinnä ärsyttää.
Tuuli kääntyy etelään on oikein sujuva viihderomaani. Paasio viittaa kirjassa ohimennen Ilona Tuomisen oivalliseen Kortteli-sarjaan, ja ainakin avausosan perusteella olisin valmis nostamaan Kotisataman sen rinnalle. Saariston ja meren kuvaus on jälleen kerran upeaa; Paasio selvästi rakastaa merta, purjehtimista ja saaristoluontoa, ja se kyllä välittyy tekstistä, sen verran tarkkaa ja intohimoista näiden asioiden kuvaus on. Utö tarjoaakin viihdesarjalle oivalliset puitteet, jotka erottuvat edukseen tavanomaisemmista keskisuomalaisista maalaiskylistä – tällaiselle keskisuomalaisen teollisuuskylän kasvatille Saaristomeressä on mukavaa eksotiikkaa.
Oon tykännyt Paasion nuorten kirjoista tosi paljon, joten odotin tykkääväni ja niin myös tapahtui! Tää on täyttä Paasion laatua, upea ja aidon tuntuista luonnon kuvausta ja hienoja henkilöhahmoja. Oli mukava yllätys, kun mukana oli myös Meren koskettamat kirjasta tuttuja henkilöitä.
Pidin erityisesti hienosta miljöön ja etenkin luonnon kuvauksesta. Tuntui kuin olisi itse näkemässä kaikki paikat omin silmin. Hahmot oli kiinnostavia ja oli kiva, kun myös sivuhahmoihin päästiin tutustumaan tarkemmin. Sanoisin tän olevan erittäin hyvä suomalainen viihdekirja!
Kirjassa käsitellään myös tärkeitä ja vakavempia teemoja, kuten vanhemman muistisairautta. Syvällisempiäkin teemoja kirjailija osaa kuvata mun mielestä tosi aidosti.
Viihdyin tän parissa oikein mainiosti ja odotan kyllä innolla toukokuussa ilmestyvää seuraavaa osaa!
Leena Paasion kirjat olivat mulle vielä vieraita, mutta jossakin näin tämän Tuuli kääntyy etelään arvostelun ja ihastuin kirjan miljööseen niin, että laitoin tämän ja keväällä ilmestyvän toisen osan varaukseen.
Kirja sijoittuu siis Utön saarelle, jonne päähenkilö Henna palaa työskenneltyään Karibian luksusristeilijöillä vuosia. Hänen äitinsä on sairastunut otsalohkodementiaan ja Henna opettelee luotsin työn voidakseen hoitaa äitiään saarella asuen. Samalla hän ajautuu yhä enemmän pitämään saarelaisten puolia saaren palveluiden yms. säilyttämiseksi. Hennan veljen Heikin paras ystävä Samal vetää myös kumman vahvasti Hennaa puoleensa ja sitten hän vielä ilmestyy Utön kouluun opettajan sijaiseksi.
Ihanaa saaristokuvausta sään tuodessa oman vivahteensa siihen ja kiva, romanttinen tarina. Nyt siis seuraavaa osaa odottelemaan.
nappasin tän mukaani ystävän suosituksesta. erityisesti pidin kirjan miljööstä ja sen kuvailusta, sekä vakuuttavasta taustatyöstä, jonka eteen kirjailija on nähnyt vaivaa. tarkka kuvaus luotsaamisesta sekä saariston elämän kauneudesta ja karuudesta tekivät tarinasta uskottavan ja miellyttävän lukea.
tarinan kannalta oleellisia hahmoja oli aika paljon, jonka takia jotkut jäivät aika etäisiksi ja hähmäisiksi. omaan makuun tässä myös käsiteltiin vähän liian montaa suurta teemaa, minkä takia koin tarinan välillä sekavaksi. aiheet olivat todella merkittäviä ja painavia, ja itse olisin kokenut vähemmänkin riittävän. toki oikeassakin elämässä asiat kasautuvat usein päällekäin eikä sitä voi valita kuinka monta isoa asiaa elämässä on samaan aikaan meneillään, joten tämäkin seikka sinällään loi aidompaa otetta kirjaan.
Oikein hyvä viihdekirja, jossa bonuksena kiehtovat Utön maisemat. Päähenkilö oli tosin usein rasittava ja käyttäytyi keskenkasvuisesti, ja välillä sorruttiin turhan tekniseen selostukseen merenkulusta tai esim koripallon säännöistä. Mutta pidin silti tästä ja luen mielelläni sarjan seuraavankin osan.
Ihana!!! Kirjailija tuntee merenkäynnin ja saariston. Juoni vähän ennalta arvattava mutta kuitenkin pieniä yllätyksiä. Sopivasti arkea ja vähän juhlaa. Hieno sarjan avaus
Kyllä ensi kesänä Utön ja muidenkin ulkosaariston majoituspaikat täyttyvät!
Upea kirja. Taustatutkimus oli todellakin tehty kunnolla. Oli kyse koripallo termeistä, Utön sääoloista tai luotsaus työstä, oli kerronta erittäin uskottavaa (ja opettavaistakin :D) Romanssi jäi kuitenkin jotenkin tyngäksi ja pintapuoliseksi.
Tämä oli mukava sarjan aloitusosa. Välillä kerronnassa oli pientä poukkoilua, piti hetken miettiä montako päivää oli mennyt ja mikä reissu nyt oli meneillään. Saaristoelämä ei ole itselle tuttua, joten kiinnostavaa lukea arjesta noissa olosuhteissa.
Ihana uusi sarjalöytö! Keveän rinnalla vakavaa ja syvällistä. Elämän muutos, vanhemman sairastuminen, yhteisöllisyys.. Odotan jatkoa innolla, mitä sisaruksille ja saaren väelle tapahtuu jatkossa. Kaappasi mukaan!
Mukava kun oli vähän erilaisempi ammattikunta ja maisema kirjassa, arjen ongelmiakin piisasi. Vähän jotenkin eteni nykäyksittäin, ensin hitaasti ja sitten olikin jo pääsiäinen.
Hyväntuulinen kotimainen tarina ripauksella ystävyyttä, romantiikkaa ja isommalla kauhalla monimutkaisia perhesuhteita, saariston yhteisöllisyyttä (ja ihanaa meren läheisyyttä!), huumorintäyteisiä hetkiä sekä vaikeitakin teemoja (kuten vanhemman (muisti)sairaus ja omaishoitajuus). Paasio onnistui kirjassaan luomaan lämminhenkisen tunnelman, jonka pariin halusi palata - ja sai kiinnostumaan jatkamaan hänen teostensa lukemista. Paasion oma tausta meren ääressä elämisestä kuului ja näkyi hienosti, pystyi suorastaan hengittämään Utön suolaista ilmaa ja näkemään tarinan henkilöt saarella. Kiinnosti lukea luotsien arjesta, oli siinäkin mielessä virkistävä kokemus. Omalla kohdalla kuitenkin tökki päähenkilön asenne ja kielteisyys veljensä parasta ystävää kohtaa (en oikein saanut kiinni, miksi Samal oli niin ärsyttävä, ihastuminenkaan ei mielestäni täysin selittänyt asiaa??) sekä väärinkäsitykset ja kommunikaatiopuutteet. Kenties tykästyn seuraavaan osaan syvemmin kun päähenkilö vaihtuu. Toimi sujuvasti äänikirjana!