Tunnelmallisen saaristolaissarjan ensimmäisessä osassa unelmat muuttavat suuntaa kuin merituuli.
”Hennalle ja hänen sisaruksilleen Heikille ja Hillalle Utö oli merkinnyt aina kotisatamaa. Henna tiesi, että olipa hän viettänyt elämänsä viimeiset kymmenen vuotta missä maapallon kolkassa hyvänsä, ei yksikään paikka ollut koskettanut häntä samalla tavalla kuin tuo kivinen luoto keskellä Itämerta.”
Kolmekymppinen Henna Meriö palaa lapsuuden maisemiinsa Utön saarelle. Hän on työskennellyt luksusristeilijällä Karibialla mutta päättää vaihtaa paratiisisaarten hehkun pienen kallioisen luodon marraskuuhun.
Merikapteeniksi opiskellut Henna opettelee luotsin työn voidakseen pysyä Utössä ja huolehtia sairastuneesta äidistään. Henna ei ole säästynyt pettymyksiltä rakkaudessa, mutta luotsiaseman Miikka saa Hennan kaipaamaan kosketusta.
Saarelaisten väliset riidat uhkaavat Utön ympärivuotista asutusta. Pitääkseen saaren palvelut elossa Henna alkaa auttaa Majakkakahvilassa. Hennan veljen Heikin inttikaveri Samal, entinen ammattikoripalloilija ja nykyinen somevaikuttaja, tulee Utön kouluun opettajan sijaiseksi ja valtaa oitis saarelaisten sydämet. Vain Henna epäilee miehen motiiveja muuttaa syrjäiseen saareen.
Tuuli kääntyy etelään aloittaa mereltä tuoksuvan Kotisatama-viihdekirjasarjan, jonka kukin osa keskittyy vuorollaan yhden Meriön perheen sisaruksen – Hennan, Heikin ja Hillan – vaiheisiin. Vaikka elämä ulottuu mantereelle ja muihin saariin, Utö säilyy turvallisena kotisatamana.
Tämä oli mun mielestä poikkeuksellisen hyvä kotimainen viihdekirja. Hyvin kirjoitettu, miljöö oli tosi kiinnostava ja symppis ja hahmotkin oli hyvin luotuja. Päähenkilö oli vähän rasittava, mutta onneksi hän tajusi sen itsekin :D Varsinkin kotimaisessa viihdekirjallisuudessa mua ärsyttää usein se, että niissä väännetään draamaa ihan ihme pikkuasioista. Tässä ei ollut ollenkaan samaa ongelmaa! Dialogi oli välillä vähän naiivia ja epäuskottavaa, mutta sekin oli vaan pieni miinus. Aion ehdottomasti jatkaa tämän sarjan lukemista!
4-4,5 🌟 Pidin tästä tosi paljon! Tuttu tyyli Paasion nuortenkirjoista (ja tuttu miljöö ja hahmoja Meren koskettamat -kirjasta), tämä kuitenkin on selkeästi aikuisten viihdekirja. Vetävä, monipuolinen, tärkeitä isompiakin asioita käsittelevä. Ihanaa, kun miljöö on kuin yksi henkilöistä. Tuntuu oikealta elämältä, hyvä kirja!
Jenny Colgania suomalaisittain - mutta paljon parempaa, ja ollaan itselle rakkaassa ympäristössä eli Turun saaristossa ja Turussa. Paljon itselle tuttuja paikkoja ja asioita. Jopa Turun Kirjamessut, Kaarinan K-Supermarket ja Nauvon vierasvenesataman pehmiskioski mainittu! Paasio todellakin taitaa yksityiskohdat.
Colgan kirjoittaa pienistä kyläyhteisöistä etäisiltä saarilla (Briteissä), on neuvokas sankaritar, merenkäyntiä ja sään armoilla olemista sekä muutama kiinnostava mies. Kumman sankaritar lopuksi valitsee…?
Tässä oli aivan samat ainesosaset, mutta tarina kiinnosti colgania enemmän juuri tuttujen ympyröiden takia. Hömppäähän tämäkin oli, mutta mielestäni taitavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu. Olen aiemmin pitänyt Paasion merellisistä nuorten romaaneista. Tämä oli selvästi aikuisemmalle yleisölle suunnattu - mutta ei hullumpi tämäkään.
Hieman tuli mieleen myös Satu Rämö ja Hildur-kirjat. Vaikkei nyt olekaan kyse murhamysteeristä niin aivan samalla tavalla juonen ympärille ympätään paikallistietoutta. Rämö Islannista, Paasio saaristosta. Päähenkilön nimi alkaa H-kirjaimella, ja sarjan muissa osissa käsitellään hänen sukulaisiaan. Jepjep.
Toki juoni oli kohtuullisen epäuskottava, ennalta-arvattava ja turhan siirappinen, mutta annetaan kaikki tämä anteeksi, koska viihdekirjastahan on kyse, ja minä todellakin viihdyin. Erityisesti rakastin kaikkia hienoja ja itselle tuttuja yksityiskohtia.
Tuskin maltan odottaa sarjan muita osia, jotka ilmeisesti kertovat Hennan sisaruksista Heikistä ja Hillasta.
Tuuli kääntyy etelään alkaa Karibialta, missä Henna Meriö on töissä Icon of the Caribbean -risteilyaluksella. Hän viihtyy töissään ja urakin näyttää nousujohteiselta, luvassa voisi olla paikka yliperämiehenä. Sitten tulee puhelinsoitto, joka muuttaa kaiken. Isä soittaa ja kertoo lähteneensä Utöltä.
Tämä pieni ilmoitus saa Hennan näkemään punaista. Utölle nimittäin jää paitsi kotitalo ja kyläyhteisö, myös pari vuotta sitten otsalohkodementiaan sairastunut äiti. Miten on mahdollista, että isä jättää äidin tällaisessa tilanteessa? Isä selittää, että äidin hoito on hyvissä käsissä, kun tätä hoitavat Hennan veli Heikki ja naapurin luottoystävä Gunilla, mutta Henna on silti raivoissaan isälle.
Kun Icon of the Caribbeanin eläköityvän kapteenin tilalle on vielä tulossa niljainen Alan, jonka kanssa Hennalla on yhteistä historiaa, jota Henna ei mielellään muistelisi yhtään, päätös on helppo: Karibia ja työura jäävät taakse ja Henna palaa Utölle hoitamaan äitiä ja työskentelemään luotsina.
Tästä saa alkunsa Kotisatama-sarja, joka tarkastelee Meriön perheen sisarusten elämiä. Jokainen kolmesta sisaruksesta saa oman kirjansa. Aloitusvuoro on Hennan, seuraavaksi vuorossa on Heikki ja kolmantena sitten isosisko Hilla, joka jääkin tässä avausosassa eniten sivuosaan ja hieman mysteeriksi. Isossa osassa sarjassa on Utö, pieni majakkasaari Suomen eteläreunalla. Paasio on kirjoittanut Utöstä jo edellisessä Meren koskettamat -kirjassaan, ja muutamia siitä kirjasta tuttuja henkilöitä kohdataan tässäkin.
Koska olemme viihdekirjallisuuden parissa, mukana on tietysti myös rakkautta. Hennalla on taustallaan lähinnä pettymyksiä rakkaudessa, suhde varattuun Alaniin ei tietenkään tuottanut mitään onnellista loppua. Luotsiasemalla on työkaveri Miikka, jonka kanssa työskentelemisessä on selvää kipinää. Heikin vanha kaveri Samal, joka on menestynyt koripalloilija ja somevaikuttaja, herättää Hennassa myös monenlaisia tunteita. Kaikki tuntuvat ihailevan Samalia, mutta Hennaa mies lähinnä ärsyttää.
Tuuli kääntyy etelään on oikein sujuva viihderomaani. Paasio viittaa kirjassa ohimennen Ilona Tuomisen oivalliseen Kortteli-sarjaan, ja ainakin avausosan perusteella olisin valmis nostamaan Kotisataman sen rinnalle. Saariston ja meren kuvaus on jälleen kerran upeaa; Paasio selvästi rakastaa merta, purjehtimista ja saaristoluontoa, ja se kyllä välittyy tekstistä, sen verran tarkkaa ja intohimoista näiden asioiden kuvaus on. Utö tarjoaakin viihdesarjalle oivalliset puitteet, jotka erottuvat edukseen tavanomaisemmista keskisuomalaisista maalaiskylistä – tällaiselle keskisuomalaisen teollisuuskylän kasvatille Saaristomeressä on mukavaa eksotiikkaa.
Ihana!!! Kirjailija tuntee merenkäynnin ja saariston. Juoni vähän ennalta arvattava mutta kuitenkin pieniä yllätyksiä. Sopivasti arkea ja vähän juhlaa. Hieno sarjan avaus
Kyllä ensi kesänä Utön ja muidenkin ulkosaariston majoituspaikat täyttyvät!
Upea kirja. Taustatutkimus oli todellakin tehty kunnolla. Oli kyse koripallo termeistä, Utön sääoloista tai luotsaus työstä, oli kerronta erittäin uskottavaa (ja opettavaistakin :D) Romanssi jäi kuitenkin jotenkin tyngäksi ja pintapuoliseksi.