What do you think?
Rate this book
Vaaleanpunainen meri
Novelleja toden ja kuvitellun rajalta
Vaaleanpunainen meri on kokoelma vangitsevia ja taianomaisia novelleja isistä ja heidän lapsistaan, rakkauden ja läheisyyden kaipuusta hajoavassa maailmassa.
Isänpäivän aamuna Joona ei juhli vaan painaa oven kiinni perässään. Toisaalla perheenisän rakkaus mehiläisiin saa kohtalokkaat mittasuhteet. Kokoelman avausnovellissa lapset karkaavat järvelle, sillä isän ja äidin kodin löytää vain jos soutaa sinne, missä vedenalainen metsä silittää veneenpohjaa.
Entä sitten jos isää ei ole olemassa, ei edes sellaista sanaa.
Vaaleanpunainen meri on Marisha Rasi-Koskisen kolmas kaunokirjallinen teos. Hänen edellinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan.
Vaaleanpunainen meri on kokoelma vangitsevia ja taianomaisia novelleja isistä ja heidän lapsistaan, rakkauden ja läheisyyden kaipuusta hajoavassa maailmassa.
Isänpäivän aamuna Joona ei juhli vaan painaa oven kiinni perässään. Toisaalla perheenisän rakkaus mehiläisiin saa kohtalokkaat mittasuhteet. Kokoelman avausnovellissa lapset karkaavat järvelle, sillä isän ja äidin kodin löytää vain jos soutaa sinne, missä vedenalainen metsä silittää veneenpohjaa.
Entä sitten jos isää ei ole olemassa, ei edes sellaista sanaa.
Vaaleanpunainen meri on Marisha Rasi-Koskisen kolmas kaunokirjallinen teos. Hänen edellinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan.
197 pages, Hardcover
First published January 1, 2014
3 people are currently reading
66 people want to read
About the author
Marisha Rasi-Koskinen
18 books29 followersMarisha Rasi-Koskinen on varsinaiselta koulutukseltaan psykologian maisteri, joka työskentelee koulupsykologina. Hän on tehnyt myös vapaaehtoistyötä mm. kriisikeskuksessa ja tsekkiläisessä saattokodissa.
Rasi-Koskisen esikoisromaani Katariina (2011) sai paljon tunnustusta väkevästä kielestä ja monia tulkintoja avaavasta kerronnasta. Hänen toinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan. Kolmas romaani Vaaleanpunainen meri oli yksi vuoden 2015 Runeberg-palkinnon ehdokkaista.
Rasi-Koskinen asuu Tampereella ja on kolmen lapsen äiti. Hän harrastaa valokuvausta, ja kuvia tarinoiden taustalla voi käydä katsomassa instagramissa @marisharasikoskinen.
Rasi-Koskisen esikoisromaani Katariina (2011) sai paljon tunnustusta väkevästä kielestä ja monia tulkintoja avaavasta kerronnasta. Hänen toinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan. Kolmas romaani Vaaleanpunainen meri oli yksi vuoden 2015 Runeberg-palkinnon ehdokkaista.
Rasi-Koskinen asuu Tampereella ja on kolmen lapsen äiti. Hän harrastaa valokuvausta, ja kuvia tarinoiden taustalla voi käydä katsomassa instagramissa @marisharasikoskinen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
November 24, 2023
Olipa huikea kirja, pidin näistä novelleista todella paljon! Vahvoja ja vangitsevia tarinoita, jotka veivät minut täysin mukaansa - tavoitin jonkin saman tunnelman kuin muistan Rasi-Koskisen esikoisteoksen, Katariinan, saaneen aikaan.
Tummasävyisten novellien jälkeen viimeinen, mehiläisistä kertova kertomus, oli varsinainen yllätys! Hervoton, absurdi tarina, joka sai tunteet liikahtamaan aivan toisaalle kuin ne ensimmäiset novellit - nauratti. Lieneekö ollut tietoinen veto kirjailijalta laittaa loppuun tuollainen kepeämpi tarina, ettei lukija vallan jää syviin syövereihin?
Suosikkikirjailijakaartiani ehdottomasti tämä Rasi-Koskinen, toivottavasti seuraava kirja ilmestyy pian.
24.11.2023
Oli mielenkiintoista lukea tämä uudelleen seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ihan yhtä paljon en pitänyt kuin silloin ensimmäisellä lukukerralla - novellit ovat todella synkänpuhuvia ja ahdistaviakin, isyydestä ei todellakaan maalaudu pelkästään vaaleanpunainen kuva näissä tarinoissa. Pitäisi varmaan useammin palata aiemmin jo luettuihin kirjoihin, huomaisi ehkä omaa muutostaan ihan erilaisiksi muodostuvien lukukokemusten kautta?
Tummasävyisten novellien jälkeen viimeinen, mehiläisistä kertova kertomus, oli varsinainen yllätys! Hervoton, absurdi tarina, joka sai tunteet liikahtamaan aivan toisaalle kuin ne ensimmäiset novellit - nauratti. Lieneekö ollut tietoinen veto kirjailijalta laittaa loppuun tuollainen kepeämpi tarina, ettei lukija vallan jää syviin syövereihin?
Suosikkikirjailijakaartiani ehdottomasti tämä Rasi-Koskinen, toivottavasti seuraava kirja ilmestyy pian.
24.11.2023
Oli mielenkiintoista lukea tämä uudelleen seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ihan yhtä paljon en pitänyt kuin silloin ensimmäisellä lukukerralla - novellit ovat todella synkänpuhuvia ja ahdistaviakin, isyydestä ei todellakaan maalaudu pelkästään vaaleanpunainen kuva näissä tarinoissa. Pitäisi varmaan useammin palata aiemmin jo luettuihin kirjoihin, huomaisi ehkä omaa muutostaan ihan erilaisiksi muodostuvien lukukokemusten kautta?
May 15, 2019
Luin pitkästä aikaa hyllynlämmittäjän, ja novelleja. Marisha Rasi-Koskisen novellikokoelma Vaaleanpunainen meri kertoo isistä ja heidän lapsistaan, molemmat saavat äänensä. Joskus myös äidit ovat keskeisiä henkilöitä, mutta silloinkin isät ovat merkityksellisiä, varsinkin jos ovat kokonaan poissa. Mieleenpainuvimmat novellit seitsemästä olivat minulle alussa, keskimmäisenä ja lopussa. Ensimmäinen novelli "Satu äidistä" on tunnelmaltaan ja kieleltään sadunomainen, isän kanssa jääneet lapset ovat kertomuksen kokijoina. Neljäs novelli, uuteenkin lukukertaan houkutteleva "Viimeinen" kertoo maailmasta, johon äiti on jäänyt lapsensa kanssa suuren mullistuksen jälkeen - mikä oikein on kaiken niellyt musta? Päätösnovelli "Mehiläiskuninkaan neljä vuodenaikaa" on teoksen pisin, ja se kertoo hauskasti isästä, joka hurahtaa erilaisiin asioihin, tällä kertaa mehiläistenhoitoon äidin ja naapureiden piinaksi...
Kertomukset ovat vetäväjuonisia ja ovelia, ne tarjoilevat pieniä vihjeitä loppukäänteistä, jotka ovat tehokkaita, klassisiakin. Kaikki twistit eivät ole kovin yllättäviä, ja jotkut jättivät hieman kuluneen loppumaun. Kirja tuo näkyville useita koskettavia ihmiskohtaloita. Kieli on täsmällistä, vahvaa, kuvaa asioita luotaamalla yksityiskohtaisia miljöitä. Se on hyvin hiottua, ja joskus tuntui että enemmänkin särmiä olisi voinut jättää, aivan ihon alle tämä ei päässyt. Voimakkaimmin tunnelmat välittyivät, kun tapahtumia väritettiin surrealistisin kuvin. Vaaleanpunainen meri on tyylipuhdas novellikokoelma, lajin ystävälle taattua luettavaa.
"Kimeä ja kova ääni saa sydämen pysähtymään. Hetkeen ei voi liikkua, ei edes hengittää. Joona on kuullut äänen ennenkin. Se on olemassa, se on hänen sisällään, mutta sille ei ole paikkaa tai nimeä, ei mitään sellaista mitä voisi ajatella." (s. 145)
Kertomukset ovat vetäväjuonisia ja ovelia, ne tarjoilevat pieniä vihjeitä loppukäänteistä, jotka ovat tehokkaita, klassisiakin. Kaikki twistit eivät ole kovin yllättäviä, ja jotkut jättivät hieman kuluneen loppumaun. Kirja tuo näkyville useita koskettavia ihmiskohtaloita. Kieli on täsmällistä, vahvaa, kuvaa asioita luotaamalla yksityiskohtaisia miljöitä. Se on hyvin hiottua, ja joskus tuntui että enemmänkin särmiä olisi voinut jättää, aivan ihon alle tämä ei päässyt. Voimakkaimmin tunnelmat välittyivät, kun tapahtumia väritettiin surrealistisin kuvin. Vaaleanpunainen meri on tyylipuhdas novellikokoelma, lajin ystävälle taattua luettavaa.
"Kimeä ja kova ääni saa sydämen pysähtymään. Hetkeen ei voi liikkua, ei edes hengittää. Joona on kuullut äänen ennenkin. Se on olemassa, se on hänen sisällään, mutta sille ei ole paikkaa tai nimeä, ei mitään sellaista mitä voisi ajatella." (s. 145)
May 18, 2018
Marisha Rasi-Koskinen on kerännyt monelta kehuja. Vaaleanpunainen meri on tunnelmiltaan tumma ja epätodellinen, mutta voih miten upeita nämä seitsemän novellia ovatkaan!
En ole sataprosenttisen varma ymmärsinkö kirjailijan epätodellisuuksia oikein, mutta novellit vangitsivat kerronnallaan dekkarimaisesti. Suosittelen!
En ole sataprosenttisen varma ymmärsinkö kirjailijan epätodellisuuksia oikein, mutta novellit vangitsivat kerronnallaan dekkarimaisesti. Suosittelen!
Read
February 10, 2021Viimeinen novelli (perheestä, jossa isä ryhtyy mehiläishoitajaksi) oli ehdottomasti paras! Onneksi luin sinne asti. Jotenkin niin konstailematon, koukuttava, täydellinen tarina ja täydellinen novelli. Muista jäi minulle vähän valju ja etäinen fiilis.
February 11, 2023
4 ½ tähteä
March 12, 2017
Surumielisiä, arvoituksellisia novelleja isistä ja heidän lapsistaan. Ja ihan vähän äideistäkin. Ja kodeista, joihin mahtuu hyvin monenlaisia tarinoita... Nämä novellit viehättävät ja haastavat aukkoisuudellaan ja voimakkailla tunnelmillaan. Rasi-Koskinen kuvaa myös lapsen maailmaa useissa novelleissaan tarkan psykologisesti ja uskottavasti, toden ja kuvitellun rajaa hahmotellen.
July 20, 2016
Kaveri suositteli Rasi-Koskista minulle, eikä minulla ollut oikein mitään odotuksia tätä novellikokoelmaa kohtaan. Yllätys olikin melko suuri ja ehdottomasti positiivinen! Lumoavia, enimmäkseen surullisia, mutta myös monitulkintaisia novelleja isistä, lapsista ja äideistäkin.
April 21, 2019
Pari hyvääkin novellia tässä kokoelmassa, tarinoita perhesuhteiden hajoamisesta ja läheisen menettämisestä ja siitä sotkusta, mitä elämä toisten ihmisten kanssa on. Mutta. Jos teema on näin tiukasti rajattu, niin hyvässä kokoelmassa novellit olisivat muuten erilaisia keskenään. Nyt Rasi-Koskinen toistaa samaa kerronnallista kikkaa/tekniikkaa/rakennetta aivan liian monta kertaa ja se vie tehon tasaisesti melkein kaikilta tarinoilta. Lyhyt kokoelma kävi tylsemmäksi ja tylsemmäksi edetessään. Uskon, että tarinat toimisivat paremmin yksin tai muidenlaisten tarinoiden yhteydessä.
October 13, 2025
Novellikokoelma minun makuuni! En lue paljon novelleja, koska mun on usein työlästä päästä lyhyiden kertomusten maailmaan mukaan. Työläys tietysti riippuu paljon kirjailijasta, ja Rasi-Koskisen mukaan oli verrattain helppo päästä. Novellien rakenne oli ehkä vähän kliseinen ja toisteinen, mutta kun en tosiaan niitä paljon lue ja pidän twisteistä, pidin niistä silti paljon. Isyys yhdistävänä teemana oli sopivan väljä, jotta novellit olivat omanlaisiaan, mutta kokonaisuus oli minusta koherentti, kiinnostava ja kantaaottava. Synkkä ja surullinen tunnelma ja mielikuvitusta kutkuttavat elementit, jotka eivät toimisi täyspitkässä kirjassa niin hyvin, ovat minusta yleisestikin novellien parasta antia ja tekivät tästä kokoelmasta mieleiseni.
August 13, 2018
Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:
Lenni on vaalea. Sillä on vaaleat jalat ja säärissä naarmujen mosaiikki. Paidan läpi tuntuu selkänikamien rivi kuin sarja uppokiviä, ne nousevat pintaan kun järvi hengittää sisään.
Sallan tekisi mieli ottaa toisen Sallan tukasta kiinni ja ravistaa. Toinen Salla ajattelee asioita, joita ei ole edes olemassa. Mutta se ei ole mahdollista. He eivät ole samaa aikaa ja tilaa. Hän ei ole siellä oikeasti. Se on pelkkä muisto.
Kullekin päivälle on yksi rivi, mutta mustekynä on painanut jäljen moneen sivuun yhdellä kertaa. Jokaisella rivillä tuntuu kymmenien päivien paino.
Kun me olimme nuoria, sinä kuljit aina ensin. Minä katsoin sinua. -- Ja sitten yhtäkkiä näit minut. Sinä näit minut ja kun se tapahtui, olit pelkkää tulta ja valoa ja niin tulta ja valoa sinä olit, että olin vähällä lähteä karkuun.
Isän kuolemasta on kaksikymmentä vuotta, miten kaikki voisi olla ennallaan. Silti on asioita, jotka eivät muutu, niillä ei ole siihen lupaa. Lapsuuden paikat ovat sellaisia, ne saavat kutistua, mutta koskaan, ikinä eivät muuttua.
Koira livahtaa ohi. Se ei mene enää sisälle, se seuraa häntä pellolle. Sillä pelto se on, pelto puhdasta kultaa. Lauri auraa polkua viljaan, koira kulkee hänen perässään. Nyt se nostaa päänsä ja kirmaa juoksuun, ei pelkää enää. Yhtä matkaa he katoavat kultaiseen peltoon. Se on toinen maailma, jossa sade jo vihmoo ja tuuli taittaa puut kahtia.
Lapsi. Se ei kärsi koska se ei kaipaa. Se ei kaipaa koska se ei tiedä.
--
Lapsi. Sen tieto on tiedon varjoa. Muistot muistojen varjoja. Sen kokemukset ovat kokemusten varjoja. Ullakko on pihan varjo. Ullakon hiljaisessa tuulessa liikahtelee keinun varjo. Heidän elämänsä on elämän varjo. Ja he itse, vain varjoja.
Oma puhelimeni ei soi. Minulla on soittoäänenä sinun naurusi, mutta puhelin ei soi. Soitan työpuhelimella itselleni. Sinun naurusi soi tyhjissä huoneissa.
Pysäytän. Pelkään ajaa yksin.
Tie on musta ja märkä.
Sammutan valot. Tästä eteenpäin en enää näe.
Lenni on vaalea. Sillä on vaaleat jalat ja säärissä naarmujen mosaiikki. Paidan läpi tuntuu selkänikamien rivi kuin sarja uppokiviä, ne nousevat pintaan kun järvi hengittää sisään.
Sallan tekisi mieli ottaa toisen Sallan tukasta kiinni ja ravistaa. Toinen Salla ajattelee asioita, joita ei ole edes olemassa. Mutta se ei ole mahdollista. He eivät ole samaa aikaa ja tilaa. Hän ei ole siellä oikeasti. Se on pelkkä muisto.
Kullekin päivälle on yksi rivi, mutta mustekynä on painanut jäljen moneen sivuun yhdellä kertaa. Jokaisella rivillä tuntuu kymmenien päivien paino.
Kun me olimme nuoria, sinä kuljit aina ensin. Minä katsoin sinua. -- Ja sitten yhtäkkiä näit minut. Sinä näit minut ja kun se tapahtui, olit pelkkää tulta ja valoa ja niin tulta ja valoa sinä olit, että olin vähällä lähteä karkuun.
Isän kuolemasta on kaksikymmentä vuotta, miten kaikki voisi olla ennallaan. Silti on asioita, jotka eivät muutu, niillä ei ole siihen lupaa. Lapsuuden paikat ovat sellaisia, ne saavat kutistua, mutta koskaan, ikinä eivät muuttua.
Koira livahtaa ohi. Se ei mene enää sisälle, se seuraa häntä pellolle. Sillä pelto se on, pelto puhdasta kultaa. Lauri auraa polkua viljaan, koira kulkee hänen perässään. Nyt se nostaa päänsä ja kirmaa juoksuun, ei pelkää enää. Yhtä matkaa he katoavat kultaiseen peltoon. Se on toinen maailma, jossa sade jo vihmoo ja tuuli taittaa puut kahtia.
Lapsi. Se ei kärsi koska se ei kaipaa. Se ei kaipaa koska se ei tiedä.
--
Lapsi. Sen tieto on tiedon varjoa. Muistot muistojen varjoja. Sen kokemukset ovat kokemusten varjoja. Ullakko on pihan varjo. Ullakon hiljaisessa tuulessa liikahtelee keinun varjo. Heidän elämänsä on elämän varjo. Ja he itse, vain varjoja.
Oma puhelimeni ei soi. Minulla on soittoäänenä sinun naurusi, mutta puhelin ei soi. Soitan työpuhelimella itselleni. Sinun naurusi soi tyhjissä huoneissa.
Pysäytän. Pelkään ajaa yksin.
Tie on musta ja märkä.
Sammutan valot. Tästä eteenpäin en enää näe.
July 4, 2017
Wavering between four and five stars. This was thematically a really tightly-knit collection of short stories about children and their parents, especially fathers. The short stories were highly emotional, even though Rasi-Koskinen's style was rather understated. Which I loved.
The reason I'm rounding this down to four stars is that even though I really liked these, there were maybe two stories I didn't like as much as those I really adored. Naturally it is very difficult to write that many stories with equal excellence, so I wasn't disappointed by any means, and I definitely recommend this as the best short story collection I've read thus far.
The reason I'm rounding this down to four stars is that even though I really liked these, there were maybe two stories I didn't like as much as those I really adored. Naturally it is very difficult to write that many stories with equal excellence, so I wasn't disappointed by any means, and I definitely recommend this as the best short story collection I've read thus far.
October 13, 2014
Kolme ja puoli.
Rasi-Koskisen novellikokoelma on niin vahva kuin aiempien teosten perusteella sopii odottaakin. Yllättävyyttä ja moniuloisuutta riitti. Nämä vain taittoivat juuri sellaisiksi novelleiksi, joista en täysin osaa nauttia ja jäinkin kaipaamaan kokonaisuudelta jotain. Tavallaan todella onnistunut teos, mutta en vain henkilökohtaisesti saanut siitä kaikkea irti.
Rasi-Koskisen novellikokoelma on niin vahva kuin aiempien teosten perusteella sopii odottaakin. Yllättävyyttä ja moniuloisuutta riitti. Nämä vain taittoivat juuri sellaisiksi novelleiksi, joista en täysin osaa nauttia ja jäinkin kaipaamaan kokonaisuudelta jotain. Tavallaan todella onnistunut teos, mutta en vain henkilökohtaisesti saanut siitä kaikkea irti.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews