Trilleri Suomeen soluttautuneista Venäjän vakoojista ja kuolemasta, joka saa näkemään kaiken toisin. Valaistunut tappaja aloittaa uuden Joki-sarjan, jossa kansainvälinen terrorismi on lähempänä kuin uskallamme kuvitellakaan.
Kun KRP:n erikoistutkija Henri Joki katsoo surmatun kollegansa ja ystävänsä Eva Braggin kasvoja, hän ymmärtää, ettei kukaan ole enää turvassa.
Supossa työskennellyt Eva oli tutkimassa korkean tason vakoiluvyyhtiä, joka tulisi vielä horjuttamaan Nato-Suomen turvallisuutta. Pian Evan kuoleman jälkeen muidenkin vyyhtiin kytkeytyneiden päitä alkaa putoilla.
Samaan aikaan liikkeellä on myös tappaja, jolla tuntuu olevan yksityinen motiivi.
Harri Virtasen kerronnassa risteävät koukuttavalla tavalla kilpajuoksu vieraiden valtioiden palkkatappajien kanssa ja Henrin kamppailu menneisyytensä ja henkilökohtaisen kipunsa kanssa. Lohtua ja tukea tuo vain muisto Evan läheisyydestä.
Ihan hyvä ja trillerissä on oma tyylinsä mikä erottuu muista suomalaisista vastaavista kirjoista. Tykkään Virtasen tyylistä kirjoittaa, se on sujuvaa ja kieli on rikasta. Murhia oli tässä vaikka muille jakaa, kesken kaiken tuli hiukan yllättäväviäkin suunnanmuutoksia niinkuin tyyliin kuuluu. Oli myös riittävästi linkkejä reaalimaailmaan. Tästä on hyvä jatkaa Joki-sarjaa.
Hesarin suosituksen ja ehkä myös kirjoittajan taustan takia uskalsin tämän aloittaa. No ei ehkä olisi kannattanut. Ajattelin huonojen arvioiden olevan osittain kirjan aiheen syytä, jossa pahat poliisit, äärioikeisto ja Venäjän vaikuttaminen yhdistyvät samaan kirjaan.
Se onkin mielenkiintoista, mutta sitten päähenkilö alkaa samaan aikaan kuvittelemaan olevansa psykiatri ja kirjan koko vaihde siirtyy aika erikoisen suuntaan. En taida lukea seuraavaa osaa.
Dekkarit ovat saman tarinan toisintoja hieman erilaisilla mausteilla. Parhaissa on on yhdistetty vanhaa tuttua tavalla joka luo illuusion jostain uudesta. Valaistunut tappaja kuuluu siihen kategoriaan. Juonta tärkeämpää oli hahmojen onnistunut vaikkakin hieman karikatyyrinen kuvaus.