Pidä mut

Verta hampaissa #3

by Terhi Tarkiainen

Mitä odottaa, kun odotat lasta vampyyrille?

Terhi Tarkiaisen vampyyriromaanissa yllätysraskaus iskee kuin teroitettu vaarna. Järjettömässä tilanteessa voi tehdä vain järjettömiä päätöksiä.

Anna asuu Bulevardin kattohuoneistossa vampyyriensa Vladin ja Kalman kanssa, kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa. Niin kuumia kuin isäehdokkaat ovatkin, vainajista ei pitäisi olla siittämään lasta. Ja onko Annasta edes äidiksi? Polyamorinen suhde joutuu koetukselle, kun yksi osapuoli kantaa sisällään helvetinsikiötä, toinen pettää kahta muuta ihmissuden kanssa ja kolmas haaveilee istukan syömisestä. Vampyyrin verenhimo voi olla hirmuinen, mutta vampyyrivauvaa kantavan naisen nälkä on kirjaimellisesti kyltymätön.

Genres: Fantasy, Finnish Literature, Vampires, Audiobook

368 pages, Paperback

Published July 7, 2025

About the author

Terhi Tarkiainen on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti, kirjoittajana kujeileva humoristi ja omaleimainen historiallisen romaanin taituri. Monipuolinen kirjailija tunnetaan niin 1700-luvun brittineidoista kertovasta Vallattomat viettelijät -sarjasta kuin nyky-Suomeen sijoittuvasta Verta hampaissa -vampyyrisarjasta. Jo nuorena Tarkiainen ilmoitti haluavansa Kaari Utrioksi Kaari Utrion paikalle, aikuisena hän on tyytyväinen vain saadessaan seurata perässä.

Reviews

[Saimi Korhonen · Rating 4 out of 5]

"Tämä on tarina siitä kuinka tyttö tapaa pojan. Tai siitä, kuinka tyttö saa pojan lahjaksi ja pojan poikaystävä änkeää mukaan. Tai jos unohdetaan tytöt ja pojat, oikeastaan tämä on tarina siitä, kuinka ihminen rakastuu kahteen muuhun ihmiseen, jotka eivät tosin enää ole ihmisiä."

4,5/5!

Anna asuu Helsingissä iloisesti vampyyrpoikaystäviensä Kalman ja Vladin kanssa, kun eräänä päivänä, täysin yllättäen, hän saa kuulla elämänsä yllätyksen: hän on raskaana. Vampyyrien ei kuitenkaan pitäisi voida lisääntyä, joten miten Anna on päätynyt raskaaksi, ja mitä puoliksi vampyyrin sikiön kehittyminen tekee kantajalleen? Annan, Vladin ja Kalman – team VAK:in – uusi seikkailu on täynnä outoja tilanteita, noituutta, verta ja kuumia tunteita.

Tykkäsin tästä enemmän kuin sarjan kakkososasta, mutta en ihan yhtä paljon kuin ekasta kirjasta. En usko minkään sarjan kirjan (toivottavasti niitä tulee lisää) koskaan päihittävän ekaa kirjaa, koska sitä lukiessani en vielä tiennyt lainkaan millaista meininkiä odottaa ja olin siksi koko ajan ilahtuneen yllättynyt. Pidä mut on, kuten kaikki Verta hampaissa -kirjat, humoristinen, himokas ja vastustamattoman koukuttava. En olisi välttämättä halunnut tykittää kirjaa kahdessa päivässä, mutta en kerrassaan voinut lopettaa lukemista. Rakastan tämän kirjan veitikkamaista tunnelmaa ja sen hahmoja, erityisesti keskeistä trioa.

Siinä missä kakkoskirja ei tuntunut olevan yhtä vahvasti Annan tarina (sen keskeinen juoni pyöri lähinnä Vladin menneisyyden ja Kalevalan väen ympärillä), tässä kirjassa palattiin visusti Annan pariin. Oli hauska seurata Annaa kun hän yrittää päättää mitä haluaisi tulevaisuudeltaan ja mitä hän haluaa vauvauutisensa kanssa tehdä. Arvostin sitä, miten kirjassa korostuu naisen oikeus valita haluaako hän olla raskaana ja synnyttää, vai haluaako hän päättää raskautensa. Anna keskustelee aiheesta avoimesti ja hän saa erityisesti ympärillään olevilta naisilta, Ksenialta eritoten, tukea. Kirjan koko mysteeri on nivoutunut naisten itsemääräämisoikeuden ja raskauden ympärille, ja pääpahis, ikivanha noita Rauni (Ksenian ex, joka kirosi Annan ja aikanaan Annan äidin, Kaarinan, joka kantoi hetken aikaa Kalman lasta) elättää itsensä kiroamalla ihmisnaisia raskaaksi vampyyreille, pakottamalla heidät siten kantamaan kirottua lasta ja viemällä joko heidän syntyneen lapsensa tai abortoimansa sikiön. Rauni oli etova hahmo, koska hän pakottaa naiset kantamaan lapsia, joita eivät usko voivansa saada kumppaneidensa kanssa. Hän käyttää naisia hautomoina, eikä sure kun he kuolevat synnytyksestä tai abortista johtuneisiin komplikaatioihin. Anna on ihana sekoitus kaaoottista energiaa ja hyväsydämisyyttä: hän ei aina ajattele asioita läpi ja hän möläyttelee typeryyksiä, mutta hän haluaa olla hyvä ihminen, tekee parhaansa ollakseen avoinmielinen ja reilu, ja hän antaa ihmisille mahdollisuuksia, vaikka he eivät sitä aina ansaitsisi (hän on esimerkiksi sietänyt vanhemmiltaan soopaa jo vuosikymmeniä). Anna kuitenkin tuntuu tässä kirjassa alkavan todella aikuistua, mitä oli kiva seurata. Olin iloinen, kun Anna lopussa itse päätti pitää vauvansa ja lakata elämästä vanhempiensa rahoilla. Minua ilahdutti myös se, ettei Anna näe vampyyriksi muuttumista tavoitteenaan vaan haluaa elää ja olla osa kuolevaisten maailmaa. Yleensä vampyyriromansseissa kuolevainen osapuoli ei halua mitään muuta kuin olla vampyyri, mutta ei Anna. Se on virkistävää. Ja pakko sanoa, se, että Anna mainitsi katsoneensa nuorena Supernaturalia teki hänestä entistäkin samaistuttavamman hahmon.

Vlad ja Kalma ovat molemmat ihania, vaikkakin rosoisia, joskus raivostuttaviakin hahmoja. Kalmassa erityisen ihanaa, tässä kirjassa, on se, miten hän on alkanut näyttää todellista, visusti piilotettua pehmeyttään aiempaa avoimemmin. Kuten Anna kuvailee: "Kaikista kovista puheistaan ja ajoittaisesta aggressiivisuudestaan huolimatta Kalma oli pohjimmiltaan yhtä pehmeää mössöä kuin hänen murhaamiensa ihmisten sisälmykset." Hän on herttaisen innoissaan vauvasta, häntä ei hävetä toistella Annalle ja Vladille kuinka hän rakastaa heitä, ja häntä kismittää, ettei Anna koskaan esittele häntä kellekkään poikaystävänään. Hän on kumppaniensa lumoissa, aivan täysin. Kirjassa päästään myös kurkistamaan Kalman menneisyyteen, vuoteen 1977, ja tämä juoni olikin aikamoinen yllätys. En todellakaan odottanut että Kalma rakastui aikoinaan Kaarinaan, Annan äitiin, tämän ollessa vielä nuori neitokainen. Oli huvittavaa kuinka Anna päätyi lopulta vain hyväksymään tilanteen – eihän tämä suinkaan ole oudointa jota hänelle on viime vuotena tapahtunut. Oli surullista, kuinka Kalma ei enää voi tunnistaa katkerassa, happamassa, kylmässä Kaarinassa sitä tyttöä, jota vuosikymmeniä sitten rakasti. Kaarina on muuttunut niin paljon, eikä todellakaan parempaan päin. Vlad on yhä oma hillitty, melankolinen itsensä. Hän painiskelee yhä syväänjuurtuneen itseinhonsa kanssa, ja pelkää ettei ole tarpeeksi hyvä kumppaneilleen, ettei osaa rakastaa heitä oikealla tavalla. Hänellä ja Pontuksella (joka on tässä kirjassa oma, luotettava karvaturri itsensä) on meneillään aikamoinen juttu. Oli hauska saada selville, pikkuhiljaa, mitä Vlad Pontuksen syleilystä etsii. Oletin alkujaan, että kyseessä oli Vladin tapa rangaista itseään, mutta kun hän avautuu Kalmalle ja selittää, että hän nauttii kivusta, koska se saa hänet tuntemaan olonsa todella eläväksi, en ollut yllättynyt. Vlad on aina kokenut kuolemattomuutensa ja vampyyriutensa hankalammin kuin Kalma. Kalman pragmaattinen reaktio tähän, hänen vannomuksensa, että hän ja Anna auttavat kyllä Vladia saamaan mitä hän tarvitsee, oli huvittava että herttainen: "Vladi, mä lupaan sulle: me piiskataan sut uudelleen eloon." Peak Kalma momentti! Säälin myös kovasti Vladia kun kävi ilmi, että hän on piinannut itseään sen takia, että tappoi Jeren, hukkapojan josta tehtiin vampyyri kakkoskirjan lopussa Kyllikin halusta antaa sille toinen mahis, koska se raiskasi ja tappoi tytön. Se ei sure sen takia, että Jere kuoli, vaan siksi, että se tietää Kyllikin surevan kun se saa lopulta tietää. On herttaista, kuinka rakas Kyllikki pojille – ja Annalle – on.

Sivuhahmot olivat kaikki jees. Annan äiti oli oma karmaiseva, inhottava itsensä, mutta hänestä paljastuu myös uusia puolia ja salaisuuksia, jotka hän on pitänyt visusti itsellään jo vuosien ajan. Kyllikki oli taas kerran aivan ihana, upea sekoitus badass-leidiä ja herttaista mummelia. Erityisesti pidin siitä, miten hän roastasi Annan äitiä sanoessaan: "Olen täällä Annan vuoksi. Jonkun on oltava." - "Minä olen antanut sille tytölle kaikkeni!" - "Ehkä olisi kannattanut kysyä ensin, mitä Anna itse tahtoo." Kyllikki on tehnyt virheitä elämänsä aikana, ja on tullut niiden takia viisaammaksi. Hän on ihana. Ksenia, vampyyrinoita, oli hauska uusi lisäys tähän tarinaan traagisine taustatarinoineen ja prätkineen. Hän oli sekä cool että haikea hahmo, ihana nörtti (hän rakastaa Tolkienia ja metallimusaa) ja hauska sekoitus stereotyyppistä vampyyria ja noitaa. Hän eli aikanaan hedonistista, menevää, villiä elämää kuten vampyyrit yleensä, mutta viime vuodet hän on elänyt hökkelissä yksikseen keskellä ei mitään itärajan tuntumassa, hyvin noitamaisesti. Oli kiva nähdä hänen tukevan Annaa tässä oudossa tilanteessa ja saavan vihdoinkin kohdata uudelleen Raunin, tuon noidan jota hän rakasti, joka kirosi hänet kantamaan vampyyrin lasta, koska oli kateellinen Lemmitylle, johon Ksenia myös rakastui. Heidän surullinen, katkera tarinansa oli kuin synkeä varjo Annan, Vladin ja Kalman tarinasta. Olin iloinen, kun Ksenia sai vihdoinkin ottaa yhteen Raunin kanssa, pelastaa Annan ja lopulta tuhota Raunin, joka aiheutti hänelle niin paljon tuskaa). Peten rooli kirjassa oli pienoinen yllätys, koska en ollut odottanut hänen olevan merkittävä hahmo. En oikein tiedä mitä mieltä olin siitä, että hän paljastui Raunin rikoskumppaniksi, joka oli johdatellut tämän Annan ja vamppien perään, katkerana siitä miten Anna, Vlad ja Kalma "pilasivat" hänen elämänsä. Pete teki kaiken tämän kostaakseen ja koska Rauni taikoi hänen jalkansa kuntoon. Pyörätuoli oli Petelle kamala, hirveä ja inhottava, kapistus josta eroon päästäkseen hän teki noidan kanssa diilin, ajauduttuaan ensin, toipuessaan, internetin misogyynisiin, rasistisiin ja "vieraslajeja" eli vampyyreja parjaaviin piireihin. Toisaalta pidin siitä, miten Tarkiainen tällä nosti esiin sen, miten internetissä pyöriessään monet nuoret miehet ajautuvat katkeruutta, seksismiä, rasismia ja muita -ismejä lietsoviin piireihin ja radikalisoituvat. Mutta toisaalta, se, että Peten vammaa kuvattiin hänen elämänsä pilanneena juttuna ja hänen rangaistuksenaan kun Raunin kuoltua parantava taika lakkaa vaikuttamasta tuntui vähän oudolta. En voi puhua pyörätuoleja käyttävien ihmisten puolesta tai sanoa olivatko Peten kokemukset osuvasti kirjoitettuja – jos tämä kiinnostaa, kannattaa etsiä joku, jolla on kokemusta vammaisuudesta ja pyörätuolin käyttämisestä.

Annan, Kalman ja Vladin suhde oli aivan ihana. Minua huvitti ja riemastutti se, että Anna on opettanut heille suostumuksesta, naisen itsemääräämisoikeudesta ja sen sellaisesta, ja että pojat yrittävät tosissaan opetella elämään Annan vaatimusten mukaan. He ovat viettäneet vuosikymmeniä ottaen mitä haluavat ja he ovat pohjimmiltaan verenhimoisia otuksia, mutta he rakastavat Annaa ja haluavat olla tälle hyviä. Kun Anna yhdessä vaiheessa lähtee kertomatta pojille minne ja kenen kanssa, Vlad ja Kalma huolestuvat heti, että satuttivat Annaa jotenkin. He ovat kehittyneet mukavasti! Tässä kirjassa päästään kunnon polyamoriseen meininkiin ja käsitellään niin jokaista yksittäistä paria tämän trion sisällä, sekä trioa kokonaisuutena, pienenä, outona perheenä. Vladin ja Kalman vuosikymmenten mittainen suhde saa minut aina herkistymään, koska he ovat kokeneet yhdessä niin paljon eivätkä voi kuvitella maailmaa ilman toista. Tämä kuvaus Vladilta oli yksi suosikeistani kirjassa: "Ihana, hullu Kalmani. Oma kaunis kuolemani." Anna tuntuu luontevalta lisältä heidän suhteeseensa, eikä kukaan osapuolista tunnu ulkopuoliselta. Heidän trionsa suhde on todella hyvin kirjoitettu. Ihana quote oli myös tämä purkaus Annalta: "Mä rakastan noita kahta! Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa? Ne eivät ole mitään kesäkissoja, joista hankkiudutaan eroon, kun loma loppuu. Vlad ja Kalma ovat mun elämä. Ja sinä tai Anton ette, helvetti soikoon, vie niitä multa!" Pidän tässä triossa siitä, kuinka he ottavat yhteen, naljailevat ja rakastavat toisiaan juuri sellaisina kuin he ovat. Vlad pelkää ettei osaa rakastaa heitä oikein, eikä tajua, että Kalma ja Anna rakastavat häntä juuri tuollaisena. Kalma on lievästi pyromaaninen ja lähes alati vihainen, mutta Anna ja Vlad eivät sitä hätkähdä. Ja Anna... Anna on kuolevainen ja siten heiveröinen, jääräpäinen, itsepintainen nuori nainen, joka sekoittaa poikien elämät aivan tyystin ja on heille aivan korvaamaton, heidän ankkurinsa ihmisyyteen. Kaunista.

Kuten aiemmissakin sarjan kirjoissa, tässäkin tarinassa Tarkiainen käsittelee fantastisten ja outojen sattumusten ohessa ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kuten jo aiemmin mainitsin, keskiöön nostetaan muun muassa naisten oikeus määrätä omasta kehostaan ja abortti-keskustelu. Pohdinnan alla on kuitenkin myös nuorten miesten radikalisoituminen ja äärioikeistolaisten aatteiden kasvaminen, omien etuoikeuksien ymmärtäminen ja sisäistäminen, sekä toksiset perhedynamiikat. Näitä teemoja käsitellään niin suoraan kuin allegorisesti sekä usein humoristisella otteella. Joitain tämä voi häiritä, mutta pidän itse siitä, miten Tarkiainen tasapainottelee huumorin ja vakavuuden välillä ja onnistuu saamaan minut yhtä aikaa ajattelemaan sekä nauramaan.

Odotin tätä kirjaa innolla ja ilokseni voin sanoa, ettei se pettänyt odotuksiani. Muutama asia jäi hieman hiertämään, erityisesti Peten tapauksessa, mutta muutoin nautin kirjasta alusta loppuun. Jos tämä on team VAK:in tarinan päätös, voin hyväksyä sen (loppu oli mielestäni hyvä – he ovat yhdessä, onnellisempia kuin koskaan, Anna odottaa heidän vauvaansa ja he suunnittelevat oman kodin rakennuttamista. He kaikki pitävät kiinni toisistaan, antavat toisilleen mitä he tarvitsevat ja suojelevat toisiaan niin heidän mieltensä synkkyyksiltä kuin ulkoisilta vaaroilta.), mutta en panisi pahitteeksi neljättä, viidettä tai jopa kuudetta kirjaa tässä sarjassa. Rakastan Annaa, Vladia ja Kalmaa ja heidän outoa maailmaansa kovasti!

[Simppu · Rating 4 out of 5]

Vakavilla pohjasävyillä höystettyä viihdyttävää kohellusta vampyyrien ja muiden myyttisten eläjien kanssa. Olisin suonut, että 1970-luvulle sijoittuvaa juonilankaa ja äiti–tytär-suhdetta olisi käsitelty vielä hieman enemmän. Yksityiskohtana pidin lukujen alussa olevien tavallisten raskausopastekstien kiinnittymisestä tarinaan.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Oon tykänny tästä sarjasta alusta asti ihan täpöllä, eikä kolmaskaan osa pettänyt odotuksia. Tuttuun tapaan mukana oli hyvää huumoria, nokkelaa sanailua ja monenlaista kuumaa toimintaa, mutta onneksi hommaa ei lyöty kuitenkaan läskiksi vaan vakavampaakin pohdintaa oli ilmassa. Isoimpana tietty naisen oikeus omaan kehoonsa ja vapauteen valita lapsen pitämisen ja abortin välillä, joka vampyyrivauvan tapauksessa on vielä tavallista mutkikkaampi päätös. Kaikenlaisia traumoja myös käsiteltiin, uusia kiinnostavia hahmoja tuli kuvioihin, ja vanhoista tutuista paljastui uusia puolia. Eli kaikenkaikkiaan aivan todella viihdyttävä teos Tarkiaiselta jälleen kerran, nyt vaan neljättä osaa oottelemaan sillä onhan semmonen tulossa, onhan??

[Katsu · Rating 5 out of 5]

Siis niin älytön lukukokemus taas! 

Niin hauska ja kepeä. 


Spekuloin kokokirjan ajan kaikenlaista ja kuitenki tuli loppuvaiheessa kunnon yllätyksiä mitä en osannu ees arvata! Niin hauska ja hyvää huumoria!


Jouduin pitämään vähän taukoa myös etten imaisisi tätä päivässä. Kun en halunnu että tarina loppuu! 


Tää oli seksikäs, kutkuttava, kiihkeä, miellyttävä, jännittävä, yllättävä, nyky-aikainen, mieleenpainuva, humoristinen ja koskettava lukukokemus❤️ toivon hartaasti että saadaan vielä jatkoa Annan, Kalman ja Valdin tarinalle 😭❤️.


Oon suositellu tätä sarjaa ihan kaikille!! luen nää satavarmasti moneen kertaan uudestaan! Kiitos Terhi ihanasta tarinasta.😍

[Linnea · Rating 5 out of 5]

*arvostelukappale*

Mikä vuoristorata!

Anna, Vlad ja Kalma elävät kolmiosuhteessaan enemmän ja vähemmän auvoisasti, kun käy ilmi että jotenkin epäelävät ovat saaneet Annan raskaaksi. Joku innostuu, toinen kriisiytyy, ja jotenkin tämä kaikki liittyy monen sadan vuoden takaisiin tapahtumiin, noitiin ja mitä vielä. Ja pyörii siellä se yksi ihmissusikin.

Lähetin tätä lukiessa paljon kirosanoja sisältäviä viestejä ystävälle, olin jo ihan varma että ei tää nyt lähde ja että en tiiä, miksi kaikki on niin ärsyttäviä ja pönttöjä, ja sitten kuitenkin olin lopussa aivan sitä mieltä että ihan parasta. Team VAK 4eva.

[Maiju (Pikkuunen) · Rating 5 out of 5]

Jälleen kerran hykerryttävän hauska vampyyrikertomus! ❤️

[Inka Matikainen · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa on kauan odoteltu, ja sen lukeminen oli yhtä intoa. Mielenkiintoiset juonenkäänteet saivat spekuloimaan, mutta silti yllätyksiä löytyi ties mistä. Ja loppuratkaisu oli sydäntäsärkevän suurenmoinen.

[Merel · Rating 2 out of 5]

Tämä on omalla tavallaan viihdyttävä sarja, mutta huomasin tässä kolmannessa osassa, että aika moni asia alkoi jo enemmän ärsyttää. Vampyyriraskaus teemana on sellainen, joka ei oikein innostanut ja sukupuolineutraali pahis myös tuntui ankealta valinnalta näin lisääntyvän transfobian aikakautena. Minun on vaikea hahmottaa miten paljon näissä kirjoissa on parodiaa perinteisiä ja uudempiakin vampyyritarinoita kohtaan, kun samaan aikaan teokset kuitenkin alleviivaavat niitä stereotypiota aika tavalla. Puuduttavinta on kuitenkin lukuisat mekaanisen kuuloiset seksikohtaukset ja asetelma tylsä päähenkilö, jota kaikki hottikset paranormaalit miehet kuitenkin haluaa.

[Elina Jahkola · Rating 5 out of 5]

Olipa taas kerran ihana lukuelämys ja taattua laatua Terhi Tarkiaiselta - jännitystä, intohimoa ja kantaaottavuutta 🥰❤️ Juonikuviot ja niiden monimutkaisuus hänen kirjoissaan yllättävät joka kerta - niin myös tässäkin! 🥰❤️

[Heli · Rating 5 out of 5]

Riemastuttava! Edellinen osa oli itselle pieni pettymys, liekkö ollut perinteinen toisen osan notkahdus, mutta tämä oli kyllä oivallinen osa. Mitään ei hierottu naamalle vaan kaikki soljui mukavasti eteenpäin.

[Sointu · Rating 5 out of 5]

Ihana, ihana Team VAK! Terhi kuvaa hahmojaan tarkasti, mutta hauskasti ja lempeästi. Suomen oma Charlaine Harris. Ahmin tämän odottamani uutuuden päivässä.

[Jen Juniper · Rating 4 out of 5]

Tuota noin... 😅 Tuntui että Tarkiainen oli aiempiin verrattuna rutistanut kierroksia korkeammaksi. Tarina toimii, mutta kun jokainen lause on ladattu täyteen nokkelaa sanankäyttöä, tuli tälle lukijalle välillä ähky.

Mutta miten hitossa Annan äiti sai tätä fyysisesti riepoteltua paikasta toiseen? Miten ei aikuinen, muuten itsepäinen, nainen pistänyt yhtään hanttiin?!

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Terhi Tarkiaisen vampyyriviihdesarja Verta hampaissa saa jatkoa. Edellinen osa Peto irti revitteli vampyyrien ja ihmissusienkin parissa ilahduttavan kovin kierroksin, eikä meno hiivu tässäkään osassa. Jos kaksi edellistä osaa olivat vähän irrallisempia toisistaan, tämä on sen verran jatkoa edelliselle, että Peto irti kannattaa lukea ennen tätä.

Anna elää vampyyriensä Vladin ja Kalman kanssa kolmen kimppaa, olkoonkin, että Vlad on viime ajat viettänyt poissa kotoa omissa puuhissaan. Kalman kanssa elo on sujunut kuitenkin ihan näppärästi. Nyt tilanne on kuitenkin sillä tavalla sekava, että Anna on raskaana. Ainoa ongelma on, että raskaaksi tulemiseen tarvitaan seksiä jonkun siittiöitä tuottavan kanssa, ja Annan ainoat seksikumppanit ovat jo ajat sitten manan majoille muuttaneita vampyyreitä, joista ei pitäisi olla siittämään jälkeläisiä.

Raskaus ei siis ole odotettu tai toivottu. Kun Anna ja Kalma tavoittavat Vladin Kalevalasta, samalla Kalevalan emännältä Kyllikiltä selviää, ettei Annan tilanne oli aivan ainutkertainen – ja että aikaisemmilla kerroilla vastaaviin raskauksiin on liittynyt kovin ikäviä komplikaatioita. Selviteltävää siis riittää. Siinä sivussa Annalla on selvittelemistä väleissään vanhempiinsa ja suhteissaan Vladiin ja Kalmaan.

Annan näkökulmasta kerrottujen lukujen väliin mahtuu sitten hieman Vladin näkökulmaa ja vuoteen 1977 sijoittuvia tapahtumia Kalman silmin katsottuna. Kokonaisuus rullaa mukavasti ja herkullisia käänteitä ja kuumia kohtaamisia riittää koko kirjan mitalle. Pidä mut oli nautinnollista viihdettä alusta loppuun. Tarkiaisen huumorintaju toimii minulle erittäin hyvin, kirjan nokkela sanailu uppoaa kuin kulmahampaat kaulavaltimoon. Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa!

[Nannah · Rating 3 out of 5]

höh. Ei ollut niin hyvä kuin edellinen. Annan äitiin liittyvä juonikin jäi kesken ja sitä ei puitu sen enempää. Jatkoa toki kaipaan pian, sillä jäi se hieman auki miten kaikki jatkuu...

[Jii · Rating 5 out of 5]

Loistavaa viihdettä. Tarinan ensimmäinen sivu on aivan mainio!

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Terhi Tarkiainen on yksi niistä kotimaisista kirjailijoista, joiden uudet teokset on heti pakko saada käsiinsä, erityisesti mustan huumorin ja poikkeuksellisen railakkaan otteen vuoksi. Pidän myös hänen herkullisen vinksahtaneista historiallisista romansseistaan, mutta suurin rakkauteni on hänen Verta hampaissa -vampyyrisarjansa. Pure mua oli loisteliaan omaperäinen ja toi uutta raikasta verta vampyyrikirjallisuuteen. Myös toinen osa Peto irti lunasti odotukset ja lisäsi ihmissusia ja kotimaista mytologiaa vampyyriloreen. Sarjan uusi kolmas osa Pidä mut kulkee avoimesti Stephanie Meyerin Twilight-saagan viimeisen osan Aamunkoi avaamia latuja, mutta mormonimaista kainoutta on tältä kirjalta turha odottaa. Päähenkilö Anna on tullut jonkin ihmeen kaupalla raskaaksi vampyyreille ja tällä kertaa kirjan päävastustajaksi pääsevät noidat.
Mysteeriraskauden syiden ja seurausten selvittely johtaa seikkailuihin ja edellisistä kahdesta kirjasta tuttujen sekä ihmisten että yliluonnollisten hahmojen kohtaamiseen uudelleen. Juoni yllättää edellisten kirjojen tapaan, vaikkakin Pidä mut -kirjan lukemisesta jäi hieman väliosamainen maku edellisiin verraten. Kiinnostavaa kirjassa on Annan ja kahden vampyyrin, Vladin ja Kalman, polysuhteen kuvaus ja kolmikolla on lisäksi vielä suhdeselvittelyä ihmissusi Pontuksen kanssa. Kansikuva luo mielikuvia yliluonnolliseen romantiikkaan, ja toki kuumia kohtauksia löytyy, mutta meno on huomattavasti raikkaampaa ja humoristisempaa kuin kahden viimeisen kirjan geneeriset kannet antavat ymmärtää. Toki silti vällynvälitoiminta on tässä villimpää kuin keskimääräisellä mausteisuudellaan myyvällä romantasialla, eikä vällyjen väliin yleensä jakseta siirtyä, ennen kuin jo toiminta alkaa. Kirjan loppu lupailisi jatkoa olevan tulossa, ja niin ainakin hartaasti toivon.

Arvio myös blogissa Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...