Endast nitton år gammal fick Mary Shelley en avskyvärd idé: Hon skulle skriva en roman om en man som skapar ett namnlöst monster; liv ur död. Resultatet blev Frankenstein, den mytiska berättelsen som lever vidare i populärkulturen i filmversioner och leksaker. Mary Shelleys liv var stormigt och udda, och äktenskapet med den kontroversiella poeten Percy Bysshe Shelley liknade mer en vild vision än ett vardagens och tillgivenhetens förbund. I korselden mellan äktenskapliga krav, tidens vetenskapliga upptäckter och sina egna konstnärliga och personliga begär lyckades Mary Shelley vara en tänkare med vetskap om själens nattsida långt före Sigmund Freud. I sin nya bok skriver Merete Mazzarella om Mary och hennes originella krets, hon redogör för Marys litterära arbete, och hon analyserar Frankenstein både i sitt sammanhang och i förhållande till en fråga som är allt mer aktuell: Vad vill det egentligen säga att vara mänsklig?
3,5 tähteä. Aivan mielettömän kiinnostava ja vetävästi kirjoitettu, vaikka valitettavasti tuntui loppupuolella hukkaavan vähän parasta kärkeän.
En tiennyt Mary Shelleysta oikeastaan mitään ennen tätä, ja Frankensteiniakin tunsin vain sen perusteella, mitä populaarikulttuuri on esittänyt. Näissä usein esillä olevissa tarinoissa on aika merkittäviä eroja siihen, mitä Shelleyn Olento alunperin on ollut. Kauhutarina puretaan osiin niin, että hirviöstä tuleekin lopulta inhimillisempi kuin sen luojasta.
Ja jos tarina tohtori Frankensteinista ja hänen hirviöstään on mielenkiintoinen (ja traaginen), niin sitä samaa on Mary Shelleyn elämäkin.
Erinomaisen kiinnostava. Toimi Frankensteinin lukukokemuksen syventäjänä (luen sitä parhaillaan) ja myös itsenäisenä teoksena. Mary Shelleyn ja hänen lähipiirinsä elämästä tiesin jotakin entuudestaan, mutta tämä kirja tarjosi paljon uutta tietoa.
Shelleyn elämä oli itsessään dramaattinen, värikäs ja monelta osin traaginen. Myös hänen lähipiirinsä oli kiinnostavia, traagisia, inspiroivia ja monimutkaisia persoonallisuuksia täynnä. Shelleyn elämän ja persoonan läpikäyminen lisäksi Mazzarella pohtii romaanin pohjalta monia tärkeitä teemoja kuten toiseus, rasismi, vanhemmuus ja traumat.
Mary Shelley on lempparikirjailijoitani, ja koko Villa Diodatin poppoo sinänsä jo sellainen dekadentti ukkosenjohdatin, että taatusti tirisee, sähise ja kipinöi. Rauhalliseen, lyhyeen ja helppolukuiseen muotoon puettu kaunis kunnianosoitus maailman ensimmäisen feministin ja tärkeän filosofin tyttärelle Mary Shelleylle. Maryä ei kuitenkaan pelkästään jumaloida jalustalle kultainen seppele päässää virheettömänä feministinä, anarkistina tai kirjailijana. Vaan ollaan myös harmaalla alueella, mustasukkaisuudessa ja arvuutellaan eri vaihtoehtoja. Kiehtova ajankuvaus. En voi uskoa, että Maryn äiti Mary Wollstonecraft ei käynyt Suomessa, vaan Norjassa ja Ruotsissa. Yksinhuoltajana, törkeön häntäheikin puolisonsa raha- ja muita asioita hoitaen, Skandinaviassa yksin matkustan, pienten lasten kanssa, 1700-luvun lopulla.
Ehdoton sankaritarina tytöille. Kuinka toisin kaikki olisikaan, jos naisilla olisi ollut toimiva ehkäisy, eivätkä he olisi kuolleet synnytykseen, synnytyksiin, ja sen jälkisiin komplikaatioihin. Miten vapaa rakkaus ja polyamoria toimi?
Ennen wanhaan sunnuntait olivat ainoita päiviä jolloin ulosottomiehet eivät saaneet tehdä kierroksia... Sai loikoilla rauhassa. Myös kasvissyönti ja Notre Dame mainittu. Toimii fanaatikoille ja vasta-alkajille. Ihana kirja. Sisältää myös hirveyksiä ja kummastuksia.
Ostan tämän myös itselle joskus jostain. Kuulin tästä jo vuosia sitten, mutten muistanut kirjan nimeä. Vihdoinkin luin Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli, Tammi, 2014
It was great, but maybe too focused. I love when Merete "rambles", I love when she writes about everything at the same time. I love when she writes about herself. That aside, this was a spectacular study and biography of Frankenstein and Mary Shelley. Also, of course: it was more than just about Frankenstein and Mary Shelley. It gave a peek to another time, another world and to this day. It gave perspective and told me at the same time about the infinite loop of things, yet the ever-growing upward hill. Thank you, Merete. And fuck yeah, Mary Shelley!
Kirjallisuudentutkija Merete Mazzarellan pitkä elämäkerrallinen ja kulttuurintutkimuksellinen essee kirjailija Mary Shelleystä ja hänen tunnetuimmasta teoksestaan Frankenstein. Teosta on nautinnollista lukea, vaikka se kuvaakin aikaa (1800-luku) ja tapahtumia, jotka ovat olleet alistavia, painostavia ja jopa tuhoavia naisille, jotka ovat älykkäitä, haluavat elää itsenäisesti ja rakastaa vapaasti. Se on myös kuvaus ylisukupolvisesta masennuksesta ja sen lamauttavasta vaikutuksesta, sekä siitä, miten synnyttäminen on hengenvaarallista ja pienten lasten elämä haurasta ennen nykypäivän lääketieteellistä kehitystä. Kirjassa kerrotaan myös Frankenstein-romaanin syntytarina, itse kertomus ja tarjotaan sille tulkintanäkökulmia sekä kuvataan Frankensteinin hirviön (Mazzarella kirjoittaa Olennosta) monenlaisia sovelluksia ja tulkintoja myöhemmässä populaarikulttuurissa.
Kirja kertoo kiinnostavasti mutta vähän pitkästi ja vähän liian sekavasti Mary Shelleyn äärimmäisen kiinnostavasta elämästä, josta en häpeäkseni ole tiennyt mitään. Erityisesti keskitytään Frankenstein-kirjan syntyyn ja vaiheisiin (en todellakaan tiennyt edes että Frankenstein ei ole hirviön, vaan sen luojan nimi...), mutta se mistä haluaisin oikeasti tietää enemmän on Mary Shelleyn todella epäsovinnainen elämä (hämmentävää polyamoriaa ja kaikenlaista sekoilua) ja hänen poikkeuksellinen ajattelunsa (päiväkirjat ovat todella yksityiskohtaiset ja kiinnostavat!). Paras anti oli siis se, että todellakin aion tarttua sekä Maryn että hänen äitinsä Mary Wollstonecraftin elämäkertoihin. Mazzarellan kirjoittaminen on aina sujuvaa ja helposti seurattavaa, tästä kolme tähteä vain siksi että joku tietynlainen kirkas kärki tuntui tältä kirjalta puuttuvan.
Mazzarellan erinomainen kirja sopii mainiosti nautittavaksi niin kuin minä sen tein: luin ensin Mary Shelleyn Frankensteinin ja sen jälkeen tämän teoksen, jossa puidaan Frankensteinia ja Shellya. Tykkäsin todella paljon. Shelleyn elämä on täynnä tragedioita, ja Mazzarella avaa uusia näkökulmia Frankensteiniin. Suosittelen siis lukemaan nämä molemmat parina! :)
Lue ensin Mary Shelleyn Frankenstein ja sitten vasta tämä. Yllättävän puhdas kirjallisuusessee ja siksi vain Marysta, Frankensteinista tai kirjallisuudesta kiinnostuneille. Toisaalta taattua Mazzarellaa.
Ilmestyessään vuonna 1818 Mary Shelleyn Frankenstein oli kauhistus monella tapaa. Monissa arvosteluissa se tyrmättiin täysin, vaikka ei vielä edes tiedetty kirjailijan olevan nainen (ja mikä pöyristys siitä sitten seurasikaan…), mutta tästä huolimatta yleisö otti sen vastaan innoissaan. Kirjaan perustuva näytelmä oli jotain ennen näkemätöntä: teatterien ulkopuolella varauduttiin yleisössä pyörtyviin naisiin ja Lontoon kaduilla varoiteltiin julisteilla säädyttömästä sisällöstä. Vielä vuonna 1931 valmistunut elokuva herätti kauhua. Nykyään molemmat, kirja ja elokuva, ovat klassikoiden asemassa. Merete Mazzarellan tuore kirja kertoo Mary Shelleyn elämästä sekä pohtii Frankensteinin henkilöitä ja teemoja mielenkiintoisesti.
Mary Shelleyn elämä ei ollut helppoa. Jo nuorena hän lähti Englannista radikaalin runoilijan Percy Shelleyn kanssa kiertämään Eurooppaa. He eivät vielä olleet naimisissa, minkä takia heidän suhteensa tuomittiin ja matka oli muutenkin vastoinkäymisiä täynnä. Shelleyn vapaa ajatusmaaima aiheutti ongelmia ja Mary oli kamppaili masennuksen kanssa, varsinkin kun pariskunta menetti monta lasta. Frankensteinin Mary kirjoitti jo ollessan 20-vuotias. Idean kirjaansa hän sai kun pariskunta vietti iltaa Lordi Byronin kanssa ja he päättivät jokainen kirjoittaa oman kummitustarinan. Tuona yönä Mary näki merkillisen unen ja ryhtyi siirtämään valveuntaan paperille heti aamulla. Shelleyn rohkaisemana lyhyestä tarinasta kasvoi romaani.
”Näin hirmuisen miehenkuvatuksen makaamassa pitkällään, sitten se jonkin tehokkaan koneen toimesta alkoi näyttää elämän merkkejä ja liikehti kankeasti, kuin olisi vain puoliksi elossa.”
Mazzarella käsittelee romaanin syntymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä laajasti. Maryn elämä käydään läpi yksityiskohtaisesti ja Mazzarella tarjoaa läpi koko kirjan omia johtopäätöksiään ja välillä hiukan lentoisiakin teorioita siitä, mitä kuuluisan kirjailijan päässä milloinkin tapahtui. Kirja etenee nopeasti ja se on varsin helppolukuinen. On jännittävää pohtia kirjan teemoja vanhemmuudesta ja inhimillisyydestä sekä vertailla Olentoa muihin fiktiivisiin hirviöihin ja ajatteleviin ihmisen luomuksiin kuten Blade Runnerin androideihin.
Se, että näytelmien ja elokuvien kautta on ajan saatossa syntynyt kuva hirviöstä, joka ei edes osaa puhua, on todella harmi, sillä sitä Mary Shelley tuskin tarkoitti. Päinvastoin kirjassa väärinymmärretty ja ulkomuotonsa tähden tuomittu hirviö näyttäytyy usein inhimillisempänä kuin luojansa, tiedonjanoonsa ja itsekkyyteensä uppoutunut tohtori Frankenstein.
Sielun pimeä puoli on osittain Mary Shelleyn elämäkerta ja osittain Frankenstein teoksen tulkintaa. Elämäkerta osuutta käydään alku- ja loppupuolella kirjaa, Frankenstein osuutta keskellä.
Kiinnostavassa elämäkerrassa lähdetään liikkeelle Maryn kuuluisien vanhempien vaiheista. Vanhemmat olivat edelläkävijöitä, äiti feminismin ja isä anarkismin saralla. Vanhemmiltaan Mary sai oppineen kasvatuksen ja peri älykkyyden. Kirja kertoo kattavasti Maryn ja runoilija Percy Shelleyn elämänvaiheista, matkustamisesta, heidän kiinnostuksen kohteistaan ja ajatus maailmoistaan, heille läheisistä ihmisistä sekä ajasta Genevejärvellä, missä Frankenstein tarinakin sai alkunsa. Lähipiiriin kuului mm. Maryn sisarpuoli ja Lordi Byron. Elämä ei aina ollut ihanaa ja auvoista vaan loppujen lopuksi Maryn elämä oli kovin traaginen ja hän ehti kokea suuria menetyksiä jo nuorella iällä.
Toinen puolisko kirjasta käsittelee Frankenstein teosta ja analysoidaan sitä miten sen sanoma kuvastaa Maryn omaa elämää ja ajatusmaailmaa. Tarinan maisemakuvaukset ovat hänen omia kokemuksiaan. Mary oli erilainen kirjailija kuin aikalaisnaiskirjailijat, joiden teokset käsittelivät lähinnä salonkien elämää. Frankenstein teos ei paljon salonkeja ole nähnyt. Kertomus on saanut vaikutteita ajanmukaisesta elosta – mm. tavallista oli, että ihmisruumiilla tehtiin tieteellisiä kokeita. Ruumiiden ryöstäminen haudoista oli toki kiellettyä, mutta tavallista. Tarina kuvastaa myös ajan tekniikan saavutuksia. Pidettiin ennenkuulumattomana, että nainen voi kirjoittaa näin luovasti. Frankensteinin kirjoittajaa pidettiinkin pitkään miehen – Shelleyn - kirjoittamana.
Lisäksi Kirjassa käydään läpi eri näytelmä ja elokuva tulkintoja Frankensteinista – ensimmäiset niistä myös Mary pääsi näkemään. Frankensteinin hirviö aihetta sivuavasti käsitellään Hirviön inhimillisyys ja ihmisen hirviömäisyys teemaa sekä kehon osien korvaamista uudella, mistä päästään robotteihin ja androideihin
Lähtökohta: kerrostuva romaani romaanista innosti. Otsikkokin sai odottamaan syvää dramatiikkaa. Olen aina ihaillut kirjoittajan ulostuloja. Siksi nytkin juutuin lukemaan Sielun pimeää puolta, Mary Shelleyn bohemisuuden vauhdittamana, päiviksi. Lähinnä nyt päästäkseni perille ytimeen. Sitä ei pettymykseksi löytynyt vaikka kirjassa kuljeskeltiin syvillä juurilla. Miksi avoimena, rohkeasti ajassa ilmaisevana itsekeskustelijana tunnettu Merete Mazzarella tarttui jo hieman ohi eletyn Frankenstainin olemukseen ja menneen ajan muisteluun? Ehkä hän halusi rikkoa kirjallisen kaavansa, muistuttaa olevansa monipuolisesti lahjakas havannoija ja ajattelija. Lisäksi Mazzarella kaivaa nähtäväksi ääri esimerkin murtautujan, edellä kävijän tylystä kohtelusta sekä työn vaikeudesta oman aikansa ahtaassa ympäristössä. Monia mietteitä kirja herätti pahuuden epäsuhdasta, räikeistä asenteista sekä elämää jähmettävistä ennakkoluuloista. Pahuutta ja sen vaikutuksia puretaan kirjassa irrallisina ilmentyminä. Miksei niinkin voi aihetta käsitellä, mutta vakuuttavammalta tuntuu tutkimuksiin perustuva Tzvetan Todorovin näkemys pahuuden suunnattomasta alkuvoimasta, hyvyyden ja pahuuden sisäisestä ristiriidasta sekä yksilön geneettisistä rasitteista. Mazzarellan sädehtivät ajatukset lopulta kuitenkin vetivät tämänkin kirjan kuiville
Populaaritieteellinen ja helposti lähestyttävä analyysi Mary Shelleyn elämästä sekä Frankenstein-romaanista. Koska Mary Shelleyn ja hänen äitinsä Mary Wollstonecraftin tarina sekä Frankenstein ovat minulle ennestään suhteellisen tuttuja, ei teos tarjonnut valtavasti uutta tietoa. Pidin kuitenkin Merete Mazzarellan tavasta käsitellä aihetta: tekstiä oli todella miellyttävä lukea. Alkuperäisteoksen tavoin Mazzarellan analyysi ja tulkinta herätti jälleen pohtimaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Voin hyvillä mielin suositella Frankensteinin lukeneille ja siitä kiinnostuneille.
Intressant ämne och intressanta diskussioner, men tyckte att Mazzarellas tankegång var lite för fritt ibland, och saknade en akademisk ton som skulle ha gjort läsupplevelsen mera njutbar då man kunde ha litat på författarens ord. Nu verkade det som Mazzarella bara gissade och fritt associerade saker och ting utan tillräcklig bevis.
Kirjan alku oli mukaansatempaava, mutta meno hyytyi hieman keskivaiheilla, kunnes lopussa päästiin taas vauhtiin. Mielestäni kiinnostavinta olivat yhteydet Maryn elämän ja Frankenstein-teoksen teemojen välillä, ja näitä Mazzarellan kirja valottaa ansiokkaasti. Luin tämän kevyenä populaaritieteellisenä teoksena, joita lukisin mieluusti useamminkin.
Nyt taas muistan, miksi olen aina tykännyt niin paljon Merete Mazzarellasta. Kyllä ei voi olla nauttimatta hänen kuivakkaista yhteenvedoistaan mitä ihmisluonteisiin tulee. Minulla oli ennestäänkin aika nuivakas käsitys Byronista ja Shelleystä, mutta voi hurmosmiesparkoja kun MM tekee heistä selvää!
Ajattelemisen aihetta. Pidän Mazzarellan tavasta kirjoittaa. Pakko lukea Frankenstein, niin mielenkiintoisia asioita Mazzarella Mary Shelleyn luomasta hirviöstä sai irti. Tai oikeastaan kaikkien meidän hirviöistä.