Suomalainen versio Nälkäpelistä, nuortenkirja joka iskee tähän aikaan armottomasti ja herättävästi.
Majava-vartion vaellus muuttuu hengenvaaralliseksi selviytymispeliksi hyytävässä pakkasessa. Samaan aikaan kirjan toinen kertoja, Osku, makaa koomassa sairaalassa ja käy omaa ankaraa selviytymispeliään.Korpisalon suurin työnantaja on ollut paperikonetehdas Korpi Fabrics Oy. Tehtaasta on ollut juttua iltapäivälehdissä, netissä, telkkarissa: vakavanaamaisia ihmisiä on haastateltu joulunalusviikon yt-neuvotteluista, helmikuun irtisanomisista ja yhden menestyjäperheen traagisista tapahtumista. Monessa perheessä on yhtäkkiä tilanne, että toinen tai molemmat vanhemmista on irtisanottu. Myös koulussa on uusi julma nokkimisjärjestys: luuserien ja menestyjien lapset. Monien koulukaverien välit kiristyvät, kun toisilla on edelleen varaa ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin, merkkireppuun ja Hesellä käymiseen, ja toisilla ei.
Miten käy, kun yhdeksäsluokkalaiset Majava-vartiolaiset Jonttu, Kurppa, Simppa, Pikku-Nylppe, Tolkku ja Kalsari lähtevät yhdessä partiovaellukselle, joka on täynnä yllättäviä käänteitä? Lisäpaineita tilanteeseen tuovat poikien väliset uudet jännitteet, ensirakkaudet, pelko tulevasta ja ennen kaikkea huoli sairaalassa makaavasta ystävästä, Oskusta.
Ja minusta on suunnattoman nöyryyttävää ja huonoa markkinointia, että sitä yritetään sellaisena myydä. Omilla ansioillaan ja jaloillaan tämä poikakirja seisoisi paljon tukevammin ilman typeriä ennakko-odotuksia.
Yhteiskunnan jakautuminen taloudellisesti kahteen luokkaan luo taustan poikien partioseikkailulle, josta tulee jokaisen ikäluokan läpikäymä selviytymispeli. Lukijaa kuljetetaan hienosti mukana epävarmuudessa - mikä on suunniteltua, mikä pelin lähtemistä käpälästä ja todellisen henkiinjäämistaistelun alkamista?
Hiukan liian pitkään venytetty loppukliimaksi ei ihan toimi, mutta ystävyydestä ja harrastuksista kirja kertoo loistavasti.
Kirjassa oli hauskoja hahmoja ja kiva alkuasetelma, mutta itse tarina jäi vähän sekavaksi kun päähenkilökään ei ollut oikein perillä siitä mitä tapahtui. Lisäksi oli kummallista, että tarina kerrottiin kahdesta eri näkökulmasta, mutta molemmat kertoivat samaa tarinaa ja seurasivat samaa poikaa. Oskun osuuden tuntuivat siis jotenkin väkinäisiltä ja välillä unohdin kumpi kertoja oli kyseessä milloinkin. Lisäksi loppu ei tuntunut huipentuvan mihinkään vaan lässähti Iidan monologiin.
Vinkkareille tiedoksi, tätä kirjaa ei tarvitse lukea. Aloitetaan kannesta. Se on kerrankin hyvä. Mutta nimi. Oi miksi pitää tehdä kirjalle tällainen nimi? Koska viittaa niin selkeästi siihen erääseen sarjaan ja saa ihmiset odottamaan ihan väärää tai kirjaa ei viitsi edes ottaa koska nimi tuntuu niin matkimiselta.
Tarina. Niin, ensinnäkin sekava. Tyyppejä oli niin paljon että niissä ei pysynyt lainkaan mukana. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä mahdottomammaksi tarina muuttuu, eikä lopussa tule sellaista oloa, että olisi selvää, mitä oikein tapahtui. Irtisanomiset tuodaan joka vaiheessa niin ilmi että alkaa tuntua että kirjailija on todellakin sitä mieltä, että köyhä = luuseri vaikka idea lienee päinvastainen. Mutta pakkoko sitä on koko ajan tuoda esille.
Selviytymispeli käsitteli monenlaista selviytymistä joita nuori joutuu tämän päivän Suomessa kokemaan. Tarinassa oli sujuvasti pari päällekkäistä tarinaa ja kertojaäni vaihteli luvusta toiseen. Aihe oli ajankohtainen ja jännittävä.
Yläkoululaisten poikien partiovaellus muuttuu vaaralliseksi seikkailuksi ja hyvä yhteishenki on vaarassa koska kaupungin suurin työnantajatehdas on joutunut irtisanomaan paljon työntekijöitä jonka seurauksena tuloerojen vaikutukset näkyvät poikien arjessa ja ystävyydessä. Partiopojat seikkailevat pakkasenpuremassa metsässä ja samaan aikaan heidän ystävänsä kamppailee sairaalassa vakavien palovammojen uhrina. Selviävätkö pojat metsästä ja miten käy heidän sairaalassa olevan ystävänsä? Kirja sopii niin nuorille kuin aikuisillekin.
Nälkäpelin vastineena markkinointi on yksinkertaisesti harhaanjohtavaa mainontaa, ja siinä mielessä säälittävää, että kirjaa olisi kaikin puolin parempi arvioida omana itsenään eikä suomalaisena versiona jostakin.
Selviytymispeli kertoo viikonloppuvaellukselle lähtevästä tarpojaryhmästä. Taustalle jännitteitä luo pikkupaikkakunnan hajalle repineet irtisanomiset ja hengestään palovammaosastolla taisteleva Osku, jonka kavereiden retkestä tarina kertoo. Alkuasetelma on mielenkiintoinen, mutta siitä ei saada kaikkea irti. Etenkin kirjan loppu on jotenkin töksähtävä, ikään kuin kirjailijalla olisi ollut rajallinen määrä sivuja käytössään. Lukijana annan plussaa partioaiheesta ja taustatarinasta, mutta miinusta siitä, että aiheen käsittely jää kesken.
Kirjan luin vain koska koulussa piti tehdä kirjavinkkaus kotimaisesta kirjasta. Alku oli mielestäni tylsä ja hahmoja oli liikaa. En millään kyennyt muistamaan, kuka kukakin oli. Loppua kohden kirja meni parempaan suuntaan ja oli kyllä ihan hyväkin. Loppu ja kaikki tarinan käännekohdatkin olivat hyviä. Häiritseviä seikkoja oli kyllä esimerkiksi Oskun tilanne. Miten se todellisuudessa vaikutti kirjan juoneen? No ei mitenkään jos minulta kysytään. Kirjasta oli kuitenkin aika helppo tehdä vinkkaus, mikä oli tietysti hyvä asia.
Alku oli jotenkin tahmea ja sekava. Oli vaikeaa tajuta ensin mistä näkökulmasta Osku kertoo asioita ja milloin kyseessä on minä-kertoja ja milloin taas hän-kertoja. Loppua kohden kirja parani roimasti. Lopussa myös tapahtuu ja paljon.
Majava-partiolaisten selviytymisvaellus saa uudet mittasuhteet, kun teltta varusteineen palaa, kaveri makaa kuoleman kielissä sairaalassa ja keskinäiset välit kipinöivät Korpi Manufacturing -yrityksen irtisanomisten jäljiltä. Ihan ok tarina, joka ei kuitenkaan ole kerronnaltaan aivan mukaansa tempaavimmasta päästä.
Näin aluksi on todettava se ilmeinen, eli se että kirjan yhteneväisyydet Nälkäpeliin ovat että a) molemmissa on nuoria ja b) molemmissa ollaan jonkin aikaa metsässä. Selviytymiespelissä joukko nuoria partiopoikia lähtee metsään suorittamaan selviytymisvaellusta samalla kun yksi joukosta yrittää parantua sairaalassa vakavista palovammoista. Taustalla painaa uhka paikkakunnan firman irtisanomisista, joka nuorten elämässä tuntuu näkyvän eniten siinä ettei enää voi mennä Heseen. Yleisesti ottaen Selviytymispeli oli ihan menevä kertomus partiomeiningistä ja nuorista, mutta en ollut ilmeisesti(kään) kohderyhmää kun tarina jäi aika etäiseksi ja hahmot tuppasivat menemään sekaisin. Nopeasti luettava ja tehokkaasti etenevä nuortenkirja yhtäkaikki.
Mulla ei taida olla tästä sanottavana mitään, mitä joku muu ei olisi täällä jo sanonut. Aloitin lukemisen tosi kriittisenä, sillä tämänhetkinen kotimainen nuortenkirjagenre on ottanut minua kovasti päähän tänä syksynä (ja varsinkin sen palkitsemiskäytännön. Miten voidaan vuodesta toiseen asettaa ehdolle ja palkita kirjoja, jotka eivät kiinnosta lukijakuntaa itseään?!?). Ennakkokäsitykseeni verrattuna kirja oli positiivinen yllätys, VAIKKA jouduinkin moneen kertaan selvittelemään kuka kirjassa oli kertojaäänenä ja mistä hän nyt oikein puhui ja kuka teki mitäkin. Jos kirja oli vaikea minullekin, se on mahdoton suurelle osalle kohderyhmäänsä...
Selviytymispelin luin siksi, koska se kertoo partiolaisista. Oli hassua lukea tarpojista, luotseista ja muista tarkoista partiojutuista. Ihan ok luettava, vaikkakin en ollut ihan oikeaa lukijakohderyhmää ja juoni oli välillä vähän pimeä ja ei ihan pysynyt kartalla mitä tapahtuu ja miksi. Kirja käsittelee irtisanomisia ja talousongelmia ja niistä kirjoitettiin mun mielestä hyvin tai siis niin että kohderyhmä varmasti pääsee kärryille.
Njoo. Jos mainostetaan Nälkäpelimäisenä, niin voisi siinä sitten jotain yhtymäkohtia olla Nälkäpeliin. Nyt koko kirja jäi vähän valjuksi partiotouhu/palovammapotilas -tarinaksi höystettynä kateudella, tulotasoeroilla ja jollain pienellä rikosvyyhtiviittauksella. Kyllä sen luki, mutta en mä tiedä kenelle tätä sitten suosittelisi. Partiopojille?
Kirjan suurimmat miinukset ovat ulkokirjallisia: 1) Tämä ei ole suomalainen versio Nälkäpelistä. 2) (Nälkäpelin ja) dystopioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Hyvä, realistinen tarina eräästä pienestä kaupungista, lamasta, irtisanomisista ja nuorista jotka rimpuilevat ei-itseaiheutettujen ongelmien kanssa. Ja partiovaelluksesta. Plussaa muuten hienosta kannesta.
Masentavan ajankohtainen kuvaus mittavien irtisanomisten aiheuttamista jännitteistä ja partiovaelluksesta. Alussa en ensin tajunnut kuka milloinkin oli kertoja ja loppu oli sekava, muuten ihan pidin. Kirjan mainostaminen suomalaisena Nälkäpelinä on sapettavan typerää.