Varatuomari Matti Viima on nuori aloitteleva asianajaja, jolla on pieni toimisto Helsingissä ja kaunis sihteeri. Kun taloustirehtööri Patamaa, upporikas tilanomistaja Helsingin liepeiltä, pistäytyy Viiman luona, hänellä alkaa olla myös huolia.
Patamaan tarjoama juttu ei ole miellyttävä: miestä kiristetään. Hän on ikääntyneenä intoutunut kirjoittamaan rakkauskirjeitä kahdelle naiselle. Vilkasveriselle neiti Iiris Rytköselle ja äidilliselle rouva Einolalle. Ja nyt kirjeet ovat joutuneet kiristäjälle, joka uhkaa hauskuttaa niillä pitäjän silmäntekeviä, ellei saa vaatimaansa summaa.
Viima lähtee kuitenkin leikkiin, mutta kun hän monien yllättävien käänteiden jälkeen toimii puolustusasianajajana oikeussalissa, tutkittavana ei olekaan kiristys, vaan murha.
Lavean tien laki on Sariolan maineikkain romaani. Romaani palkittiin vuonna 1969 Ranskassa merkittävällä Prix du Roman d'Aventures -jännityskirjallisuuspalkinnolla, joka myönnettiin parhaasta ulkomaisesta käännösdekkarista.
Soome (krimi)kirjandusega ei ole mul siiani väga häid kogemusi olnud. Ega ma põhjanaabrite krimkasid ka ülemäära palju lugenud ei ole, aga mõned on kätte sattunud ikka.
Seega ei olnud ka seda raamatut kätte haarates ootused üleliia kõrged. Pettuma aga ei pidanud - ja hinne 5/5 on muidugi tingitud minu madalatest ootustest. Tegu oli küll igati vahva krimkaga, aga midagi väga suurepärast ta ei olnud.
"Ma ei ole mingi Perry Mason," ütleb peategelane, advokaat Matti Viima ise. Olen nõus - eks mõjutusi Gardneri loomingust on tunda, aga samale tasemele Sariola ei küündi. Ometi on lugu põnev ja mitme üllatava pöördega (mis võiks tegelikult isegi Masoni-väärilised olla küll).
Veidikene häiris kohati liigne seksuaalsusele rõhutamine - kuidas kõik, eriti aga Matti ise tema sekretäri ihalesid näiteks. Iseenesest pole selles ju midagi häirivat, aga see mõjus kuidagi kunstlikult, juurdepoogitult. Järelsõnaski on öeldud: "M. Sariola on oma /.../ loomingus range moralist, millele hilisemates teostes on küll tehtud mõningaid mööndusi, eriti seejärel, kui seksist sai ajaviitekirjanduse oluline koostisosa."
Eks see vist ka selgita toda puisust - Sariolale ei meeldinud sellest kirjutada, aga lugejad nõudsid ja eks neile tuleb ju meele järgi olla.
Üldiselt oli aga "Laia tee seadus" igati mõnus lugemine ja tore ajaviitekas. Mitte midagi ülivõrdes, aga siiski üsna täpselt selline, nagu klassikaline krimka olema peaks.
Vanha Sariolan kirja. Tuore asianajaja on ostanut lakimiestoimiston itselleen, saaden samassa kaupassa säpsäkän sihteerin (joka omituisesti on samaan aikaan liian lihava ja liian kapeavyötäröinen). Asiakkaista ei varsinaisesti tungosta ole aloittelevassa toimistossa. Toimistoon tulee kumminkin iso talon poikamiesisäntä, joka on joutunut kiristyksen kohteeksi. Hän on heilastellut kahdenkin eri kaupungissa asuvan naisen kanssa ja kirjoitellut heille imeliä rakkauskirjeitä. Nyt kirjeet uhataan julkaista, jos ei kunnon summaa makseta. Kumpikaan naisista ei ole ilmiselvästi syyllinen, mistä kirjeet ovat vuotaneet ja kuka on häikäilemätön kiristäjä? Siinä onkin tuoreelle varatuomarille selvitettävää, etenkin tilanne lopulta päätyy murhaoikeudenkäyntiin, jossa varmalta syylliseltä näyttävä pitää osoittaa syyttömäksi. Ihan sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä kun pääsee ohi naiskuvista, jotka olivat varmasti jo 60-luvulla vanhentuneita. Kirja toimii omalla tavallaan ajan kuvana. Yksi juoniaukko siinä tuntui olevan, yhden ratkaisevista vihjeistä antoi henkilö, jolla ei olisi ollut syytä antamaansa tietoa eteenpäin välittää, mahtoiko Sariola keksiä lopussa lennossa sopivan syyllisen kirjaa kirjoittaessaan? Kirja oli nopealukunen aikansa lapsi.
Very readable way to pass the time if nothing special. I don't know if it was the translation or not but it came across as very simple. Nothing upsetting, nothing anger-inducing. Just a quick, relaxing read with a reasonably engaging plot.
Sariola onnistuu mahdottomassa: hyvä kotimainen rikosromaani.
Oxymoron is a figure of speech that juxtaposes elements that appear to be contradictory. Examples: "dark light", "little giant", "cold fire", "high-quality crime fiction from Finland".