What do you think?
Rate this book
Viidensadan vuoden kylmyys - Suuri arktinen seikkailu
Teos on hieno yhteenveto historiallisista naparetkistä. Javier Pelaezin taitava kerronta piirtää laajan kuvan Pohjoisnavan valloituskilvasta, mutta sirottelee mukaan myös päivämääriä ja ennen julkaisemattomia yksityiskohtia, jotka on noudettu naparetkeilijöiden alkuperäisistä päiväkirjamerkinnöistä. Kirja tuo arktiksen lähelle. On kuin istuisi eturivissä saaden kokea löytöretkeilijöiden kanssa äärimmäisiä ja uskomattomia seikkailuja. Ennen kuin huomaakaan, lukija tekee matkaa läpi jäätyneiden maisemien - eikä hän voi enää hypätä pois rekivaljakon kyydistä.
- GenresNonfictionHistory
299 pages, Paperback
First published September 17, 2019
11 people are currently reading
157 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
April 20, 2023
Una lectura estupenda que es un grandioso resumen sobre los intentos de explorar el Ártico, primero con intereses comerciales en busca de los pasos del noreste y del noreste y luego por labor científica o aventurera. Es muy complicado hacer una enumeración tan grande de tantas expediciones y que resulte muy ameno de leer, totalmente mérito del escritor.
Eso sí, lo que más me ha gustado es ver como las expediciones británicas estuvieron años dándose cabezazos contra el hielo sin tener éxito. Esta parte de su historia no la recuerdan tanto en mitad de los éxitos del capitán Cook o de la batalla de Trafalgar.
Eso sí, lo que más me ha gustado es ver como las expediciones británicas estuvieron años dándose cabezazos contra el hielo sin tener éxito. Esta parte de su historia no la recuerdan tanto en mitad de los éxitos del capitán Cook o de la batalla de Trafalgar.
October 24, 2019
Un libro ameno y emocionante de leer que recorre cinco siglos de investigación ártica... y más. Se mencionan los primeros asentamientos de monjes cristianos y vikingos en Islandia, Groenlandia y Terranova para, por fin, pasar a lo que es el eje del libro: la exploración organizada del ártico, desde las primeras misiones a Terranova a finales del s. XVI hasta la definitiva conquista del polo norte en 1969.
El libro recorre las primeras expediciones que revelaron que América no era las Indias orientales, sino un continente que se interponía entre Europa y ellas, y que debía ser rodeado para establecer un lineas de comercio. Así, narra la búsqueda de los pasos del noroeste y del noreste, recorriendo el camino de las distintas misiones que se lanzaron en su busca y que, a menudo (muy a menudo), finalizaron de forma trágica.
Un libro emocionante, repleto de datos y, sobre todo, de historias: las historias de los exploradores que dirigieron las misiones, de sus tripulaciones y compañeros de infortunios, y de las aventuras que vivieron... y de las que muchos no regresaron.
Muy recomendable.
El libro recorre las primeras expediciones que revelaron que América no era las Indias orientales, sino un continente que se interponía entre Europa y ellas, y que debía ser rodeado para establecer un lineas de comercio. Así, narra la búsqueda de los pasos del noroeste y del noreste, recorriendo el camino de las distintas misiones que se lanzaron en su busca y que, a menudo (muy a menudo), finalizaron de forma trágica.
Un libro emocionante, repleto de datos y, sobre todo, de historias: las historias de los exploradores que dirigieron las misiones, de sus tripulaciones y compañeros de infortunios, y de las aventuras que vivieron... y de las que muchos no regresaron.
Muy recomendable.
April 28, 2024
Un repaso a los diferentes intentos por hallar, primero, los pasos de Noreste y Noroeste y, posteriormente, llegar al Polo Norte geográfico. Sobrecoge la terrible dureza de estas expediciones y la cantidad de vidas que han costado a lo largo de la historia.
El libro tarda un poco en coger carrerilla, pero a partir de la fracasada expedición de Franklin de 1845 (y que es la base del estupendo El terror de Dan Simmons) la sucesión de intentos, fracasos y, escasos, éxitos te atrapa.
El libro tarda un poco en coger carrerilla, pero a partir de la fracasada expedición de Franklin de 1845 (y que es la base del estupendo El terror de Dan Simmons) la sucesión de intentos, fracasos y, escasos, éxitos te atrapa.
September 26, 2021
Muy entretenido.
February 4, 2020
No es una novela pero me ha parecido "una gran novela" de aventuras.
January 13, 2023
"En septiembre de 1846, el buen tiempo cesó y la trampa ártica se cerró [...]. Aproximadamente a unos veinte kilómetros de la costa, en pleno mar, la banquisa abraza fuertemente al Terror y al Erebus. Jamás volverían a moverse."
Qué miedo pensar que sólo fueron capaces de recuperar los dos barcos en 2015.
Qué miedo pensar que sólo fueron capaces de recuperar los dos barcos en 2015.
January 3, 2026
Kattava kokonaisuus, joka oli viihdyttävästi kerrottu. Suomennosversiossa oli ihailtavan paljon tarkennuksia ja huomioita toimittajalta – joskin myös muutamia hämmentäviä editoimattomia osuuksia. Tarkentavien lisäviitteiden vuoksi suomennosta voi kuitenkin suositella.
Muutamaa asiaa jäin kaipaamaan:
- Karttoja! Olisin halunnut nähdä enemmän karttoja ja reittimerkintöjä niissä.
- Lisää tietoa laivoista ja niiden oloista, vaikkapa poikkileikkauskuva. Missä oli mitäkin? Paljonko miehistöllä oli tilaa? Missä eläimet olivat?
- Lisää aiheen sitomista Etelänavan valloitukseen. Hämmentävästi esimerkiksi Belgica mainittiin vähän sivulauseessa Amundsenin kohdalla, Cookin kohdalla ei muistaakseni lainkaan.
Suosittelen kirjaa kuitenkin, jos naparetkien historia kiinnostaa. Meille kaikkein nörteimmille voi jäädä vielä avoimia kysymyksiä, mutta tämä toimii hyvin tiiviinä tietopakettina.
Muutamaa asiaa jäin kaipaamaan:
- Karttoja! Olisin halunnut nähdä enemmän karttoja ja reittimerkintöjä niissä.
- Lisää tietoa laivoista ja niiden oloista, vaikkapa poikkileikkauskuva. Missä oli mitäkin? Paljonko miehistöllä oli tilaa? Missä eläimet olivat?
- Lisää aiheen sitomista Etelänavan valloitukseen. Hämmentävästi esimerkiksi Belgica mainittiin vähän sivulauseessa Amundsenin kohdalla, Cookin kohdalla ei muistaakseni lainkaan.
Suosittelen kirjaa kuitenkin, jos naparetkien historia kiinnostaa. Meille kaikkein nörteimmille voi jäädä vielä avoimia kysymyksiä, mutta tämä toimii hyvin tiiviinä tietopakettina.
April 19, 2023
Apasionante, la única pega es la falta de más fotografías y sobre todo de mapas. Por lo demás impecable y muy bien narrado.
July 3, 2025
"Apollo 7:n astronautti Walter Cunningham luetteli kolme välttämätöntä elementtiä, joiden perusteella tekoa voidaan kutsua seikkailuksi:
1. Sen pitää edistää ihmisen kokemusmaailmaa.
2. Sen tulee sisältää vakava hengenvaara.
3. Sillä pitää olla epävarma lopputulos."
”Seikkailu on yksinkertaisesti huonoa suunnittelua.”
- Roald Amundsen
Vuoden 30. kirjani on tietokirja, jota lukee kuin jännittävää romaania. Teos on yhteenveto Koillis- ja Luoteisväylien etsinnästä sekä pohjoisnavan valloituskilvasta. Etelänavan valloitus mainitaan kuriositeettina.
Tarina alkaa Antiikin Kreikasta, jossa Pytheas Kreikkalainen purjehti Välimereltä ainakin pohjoiselle napapiirille, ehkä jopa Färsaarille tai Islantiin. Pienellä veneellä noin 12 000 kilometriä. Valitettavasti lähes kaikki dokumentit tuosta matkasta ovat tuhoutuneet historian saatossa, mutta matkaa pidetään tutkijoiden keskuudessa todella tapahtuneena.
Varsinaisesti kirja kattaa ajanjakson 1400-luvun lopusta lähes meidän päiviimme eli vuoteen 1969, jolloin ihminen ensimmäisen kerran kävi pohjoisnavalla meritse ja maitse. Lentäenhän sinne menivät ensimmäisenä neuvostoliittolaiset, jotka kävivät "maissa". Ja ihan ensimmäisenähän Amundsenin porukka lensi pohjoisnavan ylitse.
Kirja sisältää monia kutkuttavia tietoja. Jos viikingit unohdetaan, kuka oli ensimmäinen eurooppalainen, joka astui (Pohjois-)Amerikan mantereelle? Vinkki: Se ei ollut Kolumbus. Entä miksi englantilainen John Davis otti retkikuntaan mukaan muusikoita? Vinkki: Ei merimiesten ja retkeilijöiden viihdykkeeksi. Entä miten Valkoisen talon Oval Officessa oleva työpöytä liittyy naparetkiin?
Pahintahan löytöretkeilijälle ei ole kuolla yrityksessään, vaan joutua unohduksiin tai jopa tulla nimetyksi valehtelijaksi. Näitä valehtelijoitakin retkeilijöiden joukossa on, kuten myös niitä, joiden saavutukset unohdettiin.
Kuten suomentaja ja suomenkielisen laitoksen toimituskunta toteaa: ”Javier Peláezin kerronta on toisinaan varsin lennokasta ja keskittyy inhimilliseen kokemukseen maantieteellisen tai historiallisen tarkkuuden kustannuksella.”
Suomenkielisen toimituksen ammattitaito nostaa arviotani yhdellä kymmenyksellä. Joskus suomenkielisen toimituksen kommentit ovat huvittaviakin. Täyteen vitoseen ei päästä tosiaan noiden pienoisten faktojen epätarkkuuksien vuoksi. Lopun lähdeluettelo on melko suppea, vaikka itse tekstissä monia lähteitä luetellaankin. Harmikseni lähdeluettelossa ei ole edes ruotsalaisen Salomon Andréen kohdalla erinomaista Bea Uusman teosta Naparetki – Minun rakkaustarinani. Lisäksi Peláez toistaa välillä jo sanomaansa. Myös muutama nykyaikainen kartta olisi ollut paikallaan teoksessa. Ja sitten se tosiasia, että osa erityisesti 1500-1700-lukujen retkistä oli aika toisintoja: matkalle mentiin, se epäonnistui ja kotiin palattiin – ellei kadottu tai kuoltu matkalla. Mutta tämä tietysti ei ole Peláezin vika, kyllä näistä kaikista matkoista on syytä tässä teoksessa kertoa.
Miksi napa- tai löytöretket? Peláez lopettaa kirjansa seuraavasti:
”Haluaisin lopettaa näillä Herbertin (= vuonna 1969 pohjoisnavalle ensimmäisenä maitse ja meritse matkannut ihminen) sanoilla. Mitä hyötyä siitä oli? Toivon, että lukijoiden, jotka ovat päässeet tähän asti ei tarvitsisi kysyä sitä. Käytyään läpi viisisataa vuotta kylmyyttä, he varmasti tietävät sen jo.”
Arvioksi 4,1/5.
Javier Peláez: Viidensadan vuoden kylmyys. Suuri arktinen seikkailu. Espanjankielinen alkuteos 500 anos de frio. La gran aventura del ártico ilmestyi 2019 ja Matti Ylipiessan suomentama ja toimittama suomenkielinen laitos ilmestyi vuonna 2024.
1. Sen pitää edistää ihmisen kokemusmaailmaa.
2. Sen tulee sisältää vakava hengenvaara.
3. Sillä pitää olla epävarma lopputulos."
”Seikkailu on yksinkertaisesti huonoa suunnittelua.”
- Roald Amundsen
Vuoden 30. kirjani on tietokirja, jota lukee kuin jännittävää romaania. Teos on yhteenveto Koillis- ja Luoteisväylien etsinnästä sekä pohjoisnavan valloituskilvasta. Etelänavan valloitus mainitaan kuriositeettina.
Tarina alkaa Antiikin Kreikasta, jossa Pytheas Kreikkalainen purjehti Välimereltä ainakin pohjoiselle napapiirille, ehkä jopa Färsaarille tai Islantiin. Pienellä veneellä noin 12 000 kilometriä. Valitettavasti lähes kaikki dokumentit tuosta matkasta ovat tuhoutuneet historian saatossa, mutta matkaa pidetään tutkijoiden keskuudessa todella tapahtuneena.
Varsinaisesti kirja kattaa ajanjakson 1400-luvun lopusta lähes meidän päiviimme eli vuoteen 1969, jolloin ihminen ensimmäisen kerran kävi pohjoisnavalla meritse ja maitse. Lentäenhän sinne menivät ensimmäisenä neuvostoliittolaiset, jotka kävivät "maissa". Ja ihan ensimmäisenähän Amundsenin porukka lensi pohjoisnavan ylitse.
Kirja sisältää monia kutkuttavia tietoja. Jos viikingit unohdetaan, kuka oli ensimmäinen eurooppalainen, joka astui (Pohjois-)Amerikan mantereelle? Vinkki: Se ei ollut Kolumbus. Entä miksi englantilainen John Davis otti retkikuntaan mukaan muusikoita? Vinkki: Ei merimiesten ja retkeilijöiden viihdykkeeksi. Entä miten Valkoisen talon Oval Officessa oleva työpöytä liittyy naparetkiin?
Pahintahan löytöretkeilijälle ei ole kuolla yrityksessään, vaan joutua unohduksiin tai jopa tulla nimetyksi valehtelijaksi. Näitä valehtelijoitakin retkeilijöiden joukossa on, kuten myös niitä, joiden saavutukset unohdettiin.
Kuten suomentaja ja suomenkielisen laitoksen toimituskunta toteaa: ”Javier Peláezin kerronta on toisinaan varsin lennokasta ja keskittyy inhimilliseen kokemukseen maantieteellisen tai historiallisen tarkkuuden kustannuksella.”
Suomenkielisen toimituksen ammattitaito nostaa arviotani yhdellä kymmenyksellä. Joskus suomenkielisen toimituksen kommentit ovat huvittaviakin. Täyteen vitoseen ei päästä tosiaan noiden pienoisten faktojen epätarkkuuksien vuoksi. Lopun lähdeluettelo on melko suppea, vaikka itse tekstissä monia lähteitä luetellaankin. Harmikseni lähdeluettelossa ei ole edes ruotsalaisen Salomon Andréen kohdalla erinomaista Bea Uusman teosta Naparetki – Minun rakkaustarinani. Lisäksi Peláez toistaa välillä jo sanomaansa. Myös muutama nykyaikainen kartta olisi ollut paikallaan teoksessa. Ja sitten se tosiasia, että osa erityisesti 1500-1700-lukujen retkistä oli aika toisintoja: matkalle mentiin, se epäonnistui ja kotiin palattiin – ellei kadottu tai kuoltu matkalla. Mutta tämä tietysti ei ole Peláezin vika, kyllä näistä kaikista matkoista on syytä tässä teoksessa kertoa.
Miksi napa- tai löytöretket? Peláez lopettaa kirjansa seuraavasti:
”Haluaisin lopettaa näillä Herbertin (= vuonna 1969 pohjoisnavalle ensimmäisenä maitse ja meritse matkannut ihminen) sanoilla. Mitä hyötyä siitä oli? Toivon, että lukijoiden, jotka ovat päässeet tähän asti ei tarvitsisi kysyä sitä. Käytyään läpi viisisataa vuotta kylmyyttä, he varmasti tietävät sen jo.”
Arvioksi 4,1/5.
Javier Peláez: Viidensadan vuoden kylmyys. Suuri arktinen seikkailu. Espanjankielinen alkuteos 500 anos de frio. La gran aventura del ártico ilmestyi 2019 ja Matti Ylipiessan suomentama ja toimittama suomenkielinen laitos ilmestyi vuonna 2024.
February 7, 2020
Muy, muy ameno.
August 26, 2024
Un libro muy entretenido, como el anterior -Planeta Océano-.
Justo en las últimas páginas al leer el aporte de suministros mediante aviones y todas las "facilidades" que tuvieron en 1969 para conseguir el objetivo, me hacia la pregunta del final del libro... ¿para qué?... ya se ha sobrevolado, ya se sabe lo que hay, mediciones por un tubo de anteriores expediciones o de futuras mas concretas y con el único objetivo de tomar datos.
El intento de cruzar por noroeste o nordeste era conseguir rutas comerciales, lo que si tiene un objetivo definido... con el paso de los siglos vemos que la humanidad ya solo persigue logros... y así estamos con las redes sociales (perdón por el chiste).
La cantidad de gente que ha muerto por tratar de encontrar una ruta en los primeros 300 años, para que luego quieran el mérito de llegar a los 90° sabiendo que podían morir me ha hecho pensar en la pregunta antes de llegar a la que plantea Javier Peláez. Se ve que a él también le paso por la mente al escribir este capítulo. Para mi no tiene sentido, porque cada grupo de exploración lo intento con la tecnología de su época. En el siglo XX ya había tecnología para no hacerlo a pie (además que el aporte suministros y lo demás si era valido para tenerlo en consideración, pero q t dejen cerquita y tu llegues, no...).
Gran libro, recomiendo también su podcast Catastrofe Ultravioleta.
Justo en las últimas páginas al leer el aporte de suministros mediante aviones y todas las "facilidades" que tuvieron en 1969 para conseguir el objetivo, me hacia la pregunta del final del libro... ¿para qué?... ya se ha sobrevolado, ya se sabe lo que hay, mediciones por un tubo de anteriores expediciones o de futuras mas concretas y con el único objetivo de tomar datos.
El intento de cruzar por noroeste o nordeste era conseguir rutas comerciales, lo que si tiene un objetivo definido... con el paso de los siglos vemos que la humanidad ya solo persigue logros... y así estamos con las redes sociales (perdón por el chiste).
La cantidad de gente que ha muerto por tratar de encontrar una ruta en los primeros 300 años, para que luego quieran el mérito de llegar a los 90° sabiendo que podían morir me ha hecho pensar en la pregunta antes de llegar a la que plantea Javier Peláez. Se ve que a él también le paso por la mente al escribir este capítulo. Para mi no tiene sentido, porque cada grupo de exploración lo intento con la tecnología de su época. En el siglo XX ya había tecnología para no hacerlo a pie (además que el aporte suministros y lo demás si era valido para tenerlo en consideración, pero q t dejen cerquita y tu llegues, no...).
Gran libro, recomiendo también su podcast Catastrofe Ultravioleta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
June 27, 2024
Un excelente libro de historia de la exploración ártica que te hace navegar plácidamene por las gélidas aguas del Polo Norte. Javier Peláez tiene una narración muy amena que suscita el interés en cada una de las expediciones que describe. Este libro te da una buena perspectiva general de la historia del ártico, el interés por el polo y las dificultades para alcanzarlo.
August 10, 2023
Una compilación de increíbles aventuras y desventuras por intentar descubrir el Ártico. Narradas de forma exquisita, las historias contadas por Javier Peláez te absorben. Un libro sin duda muy recomendable.
May 20, 2025
La urgencia masc00lina* de embarcarte rumbo al Norte, congelarte hasta que se te caigan las extremidades, y canibalizar a tus compañeros. Casi todo guiado por un vano sueño; ansias de gloria y vanidad. Pero también por una necesidad primaria que define tan acertadamente la esencia humana.
April 25, 2021
Libro ameno, bien escrito, que te transporta a zonas inimaginables.
April 27, 2021
Entretenido, en un punto justo en el cual se aborda con detalle las historias, manteniendo un ritmo constante. Un muy buen libro de divulgación histórica.
March 12, 2023
Eché en falta mas mapas y fotos que ayudasen a seguir la lectura.
February 15, 2025
4,5 stars. I read this in Finnish. Well written. Viidensadan vuoden kylmyys in Finnish.
May 2, 2025
Luin suomeksi. Erittäin mielenkiintoinen, mutta suomennos olisi kaivannut tarkemman oikolukukierroksen, koska paikoin esiintyi omituisia lauserakenteita ja nimien kirjoitusasuissa oli virheitä.
May 12, 2025
un repàs ben documentat de les aventures àrtiques, sort que l'he llegit estant a canàries, quina angoixa de fred i solitud!!!
November 29, 2025
Interesante, bien narrado y dinámico. Me gustó
May 9, 2024
Un 4.5. Casi todas las aventuras son muy interesantes. Me han gustado mucho los viajes que no conocía del siglo XV y XVI. Tiene algunas cosas que se podría mejorar: Le falta un mapa en condiciones. Incluye uno, pero es muy poco detallado. Hay tantos nombres y expediciones que iría bien un indice de nombres. Justamente creo excesivo hablar de tantos viajes con gran numero de lugares y personajes. Por último algunos párrafos tienen frases un poco repetitivas.
Displaying 1 - 23 of 23 reviews